Mies pelaa pokeria, tarvitsen apua!

Valtti
1

Tämä on ensimmäine kerta, kun kirjoitan ongelmastamme mihinkään. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että tarvitsen apua ja tukea tai tulen itse hulluksi! :frowning: Näin kaikki meni:
Olemme olleet yhdessä 5,5 vuotta. Koko sen ajan mieheni on pelannut nettipokeria, oli jo ennen tapaamistammekin pelannut n. 4 vuotta. On siis lähes 10 vuotta pelannut VAIN pokeria ja elättänyt sillä itsensä ja välillä perheemme.

Alussa kaikki oli ok. Häpeilin vähän kertoa vanhemmilleni miehen “ammatista”, mutta loppujen lopuksi kaikki kuitenkin pitkin hampain hyväksyivät asian. Pelaaminen ei hallinnut elämäämme, elimmehän kahdestaan! Olin töissä ja mies pelasi öisin jne. Se ei vaikuttanut elämään millään tavalla negatiivisesti. Päin vastoin. Pelit kulki ja oli ylimääräistä ja hyvin säästöjäkin. Opin luottamaan siihen, että mies pitää peleistä tarkkaa kirjaa ja homma toimii.

Pari vuotta myöhemmin saimme ensimmäisen lapsen. Silloinkin vielä kaikki oli suht ok, mutta lapsen täytettyä n. vuoden alkoi ongelmat. Ilmeisesti oli livepeleissä mennyt tosi huonosti ja säästöihinkin kajottu jne. Miehellä alkoi stressi. Pelit meni huonommin ja huonommin, kun oli pakko voittaa. Kuitenkin luotin siihen, että nousut lähtee taas. Sitten olinkin taas raskaana ja haaveilin omakotitalosta. Lopulta ostimmekin sen…kalliin sellaisen. Ja siitä se helvetti sitten lähtikin! Minulle paljastui totuus vasta muutettuamme, että miten huonosti peliasiat ovat. Siis tyyliin, että rolli nollilla ja tilillä ehkä n. 5.000€, minä raskaana ja hoitovapaalla.

Siitä asti, eli yli 2 vuotta on elämä ollut helvettiä. Ensinnäkään ei ole mitään parisuhdetta. Ihan eri aikataulut meillä. Hoidan yksin lapset, kodin jne. ja nykyään käyn töissäkin taas jne. Mies kyllä hakee lapset tarhasta ja on niiden kanssa 2h ennenkuin tulen töistä. That´s it. Muuten menee esim. nukkumaan illalla, kun lapsetkin menee. Vietän siis illat ja viikonloputkin yksin sen jälkeen, kun lapset on menneet nukkumaan. Muuten olen siis lasten kanssa.

Mies ei myönnä ongelmaa eikä häntä kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen. Ei muutenkaan puhu mistään, mutta nykyään ei enää mitään! Syyttää minua siitä, että on downswingi ja menee pelit huonosti. Koska olen niin ärsyttävä ja hänen on vaikea keskittyä ja pelata hyvin kiukustuneena. Eli se on minun syytä.

On minun syytä, että hän on masentunut (diagnosoitu 2013 ja lääkitys käynnissä). Se on minun syytä, koska se johtuu stressistä, joka taas johtuu siit, että MINÄ halusin muuttaa tähän taloon, MINÄ halusin olla hoitovapaalla lapsen kanssa, MINÄ halusin naimisiin, MINÄ vaadin ja haluan kaiken! :frowning: :frowning:

Hänen sosiaalinen elämä liittyy vain pokeriin. Kaveripiirissä muita samassa tilanteessa olevia. Tosin osa käy ihan oikeissakin töissä.

