Eli tällaista keskustelua olisi mukava kuulla jo lopettaneilta tai siihen pyrkiviltä.Sillä ei ole mitään väliä mitä käytit, päihteet kuin päihteet, mutta mikä laukaisi ajatuksen päihteiden lopetuksesta. Voisit kertoa mitä käytit, kuinka paljon jne jne…
Toivottavasti moni kertoo oman tarinansa, niin saa mahdollisimman paljon irti kaikkien kokemuksista ? :mrgreen:
Käytin suuria määriä alkoholia, bentsoja/niiden johdannaisia, lyricoita, panacodeja, tramaleita (joskus contteja) ja tupakkaa.
Onnistuin lopettamaan kaiken lääkekannabiksen avulla. Määrät kohtuu runsaita 3-10g/pv(+satunnaiset kaakaot). Nyt 7-8viikon toletauolla. Heinäkuussa alkaa sitten taas itselääkintä joka kestää oletettavasti sen 10-12viikkoa (ja on siis 24/7 pajautusta).
Pohjakokemuksena suljettua mielisairaala hoitoa, itsetuhoisuutta, putkareissuja jne… Tuli ns. tarpeeksi paska olo.
Ymmärsinkö oikein, että sauhujen polttamisella olet päässy noista muista käytöistäs eroon ? Auttaako se sinua niin paljon? Eikö siinä ole sitten öötin töllinä pitkin päivää vai eikö siitä mene sitten enää sekaisin ku tarpeeks pitkään on poltellu ? :mrgreen:
Viimeksi kun dokasin joulukuussa, tunsin tajuavani jo juodessani kuinka helvetin tuhoisaa se omalla kohdallani oli. Jatkoin silti illan loppuun asti, ehkä halusin oikein kokea sen tappokrapulan lieveilmiöineen vielä kerran. Sitä ennen olin ehtinyt mm. ajautua velkakierteeseen, tuhota yhden tärkeän ihmissuhteen, pettää lukemattomia kertoja lupaukseni, törttöillä kännissä ties mitä tapaturmia, hukata tavaroita ja kerran heräsin putkastakin. Tuli vain jotenkin todella vahva fiilis, että nyt saa todellakin riittää. Tokihan sitä täytyy itseään muistuttaa usein päivittäin ettei ota sitä ensimmäistä huikkaa, etenkin nyt kun kesä tulee ja aika on ehtinyt kultaamaan muistot. Mutta joo, tavallaan piti käydä siellä omalla pohjalla munkin ennen kuin tuli todellinen halu laittaa korkki kiinni. Siitä en tiedä onko tämä lopullista, mutta toistaiseksi päivä kerrallaan -mentaliteetti on toiminut kohdallani 
Kyllä tuohon päihteilyyn monen monituista sekoilua sisältyy. Kyllä se saa niin ihmisen sellaiseen henkiseen tappotilaan jossain vaiheessa, ettei tosikaan ole. Aika kamalaahan se on, että lopulta kaikki aika menee sen päihteen ja olotilan metsästämiseen eikä mitään muuta elämää ole. Tärkeiden ihmissuhteiden tuhoutuminen on kova paikka 
Olet ymmärtänyt ihan oikein ja juuri minua tämä kasvi on auttanut tosiaankin näin paljon.
Ei, minä en ole mitenkään “öötin töllinä” kannabiksesta koska siihen kehittyy hyvin nopeasti todella isot toleranssit. Eli se päihdyttää saman verran kuin normaali ihmistä päihdyttää kun hän polttaa tupakan. Eli tuntuuhan se vaikutus, mutta ei sitä enään varsinaiseksi päihtymykseksi voi kutsua. Tuntuu vähän samalta kuin ottaisi jonkun todella tehokkaan ja nopeasti vaikuttavan mielialalääkepillerin.
Eli pystyn käymään ihan normaalisti töissä (sosiaalista duunia ihmisten seurassa), hoidan perheeni ja olen ylipäätään aktiivinen elämässä. Eli minulla kannabis ei aiheuta minkäänlaista passivoitumista/amotivaatiosyndroomaa, varsinkin jos edes hieman katson lajikevalintojani.
