Tapasin miesystäväni uudestaan yläasteen jälkeen noin 1,5 vuotta sitten, enkä tiennyt että hän on peliriippuvainen.
Suhteemme alkoi aika sattumalta. Ensin olimme vain kämppiksiä, mutta eteni siitä seurusteluksi.
Ja ensimmäiset kuukaudet olikin täydellisiä.
Sitten alkoikin valkenemaan että mihin olin ryhtynyt. Mies pelasi päivittäin 8-14h ja unirytmi oli perseellään. Yöt pelattiin ja päivät nukuttiin, eikä MIKÄÄN muu kiinnostanut. En käsittänyt tilannetta koska en ole koskaan nähnyt/kuullut/kokenut vastaavaa. Pelaamisen lisäksi seksielämää ei ollut ja mies sanoin ja teoin murskasi itsetuntoni(mutta kuulemma tahattomasti)
Näiden seurauksena sairastuin masennukseen ja syömishäiriöön.
Vasta kun olin saanut masennuslääkkeeni pystyin ajattelemaan asiaa mieheni kannalta, ja pian tajusinkin että miesystäväni on peliriippuvainen.
Riitelimme jatkuvasti pelaamisesta ja nukkumisesta. Hän ei nähnyt mitään väärää siinä että tuli pelattua päivät pitkät koska ei meillä ollut rahaa tehä mitään muuta. Kun ehdotti että hän menisi moikkaamaan kavereitaan, hän vastasi että kaikki kaverit on siellä pelaamassa. Ja kun pyysin häntä viettämään minun kanssa aikaa niin sain vastauksen että “mehän asutaan yhessä, eiks se riitä?”
Jossain vaiheessa kun tappeluja oli käyty n.1000x saimme sovittua että aamulla minä herätän hänet klo.12 ja silloin on noustava, pelejä pelattiin vaan x aika päivässä. No paskastihan kaikki toimi kun ei pidetty sanoista kiinni, mies alkoi valehtelemaan pelaamisistaan ja minulla meni hermot kun kerta toisensa jälkeen samoista asioista tapellaan.
Sitten löytyi tämä peli poikki-ohjelma, en edes muista milloin oloni olisi ollut niin huojentunut kun kuulin että hän hakee mukaan. Annoin miehen itse hoitaa tuon ohjelman kulun, koska uskoin että nyt hän on ymmärtänyt tilanteen.
Ja kaikki menikin hienosti sen aikaa kun hän oli mukana ohjelmassa. Itse hän kertoi että ohjelma loppui, minä uskon että hän sen lopetti.
Pelaaminen on vähentynyt siitä 8-14 tunnista. Mutta muuten aika samalla mallilla mennään. Hän ei ymmärrä miksi minulla on paha mieli hänen pelaamisistaan.
Minulla on paha mieli hänen pelaamisistaan koska sen takia me emme ole tiimi, Tunnen aina jääväni kakkoseksi. Minä huolehdin KAIKESTA hänen takiaan!
Luen foorumeilta ja blogeista peliriippuvaisuudesta ja yritän kaikin voimin auttaa häntä. Kiitokseksi saan aina pahan mielen.
Viimeksi meillä oli paha riita n1,5viikkoa sitten. Pohdin taas kerran että mitä tekisi ja päädyin siihen että tilannetta täytyy löyhätä. En enää aamuisin herättäisi miestäni, vaan hän sai herätä omatoimisesti. Lisäksi hän vastaisi itse omasta pelaamisestaan ja lupasin olla suuttumatta hänelle pelaamisista. Hän sen puolesta lupasi rajoittaa pelaamista, selittää mahdolliset lipsahduksensa, ja pyytää anteeksi asioista.
Nyt siis tuosta on se 1,5 viikkoa, eikä näköjään sekään toimi. lipsahduksia tullut moneen otteeseen, jotka hoidettiib ihan hyvin ennen tätä päivää. Eilen hän pelasi yön, heräsi tänään 14:00 aikoihin eikä pyytänyt mistään anteeksi. Sama kuvio toistui ja taas kerran mietib että mikä neuvoksi?
On sydäntä särkevää ja turhauttavaa kun mikään ei toimi. Onko se ymmärryksestä vai kiinnostuksesta kiinni että asiat muuttuisi? Mies vannoo rakkauttaan mutta ei halua irrottaa pelistä. En tietenkään missään vaiheessa ole yrittänyt että hän täysin ne lopettaisi, mutta en myöskään halua omaa onnellisuuttani laittaa likoon ja antaa vaan periksi(eli siis että hän pelaa miten lystää ja minä robottina ottaisin hänet aina syliin kun hän olisi pelannut tarpeeksi). Rakastan miestäni, jos tuon pelaamisen tuomat haitat saisi kuriin niin en ikinä päästäisi irti.
Olen neuvoton tässä vaiheessa…mikään sovittu asia ei pidä viikkoa enempää, ja jatkuvan valehtelun takia olen epäluuloinen enkä luota enää mieheeni.
Auttakaa
Carina83, Kiitos tarinastasi, ainakin viritti muistot, ettei tarvi katua päivääkään suhteen lakkauttamista- mikäli sellainen katuminen ikinä mielessä kävikään. Tietenkin jokaisessa suhteessa on ne hyvätkin puolensa.