Mies salaillut ja valehdellut, häät peruttu

Joo, olen tosiaan parikymppinen nuori nainen ja parisuhdetta takana miehen kanssa n. 3 vuotta, joista 2 asuttu yhdessä. Mies kertoi minulle jo suhteen alussa, että on joskus ollut koukussa rahapeleihin, ja kertomisen yhteydessä päätti laittaa myös Veikkauksen peleihin estot päälle. Olin siis tähän päivään asti siinä uskossa, että miehellä on nykyään raha-asiat kunnossa, koska mitään päällepäin näkyviä merkkejä ongelmasta ei ollut. Olemme molemmat opiskelijoita ja työskentelemme samalla osa-aikaisesti / keikkatöissä. Häätkin oli suunnitelmissa pitää ensi kesänä ja olin todella onnellinen, kaikki oli hyvin.

Viime viikolla katsoimme kuitenkin yhdessä jotain juttua miehen puhelimelta ja kun mies tämän jälkeen sulki puhelimen välilehtiä, huomasin sattumalta jonkun kulutusluotto-, tms. firman sivun. Muutaman päivän pohdin asiaa itsekseni ja nyt 3 päivää sitten kysyin mieheltä suoraan onko hänellä muuta velkaa kuin opintolaina. Siitähän sitten vyyhti rupesi purkautumaan ja rahapeleihin retkahtaminen tuli ilmi, kun asiasta suoraan kysyin. Kävi ilmi, että mies on omien sanojensa mukaan jo n. 6-10 kk ajan pelannut salaa nettikasinoilla ja on paitsi salaillut asiaa, myös valehdellut mulle päin naamaa, että ei pelaa nykyään mitään. Seuraavana päivänä mies kertoi vielä, että kulutusluoton lisäksi luottokorttivelka on tapissa ja on velkaa myös kaverilleen.

Tämä kaikki oli tietysti hirveä shokki ja päätin heti, että mitään häitä ei ainakaan ole tulossa, koska miehellä on useita tonneja velkaa enkä pysty luottamaan häneen enää yhtään. Toistaiseksi olemme kuitenkin yhdessä ja kävimme tänään pariterapiassakin, mikä kyllä helpotti oloa. Mies myös soitti terveydenhuoltoon ongelmastaan ja tulee saamaan siihen apua. Mies sai jo osan veloista maksettua, kun laitoimme hääsäästöt puoliksi. Mies on todella pahoillaan ja pettynyt itseensä, on itkenytkin mitä ei kuulemma ole tapahtunut moneen vuoteen. Aikoo hakea lisää töitä, että saisi loputkin velat maksettua tai vaihtoehtoisesti myydä auton, jos töitä ei löydy. Olen tietenkin todella loukkaantunut, kun mies ei ole minulle asiasta kertonut, koska meillä on aina ollut todella avoimet ja luottamukselliset välit. Haluaisimme kuitenkin jatkaa yhdessä, koska rakastamme todella toisiamme ja muuten kaikki on mennyt todella hyvin. Mies on myös aina vakuutellut minulle, ettei koskaan pystyisi salaamaan minulta mitään isoja asioita.

Joka tapauksessa tämä on miehelle viimeinen mahdollisuus, koska hän on aiemminkin mokannut pari kertaa lähinnä liiallisen alkoholinkäytön vuoksi. Nykyään mies juo harvoin eli tämä asia on hallinnassa, mutta selvästi hänellä on jotain taipumusta riippuvaisuuksiin. Toivoisinkin vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta. Väkisinkin mietin, olisiko suhteesta lähteminen järkevämpää; olen kuitenkin vielä nuori enkä jaksa elää loppuelämääni parisuhteessa, jossa joudun stressaamaan rahasta ja siitä, pelaako toinen salaa kaikki rahansa. Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta ja miten tässä voisi lähteä rakentamaan parisuhdetta uudelleen? :frowning:

Moikka Pettynytmorsian!

Todella kurjaa kuulla tilanteestasi. En ole itse täsmälleen samassa tilanteessa ollut (olimme jo naimisissa ja muutaman vuoden vanhempia, kun minun puolison peliriippuvuus tuli ilmi). Yhdessäoloa meillä oli tuolloin takana reilu viisi vuotta.
Olen kuitenkin kokenut tosi samoja ajatuksia ja tunteita ja etenkin luottamus on pohdituttanut paljon. Minun tarinaani on tänne kirjoitettuna enemmän muistaakseni ”kysymyksiä peliriippuvaisen löheiselle”-ketjussa.