Tällä hetkellä pelitili katki ja tilillä 3.000€. Eikä vieläkään suostu myöntämään ongelmaa tai edes puhumaan töihin menosta. Tämä on hänen työtä, tätä hän haluaa tehdä, tässä on hänen unelmansa, tämä tekee hänet onnelliseksi. :frowning: Vain pokeri.
Jos kysyn mitä hän haluaa elämältä, on vastaus “en tiedä”. Sen tietää kuitenkin, että pokeria haluaa pelata…

Alan olla huolissani omasta terveydestäni jo! Niin fyysestä kuin psyykkisestä. Onneksi on lapset,joiden voimalla jaksan. Ja työpaikka ja rakas harrastus. SILTI koen suunnatonta ahdistusta tästä. Tänään sanoin, että hänen pitää valita pelit tai perhe. Sanoi, että lähde menemään sitten jos et halua olla, että hän ei pelaamista lopeta.
(Olemme käyneet vuoden verran pariterapiassa 2012-2013, olen yrittänyt keskustella lukuisia kertoja, kirjoittanut kirjeitä jne. siksi tällä kertaa annoin näin tiukan vaateen.)

Hän oli ennen huomioonottavainen, ihana, hyväsydäminen, turvallinen. Siihen hänessä rakastuin. Nykyään ailahtelevainen, ärtynyt, masentunut, väsynyt, stressaantunut, vaativa. Ei riitä, että teen kaikki kotityöt sen lisäksi voi valittaa minulle, että mikset ole laittanut tiskejä, miksi olet imuroinut huonosti sängyn alta, miksi et ole pessyt pyykkejä, miksi miksi miksi.

Meillä ei ole ollut seksiä ehkä 1,5 vuoteen. Ei läheisyyttä ei mitään. Lasten kanssa hän on mukava ja hyvä isä. SIlloin, kun siis heidän kanssaan ehtii aikaa viettää. Lapset pitävät hänestä.

Mitä mä teen?! Mitä mä voin enää tehdä!? Onko ainut vaihtoehto ero? Miten mä siitä selviän? Miten kehtaan kertoa vanhemmilleni tai kellekään miten huonosti olen asiat valinnut? Miten voin viedä lapsilta ehjän perheen? En oikeesti enää kestä :frowning: :frowning:

2

Moi

Mä ajattelin vastata sulle jotain mitä tässä lukiessani tekstiäsi tuli mieleen, vaikka minä en todellakaan ole minkäänlainen parisuhdevelho.

Ensimmäisenä sanoisin että sun pitää kuunnella itseäsi. Alussa miehen pokerit meni hyvin, parisuhde meni hyvin, ja sitten sain sen vaikutelman että syvenevällä syklillä asiat ovat menneet aika lailla kivikkoon. Jos pokeri, tai mikä tahansa rahapelaaminen, aiheuttaa tuntuvaa taloudellista ja sosiaalista haittaa, voitaneen puhua peliongelmasta. Miehesi tuskin haluaa lähteä esimerkiksi GA-ryhmään tai a-klinikalle, sain sen kuvan tuosta kirjoituksestasi että ongelmaa ei tunnusteta miehen taholta ja täten hoitomotivaatiokin puuttuu. Sä olet itse kuitenkin itsellesi se tärkein henkilö, toki lapset ovat siinä kuviossa vahvasti mukana mutta jos sä hajoot, mitä jää lapsille? Jaksatko tätä tilannetta vielä vuoden päästä? viiden vuoden? kahdenkymmenen?

Itselläni on rahapelien ja alkoholin kanssa kausittaisesti pahojakin vaikeuksia että helppohan se on täältä “puskista” huudella. Mutta sen tiedän että mulla meni ainakin moninverroin huonommin tilanne, ja aina kohti huonompaa, silloin vielä kun en myöntänyt ongelmiani itselleni ja sitä kautta alkanut tekemään töitä paremman tulevaisuuden puolesta omalla kohdallani.

Aurinkoisia kevätpäiviä toivotan. Käy vaikka kävelyllä, siellä linnut laulelee, jos vaikka saisit edes vartin tai puolen tunnin “loman” tuosta kaikesta myllerryksestä. Joka tapauksessa: Voimia!

3

Moikka!

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että miehelläsi on peliongelma. Ärtyneisyys ja agressiivisuus ja sisään päin kääntyneisyys kertoo siitä myös.

Onko teillä avioehtoa? Eron tullessa velat ja varallisuus ovat jaettavia, turvaa selustasi ja hanki avioehto. Ei ole tyhmää tietää rahataloudesta ja osallistua sen suunnitteluun, eikä myöskään se, että pitää huolta omasta varallisuudesta ja omista tuloista. Suojaa omat tulot, tee se heti.

