Mies kestää alko-naista?

Kotikanava
1

Hei,

Tarinani on varmaan monien muiden kirjoittajien historiaan verrattuna melko poikkeuksellinen.

Olen noin kolmekymppinen mieshenkilö ja tapasin nykyisen avovaimoni noin puolisentoista vuotta sitten. Tapasin hänet baarissa ja suhteemme alku oli melkoisen kosteaa aikaa, mutta se sitten tasoittui kun itse olen aina hyvin kohtuullinen alkoholinkäyttäjä… mitä tämä nainen välttämättä ei ole.

Tutustuin tämän naisen henkilöhistoriaan hyvin aikaisin, jolloin selvisi että hänen taustaltaan löytyy niin varhaisessa ikävaiheessa koettua hyväksikäyttöä, alkoholiongelmia, perheväkivaltaa ja kipulääkkeiden väärinkäyttöä. Hän on ollut muutamaan kertaan sairaalahoidossakin. Hänellä on todettu keskivaikea masennus sekä ahdistuneisuushäiriö.

Työhistoria hänellä on hyvin katkonainen, vaikkakin aika pitkä. Meillä on jonkin verran ikäeroa minun ollessani häntä nuorempi.

No kuitenkin, kuten sanottu niin aluksi suhteessamme käytimme alkoholia jonkin verran paljonkin. Käyttö sitten tasaantui kun olen itse melkolailla alkoholin suhteen pidättyväinen, vaikka välillä tietysti juon minäkin.

Tämä avovaimoni sen sijaan aloittaa juomisputket aina silloin kun jotkut asiat menevät hänen elämässään pieleen tai hän kokee niin pieniä kuin ehkä suuriakin vastoinkäymisiä. Lisäksi hänen taloudellinen asemansa on aina ollut heikko ja suhteemme aikana sairauslomaa on otettu.

Pahin asia taitaa kuitenkin olla se että hän käyttää lääkkeitä väärin. Joskus vuosia sitten sattuneen onnettomuuden jäljiltä hänelle myönnetään vielä kipulääkkeitä, mutta ongelmana on että kipulääkkeet eivät ole ainut asia mihin hän on ilmeisestikin koukussa. Myös rauhoittavia sun muita masennuslääkkeitä kuluu, jonka seurauksena hän on usein melko sekaisin.

Meillä oli huomattavia vaikeuksia pysyä yhdessä jo useamman kerran, mutta rohkaistuin sitten kuitenkin lopulta muuttamaan hänen kanssaan yhteen sekä kihlautumaankin. Kaikki sanoivat moisten toimien kuulemma tasaavan suhdetta, joka pitikin kyllä vähän aikaa paikkaansa.

Avovaimollani on siis tällaisia kausia, jolloin niin alkoholi kuin lääkkeetkin sekoittavat hänet täydellisesti. Toimeentulomme on aikalailla vain minun varassani, mutta tällaisen alati heittelehtivän elämäntilanteen sekä henkis-fyysisesti todella kuormittavan työn johdosta olen itsekin sairastunut masennukseen sekä työuupumukseen. Tuntuu että en jaksa enää kannatella häntä, mutta poislähtö on vaikeaa nyt kun asumme yhdessä.

Olen kuitenkin häneltä salaa ryhtynyt pohtimaan tämän suhteen päättämistä. Voisin hankkia salaa asunnon ja yhtäkkiä vain ilmoittaa että emme ole enää yhdessä sekä aikaa muuttaa pois on nyt kuukausi.

Tämä avovaimoni alkoholismi on käsittääkseni suureltikin opittua hänen omalta isältään, joka on myös muuten ollut aikoinaan ihan terävä ja akateeminenkin ihminen, mutta aiheuttanut terveydelleen paljon haittaa alkoholismillaan. Sama pätee naisen erääseen toiseen läheiseen sukulaiseen, jolta avovaimoni on tainnut kanssa oppia yhtä sun toista alkoholin käyttämisestä ongelmien ratkaisuun.

On jotenkin niin raskasta todeta että minun täytyy lähteä tästä suhteesta. En vaan ole oikein ennenkään onnistunut naissuhteissani, enkä näemmä ole onnistunut nytkään. Olen kuitenkin kokenut tällaisen eron ennenkin, mutta jo se oli silloin vuosikausia sitten niin rankkaa että kesti vuosia toipua itsessään jo siitä.

Olen käsittääkseni myös vakavasti läheisriippuvainen, sillä huolehdin tästä ihmisrauniosta huolimatta hänen alati pahenevasta tilanteestaan. Huomattavaa on että tämä nainen on itsekin ollut samanlainen aikoinaan pisimmän suhteensa aikana, mutta on nyt vaihtanut roolia saatuaan tällaisen miehen jonka huomaakin olevan niin kiltti.

Päivittäinen jaksaminen on rankkaa kun ei aina tiedä mitä kotona odottaa töistä palattuaan.

2

Tervetuloa palstalle!

Ehkä meillä on samanlaisia huolia, kun olemme alkoholistin läheisiä, olimmepa miehiä tai naisia. Lueskele täällä niiin huomaat monien ongelmien olevan samanlaisia.