On hyvä, että olette päätyneet nyt perumaan häät, jotta saat pohdinta-aikaa ja puolisosi voi keskittyä työstämään riippuvuuttaan. Avioliitto on myös vahva taloudellinen sopimus, joten siitäkin näkökulmasta häiden siirtäminen/peruminen on järkevää vielä, kun tilanne on niin epävarma.

Hienoa, että puolisosi on hakenut itselleen apua ja olette käyneet myös pariterapiassa. Tärkeä kysymys on, oliko puolisosi oma-aloitteisesti hakemassa apua itselleen? Puolisosi täytyy itse tehdä työ, jotta voi toipua peliriippuvuudesta, ja motivaatio toipumiseen pitää lähteä hänestä itsestään, jotta muutos olisi pysyvää.
Ymmärrän, että taloudelliset murheet painavat myös ja kuulostaa hyvältä, että niihin onkin jo löytynyt joitain ratkaisuja. Miten sinun taloutesi on suojattu ja varmistettu se, että puolisosi maksaa osan teidän kuluistanne jatkossakin? Toisiko sinulle turvallisuuden tunnetta esimerkiksi katseluoikeus puolison pankkitiliin tai vastaava?

Miten sinä itse jakselet tällä hetkellä?

Muistan itsekin hyvin sen shokin, kun kuulin ensimmäistä kertaa puolison peliriippuvuudesta - tuntui aivan epätodelliselta ja siltä, ettei mihinkään enää voi luottaa. Meillä miehen pelikierteitä paljastui vuosien aikana toki useampia, jolloin luottamus murskautui aina uudelleen - kuitenkin hyvin meille ainakin nyt vaikuttaa käyneen, mieheni ei ole pelannut yli kolmeen vuoteen ja olemme onnellisia yhdessä, mutta matka tähän pisteeseen oli todella vaikea.

Luottamuksen rakentaminen vaatii etenkin puolisoltasi paljon töitä, koska hän on luottamuksen rikkonut. Nyt, koska hänen sanoihinsa ei voi juuri luottaa, on merkitystä teoilla - esimerkiksi että hän oma-aloitteisesti puhuu ongelmastaan ja ajatuksistaan sinulle, hakee itselleen apua ja on valmis työskentelemään itsensä ja parisuhteenne eteen. En osaa antaa parempia neuvoja, kuin että pohdi omia toiveitasi ja kerro ne puolisollesi, niin hän tietää, mitä häneltä odotat.
Voi olla hyvä myös pohtia jonkinlaista aikajanaa itsellesi, eli kauanko jaksat/haluat odottaa muutoksia.
Jos olisin ollut samassa tilanteessa kuin sinä, en tiedä, mitä olisin itse tehnyt. Minäkin joka kerta, kun uusi pelikierre tuli ilmi, pohdin lähteäkö vai jäädä. Se pohdinta ei ole helppoa, ja vain sinä itse tiedät, mikä sinulle on oikea ratkaisu. Tärkeintä on, että sinulla itselläsi on päätöksestä ”hyvä” olo.

Myös vertaistukea on saatavilla sekä sinulle että puolisollesi esimerkiksi pelirajattoman palveluissa - sieltä löytyy erilaisia tuen muotoja. Myös sinun kannattaa pohtia omaa hyvinvointiasi ja avun tarvetta ja hakea itsellesi tukea matalalla kynnyksellä.

Palaan ensi viikolla katsomaan, oletko laittanut viestiä, niin jatketaan mahdollisesti kirjoittelua.
Paljon tsemppiä sinulle!

-Eveliina

Hei ja kiitos vastauksesta Eveliina! Olen siis aloittaja, käyttäjänimi on vain vaihtunut. Olen itsekin sitä mieltä, että häiden peruminen oli ainoa oikea ratkaisu. Puolisoni ainakin vaikutti haluavan ihan itsensäkin takia sitä apua, toki vaikeaa olla varma, koska hän on hyvin miellyttämishaluinen ja haluaa varmasti tehdä kaikkensa pitääkseen tämän parisuhteen kasassa. En ole oikeastaan muuten varmistanut talouttani kuin pitämällä verkkopankkitunnukset visusti omassa tallessa. Meillä on muuten omat rahat, vain yhteinen ‘‘ruokatili’’ on enää olemassa. Sinänsä puolison pankkitietojen katselu voisi tuoda turvaa, mutta toisaalta en jaksaisi ryhtyä siihen; haluaisin että tässä parisuhteessa olisi kaksi aikuista ihmistä enkä olisi ikään kuin miehen ‘‘holhoaja’’.