Kaiken surullisinta pelaajan kanssa liitossa ollessa on se, että siinä on yksin tai kaksin pelon kanssa. Se ei ole normaalia. Yöllä pelaaminen vie yhteisen päiväajan ja silloinkin pelaaja suunnittelee tulevaa pelaamista.

Kuuntele itseäsi, tule Tuulettimen puolelle keskustelemaan meidän muiden puolisoiden Ja puhu myös kanssa. Siellä on myös ammattilainen antamassa tulea. Jos paikkakunnalla on vertaisryhmä (pelirat on -ryhmät, mene mukaan, jos se on mahdollista. Soita Peluurin puhelimeen ja juttele myös siellä asiata tietävien kanssa. Ja hyvä kun kirjoitit tänne. ja puhu asiasta aina kun tunnet keskustelukumppanin turvalliseksi, jotta saat peilattua, mikä on normaalia perhe-elämää. Sinun kannattaa tutkailla, mitä itse haluat elämältä. kerro pelaajalle, mitä haluat ja ajattelet. Kerro, että olet huolissasi ja että lapset tarvitsevat isäänsä. pelaajien lapset ovat usein näkymättömiä ja se ei tee hyvää lapsen itsetunnolle ja tulevaisuudelle. Pelaaminen on sairaus, jota ei voi parantaa muuten kuin pelaajan oman motivaation kautta.

Hae itsellesi kaikki se apu, jonka löydät, myös esim. henkistä tukea, esim. terapiaa, jos siltä tuntuu. Akuutin psykiatrian poliklinikat ovat työssäkäyviä varten, kun elämässä tulee masentavia / stressiä tuottavia aikoja. Tilanteessa ei ole mitään hävettävää, se vain on sellainen kuin se on. Minusta on hienoa, että toteat tilanteen ja katsot asiaa rehellisesti,

Voimia sinulle :slight_smile:

t. sortsima

PS. Peluurin sivustolla on läheisen materiaalia, pari gradua/ tutkimusta, joista näkee, mitä vaiheita läheiset yleensä käy läpi. Lue/ selaile, ne oli minulle arvokkaita tietolähteitä aikoinaan.

4

Kiitos teille vastauksistanne! Täällä tilanne edelleen samalla mallilla. Tai no ei nyt ihan, olen nimittäin soittainut paikalliseen a-neuvolaan ja olen menossa sinne keskustelemaan! En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun keskustelin heidän kanssaan puhelimitse ja se ymmärrys, jonka sieltä sai oli ihan omaa laatuaan.

Olemme käyneet parisuhdeterapiassa yhdessä vaiheessa ja olen käynyt yksin myös psykologilla jossain vaiheessa. Kummastakaan en kokenut olevan mitään hyötyä. Valitettavasti. Nyt ensimmäisen kerran keskustelin ihmisen kanssa, joka tiesi tasan tarkkaan mitä käyn läpi ja mistä tässä on kyse! Oli vain nopea juttutuokio toki puhelimitse, kun taustoitti tilannetta. Toivottavasti saan varsinaisen ajan pian. Sellaisen hienon lauseen hän lopuksi sanoi, että “Muista, että miehelläsi on kaksi eri persoonaa tällä hetkellä. Narkomaani-pelaaja ja sitten se tavallinen mies.” Tämä lause kiteyttää erityisen hyvin kaiken. Ja sen miksi tilanne tuntuu minusta välillä häilyvältä…

Mitään muuta en ole jaksanut asian eteen tehdä. Ei ole nyt voimia keskustella hänen kanssaan…valitettavasti. Haluan nyt käydä juttelemassa tuolla ja katsotaan mitä sieltä ohjeistetaan jne.

Minulla on oma pankkitili, johon menee minun palkkani. Miehellä ei ole sinne tunnuksia. Minulla on seurantamahdollisuus sekä yhteiselle lainanhoito, että lasten tileille.

Mutta mitä jos mieheni ottaisi lisää lainaa, voiko hän kiinnittää esim. talomme, niin, että minä en siitä tiedä? Vai ottaisiko pankki yhteyttä myös minuun?

