Mieli ei kestä enää.

En nyt rupea tässä sen tarkemmin elämänhistoriaani avaamaan, koska en ole sillä tuulella nyt yhtään, mutta olen alkoholistiperheen nuorimmainen ja ensimmäiset juomiskokeilut olivat jo 12 vuotiaana itselläkin. 19 vuotiaana olin jo täysin alkoholisoitunut ja siitä enemmän ja vähemmän ollaan menty tähän päivään, välillä ankarasti ryypäten ja välillä pidempiä aikoja raitistellen. Tänä päivänä luokittelisin itseni tuurijuopoksi.

Nyt vasta äskettäin aikuisiällä minulla todettiin ADHD, johon sain ei-stimulantti lääkityksen, eli siltä pohjalta ollaan ihan kuivilla. Lääkkeiden kanssa en muutenkaan koskaan ole pelleillyt. Sairastan myös yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja pitkään kestänyttä masennusta, niin kutsuttua Dystyymistä masennusta. Olen nyt siis reilu kolmekymppinen mies.

Nyt viimeisen viikon ajan olen ollut aika railakkaasti kaljanotossa ja nyt ollaan taas siellä pohjalla, josta pitäisi alkaa nousemaan takaisin ihmisten ilmoille. Olen kuitenkin juopottelusta huolimatta saanut oltua n. 2 viikkoa lähes täysin ilman tupakkaa, muutamaa naapurilta lainattua lukuunottamatta.

ADHD-lääkitys on nostanut minusta esiin hyvin tunteellisen ihmisen, jota en tiennyt olevan olemassakaan, johtuen tietysti itseni turruttamisesta viinalla. Alkoholin kanssa tällä lääkkeellä ei pitäisi kummempia vaikutuksia olla. Olenkin tänään (tai siis eilen) ollut melkolailla oudoissa ja masentuneissa fiiliksissä, jota tunteiden myrsky pahentaa. Tyttärelleni (ei asu luonani) sattui tänään häntä itseään kovin harmittava vahinko, joka laukaisi minussakin suuren surun tunteen, vaikka kyseessä oli tällaisen “drone”-lennokin hukkaaminen, kun hän oli sen juuri tänään 4 kuukauden odottamisen jälkeen vihdoin saanut. :cry:
Kone oli lähtenyt lentämään korkealle ilmaan ihan omia aikojaan ja sitten tuulenpuuska nappasi siitä kiinni ja heitti jonnekin pöpelikköön hukkaan, eikä sitä kuulemma enää löytynyt. Tyttäreni oli surun murtama ja minussa laukesi järkyttävä tunne, jota en ole tuntenut kuin itse lapsena viimeksi. Myötätunnoksi sitä voisi varmaankin kuvailla, mutta pirun voimakkaaksi semmoiseksi, koska itseltäkin meinasi itku tulla. Kyseessä ei kuitenkaan tämän kummempi vahinko ollut, mutta koska oma rakas on niin surullinen asiasta niin kyllähän se pahalta tuntuu. :cry:

Edellä mainittu on hyvä esimerkki siitä, miten pienet asiat laukaisevat minussa nykyään suuria tunteita. Kärvistelen tässä muutenkin hieman masentuneissa oloissa, niin tämä valtava surun tunne tuntui ihan ylitsepääsemättömältä. En siis ole tuntenut juurikaan mitään kovin mullistavaa piiiiiitkiin aikoihin, en edes muista milloin viimeksi.

Tiedän kuitenkin, että raitistuessa tunteet varsinkin tulevat kovin vahvoina pintaan ajan kanssa ja sekös vasta pelottaakin, kun ne no nyt tuntuvat näin vahvoilta. Aivokemiani ovat siltäosin miten ne eivät ole koskaan toimineet oikein kuten “normaali-ihmisellä”, nyt korjaantuneet lääkityksellä ja tämä “normaalitila” on kovin pelottava ainakin toistaiseksi. En tiedä tiedättekö, mutta ADHD-potilaalla on puutteita aivojen välittäjäaineita kuljettavien ratojen rakenteissa, joten siksi tarvitaan lääkitystä korjaamaan tämä epätasapaino. En siis periaatteessa ole voinut tuntea koskaan kuten “normaalit” ihmiset, enkä myöskään keskittyä. Tämä on tehnyt elämästäni melkolailla haastavaa tähän mennessä.

