Tämä ketju pistää sapen kiehumaan ja saa allekirjon jälleen kerran pohtimaan, josko lääketieteelliseen on yhtenä pääsyvaatimuksena persoonallisuushäiriö tai vähintäänkin puoljumalakompleksi.
Ja tuo bentsojen järjestelmällinen alasajo ja kaikenmaailman ketipinorien sun muiden neuroleptien tuputtaminen niiden sijaan on kyllä jotain niin naurettavaa ja raivostuttavaa ettei tosikaan. Ei käy tämän hullun järkeen, että kun on kerran olemassa lääkkeitä jotka kuuriluontoisessa käytössä ns. tarvittavana toimivat todistetusti hyvin ei-psykoottiseen ahdistuneisuuteen, miksi ne pitää korvata PSYKOOSIlääkkeillä, jotka eivät lievitä sitä ahdistusta tipan vertaa, mutta tuovat sen sijaan mukanaan joukon sivuvaikutuksia, joista raportoidessa sitten huokaillaan, levitellään käsiä ja todetaan ‘No en minä sitten tiedä enää kuinka voin auttaa’. Ja usein vakaviakin sivuvaikutuksia vähätellään, omalla kohdallani eräs lääkäri piti aluksi ihan hyväksyttävänä, että Risperdal aiheutti kielen puutumista, pistelyä ja jäykkyyttä siinä määrin, että puheestani ei saanut juuri mitään selvää. Tätä sitten korjattiin luonnollisesti toisella lääkkeellä, kunnes puoskari tajusi itsekin, että ehkäpä Risperdalin voisi unohtaa…
Olin vuosikausia erittäin hoitomyönteinen ja suostuvainen kokeilemaan lähes mitä tahansa lääkitystä, mutta vähitellen tällekin kiltille turpaanottajalle tuli raja vastaan, ja nykyinen linjani lääkityksen suhteen onkin se, että noudan tropit apteekista kolmen kuukauden välein, jotta en joudu selittelemään psykopolille tai Kelalle mitään. Mutta ne valtiolle kalliiksi tulevat erityiskorvattavat lääkkeet pysyvät koskemattomina kauniissa pakkauksissaan. Ainoastaan Tenoxia ja Diapamia otan silloin tällöin tarvittaessa.
Mielialalääkkeistä en ole henkilökohtaisesti hyötynyt koskaan, en edes kaikkein pahimpina masennuskausina. Ja lukuisia eri lääkkeitä on kokeiltu. Jotenkin kuvaavaa oli, kun jätin yli puolitoista vuotta tunnollisesti syömäni masennuslääkkeen ja mielialantasaajan pois ja kun niiden aiheuttama järkyttävä väsymys oli poistunut ja vointini kohentunut, psykopolilla todettiin, että lääkitys on viimeinkin alkanut vaikuttaa, kun vaikutan pirteämmältä ja toiveikkaammalta. :mrgreen: Näiden lääkitysten lopettamisen myötä myös korkeat verensokeritasot palasivat normaaleiksi.
Neurolepteistä en myöskään ole saanut kuin ikäviä sivuvaikutuksia. Voi toki olla, että joku vanhan polven myrkyistä pitäisi oireeni poissa, mutta niin hullu en ole, että ryhtyisin ehdoin tahdoin kokeilemaan josko painokin siinä sivussa tuplaantuisi, sitä kun tässä jo muutenkin on pienen valtion verran…
Varmasti löytyy heitäkin, joilla mieliala- ja psykoosilääkkeet auttavat, ja silloin niitä kannattaa toki hyödyntää. Mutta on kyllä törkeää, että kuntoutustukea ei myönnetä ilman pakollista lääkitystä, ja varsinkin jos lähdetään neurolepteillä kiristämään…
Vilpittömät pahoitteluni kaikille ketjulaisille, jotka ovat saaneet lääkepanttauksesta ja/tai tuputuksesta osansa.