En tiedä. Vaikea sanoa kauanko tätä vielä jaksaa elää. Hyvä mieli kuitenkin, että jotain edes on tapahtumassa, kun menen sentään sinne keskustelemaan. Toivottavasti pyörä lähtee pyörimään… meni se sitten minne hyvänsä.

5

Hienoa Pokerivaimo80, ensi askel on nyt otettu ja varmasti tilanne lähtee tuosta lutviutumaan. Ainakin saat neuvoja ja vertaistukea ja päätös jatkosta on sen jälkeen paljon helpompi tehdä.

Tuosta panttausasiasta, jos teillä on yhteinen laina ja omistatte talonne puoliksi (tai esim. 49/51 tms) niin ilman sinun suostumustasi (=valtakirja) ei miehesi taloanne kiinnittele. Ja jos talonne on tuore ja lainaa paljon jäljellä, ei siinä ole paljoa kiinniteltävääkään.

Tsemppiä jatkoon. Kertoilehan miten tilanne etenee.

6

Olen nyt käynyt siellä keskustelemassa. Oli tosi hyvä käynti ja menen taas ensiviikolla uudelleen. Paha on tilanne, mutta sen tiesinkin. Ongelmaa pahentaa toki se, että pokeri on miehen “ammatti” ja koko hänen sosiaalinen elämänsä perustuu myös siihen. Siis ystävät jne.

On tosi ristiriitaiset tunteet itsellä. Jos olen ihan rehellinen, niin suurin este erolle on varmaan minun suuret arvot. Siis se, että on helvetin vaikea myöntää, että olen epäonnistunut elämässä valinnoissani ja avioliitossani. Ja toki lasten takia asia kovin suuri. A-neuvolan henkilö kyllä sanoi sitä samaa, mitä täälläkin oli kommentoitu (jonka periaatteessa tiedänkin), että en voi syyttää siitä itseäni. Jos minä hajoan ja en jaksa enää, lapsilla ei ole äitiä enää kohta.

Minun olisi vain pakko ajatella i t s e ä n i kerrankin (ja lapsia). Minkäs sille voi, kun ajattelen aina kaikkia muita. Murhedin muiden puolesta. Miehen, vanhempien, miehen vanhempien jne. Mutta jotenkin olen nyt kuitenkin vähän alkanut ymmärtää, että pakko alkaa ajatella itseä. Jos puhtaasti ajattelisin VAIN itseäni nyt, niin lähtisin menemään. En jaksais tätä paskaa enää hetkeäkään. Mitä mä täällä teen!? Saan vaan syyt niskoille ja olen miehelleni vihollinen (kirjaimellisesti olen kuullut)niin kauan, kunnes “asenteeni” muuttuu.

Mun pitää löytää jostain voimia vielä kerran nostaa kissa pöydälle. Yrittää vielä kerran kertoa tunteistani ja tästä mielipahasta miehelleni. Yrittää viimeisen kerran herätellä. Valitettavasti tiedän, kuten varmasti tekin, että se ei tuota tulosta. Hän on niin ehdoton tässä asiassa. Niin ehdoton, että se pelaaminen menee edelle. Se on hänelle kaikki. Valitettavasti.

Minun valintani on kai sitten a)erota tai b)jatkaa samaa rataa tai c)yrittää saada parisuhde toimimaan pelaamisen ehdoilla. Parisuhde ja kaikki tuntuu niin kaukaiselta. Ei sitä edes ole. Mistä lähteä edes liikkeelle!? Parisuhteesta vai pelaamisesta!? Olen vasta nyt tajunnut, että se pelaaminen on kaiken takana. Koska miehen käytös on täysin muuttunut. Olen menettänyt luottamuksen siihen, että vaikka nousut tuliskin (ja niiden myötä parisuhde paranis), niin sehän on vain ajan kysymys, koska kaikki muuttuis taas helvetiksi. Tätä on jatkunut jo kolmisen vuotta kuitenkin näin.

Mahdoton saada pokeriammattilaista tajuamaan ongelmaa ja varmasti se raja heillä onkin häilyvä, mutta mä olen tästä ihan varma. Että ongelma siis on. Ja a-neuvolassa sain vahvistuksen sille kyllä. Joskus vuosien päästä tämä kaikki tuntuu varmaan yhdeltä sumulta. Kuten tuntuu viimeiset vuodet jo nyt.

