Semi,
alkuun haluan painottaa, että mitään diagnoosia en kuvittele sinulle asettavani.
Sitten aiheeseen. Kyllähän kuvaamasi oireilu syömishäiriöltä kuulostaa - olet kaiketi kuullut sellaisesta kuin bed? On myös syytä muistaa, että syömishäiriöiden keskinäiset rajat ovat häilyvät: yleisin lienee ns. “epätyypillinen syömishäiriö” harhaanjohtavasta nimestään huolimatta. Syömishäiriö on aina “kantajansa” näköinen: kuten ei ihmistä, ei täysin samanlaista sairauttakaan ole toista.
Bulimian määritelmä ei ole yksinkertainen ahmimis-oksennus. Tyhjennys voi tapahtua esim. ulostuslääkkeiden väärinkäytöllä tai ylenpalttisella liikunnalla. Mikäli ylipäätään tarvitsee liikuntaa oikeuttamaan ateriointinsa, ei ajatusmaailma siltä osin ole terve.
Bulimiassakaan harvoin kysymys on lihomisen pelosta: siinä oksentamiseen on yhtä koukussa kuin ahmiseenkin.
Syömishäiriö on monasti seurausta tunteiden kieltämisestä, lyömisestä laimin: sen myötä syntynyttä tyhjiötä ihminen joko täyttää ahmimalla tai näännyttää itseään yhtä paperinohueksi kuin mitä kokee olevansa. Vaikka syömishäiriö hyvinkin saattaa alkaa laihduttamisesta - myös perustellusta sellaisesta - on perimmäisenä syynä tyytymättömyys itseensä ihmisenä, ei kehoonsa. Ruumiinpaino ei sitä paitsi ole syömishäiriön määre: anoreksiaa sairastava voi olla ylipainoinenkin, oirekuva on oleellisempi - joskin terveydenhuolto valitettavasti rakastaa painoindeksikategorisointiaan, syömishäiriöiden olematta poikkeus. Sivumennen todettakoon suurimman osan syömishäiriöisistä olevan normaalipainoisia.
Mainitsemasi kontrollin kadottaminen muissakin asioissa ei kuulosta laisinkaan oudolta: etenkin bulimisesti/ahmimalla oireilevilla saattaa ilmetä päihteiden yms. liikakäyttöä. Muutoinkin syömishäiriöt ovat kuin sipuli, kuorta kuoren (mm. pakko-oireita, -ajatuksia) päällä, sisimpänä sinnikkään - ja itkuisan - työn alla ydin: ihminen.
Syömishäiriönsä kerkeästi kieltää itseltäänkin - toisinaan jopa niin pontevasti, ettei sitä edes tiedosta: vetoaa tähtäävänsä “puhtaaseen” ruokavalioon. Tarkistavansa elintapojaan. Jotka kenties tarkistamisen tarpeessa ovat olleetkin, mutta väliin kaikki on huolella taputeltua luisua ojasta allikkoon…
Se, mikä on eksakti diagnoosisi, ei mielestäni ole oleellista: jos/kun koet syömisessäsi olevan jotakin pielessä, siten varmasti on - itse olet sen suhteen paras asiantuntija. Kuten jo mainitsin, ei ole tavatonta kieltää oireilua itseltään: sinä sen sijaan rohkeasti uskallat kyseenalaistaa. Uskallat pelätä. Usko minua: pelkääminen vaatii helvetisti uskallusta.
Joka tapauksessa tarkoitan sanoa, ettei ole löydettävä yhtä määrättyä mallia, johon joko sopia tai ei. Että jos oireet ovat “väärät” tai “riittämättömät”, olet tuomittu jäämään ulkopuolelle ja vaille tukea. Sama koskee niin sairastamista kuin ihmisyyttäkin.
Sinulle paljon jaksamista.
…