En nyt ehdi muuta kirjoittamaan, koirani pissii villahousuihinsa, mutta minun voimaantumisketjuni on tuo “11 tapaa jättää mies”. Minä olen yrittänyt myös irtautua ottamalla salaa asunnon ja järjestin jo muutonkin, mutta niin vain palattiin vielä “yrittämään” = minä yritin, mies alkoi juoda entistä pahemmin. Koin taloudellisen romahduksen nyt menetettyäni rahaa ensin tuossa toteutumattomassa pakomuuttosuunnitelmassani ja sitten muutettuamme joka tapauksessa yhdessä uudelle paikkakunnalle, maksettuani vuoden ajan yhteistä asumista ja molempien laskuja pienellä palkallani… Tällä hetkellä syön lähinnä nuudeleita maksaakseni kaikki rästit mitä on kertynyt tästä suhteesta (kesto noin 2,5 vuotta, joista 2 saman katon alla ja 1,5 vuotta naimisissa), mutta syön nuudeleita omassa asunnossa, rauhassa, fyysisesti irti ja enemmän vahvoilla myös henkisesti. Retku muutti pois kesäkuun alussa. Kesän olen ollut hyvin vaihtelevissa mielentiloissa.

Mutta siis tervetuloa! Täällä saat tsemppausta omalle jaksamisellesi ja suunnitelmillesi! Sen lupaan meidän kaikkien puolesta!

3

Hei!
Tervetuloa mukaan keskustelemaan. Kyllä täällä muutama miespuolinenkin on, mutta ongelmathan ovat kutakuinkin sukupuolettomia juovan puolison kanssa.

Päästäksesi alkuun voisit lukea vaikka ‘pyykkipojan’ tarinan ja ketjun ‘Vaimoni juo - minä en’. Lisäksi tuolla Vilpolan puolella on ketju ‘Kun vaimo käyttää’.
viewtopic.php?f=86&t=27314

Ensimmäinen askel kohti parempaa tulevaisuutta on siis otettu… Onnittelut siitä :slight_smile:
Voimia!

4

Hei, tervetuloa minunkin puolestani.
Hyvä että kirjoitat ajatuksiasi.
Kannattaa aloittaa itsestäsi huolen pitäminen. Niin munkin mies meni kokoajan pahemmaksi, eikä toivoakaan juomisen lopettamisesta. Nyt vasta kuulostaa laittavan asioita kuntoon, kun en enää elätä enkä katsele, enkä varsinkaan asu yhdessä. Toivottavasti saat voimia laittaa asiasi kuntoon, säälistä ei liene pakko katsella kenenkään juomista. Kannatan irtiottoa, ja vielä siinävaiheessa kun jaksaa edes kättä nostaa. Käy fysiikankin päälle pitkään jatkuessaan se juovan ihmisen kanssa elo. Kun ei se koskaan ole pelkkä juominenkaan, vaan kaikki ne muut seuraukset…just rahaongelmat, työn puuttuminen.
Itse en eronnut (eli päättänyt parisuhdetta kokonaan), ei ollut voimia erota ja luovuttaa. Mutta sensijaan aloin asumisjärjestelyjä muuttamalla tehdä pesäeroa hänen ongelmiinsa. Helpompi kun vastaa vain omista ruuistaan ja laskuistaan, ja antaa toisen vastata omistaan: Siinä toivonmukaan hänkin näkee, kummalla asiat paremmin sillä joka juo, ja sillä joka ei. Ja samalla kun tein tämän, tein niin että en katso enää humalaista ollenkaan. Eli käännytän heti ovelta jos on edes krapula, ja silti ystävällisesti. Opin että ihmisellä on oikeus vetää omat rajansa. Molemmilla menee nyt paremmin, ja voi rentoutua ilman että tarvitsee pähkäillä mitähän toinen ajattelee tai tekee.

Omasta alkoholismihistoriasta käsin kokemus: Jos jollain on lapsuuden traumoja alkoholiperheessä, yms, niin on mahdollista että hänellä on nyt kaksi “sairautta” eli läheisriippuvuus niistä vanhoista jutuista ja traumoista, sekä ihan omanaan alkoholismi. Mun mielestä on varmaan yleistäkin, että on päällekkäiset sairaudet koska alkoholismia on monella suomalaisella suvussa, sieltä tulee läheisriippuvuus kun on joutunut kotonaan lapsena katsomaan juomista. Sitten on maistettu itse viinaa jossain vaiheessa elämää, ja alkoholistisesti jääty koukkuun, näin on sitten kaksi sairautta päällekäin, ja niiden voimakkuus vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Kuten sanoit, että naisesi on aiemmin ollut se vahvempi, mutta osat on nyt vaihtuneet.
Alkoholiriippuvuus voi mun käsittääkseni tulla, vaikka ei olisi mitään traumoja menneisyydestä.
Ne ei ole selitys alkoholin juomiselle mitä menneisyydessä on tapahtunut, siis jossain vaiheessa siitä alkoholista itsestään on tullut ongelma, vaikka niitä hän ehkä omasta mielestään yrittää alkoholilla hoitaa.
itse pystyin lopettamaan juomisen vaikka minun isäni on kuinka juoppo. jos on totisesti riippuvainen alkoholista, niin että ihan jää putkia päälle eikä pysty siis lopettamaan juomista, niin voi olla mahdollista että sitä ei pysty ilman ulkopuolista apua lopettamaan. Vaan tarvitaan katkaisua, alkoholismin hoitolaa esim minnesota…aa-kerhoa, a-klinikkaa, antabusta jne. Varmaan näitä voi ehdottaa. Minä pystyin lopettamaan alkavan kaappijuopottelun koska näin että mies on matkalla hautaansa tällä menolla, ja kertakaikkiaan juomisessa ei ole mitään pointtia. Niinkauan kun pystyy ilman katkaisuhoitoa lopettamaan niin eipä tee mieli urheilla viinan kanssa enempää.