No, nyt avauduin tänne lähinnä että saisin jotain tolkkua tähän tunteiden vuoristorataan. En saanut nukuttua kuin pari tuntia, vaikka olo ei mitenkään krapulainen tai huono olekaan fyysisesti. Mahtaa vaan tuo mieli vielä keppostella näin alkuvaiheessa, joten enpä oikein tiedä miten untenmaille pääsisin. Pitää varmaan yrittää syödä jotain, josko se alkaisi väsyttämään.

Sain nukuttua nyt onneksi seitsemisen tuntia vielä ja kyllä olo on vähän helpompi edes. Mieli vaan tekee tehdä jotain rakentavaa, esim. alkaa oppimaan uutta. Olen kova musiikin harrastaja, joten siinä olisi yksi hyvä vaihtoehto, mutta nykyään musiikki on niin erilaista kuin vielä 10-20 vuotta sitten, että vaikea pysyä samalla tasolla kuin edes harrastelijat. En tiedä miksi tämä mukamas estää edes yrittämästä, koska harjoittelemallahan siitä tasonnousua olisi mahdollista saada aikaiseksi. :unamused:

No, ehkä tässä on vähän ajatuksena antaa itselleen aikaa toipua vielä ennenkuin alkaa yrittämään liikaa. Raha-asiat olisi mukava selvitellä kuntoon suorittamalla erinäisiä laskutoimituksia veloista ja muusta pakollisesta. Myöskin lenkillä olisi mukava käydä vähän tuulettamassa päätä. Alkaa tämä neljän seinän sisällä istustelu rassata pahemman kerran. Saisi ehkä vähän ajatuksia kasaan siinä samalla, koska jostain syystä kävelyllä käynti on jotenkin terapeuttista. Siinä saa koostettua turhan suuriksi kasvaneita ajatuksia. Jokin mystinen voima vaan estää aloittamasta… :unamused:

Jaahas. Tässä sitä taas ollaan kello 3 aikaan yöllä, muutama tunti nukuttu ja silmät räpsähti auki taas liian ajoissa. En ymmärrä mikä tässä nukkumisessa on niin vaikeaa. Tosin tällä kertaa tuntuu, että saatanpa vaikka päästäkin kohtapuoliin takaisin nukkumaan. Ärsyttää vaan tämä öinen heräily.

Moikka Neetu!

Tuo keskellä yötä heräily on tuttua minullekin, ja jotenkin sen kanssa on oppinut pärjäämään ajan mittaan. Minun on joka tapauksessa käytävä vessassa 1 - 2 kertaa kesken yöunien, joten heräily on myös ns. biologinen välttämättämyys, :slight_smile:

Takaisin nukkumaan asettuminen sen jälkeen kun on herännyt aamuyöllä, on joskus vaikeaa. Etenkin nyt kesällä, kun valoisaa alkaa tulla jo klo 4 aikoihin. Teen usein niin, että päätän vain mennä sänkyyn ja pysyä siellä vaikkapa klo 6 tai klo 7 asti, nukuin sitten tai en. Kun asennoituu olemaan sängyssä vaikka väkisin, unikin yleensä palaa suosiolla.
Tietysti samalla ns. unihygienia on oltava kunnossa. Vuoteen oltava tarpeeksi mukava, vuodevaatteiden puhtaita ja huoneen sopivan viileä ja pimeä/hämärä.

Mutta jos tuntuu ettei jaksa maata edes väkisin ( :open_mouth: ) , voi tehdä hetken aikaa jotain muuta. Syödä yöpalaa, käydä suihkussa, lukea tai katsoa hetki telkkaria. Kahvia tai muuta kiihdyttävää ei kannata nauttia, jos yhtään mielii nukkumatin paluuta vielä samana yönä.

PS. Eikös musiikkia ole kaikenlaista, ja suosituimmat genret on keksitty jo kymmeniä vuosia sitten? Ajatella, että esim. hip hoppia ja räppiä pidetään edelleen jonkinlaisena “nuorten omana juttuna”, vaikka ne tuli pinnalle jo 1990-luvulla, Suomessa tosin pienellä viiveellä.
Minkälaista musiikkia sä diggailet?

Neetu hei!

