Mikä lääke pysyväksi jotta pysyisi kunnossa (psyyke)

Sauna
1

Moi

Olen vuosia käyttänyt lääkkeitä (ekat psyykekamat sain reseptille 2008). Sitä ennen lähinnä vihasin kaikkia mömmöjä.

Käytin kaksi vuotta Deprakinea säännöllisesti BIPOON (2suuntainen 1tyyp.), joka voi myös olla vain stimujen ja stimun kaltaisten tutkareiden aiheuttama “delirium”-tila. Tästä lääkkeestä ei ollut mitään apua, se vain lamasi olon ameeban tasolle. Siksi respalla edelleen kummittelevat mm. Ketipinor ja Levozin. Deprakinesta luovuin 2011, joutuen selittämään lääkärille että se on tyylii huumetta mulle kun ei muuten uskonut.

Nyt mun uudempi psykiatri (4vuotta käynyt) on sitä mieltä et mun oireilu on jotain muuta, ja sain mm. paniikkihäiriödiagnoosin(sos.fobia on ollut jo vuosia), joka helpottaa elämääni sillä tavalla, ettei minua terveydenhuollossa kohdella eläinten tavoin sulkemalla koppiin ja huutamalla vitusti, kun saan siitä aina vettä myllyyn vaan.

Nyt on kuitenkin tultu siihen tilanteeseen että päihdeongelmani on edelleen raju, ja ilmenee iltaisin varsinkin levottomuutena ja unettomuutena. Hatsia en polta ihan jatkuvasti, silloin tällöin, ja psykiatrini sen tietää. Kieltäydyn kaikista mahdollisista huumeista enkä hanki niitä aktiivisesti. Uniongelmiin olen kannabista käyttänyt, mutta rebound oireet tulevat nopeasti siitä.

Uniongelmat estävät työssäkäymisen kohdallani. Kaapissa nyt 50mg Opamoxeja, kun tuli viikon duunikeikka.

Nyt erään ikävän tapauksen vuoksi aion tehdä aivan täydellisen elämänmuutoksen, mutta tarvitsen siihen jonkin tarvittavasti otettavan lääkityksen, ja lekurini sanoi että mitään cocktaileja hän ei enää määrää.

Tällä hetkellä listalla Tenox 20mg, jonka vaikutuksesta en pidä, eikä se auta siihen levottomuuteen ja ahdistukseen(huumeiden himo osin). Myös Ketipinor luetaan mulle vielä sopivaks mutta se lähtee varmaan sieltä.

Olisi siis valittava yksi lääke, millä pärjäisin tyyliin loppuelämän/siihen asti että olen terve.

Neuroleptit, SSRI tms, Melatoniinit ja tämmöiset voi sulkea samantien pois. Myöskään tasaavia, kuten Deprakine(Absenor) en suostu syömään vaikka delaisin, sivuvaikutukset on niin kammottavia.

Mitä ehdottaisitte? Kerron itse myöhemmin mihin tulokseen olen tullut, ja mihin tulemme lekurin kanssa kun menen siellä käymään vajaan viikon päästä.

Kiitos jo etukäteen vastauksista

2

^ No mitä tuossa nyt oikein jää jäljelle, jos tasarit, masarit, leptit ja benzot(?) ovat poissuljettuja ja se Lyricakin taitaa olla sulle aika ehdoton nou nou -lääke? Onhan niitä toki SSRI-/SNRI-ryhmästä poikkeavia mielipidelääkkeitäkin, kuten bupropioni, mirtatsapiini, moklobemidi, agomelatiini ja trisykliset nyt ainakin, mutta tiedä sitten oletko noista yhtään sen enempää innostunut. Tuli mieleen myös se “ahdistuslääke” buspironi, mutta siitä en ole kuullut kenenkään sanovan mitään hyvää :angry: . Öööh… Lito :mrgreen: ? Hirveästi en moista myrkkyä suosittele, ellei siitä sun bipostasi ole mitään varmuutta. Entäs nämä tyypilliset ADHD-lääkkeet(metyylifenidaatti ja dekstroamfetamiini lähinnä tulivat mieleen, vaikka kait niitä muitakin “piristeitä” on)? Eivät taida nekään olla ratkaisu sun tilanteessasi :confused: .