5

Hei taas ja kiitokset kannustavista kommenteista!

Tosiaan avovaimoni menneisyydessä on ollut pahaa alkoholismia ja itsetuhoisuutta kausina ennen minuakin. Hän tosiaan tuntuu lääkitsevän ongelmiaan alkoholilla ja tietysti erilaisilla lääkkeillä, joiden yhteisvaikutuksia saan kokea nykyään päivittäin.

Kuten kerroin niin vaimoni juopottelu ja yleinen sekoilu rajoittuu “kausiin”, mutta ongelmat alkavat yleensä aina kun jonkinlaisia vastoinkäymisiä putkahtaa horisonttiin. Vaimoni persoonallisuuteen kuuluu myös raha-asioiden ja yleensäkin elämänhallinnan huono hoitaminen, jonka johdosta hänellä löytyy mittavia asiointeja ulosotossa sekä mielenterveyspalveluissa.

Edellinen pitkä juopottelukausi alkoi joskus ennen viime vuoden Joulukuuta, jolloin naiseni oli pitkillä sairauslomilla. Tällöin sain hakea hänet muutaman kerran paikallisista juottoloista äijäköörien keskeltä juopottelemasta.

Meillä on mennyt pitkän aikaa hyvin. Hän on opiskellutkin nykyisen ammattinsa ohella uutta ammattia, mutta nyt tämänkin putken alettua tuo opiskelu on alkanut kangerrella. Tosiaan raha-asiat tällä kertaa syksyllä 2012 laukaisivat tämän putken.

Mietin eilen sängyssä maatessani hänen vieressään yöllä että miten pääsisin tilanteesta eroon. En välttämättä todellakaan jaksa enää kannatella häntä, mutta tiedän kyllä että eroprosessi ja poismuutto omasta asunnosta tulee olemaan helvetillisen vaikeaa. Onneksi meillä ei ole lapsia.

Olen päättänyt että jos nämä oireet jatkuvat vielä useitakin viikkoja eikä hänen sekakäyttönsä tasaannu, niin pois muuttaminen ja eroaminen saattaa olla ainut ratkaisu. En jaksa enää huolehtia hänestä, sillä omat ongelmani jaksamisen suhteen niin töissä kuin muutenkin alkavat olemaan vähissä. Jos en kuitenkaan yritä huolehtia hänestä, niin on paljon mahdollista että naiselle voi käydä melkein mitä vain.

Haluaisin kyllä erota tai ainakin ottaa pitkän ja hartaan pesäeron hänestä, mutta fyysisenä prosessina eroaminen on helvetin rankkaa ja rahaa vievää kun pitää sitten taas etsiä uutta asuntoa sekä hoitaa muutto sun muuta.

Naiseni on käynyt AA-kerhossa ennen suhdettamme, mutta hänellä on päällään aika vahva kieltoreaktio tästä alkoholismistaan. Omasta mielestään hänellä ei ole alkoholiongelmaa, mutta taitaapa kuitenkin olla ollut jo pitemmän aikaa. Myös tämä lääkkeiden väärinkäyttö on paha juttu, mutta ei hän siitäkään mitään sen kummempaa myönnä.

Aika moni läheinen ihminen on neuvonut minua lopettamaan tämän suhteen ja jättämään koko tyypin. Tavallaan kai mieli haluaisi tehdä sen, mutta fysiikka ei anna periksi jättää. Rakastan häntä kyllä yhteiselämämme hyvien muistojen ja hetkien johdosta, mutta niillä ei taida olla mitään merkitystä jos toinen tuhoaa itseään jatkuvalla syötöllä.

Mietin jatkuvasti salaa vaikka minkälaisia juttuja päässäni suunnitelmien suhteen, mutta kynnys toteuttaa se kaikki on edelleen aika korkealla.

Lupaan muuten tutustua näihin muidenkin miesten tarinoihin ja kirjoituksiin. Jospa ne toisivat sitä kaivattua vertaistukea.

6

Hei Darkman,
Oletko ajatellut Al-Anoniin menoa. Jos asut Helsingissä ainakin Ruoholahden ryhmässä käy useita miehiä.