ADHD on kiusallinen, jopa hyvin raskas vaiva. Hyvä, että olet saanut siihen lääkityksen, ja otat vakavasti lääkärin ohjeet.

Mainitsemaasi alkoholismiin ei puolestaan ole mitään tehokasta lääkettä. Ainoastaan pidättäytymällä kaikenlaisista päihteistä on mahdollista elää raittiina ja ns. tavallista elämää. Oman pohjasi löytämällä olet saanut lujan perustan, miltä voi päästä ylös. Ylös pääsemiseen on monenlaisia tapoja, keinoja ja apuja. Oma juomiseni johti minut niin pohjalle, että syntyi halu lopettaa. Silloin olin valmis menemään AA:han, jännitti menna palaveriin, mutta aukaisin oven eikä ole sen jälkeen tarvinnut juoda. Sain raittiuden ja voin todeta, että jokainen raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.

Tänään et ole yksin

Hei. Mielialathan ne mietityttää ja ihmetyttää mistä ne tulee ja menee. Niihin en taida enää uskaltaa luottaa pätkääkään ennenkuin nyt saan ymmärryksen mihin luotan.
Lähisukulaisessa on myös samansuuntaista mielialan vaihtelua ja päämäärätöntä ajelehtimista, ei saa oikein mistään asiasta kunnolla otetta ja että pääsisi ammattiin kiinni. Huolettaa kovasti se. ja mietinkin onko tämä perinnöllistä. Isäni oli myös aikalailla oman tien kulkija eikä tainnut elämänsä aikana oikein kunnolla missään työpaikassa pysyä vaan eli omaa unelmaansa, äiti meillä taisi leivän pöytään tienata lapsille. Itse olen töissä ollut kyllä koko ikäni, mutta vaihdellut paikkaa usein.
Itsensä hyväksyminen tällaisenaan on kait minun seuraava urakka. En olekaan niin hyvä kuin kuvittelen, siis en tarkoita että olisin huonompi kuin muut. Mutta hyvä on edes joskus herätä ja alkaa elämään oman näköistä elämää. Raittiina:)

Jaahas, kiitoksia vastauksista kovasti. Hienolta näyttää myös tämä “uusi” plinkki.

Uniongelmat tuntuu jatkuvan, mutta nyt olen kyllä sitten nukkunut vähän kiinni niitä menetettyjäkin yöunia. Aika matelee, sillä tuntuu että olisin ollut vähintään viikon kuivilla, vaikka todellisuudessa mennään viidettä päivää. Eilinen päivä oli helvettiä, koska vatsaongelmat vaivasivat koko päivän ja jouduin niiden vuoksi useisiin noloihin tilanteisiin, esimerkiksi hiljaisessa silmälasikaupassa, jossa jouduin käyttämään vessaa. Ei siitä sen enempää…

Olen henkilökohtaisesti tässä vaiheessa sitä mieltä, että jos saisin unirytmini kuntoon jotenkin, niin lääkitykseni toimisi apua antavasti, vähintään helpottaisi elämää. Tässä vaiheessa niin ei voi kuitenkaan sanoa, koska väsyneenä mihinkään keskittyminen on vähän yhtä tyhjän kanssa. Toisaalta mieli on hiljainen ja rauhallinen, mutta keskittyminen ei siltikään mihinkään onnistu. Eilen huomasin jopa hajamielisyyteni tulleen takaisin, johtuen ehkä siitä, että lääke tuskin kovin kummoisesti ehti imeytyä, ennenkuin vatsaongelmat iskivät. Hajamielisyydellä tarkoitan siis sitä, että ADHD-potilailla on yleistä asioiden unohtelu ja tavaroiden jatkuva hukkaaminen.

Alkoholinkäyttöä ajatellen on mennyt vähän vaihtelevissa tunnelmissa. Eilen, surkean ja raskaan päivän jälkeen olin henkisesti niin romuna, että kieltämättä olisi tehnyt mieli korkata huurteinen jos toinenkin, mutta ajatus siitä seuraavasta krapulasta ja rahojen hukkaan heittämisestä sai minut kuitenkin tyytymään muutamaan keksiin ja mehuun. Tottahan se on, että ainakin itsellä kovin väsyneenä tuppaa tulemaan ensimmäisenä mieleen, että “saisipa olutta”. Tällä kertaa olin viisas ja voitin taistelun, jota nyt ei oikein voi edes taisteluksi sanoa.

