Tämä on ensimmäine kerta, kun kirjoitan ongelmastamme mihinkään. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että tarvitsen apua ja tukea tai tulen itse hulluksi! Näin kaikki meni:
Olemme olleet yhdessä 5,5 vuotta. Koko sen ajan mieheni on pelannut nettipokeria, oli jo ennen tapaamistammekin pelannut n. 4 vuotta. On siis lähes 10 vuotta pelannut VAIN pokeria ja elättänyt sillä itsensä ja välillä perheemme.
Alussa kaikki oli ok. Häpeilin vähän kertoa vanhemmilleni miehen “ammatista”, mutta loppujen lopuksi kaikki kuitenkin pitkin hampain hyväksyivät asian. Pelaaminen ei hallinnut elämäämme, elimmehän kahdestaan! Olin töissä ja mies pelasi öisin jne. Se ei vaikuttanut elämään millään tavalla negatiivisesti. Päin vastoin. Pelit kulki ja oli ylimääräistä ja hyvin säästöjäkin. Opin luottamaan siihen, että mies pitää peleistä tarkkaa kirjaa ja homma toimii.
Pari vuotta myöhemmin saimme ensimmäisen lapsen. Silloinkin vielä kaikki oli suht ok, mutta lapsen täytettyä n. vuoden alkoi ongelmat. Ilmeisesti oli livepeleissä mennyt tosi huonosti ja säästöihinkin kajottu jne. Miehellä alkoi stressi. Pelit meni huonommin ja huonommin, kun oli pakko voittaa. Kuitenkin luotin siihen, että nousut lähtee taas. Sitten olinkin taas raskaana ja haaveilin omakotitalosta. Lopulta ostimmekin sen…kalliin sellaisen. Ja siitä se helvetti sitten lähtikin! Minulle paljastui totuus vasta muutettuamme, että miten huonosti peliasiat ovat. Siis tyyliin, että rolli nollilla ja tilillä ehkä n. 5.000€, minä raskaana ja hoitovapaalla.
Siitä asti, eli yli 2 vuotta on elämä ollut helvettiä. Ensinnäkään ei ole mitään parisuhdetta. Ihan eri aikataulut meillä. Hoidan yksin lapset, kodin jne. ja nykyään käyn töissäkin taas jne. Mies kyllä hakee lapset tarhasta ja on niiden kanssa 2h ennenkuin tulen töistä. That´s it. Muuten menee esim. nukkumaan illalla, kun lapsetkin menee. Vietän siis illat ja viikonloputkin yksin sen jälkeen, kun lapset on menneet nukkumaan. Muuten olen siis lasten kanssa.
Mies ei myönnä ongelmaa eikä häntä kiinnosta mikään muu kuin pelaaminen. Ei muutenkaan puhu mistään, mutta nykyään ei enää mitään! Syyttää minua siitä, että on downswingi ja menee pelit huonosti. Koska olen niin ärsyttävä ja hänen on vaikea keskittyä ja pelata hyvin kiukustuneena. Eli se on minun syytä.
On minun syytä, että hän on masentunut (diagnosoitu 2013 ja lääkitys käynnissä). Se on minun syytä, koska se johtuu stressistä, joka taas johtuu siit, että MINÄ halusin muuttaa tähän taloon, MINÄ halusin olla hoitovapaalla lapsen kanssa, MINÄ halusin naimisiin, MINÄ vaadin ja haluan kaiken!
Hänen sosiaalinen elämä liittyy vain pokeriin. Kaveripiirissä muita samassa tilanteessa olevia. Tosin osa käy ihan oikeissakin töissä.
Tällä hetkellä pelitili katki ja tilillä 3.000€. Eikä vieläkään suostu myöntämään ongelmaa tai edes puhumaan töihin menosta. Tämä on hänen työtä, tätä hän haluaa tehdä, tässä on hänen unelmansa, tämä tekee hänet onnelliseksi. Vain pokeri.
Jos kysyn mitä hän haluaa elämältä, on vastaus “en tiedä”. Sen tietää kuitenkin, että pokeria haluaa pelata…
Alan olla huolissani omasta terveydestäni jo! Niin fyysestä kuin psyykkisestä. Onneksi on lapset,joiden voimalla jaksan. Ja työpaikka ja rakas harrastus. SILTI koen suunnatonta ahdistusta tästä. Tänään sanoin, että hänen pitää valita pelit tai perhe. Sanoi, että lähde menemään sitten jos et halua olla, että hän ei pelaamista lopeta.
(Olemme käyneet vuoden verran pariterapiassa 2012-2013, olen yrittänyt keskustella lukuisia kertoja, kirjoittanut kirjeitä jne. siksi tällä kertaa annoin näin tiukan vaateen.)
Hän oli ennen huomioonottavainen, ihana, hyväsydäminen, turvallinen. Siihen hänessä rakastuin. Nykyään ailahtelevainen, ärtynyt, masentunut, väsynyt, stressaantunut, vaativa. Ei riitä, että teen kaikki kotityöt sen lisäksi voi valittaa minulle, että mikset ole laittanut tiskejä, miksi olet imuroinut huonosti sängyn alta, miksi et ole pessyt pyykkejä, miksi miksi miksi.
Meillä ei ole ollut seksiä ehkä 1,5 vuoteen. Ei läheisyyttä ei mitään. Lasten kanssa hän on mukava ja hyvä isä. SIlloin, kun siis heidän kanssaan ehtii aikaa viettää. Lapset pitävät hänestä.
Mitä mä teen?! Mitä mä voin enää tehdä!? Onko ainut vaihtoehto ero? Miten mä siitä selviän? Miten kehtaan kertoa vanhemmilleni tai kellekään miten huonosti olen asiat valinnut? Miten voin viedä lapsilta ehjän perheen? En oikeesti enää kestä