7

hei!
oletko päässyt keskustelemaan vaimosi kanssa ajatuksistasi? mitä mieltä hän on? voisitteko yhdessä tehdä yhteisen elämän suunnitelman…jossa “määrätyt” asiat pitävät teidät yhdessä ja “määrätyt” taas erottavat…ja yhdessä katsotte ajan kanssa, kumpaa polkua olette lähteneet kulkemaan…ja toimitte sen polun mukaisesti…

minusta tuntuu, että läheisimmät ystävät ja jopa sukulaiset kannattavat ongelma tilanteissa eroa…eikä se välttämättä tunnu itsestä hyvältä…“ilmalaiva” kirjoittikin viisaasti kerran (siis useamman kerran :smiley: ) mutta silläkin kertaa…voi sanoa toiselle, ettei käsittele asiaa hänen kanssaan…jolloin sinun ei tarvitse puhua parisuhteen ulkopuolella olevan henkilön kanssa parisuhde asioista, jos et halua…

tiedän tunteen, kun yksin valvoo öisin ja “etsii ulospääsyä elämän kiemuroista”, se on sanoin kuvaamattoman paha olo, josta ei oikein tahdo päästä pois, mutta aamun taas koittaessa elämän suunnan päätökset kykenee siirtämään hieman eteenpäin, mutta ei öisin, ajatukset silloin vain pyörivät ja pyörivät …tällä me mielestämme “pelaamme” sitä kuuluisaa aikaa, joka ei pakota meidän onneksi tekemään päätöksiä heti…

8

Al-Anonia en ole vielä kokeillut. Kävin muutamia kertoja viime talvena läheisriippuvaisten ryhmässä täällä Helsingissä, mutta lopetin sen sitten kun parempi kautemme sitten taas alkoi.

Saatan pohtia Al-Anonia kunhan kerkeän.

Keskustelemme ja keskustelimme kyllä asioista otteeseen jos toiseenkin. Vaimoni mielestä hänellä ei ole alkoholiongelmia, eikä varsinkaan lääkkeiden väärinkäytön kanssa ongelmia. Toisekseen avovaimoni on todella heikko hoitamaan näitä pulmiaan millään tasolla. Hän haluaa masentua ja käpertyä omiin ongelmiinsa enemmän kuin auttaa itseään.

Tämä on varmasti totta. Olen huomannut tosiaan itsekin että läheiset, ystävät ja suku kyllä tosiaan ehdottavat tällaisia melkein ensisijaisesti.

Ongelmana on vaan se että tätä naista on ennen minuakin autettu ongelmissaan. Hänen ratkaisumallinsa ongelmiin näyttäisi olevan syvä masentuminen ja alkoholin väärinkäyttö. Siitä on seurannut aivan kauheita hänen menneisyydessään.

En vain tiedä että miten jaksan minä, sillä jos minä en jaksa kannatella häntä, itseäni sekä toimeentuloamme, niin miten sitten käy?

Vaimoni on tilanteestaan huolimatta melko ylpeä ja myöntääkin vieläpä ettei ole kovin hyvä myöntämään virheitään. Tämä on aika lapsellinen käyttäytymismalli, mutta sellainen hän nyt vain on.

Keskustelemme kyllä ongelmistamme ja käymme niin parisuhdeterapiassa kuin yksilöterapiassakin. Ongelmana on vaan se että kun vaimoni sitten masentuu jostain asiasta, niin sitten hän myös todellakin masentuu. Tämä suhteemme on kohtuullisen tasainen ollut niissä hyvissä jaksoissaan, koska itse olen kuitenkin melko tasapainoinen ihminen ja kykenen hoitamaan ongelmiani, mutta vaimoni masentuessaan vetää niin ranttaliksi että melkein mitä vaan voi tapahtua.

9

Siinähän epäsuorasti kiristetään, että jos jättää alkoholistin vastaamaan itse teoistaan, niin hän aiheuttaa itselleen pahaa jälkeä, että jättäjä saa katua.Mulle kerran sanoi suoraan eräs alkoholisti sukulainen, että jos hänet jätetään hän ajaa päin rekkaa! Sentakia sitten ihmisten on “pakko olla hänen kanssa vaikka hän tekisi mitä”…Ja tietentahtoen tekee tämän, mutta ei itsekään sitä myönnä kuin vain jos saa äärimmäisen itsetuntokohtauksen.
Alkoholismiin kuuluu sairauden kieltäminen, sairaudentunnon häviäminen, sekä ylpeys. Koetaan olevansa niin ainutlaatuinen että “kukaan ei ymmärrä mua”…alkoholistin yleensä nöyryyttää vasta se, että kaikki ovat hänet jo jättäneet, ja ongelmat menneet niin pahoiksi että hän näkee vain ainoana mahdollisuutena yrittää raitistua. Joskus tämä tapahtuu vasta kun on joutunut jo yhteiskunnan armoille täysin, lentää kadulle, tai joutuu sairaalaan tai katkolle. Toinen vaihtoehto on, että jos alkoholisti jätetään, hän ehtii etsimään itselleen uuden mahdollistajan, ennenkuin jalat ehtii koskettaa maata.

Tuttua sekin, että keskustelu alkoholistin kanssa voi monesti olla sillä tasolla, että väitellään siitä onko ongelmaa vai ei. Alkoholisti mielellään juuttuu sille tasolle, koska näin hän saa lisää peliaikaa juomiselle. Siksi se tuntuukin niin kummalta, että mitään ei tapahdu vaikka kuinka monesti on sanottu, ja keskusteltu. Tulee tunne että eikö tuo toinen tajua. Tajuaa kyllä, muttei riippuvaisena vain tee sille mitään.