Positiivisia tulevia asioita:

  • Uudet silmälasit tulevat ehkä jo ennen juhannusta
  • Juhannuksen jälkeen tytär tulee loppukesäksi minulle

Tuota listaa jos saisi vielä kasvatettua jotenkin niin olisi kyllä mukava.

moikkavaan sullekkin! itse kamppailen viinanhimon kanssa jokaviikko, mutta aina välillä annan itseni repsahtaa, mutta pidän mielessä ne kamalat krapula-ahdistukset ja oksentelut sekä unettomuuden. se estää aika hyvin tarttumasta pulloon.
Kävelyllä käynti, pieni puuhastelu esim. siivoominen ja ruuanlaitto. Itse kävin eilen myös kirjastossa pitkästä aikaa. Lainasin kirjojakin.
Ulkoilu ainakin itseäni totisesti saanut paremmalle tuulelle ja auttaa nukkumaankin.
Kaikkein parhaiten auttanut tämä tänne kirjoittelu, vaikkei aina onnistuisikaan. Voi silti tulla himon iskiessä lukemaan omaa krapulavuodatustansa.
Yksi kaveri sanoi meikäläiselle, että jos menen alkoon, ei mulla sitten ole valitusoikeutta seuraavana päivänä.
Se oli ihan hyvin sanottu, koska tässä nyt vuosi mennyt jokaviikkoisten krapuloiden puimisessa ihan hukkaan.

Hauskaa selvää lauantaita! Onneksi tulee jalkapalloa ja suunnistusta telkkarista, on edes jtn “tekemistä”

Noniin, tulihan sitä sitten ratkettua viikonloppuna. Ihan kunnon humalassa olin, vaikkakaan mitään varsinaisen idioottimaista ei tullut tehtyä ja tällä kertaa se jäi tuohon yhteen päivään. Eilinen meni vähän huokaillessa ja nukkuessa ja uni oli vielä viime yönäkin vähän levottoman puolella. Kyllä tästä kuitenkin selvittiin enkä aio tuota jäädä sen kummemmin murehtimaan.

Tällä kertaa ratkeamiseen johti yksinkertaisesti vitutus. Piti mennä tapaamaan erästä henkilöä, joka sitten viime hetkellä perui kuitenkin ja minä en ole oikein hyvä noiden ohareiden kanssa, varsinkaan jos olen koko päivän odottanut kyseistä tapaamista. Eihän se anna valtuutusta ratketa juomaan, mutta tämmöistä se on, kun ei osaa käsitellä tunteitaan muuten. Sanotaan silti, että pitäisi välttää välttelemistä, eli koittaa vaan kestää tuollaiset tilanteet, mutta itse mielummin ainakin vähän aikaa välttelen.

Kohta lähtö terapiaan ja saa nähdä minkälaisiin kiusallisiin tilanteisiin sitä tällä kertaa tuon vatsan toiminnan kanssa joutuu. Lääkitys aiheuttaa edelleen vatsaoireita, joten on haastavaa suunnitella pitkää kävelymatkaa ilman mahdollista vessavisiittiä. Kunhan ei paska tule housuun niin se riittää minulle.

Ratkesin taas toissapäivänä, helpostikin vielä. Ei tarvinnut edes taistella vastaan. Syynä oli perinteinen exän tapaaminen, jonka yhteydessä meillä on tapana aina juoda kaljaa. Tällä kertaa kuitenkin kadun tätä päätöstä syvemmin kuin koskaan, koska jäi melkolailla paskan maku suuhun. Exä lähti kesken illan kotiinsa kun ei jaksanut minua ja tuli sitten netissäkin vielä häröiltyä jotain idioottimaista. Onneksi tästä tuli tällainen reissu, koska jokainen tällainen kokemus vahvistaa vaan sitä tunnetta, että nyt pitää lopettaa.