En minä osaa tuon enempää auttaa. Niinhän se vähän tuppaa olla, että harva löytää mitään loppuelämäksi auttavaa yhtä ihmelääkettä noihin psyykejuttuihin, ja jos löytääkin, niin eipä se yleensä ihan kädenkäänteessä käy. Toki joillain on ollut hyvä säkä ja ovat saaneet lääkityksensä passelisti kohdilleen ilman hirveää vääntöä ja ihan yhdellä lääkkeellä, mutta se on jo melkoisen hyvää säkää :confused: .

3

Jep, yleensä pitää monta lääkeainetta käydä läpi ennen kun se sopiva löytyy. Se sopivakin tarkottaa monesti useamman lääkkeen komboa. Tosiaan ei mulle (20 vuoden masennuslääkitys takana) ole ikinä löytynyt loppuelämäksi sopivaa pilleriä. Mulla ne menettää tehonsa 2-3 vuoden käytön jälkeen ja sitten on taas jouduttu vaihtamaan.

Kuten Winston tossa mainitsi, niin eihän tohon paljon jää jäljelle enää, jos et halua kokeilla sitä tai tätä, tai ne on kokeiltu. Toki lääkeaineilla on eroja vaikka kuuluisivat samaan ryhmäänkin esim. SSRI-lääkkeillä.

4

Nooh…? Mitäs lekuri sanoi? Ryhtyikö jopa sanoista tekoihin?

5

Opamox 30mg tarvittaessa + Ketipinor varalla.

Kiitos vastauksista =)

6

^ No pöh ja höh :neutral_face: ! Eipä siinä mitään, jos noilla kerran pärjäilet, mutta tuo aloitus antoi ymmärtää, että jotakin oikein ihmelääkettä haetaan nyt. Lisäksi luulin, että leptit ja mahdollisesti benzotkin olisivat olleet sulla poissuljettuja vaihtoehtoja :confused: .

7

Mainitsin että pitkään respalla ollut Tenox 20mg ei ollut hyvä lääke. Neuroleptejä en syö, muuta Zyprexan sijaan lekuri suosittelee mulle mania/psykoosioireisiin Ketipinoria, jota on mulla tuol 500mg 25mg tabletteina kaapissa varalla. Viimeks tarvinnut 6kk sitten.

Opamoxi on mulla toiminut, mutta kun ne ei yleensä määrää kun sitä 15mg tablettia julkisella niin juteltiin, että kun mulla epävakaata oirehdintaa ja vaste neuroille huono, SSRI:t pois luvuista niin ainoa vaihtoehto on oikeestaan vähiten haittoja aiheuttava benzodiatsepiini. Diapamia se olis mulle määrännyt 5-10mg tarv. mutta ehdotin ite tota 30moxia.

Katotaa miten toimii. 50mg opamox turhan vahva kerta-annoksena, jota oli aiemmin 1tbl tarvittaessa ahdistukseen/levottomuuteen ja nukkumiseen. Auttaa myös paranoiaan!

-Help me god…

8

^ Okei, mä käsitin, että kaikki benzot olisivat olleet poissuljettuja, ei vain Tenox. Mutta sanot, ettei leptejä, mutta kuitenkin Ketipinoria suostut syömään. Onhan se toki varsin kevyttä tavaraa muihin neurolepteihin verrattuna :confused: . Itsekin söisin sitä mieluiten, jos olisi pakko jotakin leptiä vetää ja ensimmäisenä yleensä turvaudunkin Ketipinoriin, jos joskus harvoin pitää itselleen leptitainnutusta ottaa.

Edit: Vai tajusinko mä taas väärin? Lekuri siis määräsi Ketipinoria, mutta eihän sitä tietenkään ottaa tarvitse, jollei huvita.

9

Anteeksi heti kärkeen kun moralisoin, mutta olen pohtinut miksi noihin neurolepteihin on niin suuri vastustus lähes kaikissa niissä piireissä, joissa sitä syöviä tiedän olevan? Oli kyse sitten päihteidenkäyttäjistä, tai pelkästään psyykkisesti sairastuneista, monet kavahtavat neuroleptejä niihin liittyvien ennakkoasenteiden vuoksi. Onhan se totta, että useimmat niistä tekevät olon ajatuksettomaksi ja joillakin voi sivuvaikutuksena tulla ‘zombiutumista’ eli lihasjäykkyyttä ja jatkuvaa väsymystä.