Mä en kyllä näe fraktaaleja tai mitään värinöitä näkökentässä kun vedän röökiä… 
Aika usein tuolla Mikä vaikuttaa nyt -ketjussa sun postausten perusteella meet aikamoisissa sfääreissä noiden 10 ketolan budikaakaoittesi jälkeen. Mikä on sinänsä ihan se ja sama mulle, eipä se järin vaarallista kenellekään ole, mutta oon kyllä edelleen sitä mieltä että kyllä se ganja ns. lääkekäytössäkin päihdyttää vaikkei sitä itse tai muut huomaisikaan. Kuten mikä tahansa muukin lääkkeenä käytetty psykoaktiivinen substanssi. Käsittääkseni käyttämäsi lajikkeet ovat vielä varsin thc-pohjaisia, jolloin niitä psykoaktiivisia vaikutuksia esiintyy enemmän. Parempi vaihtoehtohan se hatsi varmasti on kuin bentsot, alkoholi tai opiaatit. Ja päihdyttäähän se kahvikin isoilla annostuksilla varsin huomattavasti ainakin itseäni…
Ehkä se ganja tuossa listassa on nyt paras vaihtoehto, jos sen avulla pystyy olemaan ilman noita muita aineita 
Onhan se sinänsä kaksipiippuinen juttu tuokin.
Toisia ganja ehkä päihdyttää enemmän kuin toisia…se on yksilöllistä kai sekin.
Yksi asia sopii toisille mutta ei kaikille
No en minäkään mitään fraktaaleja nyt sentään näe, vaikkakin kannabis joskus isoilla annoksilla aiheuttaakin “väreilyjä” näkökentässä sun muita lieviä visuaaleja (esim. seinät tai verhot saattavat “hengittää”). Mutta pointtini nyt olikin se, että en varmastikkaan ole mitenkään “öllin töllin”-sekaisin.
En myöskään koskaan ole kieltänyt sitä, että minä erityisesti pidän näistä lääkekannabiksen sivuvaikutuksista, eli siitä päihtymisen tunteesta. Mutta lääkekäytössä siitä on vain osittain luovuttava.
Käyttämäni lajikkeet ovat aika huippuunsa jalostettuja thc-pitoisia lajikkeita, mutta pyrin kuitenkin katsomaan, että sitä tasapainottavaa cbd:tä olisi myös mukana. Asiastahan tosin ei koskaan saa täyttä varmuutta koska kukan kannabinoidiprofiilia ei testata laboratoriossa ennenkuin se on jonkun tahon kontrolloimaa.
Myönnettäköön tosin, että onhan se hieman kannabiksen vaikutusten vähättelyä jos sitä nyt vertaa röökiin, mutta en oikein osaa verrata muuhunkaan koska ne päihdyttävät vaikutukset ovat kuitenkin sen verran maltillisia jatkuvassa käytössä (jos nyt ei puhuta niistä satunnaisista kaakaoista).
Oma pohjakokemus ja sitä myöten lopetuspäätökseen johti se että
-oli jatkuva vieroitusoirekierre
-toleranssit korkealla
->rahaa paloi
-luottotiedot menneet (miinuksella 10 000 euroa)
-erilaiset tuomiot
-jatkuva köyhyys, kun kaikki paloi douppiin
Nyt on alkanut korvaushoito josta olen täällä palstalla maininnut jo useampaan kertaan. Nyt ei sitten ole tarkoitus kusta korvaushoitoa, aion pitää seulat puhtaana jopa kannabiksen osalta.
Nyt on KH:n myötä mahdollisuus ajatella opiskelua ja kaikkea muuta normaalia, kun ei tarvitse juosta doupin perässä. Olen ajatellut sosiaalityöntekijän virkaa, ponnistaisi tuon Lapin yliopiston kautta. Elämä on nyt elämisen arvoista, vaikka on edelleen vaikeaa sanoa ei kuosille. Ja kyllä mä aion joku kaunis kerta kyllä vetää kunnon töötit jotain ihan sama mitä, mutta en vielä pitkäääääääääään aikaan. Antaa tuon KH:n nyt alkaa kunnolla ja luottamuksen kasvaa klinikalla.
Pohjakokemukset ovat ikäviä mutta niiden kautta tapahtui ylläoleva. Ilman pahaa ei ole hyvää.
Onnea siihen, että saavuttaisit hyvän olon ihan ilman douppia…Mietin kuitenkin, että uskallatko ottaa vielä riskin tööttien suhteen joskus? Se saattaa olla menoa sen jälkeen taas?