Läheiset kehottaa “jätä se”, tuttua sekin. Monestikohan olen joutunut selittämään jollekin ensin valitettuani aiheesta, mutta kun parempi kausi alkaa niin joudun ikäänkuin perustelijan asemaan että “miks sä nyt otit sen takaisin”.
Mä luovutin koko eroasioista, sentakia että vaikka eroaakin niin se on vain paikasta toiseen siirtymistä fyysisesti, piina jatkuu silti jos ei pysty erottautumaan myös ongelmista…siitä huolesta että mitähän se nyt itselleen tekee kun en ole vahtimassa.
Ei sillä ole väliä kumman tekee ensin, menee al-anoniin ja muuttaa, vai ensin muuttaa ja menee sitten al-anoniin…jossain vaiheessa ihmiseltä se kamelinselkä katkeaa, ja sitten sitä vaan lähtee/alkaa tekemään itsensä hyväksi asioita, maksoi mitä maksoi. Mua lohduttaa aina se, että juuri tänään ei tarvitse ratkaista KAIKKIA ongelmia, vaan voin tehdä joka päivä edes pienen asian itseni hyväksi, pian näitä asioita kertyy ja ehkä jonain päivänä huomaa että se voima tuli muutokseen. Lisäksi, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi, tämä on sekä kammotus että siunaus. Ja se, että se on sama mitä teen, ei alkoholistin raitistuminenkaan enää ratkaise minun ongelmiani, jotka on tulleet ajan saatossa siinä rinnalla. Eli raitistui alkoholisti tai ei, niin ei se kaikkea ratkaise. Mä päätin kans lähteä omaan tupaan, vaikka mies raitistui välillä…Kirjoitin päiväkirjaa ja huomasin asioiden kiertävän samaa ympyrää, joten aattelin että eihän se maailma tipahda niskaan vaikka tekisin jotain repäsevää. No alkoholisti ensin näytti sarvensa, mutta pakkohan sen on mukautua kun en ota valituksia vastaan. Elän vaan elämääni, ja jos hän on selvä niin voihan sitä aikaa viettää yhdessä aina hetken;: mutta vaikka hän ei joisi enää koskaan, en silti enää asuisin hänen kanssa,koska ongelmat ei koskaan lopu siihen että toinen raitistuu: Raitistuminen ei ole helppoa, ja se on pitkä työ, ja senkinjälkeen kun hän raitistuu hän keskittyy enemmän itseensä eikä hänestä tule silti helppoa ja täydellistä ihmistä, kuten ei minustakaan,. En voi koskana miehehelleni luvata, että jos hän raitistuu niin SITTEN voidaan olla kuin prinssi ja prinsesa yhdessä ja loppuelämä on auvoa.
Mä olen huomannut että kun alkoholistin jättää oman onnensa nojaan, niin sille kannattaa antaa vihkonen käteen jossa on ambulanssin ja palokunnan numerot, ja sitten sulkea oma kännykkä.
Totta on että alkoholisti todennäköisesti sammuu epämääräiseen paikkaan, tulee ryöstetyksi tai jotuu tappeluun. Mutta itsepähän läksi, ja kun se muutaman kerran herää jostain sillan alta niin on paljon mahdollisempaa että oppii virheistään, sensijaan jos joku käy hänet aina kantamassa kotiin ennenkun mitään on tapahtunut, hän pystyy vakuuttelemaan itselleen että " eihän tästä juomisesta mitään seuraa, joten voin jatkaa"

10

Näinhän se on, vaikka ei naiseni ole sitä suoraan minulle sanonutkaan.

Itselläni on ehkä avovaimoni kanssa se ongelma juurikin, että nämä hänen kautensa ovat ainakin ennen sitten loppuneet ennen pitkää sekä tilanne korjaantunut sen verran ettei ole juonut yhtä paljon.

Nyt sitten viime viikon alusta alkaen nainen on huidellut taas ties missä, käynyt Kelassa ja Sossussa, yrittänyt opiskella ja käydä fysioterapiassa. Joka päivä kuitenkin pienessä sievässä lääkkeitä siinä sivussa nauttien.

Tällaisiakin kokemuksia hänellä on ollut aiemmin. Se katko, humalassa tapahtunut onnettomuus tai muu vastaava on aina saanut häneen tilapäisesti järkeä, mutta totuushan taitaa olla että järki sumentuu hänellä sitten taas kun asiat alkavat mennä hänen kohdallaan huonosti.

Sitäpaitsi avovaimoni on ennen suhdetta ollut pitkään erilaisten yhteiskunnan tukien varassa elävä. Vasta minun tapaamiseni on jossain määrin auttanut asiaa, mutta jos ei töissä käy niin rahat ovat hänellä aika usein loppu.

Vähätkin rahansa hän tuhlaa sitten alkoholiin sekä lääkkeisiin sun muuhun.

Olen kokenut tätä ennen erään kivuliaan eron melkein puoli vuosikymmentä kestäneestä suhteesta. Siinä alkoholilla ei ollut osuutta asiaan, mutta henkisesti se oli niin rankka paikka etten haluaisi kokea sitä toisesta ihmisestä eroamista enää uudelleen.