Toisaalta olen monelta kuullut niistä myös hyvää. Katkolla oli useitakin henkilöitä joiden mielestä ne ovat kuten yllämainitsemassani tekstissä, mutta myös niitä jotka valoivat itselleni uskoa siihen etteivät lääkärit niitä varmasti kiusallaan määrää. Muutama tuttu on sanonut että neuroleptien käytön hyödyt tulevat vasta vuodenkin päästä esiin, mutta silloin kaikki on paljon paremmin muutenkin. Ehkä se on osaltaan auttanut monet näistä pois päihteiden paristakin, kun tässä nyt on itse kullakin useampi vuosikymmen noiden psyykenmömmöjen ja päihteiden maailmassa koluamista.

En siis osaa sanoa oikein muuta kuin että miksei käyttäisi jatkuvasti jotain yhtä lääkettä? Tarvittaessa otettavana ne pitkäaikaiset hyödyt voivat jäädä tulematta esiin, ja jos niiden käyttöä haluaa rytmittää esimerkiksi nousujen vuoksi niin kannattaisi varmaan punnita asian sitäkin puolta että tarvitseeko niitä nousuja enää. Itse olen ainakin kyllästynyt niihin, ja pidän mieluummin jatkuvasti tasaisesta olosta. Sen verran tiedoksi että käytän itse ketiapiinia 800mg päivässä sekä suboxonea 4mg ja jälkimmäinen on tarkoitus jossain vaiheessa pudottaa kokonaan pois.

EDIT: niin vielä lisäyksenä ettei olo ole zombimainen vaan päinvastoin aika pirteä. Ehkä osaltaan on siinäkin syytä että olen lopettanut varsinaisten päihteiden käytön ja masennus on parantunut senkin takia ja olo tuntuu aktiivisemmalta ja pirteämmältä. Täytyy sanoa tuosta ketiapiinistakin että sekin väsytti aluksi pirusti mutta nyt en huomaa vaikutusta mitenkään. Ehkä noissa toleranssi esiintyy niin ettei vaikutusta huomaa. En huomaa buprenkaan vaikutusta enää.

10

Itellä oli joskus Zyprexa 20mg ja Ketipinor 400mg. Auttoi siihen mihi oli tarkoitus.

Nykyään jopa 25mg annos aiheuttaa jalkojen nykimistä, enkä nukahda neurolepteillä itse. Huono vaste niille, on todettu nyt käyttäneenä eri psyykenlääkkeitä vuodesta 2008.

tossa aiheeseen liittyvä artikkeli:

lokakuunliike.com/ll-uutiset … n-suomessa

11

Lito? :3 ja tasaiset elämänrytmit + päihteettömyys c:

12

Minun puolestani ihmiset saavat popsia vaikka rautanauloja tai pieniä kiviä, jos kokevat niistä olevan apua itselleen, enkä epäile hetkeäkään, etteikö moni olisi hyötynyt suurestikin neurolepteistä. Neurolepteillä kuitenkin on erittäin paljon erittäin pahoja sivuvaikutuksia, myös sellaisia, joita ei välttämättä edes itse omassa olossaan huomaa, joten ymmärrän erittäin hyvin, miksi niitä niin vimmaisesti vastustetaan. Se, mikä mua eniten nyppii tässä nykyisessä neuroleptien määräämisbuumissa, on se, että niitä määrätään usein psyykkisesti sairaiden potilaiden hiljentämiseksi, kun resursseja kunnolliseen hoitoon ei ole. Moni ihminen hyötyisi huomattavasti enemmän oikeanlaisesta, eli itselle sopivasta terapiasta, jopa niin, että kaikenlainen lääkitys kävisi tarpeettomaksi, kunhan pahimmista kriiseistä päästään ylitse. Tuollaisia terapioita ei kuitenkaan ole julkisella puolella oikeastaan lainkaan tarjolla ja rahoituksen saaminen Kelalta(Harvalla ihmisellä kun on varaa itse kustannella terapioitaan) yksityisen puolen terapiaan saattaa monesti olla sen verran pitkällinen ja hankala prosessi, ettei sairas ihminen jaksa/pysty siihen lähteä. Sitten kirjoitetaan vain sitä iänikuista Ketipinoria ihmisille, joilla ei sellaiselle olisi alunperinkään ollut tarvetta. Psykoosilääkkeitähän leptit ovat, joten miksi niitä pitäisi syödä, jollei kärsi psykoosista/psykoottisuudesta. Eihän antibioottejakaan syödä varan vuoksi, jos joskus sattuisi iskemään jokin tulehdus tai sydänlääkkeitä sen vuoksi, että vanhemmiten saattaa alkaa kärsiä pumpun vajaatoiminnasta :unamused: .

Itse olen syönyt elämäni aikana monenmoista leptiä ja myönnän, että joskus ne ovat todellakin olleet paikallaan tai muuten tuskin tässä kirjoittelisin :open_mouth: . Vaikka ne hyviä psykoosilääkkeitä ovatkin, niin järjestäen ne ovat tehneet olostani muuten niin kurjan, että olen lopettanut niiden syömisen verrattain pian akuuttejen oireiden laannuttua, eikä psykoosi siitä suinkaan ole automaattisesti heti uusiutunut. En minä ala kärsiä vuosikausia hirveästä olosta siinä toivossa, että jonakin päivänä aivoni olisivat niin turtuneet neurolepteihin, että kokisin oloni hyväksi niiden vaikutuksen alaisena ollessani ja mikäli yhtäkkiä iskisikin jokin ko. lääkkeistä aiheutuva vakava haitta, en enää pystyisikään kovin tuskattomasti lopettamaan lääkitystä, kun olisin niin pahoin koukussa siihen. Leptithän aiheuttavat erittäin pahaa riippuvuutta, vaikka toisin monesti väitetäänkin, ja harva ihminen leptejä toki ihan vain huvin vuoksi napostelee. Mä olen ollut aikoinani ja pitkään aika helvetin hankala tapaus, mitä tulee MT-ongelmiin. Vasta yli kolmekymppisenä löysin itselleni hyvän terapeutin ja voin kertoa, että tuo terapia on auttanut mua tuhat kertaa paremmin, kuin ainutkaan neurolepti tai mikään muukaan lääke :wink: . Ei terapia toki heti ensi-istumalta auttanut, vaan ainahan se ottaa oman aikansa, mutta nopeammin ja paremmin se auttoi kuitenkin, kuin kaikenmaailman lääkitysväännöt. En ole edelleenkään päihteetön, enkä lääkkeetön, mutta päihteilyni on rauhoittunut huomattavasti terapiassa käymisen myötä ja toki muutkin ongelmat elämässäni ovat tulleet huomattavasti siedettävämmiksi ja helpommiksi käsitellä :slight_smile: .

13

^ Komppailen hyvinkin paljon. Totta kai mikä tahansa lääkitys on paikallaan, mikäli hyödyt ylittävät haitat, mutta esim. unettomuuden hoidon hinta ei kyllä ole musta kohtuullinen, jos siitä saa malignin neuroleptioireyhtymän vaikkapa, kun niitä neuroleptejä unettomuuteenkin määrätään. Neurolepteillä kun on useita, tieteellisesti todistettuja haittavaikutuksia, kuten toki bentsoilla ja ihan kaikilla päihteillä, mutta silti neurolepteillä saa itselleen paljon helpommin aiheutettua pysyvää haittaa. Esimerkiksi bentsojen käytön aiheuttamat kognitiiviset haitat ovat ainakin jossain määrin, ellei jopa kokonaan, parannettavissa ihan vaan ajan kanssa, kun taas neurolepteillä saa pysyviä vaurioita aikaiseksi ihan jo sillä lääkinnällisellä annoksella.

14

Hyviä pointteja monella on tuohon lääkkeiden haittavaikutuksiin liittyen. En tiedä minkä ikäisiä kukin on, niin en ota siihen kantaa ovatko ne kuitenkin valideja lääkkeiden käyttöön liittyen. Itsekin olen viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana käyttänyt monia lääkkeitä, ja täytyy tietysti myöntää että bentsoja olisin itsekin mielelläni käyttänyt alkuvaiheessa neuroleptejä mieluummin. Kuitenkin neuroleptien ja niiden tyyppisten lääkkeiden käyttö ei ole ollut siinä mielessä pysyvää että olisin mitään niistä käyttänyt aktiivisesti koko sen ajan mitä olen niiden kanssa elänyt, vaan esimerkiksi ketiapiinia olen käyttänyt nk. päällä ja pois -tyyppisesti. Se kun on ainut neurolepti mitä kutakuinkin siedän, eli siitä ei tule verensokerimuutoksia eikä kolesterolimuutoksia mitä esimerkiksi Zyprexasta ja Froidirista sain, vaikka niistä lääkärin mielestä oli parhain mahdollinen mielialaa tasaava vaikutus. Olantsapiini vain aiheutti puolen vuoden käytön jälkeen sen verran pahoja verensokerimuutoksia että lääkäri ehdotti insuliinin käyttöä! Silloin sanoin että olen mieluummin ilman lääkitystä kuin käytän biologisia diabeteslääkkeitä… Lisäksi klotsapiini aiheutti sen, minkä takia sitä ei ikinä saa enää käyttää eli valkosoluarvot heittivät niin pahoihin vajauksiin että jos olisi käyttänyt sitä, niin olisin kuollut johonkin valkosoluvajauksen mahdollistamaan sairauteen. Eli on mullakin negatiivisia kokemuksia niistä. Kukin toki käyttää lääkkeitä siten kuin on tarpeen, ja jos tuntuu etteivät ne sovi niin lopultakaan kukaan ei niitä väkisin kurkusta alas työnnä. Sen takia mietin että annoin ehkä vähän vääränlaisen kuvan suhtautumisestani psykoosilääkkeisiin.

Suboxone on ollut sinällään hyvä, että se on pitänyt poissa sen himon mitä opiaatteja kohtaan olen kokenut. Vaikka mieli olisi ollut minkälainen tahansa, eli että “nyt pystyn lopettamaan” niin silti pitkänkin ajan jälkeen yksittäinen opiaattien kokeilu on käynnistänyt lähes yhdellä kertaa monen viikon tai jopa kuukausien putken, ja koska käyn töissä niin on opiaattikoukun kanssa eläminen aika taistelemista kaikkine piilotteluineen ja säätämisineen, koska on pitänyt pitää käyttö salassa sekä perheeltä että työpaikalta, kuten myös lääkäreiltä.

Bentsot olivat kyllä aikoinaan yksi helvetti jota kävin opiaattien ohella läpi, koska niistä aiheutui samanlainen pakkomielle kuin opiaatteihin: Vaikka kroppa oli sitä mieltä ettei niitä tarvitse, niin se ohjautuminen niiden pariin oli niin voimakasta ettei voinut tavallaan kieltää itseltään niitä. Sen takia olen tyytyväinen siihen ohjaukseen mitä katkolta sain, ja ymmärrän nyt hyvin sen seikan että vaikka fyysiset vieroitusoireet ovatkin ohi niin psyyke haluaa sitä mihin on ehdollistunut, ja se tekee sitä KAUAN.

15

Winston: Ketipinor siis varalla, jos saan jonkun superkohtauksen. Siihen ei mitkään bentsot oikeen auta. Ehkä joku Temesta 30mg annoksella/vrk niin koen, että on oikeutettua pitää 25millisiä Kettareita varalla kaapissa.

16

^ Tokihan sinä saat syödä ihan mitä lääkkeitä halajat/pitää niitä kaapissa varalla. Ei sun mulle tarvitse selitellä. Mä ihmettelin vain sen vuoksi, kun sanoit, että leptit ovat poissuljettu vaihtoehto. Onpa minullakin Ketipinoria, Levozinia ja kait joitakin vanhoja Leponexejakin kaapissa varalta, jos tosiaan saan jonkun superkohtauksen. Kyllä lepteillekin aikansa ja paikkansa on.

17

winston: En ois itte sitä valinnu mut lekuri suositteli kaikista niist mitä mul on ollu. Ite oisin valinnu Zyprexan.

Se ehdotti myös Lamotrigiinia ja Diapamia mutta must toi Opamox + se Ketipinor äärimmäiseen hätään on on ihan ok yhdistelmä. Lisäks mul on respalla tarvittaessa Propral 40mg, Mirtazapin 15mg Opamox 30 ja sit oli pitkään Rivatril 0,5 joita mul on viel joitain tabletteja tuol kaapissa. Sit joskus tulee londittua muutama nappi kavereille joskus ni saa sitte takas jtn muita nappeja, joita voi tohon ahistukseen käyttää, kuten tänään Xanoreita sain muutaman.