Hei. Olen niin epätoivoisessa tilanteessa, en enää tiedä, miten jatkaa, en jaksa enää jatkaa ja yrittää…yrittää pyytää, kuunnella selityksiä ja turhia lupauksia. Perheessämme on kaksi alle kouluikäistä lasta ja odotan kolmatta. Kamelin selkä
on katkennut jo useita kertoja meidän tarinassa, miehen toilailujen ja ryyppäämisen takia, mutta jostain syystä, en ymmärrä miksi, olen pysynyt tässä miehen rinnalla kuitenkin…pysynyt rinnalla. Muuta yhteistä meillä lasten lisäksi ei enää ole. En tiedä, onko koskaan ollutkaan. Olemme yli 30-vuotiaita, teini-iän luulisi jo ohittuneen, mutta ei ilmeisesti miehen kohdalla ole tapahtumassa koskaan. Mies juo, minkä vuorotyöltään ehtii. Aina kun mahdollista siis. Teen itsekin kolmivuorotyötä ja tämä yhdistelmä on hänelle suuri mahdollistaja. Mies juo, kun aamuvuorojen jälkeen on iltavuorot, hän juo, kun iltavuorojen jäljeen on yövuorot ja sitten alkaa vapaat, hän juo. Olen pitänyt muistiota päivistä, jolloin kaljatölkin kansi aukeaa ja tämän ottanut riidoissamme esille, olen miehen mukaan hullu. Hän ei tietenkään näe ongelmaa ja se, että se on muulle perheelle ongelma, ei ole hänen ongelmansa. Olemme olleet avioeron partaalla, silloin hän lupasi lopettaa, mutta tämä lupaus unohtui yhtä nopeasti kuin oli annettu. Minulla on suoraan sanoen olo, että mies kusettaa. Hän kääntää aina asian niin, että minä olen syy, jonka vuoksi hän juo, minä olen nalkuttaja ja hullu sekopää. Olen välillä epäillytkin omaa mielenterveyttäni. En kuitenkaan enää jaksa. Olen joutunut olemaan töistä pois, kun mies on juonut aamuun asti ja hänen pitäisi huolehtia lapsistamme, mutta en voi luottaa lapsia hänen käsiinsä kostean illan jälkeen. Monesti mies juo kotona, omassa “verstaassaan” aamuyön tunneille asti. Nyt hän oli soittotreeneissä, minun piti mennä aamuvuoroon. Mies lähti ilta kahdeksalta, yöllä kahden aikaan soitin hänelle ja lähetin viestiä, hän vastasi kolmen aikaan ja tuli kotiin neljältä. En saanut yöllä nukuttua, enkä halua jättää lapsia aamulla krapulaisen/humalaisen vastuulle…Tällaista meidän elämä on ollut jo vuosia. Mitä minä teen? Välillä on hyviä kausiakin, kun mies on juonut vähemmän, nyt tahti tuntuu vain kiihtyvän. Mies ei ymmärrä, miksi en voi aamulla lähteä töihin ja oli kuulemma oma syy, kun jäin kotiin…Lasten piti mennä appivanhemmille päivällä vähäksi aikaa hoitoon, kun miehen iltavuoro alkaa ennen kuin itse pääsen aamuvuorosta. Peruin tämän ja kerroin anopille, mitä oli tapahtunut, hän sanoi, voi harmi. Minulla ei ole ketään, kenelle voisin puhua. Minusta tuntuu, että parempi olisi ottaa yhteys lastensuojeluun, keinot on vähissä.
Hei Hajalla. En halua enkä voi tulla mitään neuvomaan, koska rämmin niin syvällä omassa suossani enkä toisaalta voi varmasti edes yrittää käsittää tilanteesi vakavuutta, koska minulla ei ole lapsia. Tuli kuitenkin mieleen, että ainakin omalla paikkakunnallani seurakunta tarjoaa maksutonta perheneuvontaa, voisiko siinä olla tie, josta pääsisi edes alkuun? Voimia sinulle!
Olen täällä aiemmin omaa, vähän vastaavaa tilannettani puinut. Eilen itse rohkaistuin ja soitin paikkakunnan kriisikeskukseen. Ihana naisihminen vastasi puhelimeen ja ajan sain heti maanantaiksi. Tuskin valmiita vastauksia sieltä saan mutta saan ainakin varmasti purkaa ajatuksiani ulkopuoliselle ja ehkä uusia näkökulmia jatkon suhteen. Erohan tässä on tulossa, kaksi pientä lasta perheessä. Miehen asuntosuunnitelmia kuuntelin toissailtana kun kävi ja ne eivät olleet mitenkään hyviä, päinvastoin, tuntuu että vielä enemmän aletaan mennä takapakkia. Se saikin tuon ajan varaamaan.
