Mielialalääkkeistä taisikin olla tuossa ketju, mutta en ehdi sitä käymään läpi alusta loppuun. Hiljattain mielialalääkkeet lopettaneena haluasin otta esille vieroitusoireet ja kysyä, onko muilla ollut vastaavanlaisia?
Käytön yhteydessä huomasin lähinnä positiivisia vaikutuksia. (on helppo painaa pitkää työpäivää, suuttumisalttiuskin pienempää). .
Nyt 1,5 vuotta lääkkeitä käyyttäneenä päätin lopettaa lääkkeet seinään. (oikestaan tulevan työtarkastuksen vuosi, sillä en halua ilmoittaa käyttäväni lääkkeitä ja ehkä myös tämän raitistumisajatukseni vuoksi). Olen saanut pahoja huomauskohtauksia ja näköhäiriöitä ja ne ovat jatkuneet 2 viikon verran. Luulin käytännössä olevani aivoinfraktin partaalla, kunnes ymmärsin lukea tietoa vieroitusoireista.
Vieroitusoireiden pohjalta harkitisin käyttöä nyt ehkä toiseen kertaan. Mitä aineet tekevät aivoille, täytyy vain ihmetellä…
On ollut vastaavanlaisia ja monestakin eri tropista. Lääkärit kutsuvat näitä mielialalääkkeiden ja neuroleptien vieroitusoireita “lääkkeen lopetusoireiksi” Tajuntaa muuttavia psykoaktiivejahan ne ovat ja joku irvileuka voisi jopa huumeiksi haukkua… Viekkarit voivat olla seinään lopetettaessa muuten sitten oikeasti vaarallisia ja siksi lääkärit suosivat hidasta lääkkeen lopetusta myös näiden kemikaalien kohdalla.
Kokemusta löytyy seuraavista tajuntaan vaikuttavista lääkevalmisteista:
Cipralex, Efexor, Zoloft, Mirtazapiini, Paroksetiini, Sepram, Seronil, Risolid, Oxamin, Xanor, Rivatril, Diapam, Dormicum, Tenox, Temesta, Stilnoct, Insomin, Imovane, Panacod, Ardinex, Lyrica, Tramal, Ketipinor, Seroquel Prolong, Anksilon, Levozin, Doxal, Topimax, Melatoniini, Atarax, Suprium, Bedrocan ja Bedica+ muutaman kerran iv-opioideja sairaalassa ja propofoli nukutusaineena.
Vaarallisia millä tavoin? Olen käsittänyt, että itsemurha-alttius esim. kasvaa, ja koska kohdallani ei sellaista riskiä ole, katsoin voivani lopettaa ilman vähentämistä. (hieman kuin tuon alkoholinkäytönkin).
Jonkun pidemmän juomjakson jälkeen ovat mm. hikoilu, punastelu, väsymys, masennus, hengästyminen ym. sellaisia tavanomaisia viekkareita, mutta siis puhtaasti alkoholista johtuvia.
Vaarat tosiaan muodostuvat siitä, että mielialalääkkeiden lopetusoireet voivat pahentaa taustalla olevan mahdollisen psyykkisen sairauden oirehdintaa hyvin yksilöllisesti ja tietysti tällöin myös mahdollista alkoholismia joka on tunne-elämän sairaus pohjimmiltaan. Myös taustalla jos on joitain perussairauksia niin yhtäkkinen elimistön saattaminen tietynlaiseen “shokkitilaan” (eli kroppa yrittää mitä pikimmin sopeutua takaisin sellaiseen tilaan/tasapainoon missä ei kemikaaleja ole) ei ehkä ole maailman terveellisintä puuhaa.
Anatomian ymmärrykseni on vähän heikoilla kantimilla. Mietin ensin, että kyse voisi oll ns. elimistön puhdistumisesta eli oireet loppuvat kun aineet ovat lopullisesti poistuneet eimistöstä. Mutta onko kyse siis siitä, että aineet ovat poistuneet jo elimistöstä, mutta kroppa reistaa tajutessaan, että jotain puuttuu…?