7

Moikka!

On tosi hyvä, että olet löytänyt itselle sopivat korvat! Minun mielestä sinun ei tarvitse hävetä sitä, että miehesi pelaa tai että olet hänen kanssaan. Mistä sinä olisit tiennyt tulevaisuudesta? Ei mies sinun takiasi pelaa, hän uskottelee itselleen elättävänsä pelaamisella itsensä ja perheensä, se on hänen valintansa. Ammattipelaamiseen liittyy glamouria ja en tiedä, mikä siitä on totta. Tärkeintä on sinun hyvinvointisi ja lasten hyvinvointi.

Kuuntele ja mieti, mitä sinun mielestä hyvään elämään kuuluu? Mitä tehdään yhdessä parina tai lasten kanssa perheenä? Mitä asioita kumpikin voi tehdä/ harrastaa välillä itsekseen? Miten lapset kasvatetaan ja kenelle vastuu siitä kuuluu? Miten jaetaan kotitöitä? Milloin keskustellaan? Ovatko lomat yhteisiä suunnittelun hetkiä? Onko parisuhde toisen kunnioittamista ja kuuntelua varten?

Mitä puolisosi näistä samoista asioista ajattelee? mitä hänen mielestään kuuluu hyvään elämään?

Minusta meidän jokaisen on aloitettava omasta itsestä. Omat arvot, mikä on tärkeää ja mistä voi luopua, mitä ei halua elämään ja mitä toivoo tulevaisuudelta. Miten toivoo itseänsä kohdeltava, on tärkeää ja millaisen tulevaisuuden toivoo lapsilleen. Mitä he oppivat juuri nyt?

Kun on itse selvillä vesillä omista arvoista ja tunteista, voi irrottautua pelaajasta: ei odota toisen kautta tulevaa hyvää, vaan on valmis tarkkailemaan omaa elämää itse. Silloin on helpompi kertoa myös toiselle, miltä asiat tuntuvat ja mitä haluaa. pelaajapuolison tehtäväksi jää ymmärtää se, että toinen on tosissaan ja hän joutuu omalta kohdalta tekemään oman ratkaisun. Enää ei riitä se, että vain toivoo toisen lähtevän mäkättämästä ja hiostamasta vaan on pakko joko muuttaa omaa tekemistä tai ryhtyä tosissaan miettimään, tekeekö jotakin väärin. Millään ei voida puolustella huonoa kohtelua, ohittaminen ja öiden valvominen ja kodin ja lapsen huomioitta jättäminen ja perheen talouden romuttaminen on asiatonta, vastuutonta ja röyhkeää.

Kirjoitin näin tiukasti, koska minusta on kuulostanut siltä, että miehesi ei hevillä kuuntele mitään pelaamiseen liittyvää kritiikkiä. Hän kuvittelee olevansa menestyvä ammattilainen. Olisiko hänellä muu mahdollisuus tehdä töitä? Jos hän ei omasta mielestään ole riippuvainen, hän voi vaihtaa työtä puolison henkisen terveyden takia. Se, että hän tyhmittelee sinua, on törkeää. Sinussa ei ole mitään vikaa, tuo käytös kuuluu pelaajan ominaisuuksiin.

Jokainen meistä on vastuussa omasta itsestään, ei ole ketään, joka sanoisi meille, mitä tehdä. Olen joskus myös tehnyt niin, että olen kirjannut rinnakkain eri sarakkeisiin suhteen hyvät ja huonot puolet, se on antanut myös osviittaa mitä tehdä. Me emme tarvitse ketään muuta ihmistä ollaksemme onnellisia. Jokaisessa meissä on onnen avaimet. EsimerkiksiMindfulnes-kirjat ja kasetit auttavat rentoutumaan ja niiden avulla voi oppia arkipäivän rauhaa ja luottamusta seuraavaan päivään.

Ja uusi suhteet pelissä julkaisu on ilmestynyt. se on melkoinen tietopaketti pelaamisen läheisille aiheutuvista ongelmista ja saatavilla olevasta avusta:

urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-151-8

Tsemppiä!

T. Sortsima

8