Itse jakselen tilanteeseen nähden ihan hyvin ja olen hankkinut myös keskusteluapua tilanteeseen. Pelirajaton vertaischatissakin olen käynyt. Toki tilanne on todella kuormittava ja välillä on vaikeaa keskittyä opiskeluun, usein nukun myös levottomasti. Olen silti yrittänyt pitää kiinni omista (liikunta)harrastuksista ja ystävien näkemisestä, vaikka välillä tuntuu että mikään ei kiinnosta. Kävi suhteessame miten tahansa, haluan jatkossa ottaa enemmän aikaa itselleni ja laajentaa elämää parisuhteen ulkopuolella.

Puoliso on kyllä nyt salaisuuden paljastuttua ollut hyvinkin avoin ja olemme jutelleet aiheesta paljon. Aion antaa itselleni huhtikuun loppuun asti aikaa tehdä päätöksen, haluanko pysyä yhdessä vai erota. Olen kuitenkin vielä niin nuori, että en halua tuhlata elämääni onnettomassa parisuhteessa, jossa en voi luottaa puolisooni. Toisaalta en haluaisi luovuttaa liian aikaisinkaan :frowning: Tuntuu että olen osittain jo luovuttanut; olen esimerkiksi katsellut asuntoja ja valmistautunut siihen, jos jäänkin pian yksin. Todella vaikea tilanne etenkin, kun parisuhteessamme on niin paljon hyvääkin. Toisaalta nyt olen huomannut, että ns. ‘‘red flageja’’ on kyllä ollut ilmassa koko suhteemme ajan. Tuntuu, että olen ollut ihan tyhmä ja sinisilmäinen…

Hienoa kuitenkin kuulla, että te olette päässeet ns. ‘‘selville vesille’’ eli sekin on mahdollista Paljon tsemppiä myös sulle <3

Moikka!

Pahoittelut vastauksen viipymisestä - en saanut käyttäjätunnustani toimimaan uudelleen kuin vasta nyt.

Toivottavasti puolisosi on hakenut apua nimenomaan itseään varten - sen oikeastaan näyttää sitten aika, että miten hän työskentelee riippuvuuden selättämiseksi ja mitä muutoksia hänessä tapahtuu.

Hyvä, että rahanne ovat suuremmaksi osaksi erillään ja sinun taloutesi on turvattu siinä mielessä, ettei teillä ole esimerkiksi yhteistä omaisuutta. Ymmärrän myös, jos et halua tässä vaiheessa mitään oikeuksia puolisosi tileihin vaan odotat, että hän osaa hoitaa raha-asiansa ilman minkäänlaista ”holhoamista”.

Hienoa, että olet hakenut itsellesi keskusteluapua ja keskittynyt enemmän omaan hyvinvointiisi. Oivalluksesi omasta ajasta kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin minulla aikoinaan; tulee olla myös muita vahvoja ihmissuhteita ja perusta omalle elämälle, vaikka puolison kanssa on lisäksi yhteinen elämä.

Kuulostaa järkevältä pohtia tuota aikarajaa ja hieman valmistautua myös siihen, että parisuhde mahdollisesti päättyy. Se on varmaan myös aivan terve reaktio - tuon salaisuuden paljastumisen myötä tulee kyseenalaistettua monia asioita. Ja nyt on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan omaa elämää hieman perusteellisemmin - millaista elämää haluaa elää, mitä siihen haluaa kuuluvan ja mitä ei. Kukaan muu kuin sinä ei voi näitä päätöksiä tehdä sinun puolestasi.

Suhtaudut asiaan todella hienosti, vaikka ristiriitoja on varmasti paljon. Ja ymmärrän hyvin nuo itsesyytökset siitä, että olisi ollut tyhmä ja sinisilmäinen - minulla oli aivan samoja tunteita usein! Mutta älä soimaa itseäsi, sillä peliriippuvainen tekee aivan kaikkensa, ettei kukaan saa tietää pelaamisesta. Lähtökohtaisesti me luotamme ihmisiin ja etenkin parisuhteessa luottamus on yksi tärkemmistä oletusarvoista, joten on aivan luonnollista, ettei luottamusta kyseenalaista. Et ole ollut tyhmä etkä sinisilmäinen.
Itse muistan päällimmäisinä tunteina puolison pelivuosien ajalta ristiriitaiset tunteet, epävarmuuden ja surun/pettymyksen. Ne olivat kyllä elämäni rankimmat ajat tähän mennessä.

Toivottavasti voit hyvin ja saat nyt joulun ja uuden vuoden vaihteessa hieman hengähdystaukoa arkeen.