En kuitenkaan kestä tätäkään tilannetta enää. En voi väkisin pakottaa häntä katkoille tai muuallekaan, vaan muutoksen on lähdettävä hänestä itsestään.

Hän soitti minulle hetki sitten kertoakseen että hän on ruvennut valmistamaan isoa saavillista jonkinlaista kotiviiniä punaviinimarjoista, jota kävin keräilemässä tässä taannoin. Ilmeisesti hän on nyt sitten päättänyt että pää on pakko saada alkoholista sekaisin vaikka rahaa olisi kuinka vähän.

11

Päivittelen tässä tilannettani näin perjantai-illan ratoksi.

Putki avovaimollani jatkuu siten että nyt ollaan jo muutamien siiderien ja viinitonkan jälkeen siinä kunnossa että äly heittää ja pahasti. Hän on nyt tänä viikkona juonut joka päivä illalla aina vähän, mutta nyt perjantain kunniaksi päätti ottaa enemmän.

Yritin puhua hänelle jälleen sadannen kerran ennen ryyppyputken aloittamista siitä että kuinka olen huolissani suhteemme tulevaisuudesta nyt tämän viimeisimmän putken alettua. Avovaimo reagoi aggressiivisesti ja kiisti olevansa alkoholisti ja vieläpä lääkkeiden väärinkäyttäjä. Hän myös väitti että minä olen kuulemma alkoholisti puolestani ja minulla on alkoholiongelma. Sitten hän ilmoitti että olen kuulemma pirullinen nalkuttaja sekä muutenkin ikävä ihminen, kun ylireagoin hänen juomisestaan.

En enää odota että hän edes hakisi itselleen apua, vaan hänelle tyypillinen ylpeys vaan puskee joka kommentista lävitse. Taitaa olla aika tyypillistäkin alkoilla tällainen.

Olen koko ajan täysin voimaton ja pohdin kymmeniä eri vaihtoehtoja. Alan kuitenkin ymmärtää että hän on vetänyt minut jo siihen samaan masennuksen ja ahdistuksen suohon mukaan, jossa hänkin kylpee nyt alkoholeissaan.

Ennen olen aina huolehtinut hänet sänkyyn nukkumaan, mutta nyt alkaa sitten käymään jo sellainen tunne päässä että jospa antaisin hänen vain suosta itsensä kännipäissään niin pahoihin juttuihin että tajuaisi lopettaa. Toki hänelle on jo ennestään tapahtunut niitä pahoja juttuja, mutta ei kykene nyt huomaamaan että hän satuttaa minua pahasti toiminnallaan.

Parisuhteemme fyysinen puoli on ollut katkolla taas melkein pari viikkoa. Se on todellinen harmi, sillä ennen se puoli suhteessamme taisi olla todellakin se nautinnollisin osio. Nyt en saa enää läheisyyttä samaan tapaan kuin ennen, eikä vaimoni “toinen mies”, eli alkoholi piittaa minun haluistani tai toiveistani tuon taivaallista.

Pohdin edelleen että mitä tehdä. Ero ja muuttaminen on vaikea prosessi, sillä avovaimoni todennäköisimmin murtuu täydellisesti kun ilmoitan haluavani muuttaa erilleen ja muutenkin pois kuvioista. Pelkään vain että minun pitää alkaa nyt todella hankkimaan sitä asuntoa salaa sekä puuhastella muutenkin selän takana.

Tiedän aika varmasti sen että vaikka avovaimoni tästä raitistuisikin vähäksi aikaa, niin ennen pitkää seuraavat putket ovat taas edessä. Pelolla mietin että mitähän tapahtuisi kun hänen omat vanhempansa vanhoina ihmisinä kuolevat jonain päivänä pois? Hän varmaan juo silloin itsensäkin hengiltä kun noin altis sille on.

Olen niin kahden vaiheilla sen suhteen että mitä tehdä. Katson kai tätä touhua vielä jonkin aikaa, mutta pelkään että oma uupumukseni on jo niin terminaalivaiheessa, että saatan joutua itse hakeutumaan hoitoon. En kuitenkaan enää jaksa kannatella häntä enkä välttämättä pelätä että mitä tapahtuu kun tai jos hän lähtee johonkin baariin.

Tätä on ikävä sanoa, mutta taidan toivoa että jotakin tuollaista sattuisikin. Antaisipa hän ainakin yhden syyn lisää siihen että lujitan päätöstäni jättää hänet.

12

Lue vielä se Vilpolan puolen ketjukin :slight_smile: Ja muitakin, kunhan ehdit.

Suurin osa meistä on kuvitellut olevansa ainoa, jonka elämä on kuralla juovan puolison kanssa, eikä ulospääsyä ole. Kun silmät aukeaa, on siinä tilanteessa kauhistuksen lisäksi osa helpotusta. Osa syyllisyydestä haipuu kun näkee kaavan, jolla tauti väistämättä etenee, jos käyttö jatkuu.

Kokemusten jakaminen tekee tilanteen vähemmän henkilökohtaiseksi.

Voimia!

13

ensimmäinen askel: myönnämme voimattomuutemme alkoholin edessä.