Mulla ei varsinaista pohjakokemusta ole, koska siis aina käyttäessäni pysyin kuitenkin työkykyisenä, ei velkoja tmv. No joo voi lähellä kuolemaa käyntiä sanoa pohjakokemukseksi. Pirin avulla jopa pääsin kokonaan irti alkoholista.
Mutta joo voisin sanoa että herättävä kokemus oli kun ensimmäistä ja viimeistä kertaa kokeilin subua ja suoneen. Määrät oli ihan ok, mut kun ei ollut tolea ja muut lääkitykset, jotka ei sopinut sen kanssa niin kävin lähellä kuolemaa.
Sen jälkeen lupasin miehelle lopettaa myös pirin ja lopetinkin sitten. Siitä on nyt pari vuotta aikaa.
Nyt on käytössä vaan lääkärin määräämät rauhottavat, joita vähennän tällä hetkellä ja unilääke. Niin ja olen 20 v. sairastanut masennusta joten siihen on lääkitys ja ahdistukseen vielä sen lisäks yksi lääke. Mutta huumeita ja alkoholia en käytä. Ja noista nykyisistä lääkkeistä ei todellakaan tule mulle mitään fiiliksiä (eikä koskaan ole tullutkaan) 8 v. säännöllinen käyttö takana muutenkin.
Kuinka usein piriä käytit? Menikö aina suoneen. Miten miehesi suhtautui käyttöösi vai käyttikö itse myös?
Siis en ole itseasiassa käyttänyt mitään suonensisäisesti, paitsi kerran sitä subua. Piriä käyttelin vaihdellen, välillä mies käytti myös. Siis oli kausia jolloin käytin ja sitten taas lopetin. Saatto olla parikin vuotta väliä ja taas se alkoi. Miehen pyynnöstä joka kerta lopetin, se ei pitänyt siitä kun käytin usein ja paljon.
Nykyään en usko että tulen enää siihen aineeseen retkahtamaan. Ei ole enää tuttuja, jotka käyttäisivät, eikä kiinnostusta ottaa yhteyttä vanhoihin tuttuihin. Olen myös luvannut miehelle, etten enää käytä. Kyllä se on nyt nähty, pahentaa masennusta ja rahat menee. Tärkeintä elämässäni mulle on nyt hoitaa masennustani ja olla rakkaitteni kanssa; miehen ja 2 kissan kanssa.
en ole lopettanut käyttöä vähentänyt vain sikana 
dokaamista 1-2kk välein no nyt lipes polttelu tullu 2 kertaa viikossa poltettua, sellaiset savut että ei tekemisiäni haittaa ja ulkopuoliset huomaa(1g= 20-30 sopivat jopot/pesälliset) ja paljon parempi kipu lääke ku lyricat tai opparit.
tosta tuli kans mielee että eihän kaikki halua kannabiksesta välttämättä töötissä olla itselle tärkeämpää on kivun lievitys ja että pysyy toimintakuntoisena vaikka on polttanut ja siksi olen myös todella nirso vaikutuksista polttelussakin on suuria eroja esim: frendinikanssa samasta määrästa kaveri polttele viikon minä puolivuotta josta annoin vielä suurinman osan kitkuisille kavereille.
Kyllä se oli se, että kaikki päivät meni rahan ja sitäkautta doupin säätöön.
Ihmissuhteita meni, velkaa on nyt varmaan 30 000€, tuomioita tuli, loulta kuviot kasvoi liian isoiksi ja mukaan tuli tussarit sun muut, muutenkin homma meni sairaaksi ja porukkaa kuoli ympäriltä. Olen onnekas kun en itte silloin övereihin tai auto-onnettomuuteen tai puukkoon kuollut, joo on mua puukotettu ja autoja on mennyt ojaan jne jne.
Käytin kaikkea mahdollista paitsi alkoholia (paskaa, 2h nousut ja 2vrk krapula).
Mutta 95% meni noita lääkehitaita, lopuksi tuli subu, koska se oli halpaa pitämään reflat sivussa. Aineita meni semmoisia määriä, että en tässä edes sano, joitain olen tällä joskus sanonut, vaan porukka saa semmoisen käsityksen että lesoilen sillä et joskus on ollut isot tolet, kait ne vieläkin on jonkunmoiset kun korvaushoidossa olen, joka pelasti siis minunkin elämäni.
Mitä huonoa on kuolemassa? Ei se sun elämä näköjään niin paskaa ollut nistinä jos kerta kuolema alkoi pelottaa.