Ota ihmeessä yhteyttä jonnekin. Lastensuojelukaan ei ole paha asia, heidän tarkoituksenahan on auttaa niin että lapsilla olisi paras mahdollinen tilanne. Myös neuvolan kautta on mahdollista saada apua.
Hei Hajalla. Aloitin täällä vertaisneuvojana vähän aikaaa sitten ja huomasin kysymyksesi vasta nyt. Hyvä kun kerroit tilanteestasi etkä jää yksin. Olet ehkä ottanut jo yhteyttä johonkin tahoon. Itsekin päihdeperheessä eläneenä kertomasi kuulostaa tutulta. Saa kuulla syyllistämistä ja hulluksi haukkumista. Tyypillistä on myös koko ongelman kieltäminen ja syiden etsiminen toisesta. Riippuvuus on sairaus, jossa juova ei voi olla juomatta. Hän on kuitenkin hyvin tietoinen aiheuttamastaan perheelleen. Syyllisyys, häpeä ja huonommuuden tunteet on suuria ja on helpompi olla kieltää koko ongelma. Juova henkilö sairastuttaa läheisensä, jotka joutuvat sijaiskärsijöiksi tilanteessa. Tärkeintä on, että saat apua itsellesi ja lapsillenne. Saitkin jo hyviä neuvoja, mistä esim. aloittaa. Kun jaksat, läheisille tarkoitettu Al-Anon vertaistukiryhmästä monet ovat saaneet suurta apua itselleen. Pääsee jakamaan haluamiaan asioita ihmisten kanssa, joilla on samanlaisia ongelmia. Ryhmiä kokoontuu ympäri Suomea ja ovat maksuttomia. Monet ovat kertoneet sen olleen mittaamattoman arvokasta heille ja myös lapsilleen. Joskus sillä on myös vaikutuksensa riippuvaisen käyttäytymiseen. Läheisenä emme saa juomista loppumaan, sen voi lopettaa vaan juoja itse. Myös KokeNet kokemusasiantijan kanssa voi jutella tilanteesta skypen välityksellä, jolla on ollut omakohtainen kokemus esim. läheisenä elämisestä. Lisätietoa:
www kokenet.fi.
Voimia ja kaikkea hyvää 
Hei Hajalla, sait jo edellisiltä kommentoijilta neuvoja, mihin ottaa yhteyttä ja mäkin kannustan siihen. Pelkkä keskustelu voi keventää taakkaa, kun joku aidosti kuuntelee. Ja sitä kautta voi löytyä muutakin apua eteenpäin. Yksin ei ole hyvä jäädä, kyllä toisten ihmisten apu on korvaamatonta. Paljon voimia ja tsemppiä sulle, kyllä hankalistakin tilanteista voi selvitä.
Niin tuttuahan tuo on että puoliso juo ja lapset on vietävä jonnekin hoitoon tai pyydettävä joku hoitamaan kotiin. Puoliso vie rahat jotka on olis tarkoitettu perheen elatukseen jne… loputtomiin on kaikenlaista mitä se juoppo tekee. Pahoinpitelee ja lyö sanoillaan jos ei muuta keksi.
Tuosta kaikesta on jo pitkä aika. Se jätti kait minuun ikuiset arvet ja menen näköjään siihen samaan olotilaan kuin ennen. Ehkä?
Vai onko minussakin jokin persoonallisuushäiriö? Ilmeisesti on.
Mutta näillä eväillä on pärjättävä ja mentävä eteenpäin, elettävä tämä elämä joka on annettu sekä yrittää tehdä siitä mahdollisimman mukava itselle ja läheisille, niin haluaako sitä tehdä hyvää sille jonka kokee tekevän vain pahaa?
Mutta haetaan voimavaroja kaikesta mistä saamme, rukouksesta, uskonnosta, taiteesta, ystävistä, liikunnasta, luonnosta, muttei alkoholista.
Olet oikeassa arvet jää meille läheisille. Ajan kanssa avohaavaan kasvaa rupi ja lopulta arpi. Olemme menneet rikki, mutta se ei tee meistä huonompia vaan vahvempia. Hyvä kun voit katsoa ja nähdä itsesi ja mikä tuo sinulle onnellisuutta ja hyvää elämää.