Eivätkös (sori jos käytän ikävää sanaa) narkkareiden korvaushoidot saata kestää vuosia? Miksi? Miten on mahdollista?
Mä syön Seronilia, joka on SSRI-lääke. Joskus on unohtunut hakea apteekista lisää ja viikon kulttua saattaa näkökenttä välillä heilahdella, joten silloin tietää hakea satsin apteekista. Taannoin tuo viime ryyppäyssessiolla kun seronilit ei sit kaljan kanssa enää tehonneet ja aloin masentumaan jyrkemmin, vaihtoi lekuri lääkkeen Cymbaltaan, joka on SNRI-lääke, mukana noradrenaliinijotain. Se oli paska lääke ja kaljan kanssa vielä paskempi, masennus vain syveni. Olin jo sairastunut kun sain kuningasajatuksen, että oireet johtuvat varmaan tästä Cymbaltasta ja jätin ne kuin seinään ja samalla lopetin myös imovanet. Viikon sisällä pääsinkin krampeissa ja tuskallisissa hermojen “viuhunnoissa” sairaalaan, pväkausiin en ollut pystynyt syömään enkä oikein juomaankaan kun oksennuksena tuli kaikki pois. Sairaalassa oli parit päivät tiputuksessa ja sain paratsetamolia tippana. Silmät oli niin valonarat, että auringonsäteestä luuli kuolevansa kipuun.
Kyllä mä suosittelisin ensin luopumaan alkoholista täysin. Sitten jos elämä pysyy mallillaan muutamia kuukausia niin lääkärin ohjeistuksen mukaan jättäis nämä mielialalääkkeet pois.
Se on tietysti tarkoitus, enkä usko, että asian kanssa kummempia ongelmia, koska olen juonut vain kerran kuussa ja nyt olen päättänyt olla juomatta. Sanotaan nyt vaikka niin, että kun 60 päivää tulee täyteen, niin siitä se jatkuu sitten varmasti pidempääkin. Nuo tauot ovat olleet minulla tuollainen 30 päivää maximissaan, mutta en ole tuolloin ajatellut, että lopettaisin.
Kamalalat nuo viekkarisi. Itselläni on lähinnä näkökentän kanssa ongelmia. Näen asiat triplana, tuplana ja täplinä ja kun käännän päätä, katse ei seuraa mukana. Niin no, kävelyenkillä 4 päivää sitten pamahti päälle järkyttävä hengästyminen ja hiki. Samanlainen kuin krapulan jälkeen.
En vain oikein tiedä, miksi noita lääkkeitä edes syön/söin? Perfektionismin oireisiin mahdollisesti ( sterssi iskee päälle, jos asiat eivät suju halumallani tavalla. Hermostun, suutun…Toisaalta, normaali ihmisluontoahan tuo on.)
Ne mielialalääkkeet muuttaa välittäjäainepitoisuuksia jokaisella yksilöllisesti niin, ettei kukaan oikeasti tiedä mikä vaikuttaa mihinkin… Kroppa ja psyyke tosiaan lähtee pikaisesti mukautumaan normaaliin tilanteeseen ja sitten voi tulla erilaisia oireita.
Korvaushoidosta enemmän saunassa ja asia on aika monimutkainen joten en ehkä lähde sitä avaamaan tässä…
Minä syön päivittäin Escitalopram Actavis lääkitystä ja en ole huomannut muita sivuvaikutuksia kuin peräaukon sulkijalihaksen suonenvetoa. Kamalaa tunnustaa, mutta tämä on totta, joten älkää irvailko asiasta.
Tajuntaa muuttavia psykoaktiivejahan ne ovat ja joku irvileuka voisi jopa huumeiksi haukkua… Viekkarit voivat olla seinään lopetettaessa muuten sitten oikeasti vaarallisia ja siksi lääkärit suosivat hidasta lääkkeen lopetusta myös näiden kemikaalien kohdalla.
En yllytä kokeilemaan.