Olin eilisen päivän ilman ADHD lääkitystäni, koska tuntui vähän hölmöltä ottaa sitä krapulassa, saati sitten keskellä päivää, kun en olisi sitten saanut nukuttua yöllä kuitenkaan ja tänään tuskin sängystä pidemmälle olisin sitten päässyt. Nyt kuitenkin nukahdin siinä kolmen maissa yöllä ja herätyskello soitti puoliltapäivin. Olin nimittäin tehnyt päätöksen lähteä hakemaan uudet silmälasini, jotka olivat eilen tulleet liikkeeseen noudettavaksi. Oli lähes huono olo koko kotimatkan, kun maailma taas pitkästä aikaa muuttui kolmiulotteiseksi ja näin joka ikisenkin pienen yksityiskohdan. Puun lehdet eivät enää olekaan mössöä, vaan ihan irrallisia juttuja jotka siellä puussa heiluu tuulessa. Informaatiotulva, mikä silmien kautta syöksyy sisään aivoihin, on lähes sietämätön. Kyllähän tähän ajan kanssa taas tottuu, eivät nämä minun ensimmäiset lasini ole. Silti tuntui, että aivot eivät pysty käsittelemään niin paljon visuaalista dataa kerralla. :laughing:

No, nyt sitten katsellaan maailmaa uusien lasien läpi ja tavoitteena on juhlia juhannusta ihan selvinpäin. Juhannuksessa on jotain sellaista taikaa kun sitä viettää selvinpäin vaikkapa sukulaisten kanssa grillaillen, että siitä jää aina hyvä mieli jälkeenpäin pitkäksi aikaa.

Neetu kirjoitti

Toivon, että sulle syntyi reissustasihalulopettaa juominen. Halu on lopulta puolustajana vahvempi ja parempi toveri kuin pakko.
Hauskaa ja raitista juhannusta!

Päivä kerrallaan

Kyllä halu on ollut mukana jo pitkään. Lähinnä se tuntuu olevan tätä mielen heikkoutta, kun ei osaa tehdä päätöstä olla selvinpäin. Aina jos mahdollisuus siunaantuu, niin kyllä se vielä on sitä, että lähdetään koittamaan sitä kohtuukäyttöä, vaikka sen tietää, että tässä ollaan jo kohtuudesta aika kaukana.

Itseäni on tosiaan saanut viinasta irti hiukan se, että muistelen niitä kaikkein kamalimpia krapuloita, kramppeja ja hallusinaatioikohtauksia. Vaikka juon edelleen ja silti kirjoittelen lopettajissa, olen omasta mielestäni lopettanut PUTKET täysin. Ei enää ikinä. 2 iltaa putkeen on maksimi. Muuten kramppaa ja suu vaahtoaa ja näen piruja :smiling_imp:

Itsellä helpottaa liikunta kaikkein eniten. Kävin tuossa muutaman kilometrin iltakävelyllä ja kyllä se auringon laskiessa on vaan joku oma juttunsa kävellä järven rantaa pitkin menevää lenkkipolkua. Olen tänään siis kävellyt yli 10 km koska kävin aiemmin päivällä hakemassa nämä uudet lasit. Kyllä oli tutut paikat ihan kummallisen näköisiä nyt kun oikeasti näkee miltä ne näyttää. :smiley: Hyvältähän se pieni metsäpolku näytti kun vesi kimalsi auringonvalossa vierellä. Vaikka ollaan keskellä kaupunkia, niin sai pienen puraisun edes luontoon.

Nukuin tuossa sellaiset päiväunet, että taitaa jäädä tältä yöltä nukkumiset aika vähiin. Pitäisi jotakin keksiä siis tässä yöksi, jospa vaikka jotain rakentavaa tällä kertaa, kuten siivoilua yms.

Juu kävelyllä käynti on helppo ratkaisu moneen ongelmaan. Ainakin omasta mielestä se on toimiva esim jos raivostuttaa tai haluaa päätään selväksi. Krapulassakin kävely jees, mutta ei oksennus paskannus oloissa.

Täällä missä asun on järven vierellä reittejä ja yksi oma vakiopreitti on kävellä tästä yhdelle tietylle penkille ei ihan cittarille, mutta siihen penkille :smiley: ja sitten takaisin.

Ongelma itsellä on myös musan kuuntelu. Tuntuu et envoi kuunnella tiettyjä biisejä kännissä, vaan selvinpäin ja toisinpäin pahempi. joissain albumeissakin sama homma. Tätä täytyy harjotella.

Itse oon aina tykänny sulkapallon pelaamisesta,mut eijo ketää joka haluais vuokrata välineit ja kenttä-aikaa :confused: