Tänne voi kertoa oman stoorin, mikä on sinua auttanut ja motivoinut sanomaan Ei addiktiivisille tavoillesi? Oli ne sitten mitä hyvänsä… aineita, toimintaa, tapoja, juomista, syömistä, ynnä muuta himoa joka turruttaa kaiken elämässä alleen… en ole itse vapaa. Mutta tässä saa kukin ihan vapaasti jakaa sitä mitä haluaa liittyen motivaatioon/apuun raittiina pysymisessä.
2 tykkäystä
Eläinten auttaminen. Lopetin itsetuhoisen juomisen ottamalla hoiviini kissan, joka tarvitsi turvallisen kodin. Se oli ulkoinen motivaationi alkaa raitistua traagisen elämäntapahtuman jälkeen ja siinä samalla sisäinen motivaatiokin alkoi hiljalleen kasvaa. Olen alkanut tässä arvostaa nukkumista tosi paljon, en halua pilata yöuniani dokaamisella.
Saan voimaa eläimistä ja eläinten auttamisesta, se tuo merkityksellisyyden tunnetta. Minulla on myös paha bulimia tausta, ja välillä ahdistuessani sorrun syöpöttelyyn/ahmimiseen. Minulla tosin sekin, varsinkin sokerin/makeiden syöminen, pilaa nukkumisen joten olen alkanut ahdistuksen tullessa lähtemään kävelylle luontoon, hypistelen ja haistelen puiden lehtiä tms.
Eli ehkä sanoisin, että kun kääntää huomion itsestään ulospäin, se on auttanut minua. Ei se aina tietenkään kovin helppoa ole, kun traumojeni takia elän hirveän paljon pääni sisällä.
2 tykkäystä
Kirjoitit minun tarinani. Itsetuhoinen juominen ja syöminen, tämän takia masennus. Jostakin on löydettävä keinot lopettaa…
1 tykkäys
Kiitti vastauksesta. Käytännöllisiä ja henkilökohtaisia pohdintoja.
1 tykkäys
Ikävä kuulla. Itselläkin kyllä väkevä masennus ja tietää että elämäntavat vaikuttaa siihen aina…mut ei ne oo kaikki kaikessa. Ei se johdu pelkästään elämäntavoista. Jotenkin jos löytäis jonkun hyvän/hyvää tekevän käytännön asian/toimen mihin kiinnittyä…niin vois viedä parempaan suuntaan, tai vähän auttaa madennuksen kanssa. Joskus taas tuska voi sysätä isomminkin liikkeelle siihen hyvään suuntaan. Mut ei aina… eli kannattaa hakea apua rohkeasti eikä jäädä yksin kitumaan ja “selviytymään”!
Ite käyn myös seurakunnassa(kristillinen). Se antaa mulle kyllä jotain.
2 tykkäystä
Minulla auttoi lopulta se, että yksinkertaisesti vain kyllästyin olemaan huumeaddikti, ts. olemaan aineiden vaikutuksen alaisena. Sitten lopettaminen olikin helppoa. Henk.koht. olen sitä mieltä, että jos yrittää lopettaa jonkin ulkoisen pakon tai painostuksen(Se ulkoinen pakko voi olla myös ihmisen itsensä asettama) sanelemana tai koska addiktioiden lieveilmiöt häiritsevät, se ei kanna kovinkaan pitkälle tai ainakin elämä tulee olemaan aikamoista kitkuilua ja käsien päällä istumista. Koska tuo yllämainittu kyllästyminen kenellekin iskee vai iskeekö koskaan, onkin sitten toinen juttu.
Edelleen olen helposti koukuttuva luonne, mutta sitä voi kanavoida tervehenkisempiin harrastuksiin ja puuhiin. Esim. liikunta. Toki näiden tervehenkisempien harrastustenkin kanssa voi mennä överiksi herkästi addiktoituvalla ihmisellä. Näin kävi minullekin liikunnan kanssa. Seurauksena ylikunto, josta en ole vieläkään täysin toipunut, vaikka olenkin jo ihan mukavasti pystynyt palaamaan joidenkin liikuntamuotojen pariin. Pienempi paha tuo silti, kuin narkkaaminen.
Myös mm. siivoaminen, rutiinit ja superterveellinen syöminen toimivat minulla ns. positiivisina addiktioina ja auttavat pysymään kaidalla polulla, mutta noidenkin kanssa se voi olla välillä aikamoista veitsenterällä taiteilua, etteivät lipsahda neuroottiseksi ylisuorittamiseksi. Kultaista keskitietä voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta löytää, jos on syntynyt kaikki tai ei mitään -tyypiksi, mutta sitten on kait paras mennä pienimmän pahan periaatteella.