Hyvää uutta vuotta ja ollaan kuulolla :heart:!

-Eveliina

Kiitos vastauksesta Eveliina! Sain kyllä joululomalla hyvin levättyä ja nukuttua ja koulun penkille palaan vasta 8.1. Parisuhteen kannalta ero on valitettavasti alkanut tuntumaan todennäköisemmältä vaihtoehdolta ennemmin tai myöhemmin; tuntuu vain niin vastenmieliseltä, että mies on suunnitellut kanssani häitä ja tietoisesti johtanut harhaan esittäen, että kaikki on hyvin. Mies on jopa sanonut mulle ihan oma-aloitteisesti useaan otteeseen, että hän ‘‘ei ikinä voisi salata minulta mitään’’. En yksinkertaisesti osannut aavistaa mitään. En silti aio vielä tehdä lopullista päätöstä, koska joululoman aikana iäkäs isomummoni menehtyi joten senkin vuoksi ajatukset ovat ihan sekaisin…

En kyllä tiedä, uskaltaisinko edes lähteä tästä suhteesta, jos haluaisin. Tuntuu, että rakkaus mieheen on hieman hiipunut tai ainakin muuttanut muotoaan romanttisesti kaverilliseen rakkauteen. Ehkä olen läheisriippuvainen, kun pelkään, että en pärjää yksin? Ainakin jos tämä parisuhde päättyy, en enää ikinä etene parisuhteessa näin ‘‘nopeasti’’. On aika raju kokemus, kun luulee tuntevansa toisen ihmisen täysin, mutta totuus onkin aivan toinen. Toivottavasti osaan jatkossa luottaa muihin ihmisiin. En halua tulla kyyniseksi ja epäluuloiseksi…

Miten sulla on mennyt joulun aika? :slightly_smiling_face:

Moikka!

Osanottoni isomummosi kuoleman johdosta!
Hyvä kuulla kuitenkin, että olet saanut nukuttua ja levättyä. Joulu on itselle tosi merkityksellistä aikaa ja pidän sitä myös tärkeänä lepotaukona töistä ja arjesta. Mukavasti siinä sai vähän enemmän taukoa töistäkin kun oli nyt hieman enemmän vapaapäiviä putkeen :slightly_smiling_face:.

Itsekin kyllä muistan edelleen hyvin sen, kuinka petetyltä minusta tuntui, kun salaisuudet paljastuivat. Välillä pohdin sitäkin, oliko puolisoni ikinä ollut kanssani onnellinen ja oliko kaikki huijausta. Jossittelu kuitenkin tuntui tekevän oloani vaan pahemmaksi, joten jossain vaiheessa siitäkin pitää yrittää päästää irti.
Peliriippuvuus on sairaus, mutta olennaista on se, hakeeko sairas ihminen sairauteensa apua vai ei. Eikä se, että ymmärtää kyseessä olevan sairaus, poista loukatuksi tulemista ja kaikkia ikäviä tunteita, mitä riippuvuus aiheuttaa.

On aivan luonnollista pelätä sitäkin, ettei pärjäisi yksin: sinun elämäsi on mullistunut kovasti. Olitte kuitenkin aiemmin suunnittelemassa häitä ja yhteistä tulevaisuutta - nyt tulevaisuus näyttääkin epävarmalta ja erilaiselta. Luota kuitenkin itseesi, minkä tahansa päätöksen teetkin jossakin vaiheessa. Ja neuvoni on, että aina on parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Ymmärrän hyvin myös tuon tunteiden muuttumisen - sekin on aivan luonnollista. Tärkeää on myös seurata omia tunteita, miten ne kehittyvät ja muuttuvat ja tuleeko esimerkiksi aiemmin koettu rakkauden tunne takaisin.
Monella läheisellä voi myös olla läheisriippuvuuden ”oireita”, joten on hyvä tunnistaa mistä siinä on kyse.

Puolison paljastunut peliriippuvuus ainakin omalla kohdallani vaikutti myös luottamukseen muihin ihmisiin - en ole enää ihan niin luottavainen kuin aiemmin. Suurilta osin kuitenkin asia korjaantui eikä jättänyt ns. pysyvää jälkeä.
Omien tunteiden käsitteleminen on tosi tärkeää - itselläni yksi suuri pelko oli, tulenko katkeraksi. Riski siihen on olemassa ja se on hyvä tiedostaa ja työskennellä tunteidensa suhteen niin, että katkeruutta ei synny (sellaista pitkäaikaista, kuluttavaa katkeruutta).

Paljon tsemppiä takaisin opintojen pariin!

-Eveliina