Mihin se sinulla loppui?

Mihin se loppui? Minä olen lopettanut niin monta kertaa, että kysymys melkein nauratti, jos ei samanaikaisesti olisi itkettänyt. En oikeastaan ajattele mitään lopetuspäivämäärää, vaikka toki muistan viimeisen (?) kerran. “Lopettamisen” ajatteleminen saa minut melkein masentumaan, koska se oli melkoista rimpuilua, toistuvia ylä- ja alamäkiä. Niinpä ajattelen, että 2017 on muutosten vuosi, se vuosi, jolloin tämän asian suhteen olen eniten saanut aikaiseksi juomatta olemisen suhteen.

2010 elokuussa yksi ilta olin taas jälleen sikakunnossa ja sikailin. Itkin ja olin nolo tapaus. Hukkasin pyörän samalla reissulla eikä mitään aavistusta että minne.

Ei tuo ollut mitenkään normaalista poikkeava ilta enkä usko että mikään yläkerran ukko otti silloin niskasta kiinni tai että siihen muutenkaan olisi mitään tämmöistä yliluonnollista liittynyt.

Olin tosi masentunut silloin, elintavat kaikin puolin ihan viturallaan, ajatukset kiersi kaiken aikaa sitä samaa kehää. Tuo ilta oli sitten semmoinen kimmoke siihen että nyt tämä loppuu. Nähdäkseni se että mulle sanottiin jonkun toisen ihmisen toimesta se että… noh totuus, niin se oli mulle se mikä riitti. Olin mä sitä joskus aikasemminkin jo miettinyt että mitähän tän juomisen kanssa tekisi kun ei tää ole koskaan enää edes hauskaakaakaan ja joka kerta siitä tulee vain sanomista ja teen jotain hölmöä.

Oli hyvä päätös lopettaa ja olen nykyään todella kiitollinen niille ihmisille ympärilläni, jotka antoi minulle silloin tarpeeksi huutia ja loppujen lopuksi jättivät vähän kuin oman onneni nojaan. Mitään ei ole menettänyt, mutta jotta tuo asia realisoituu todellisuudessa elämässä, niin on jotakin sen eteenkin tarvinnut tehdä ja niin se näyttä olevan että tarvitsee tehdä vastaisuudessakin vaikka yli 7 vuotta olen jo juomatta ollutkin.