Ota se askel. Lopeta arpominen, olet yrittänyt kaikkesi. Olet voimaton sen suhteen, mutta sinulla on paljon voimia jotka voit suunnata omaan hyvinvointiisi.

Jos eroaminen tuntuu vielä mahdottomalta, älä suunnittele sitä vielä. Mieti, miten saisit muuten tilaa itsellesi. Muista, että sinä et ole hullu.

Joo, jollain on alkoholiongelma. Se voi olla sillä, joka ei juo… Mulle oli suuri oivallus tajuta, että ei toisen tarvitse myöntää omaa ongelmaansa, mulla on oikeus ongelmaan, minkä alkoholi minulle aiheuttaa.

Nyt nukkumaan, omaan sänkyyn, omaan rauhaan. Omaan tilaan ja ilman sitä järkyttävää juoponlöyhkää. Uskomatonta, että tämä on näin hyvä olotila. Yksin.

14

Kultakalan kirjoittaa viisaita.

Täälläkin istutaan ilman viinanlöyhkää eikä tarvitse kuunnella juopuneen juttuja. Ihanaa on myös se, että huomenna aamulla kukaan täällä ei ole kankkusessa eikä korkkaa olutta heti aamulla.

15

Kiitos taas kaikille vastanneille ja minua kirjoituksillaan tukeneille.

Nyt on maanantai-aamu ja melko rankka viikonloppu niin henkisesti kuin fyysisestikin on takana. Voidaan tosiaan sanoa että tällä hetkellä minä ainakin menen töihin lepäämään, eikä niin päin että kotona saisi levätä.

Avovaimoni joi itsensä aivan loppuun perjantaina ja selvitteli sitten olotilojaan sen lauantain. Pidin kuitenkin nuo kaksi päivää päällä sellaista saarnaa, että ainakin toivottavasti sain jotakin taottua hänen päähänsä siitä miltä minusta tuntuu hänen juodessaan ja sekoillessaan kännissä.

Hän lupasi lähteä alkoholiklinikalle, mutta sitten sunnuntaina totesi ettei hän ole alkoholisti ja että minä olen niuhottaja. Sen verran hän tosin riitojemme keskellä kykeni toteamaan, että tuurijuopon vikaa hänestä löytyy ja paljon. Avovaimoni järjenjuoksun mukaan tuurijuoppous ei ole alkoholismia kuitenkaan.

Välimme ovat todella tulehtuneet ja ero näyttää todennäköiseltä. Olen kuitenkin ymmärtänyt että tässä suhteessa avovaimoni tarvitsee yhä enemmän minua kuin minä häntä, mutta rakkauteni häntä kohtaan on kuitenkin se ainoa asia joka tätä suhdetta pitää enää yhdessä.

En nyt osaa aivan tarkalleen sanoa että onko tämä noin viikon kestänyt “putki” nyt sitten taas vaimoni osalta tässä, vai jatkuuko tämä vielä pitempään. Totuus on kuitenkin se että vaimoni häilyy oman ongelmansa tunnustamisen ja hänelle perinteisen kieltoreaktion välillä.

Tällaisen elämän kestäminen vaatii todellakin aika kovaa henkistä ja vähän fyysistäkin kanttia. Olen nykyään melko väsynyt, enkä kykene oikeastaan tekemään mitään muuta kun käymään töissä, sillä ilman töissäkäyntiä en pystyisi elättämään itseäni ja laajemmin meitä.

Mielenkiintoista on kyllä huomata se kaikkien muiden palstalla tarinoitaan kertovien jutuista kuinka samanlaisia kaikkien heidän elämiensä alkoholiongelmaisten jutut ovat avovaimoni juttujen kanssa. Samat syytökset, tekosyyt ja vastaväitteet kuulen omankin avovaimoni suusta.

Pahinta ehkä tässä vaiheessa on se että kykenisin antamaan avovaimolleni sen mahdollisuuden ainakin yrittää raitistua, vaikka tiedän myös ettei hänestä absolutistia tule koskaan muuttumaan. Mutta jo se että hän yrittäisi saisi minut uskomaan että tällä suhteella voisi ollakin jotain tulevaisuutta.

16

Minun mielestäni vaimosi on ylittänyt sen rajan, että hänestä ei ole enää kohtuukäyttäjäksi, vaan ehdoton raittius on hänelle ainoa mahdollisuus.

17

Itse olen ollut aina todellakin kohtuullinen alkoholinkäyttäjä. Edellinen suhteeni oli lähes alkoholivapaa ja sen päätyttyä olin pitkän aikaa (noin 1,5v) juomatta ollenkaan.

Avovaimoni luonteen huomioonottaen se täydellinen alkoholin käytön lopettaminen ei ole vaihtoehto. Kieltämättä sen pitäisi olla, mutta tosiasia on että tämänkin suhteen aikana hänen alkoholin käyttönsä on pysynyt siinä yhdessä päivässä muutaman viikon tai ehkä jopa kuukauden välein, mutta vastoinkäymisten kasaantuessa hän tarttuu pulloon sekä lääkkeisiin todella nopeasti.

Avovaimoni ongelmat todellakin keskittyvät kausiin ja jaksoihin. Niihin on mahtunut kohtuukäytönkin jaksoja, mutta epäilen että tällä hetkellä hän ei tule onnistumaan edes niihin pääsemisessä. Onnistuminen jossain muussa asiassa elämässä tai muun tekemisen ilmaantuminen horisonttiin yleensä lopettaa nämä ryyppyputket, mutta normaalit ihmisethän yleensä kestävät pitkätkin vastoinkäymiset ilman minkäälaisia sivuoireita alkoholin kanssa. Yleisesti vaimoni putket katkeavat kun hän löytää jotakin muuta mielekästä tekemistä.

Kuten todettu, niin itselläni on takana yksi melko kivulias ero muutamia vuosia sitten. Olin kieltämättä hyvin ahdistunut ja masentunut sen aikana sekä jälkeen, mutta en koskaan nähnyt alkoholia lääkkeenä niihin olotiloihin. Vaimolleni se on opittu automaatio.

18

Tietyt luonteenpiirteet, jotka läheisille näyttäytyy esimerkiksi tietynlaisena itsepäisyytenä on usein kuitenkin samalla alkoholismisairauden oireenmukaisia käyttäytymismalleja. Jokainen alkoholisti on yksilönsä, mutta …alkoholismi ei siis tuota tietynlaisia ihmisiä, vaan myös oireenmukaista käyttäytymistä. Siksi monesti kuulee että ihminen ei raitistu vain lopettamalla juomisen. Ootko kuullut termiä “raivoraitis”? Siinä ihminen lopettaa juomisen, mutta jatkaa sairastamista olemalla edelleen mieleltään kuin alkoholisti. Vaihtaa esimerkiksi riippuvuuden toiseen.
Raitistuminen taas on asennemuutos, joka mahdollistaa juomatta olon. voi sisältää jopa retkahtamisia joita usein edeltää ajattelutavan muutos takaisin kohti alkoholistista ajattelua. Siksi se raitistuminen tuntuu niin kaukaiselta asialta varmaan läheisen silmin?
Eli asian voi nähdä kahdella tavalla. jos ihminen yrittää ainoastaan lopettaa juomisen, hän ei ole välttämättä raitis. Itselläni on kokemus miehen kanssa olosta, joka oli JUOMATTA…mutta ei myöntänyt hänellä olevan ongelmaa. Kyllä se oli yhtä tyhjän kanssa. Hyvä etten työntänyt viinapulloa hälle kouraan, että lähtisi mieluummin juomaan kuin että eletään pelkässä valheessa. Kun hän taas yritti raitistua, hän käytti aivan eri sanoja ja puhetyyliä. Ihan kuin eri ihminen.

19

Päivitän tilannettani nyt sitten taas hetkellisen verran kaikille luettavaksi.

Olen lukenut vapaa-ajallani todella paljon tämän palstan kirjoituksia juurikin näitä aiheita koskien joiden kanssa itse painin. On ollut lohdullista jälleen kerran huomata etten ole yksin.

Mutta sitten nykytilanteeseen:

Avovaimo kesti ilman alkoholia noin viitisen tai kuutisen päivää, jonka jälkeen siiderikännäys alkoi sitten perjantain saavuttua. Lääkkeitä on varmaan mennyt pitkin viikkoa, mutta nyt sitten taas todennäköisimmin viikonloppu-juoppous iskee päälle kun aikaa sille on. Kaadoin eilen vessasta alas vaimoni jo muutamia viikkoja keittelemää “kotiviiniä”, joka kaikessa hirveydessään oli jo sen hajuista ja mitä ilmeisimminkin epäonnistunutta, että sen kohtalosta päätin sitten minä aivan itse yön pimeinä tunteina.

Olemme luonnollisesti riidelleet todella paljon sekä melkein kellon ympäri. Voin taas todeta että tulin tänne töihin lepäämään, sillä viime viikko on ollut uniltaankin niin katkonaista ja sekavaa pätkää, että on pieni ihme että jaksan käydä edes töissä.

Elämä on kovin rikkinäistä ja hetkellistä tällä hetkellä. Avovaimoni omaa tällä hetkellä melko päinvastaiset opiskeluajat verrattuna minuun, joten tapaan häntä vain illalla. Eilen hän ilmoitti että aikoo tänäänkin juoda eilisestä huolimatta, johon minä rupesin automaattisesti ajatuksissani reagoimaan siten että mietin etten halua tulla ainakaan pariin yöhön kotiin. En kestä hänen kännistä sekoiluaan.

Olen vielä kahden vaiheilla sen suhteen että jättääkö vain tulematta kotiin tänään illalla. Voisin mennä sukulaisten luokse yöksi muutamaksi päiväksi ja katsoa minkälaisia reaktioita se avovaimossani herättäisi. Tavallaan kuitenkin moinen olisi erittäin suuri epäluottamuslause häntä kohtaan, jolloin hän voisi kokea että olen hylännyt hänet.

20

Darkman, kuulostaa niin tutulta. Minulle tuo tunne, etten enää halua mennä kotiini, koska toinen siellä juo ja sekoilee, oli viimeisiä hetkiä ennen eroa. Jouduin ymmärtämään sen, että todellakin olen voimaton päihdeongelman edessä. Viimeinen oivallus syntyi siitä, kun en enää halunnut elää- oli pakko päästää irti.