.
Mäkin kelasin, et harmi kun se vertaisterapiaketju, se aiempi meni vähän kuumottavaksi syistä, miksi sitten meni. 
Ihan hyvä täällä musta on tällainenkin olla. Tosin mun mielestä jos asiat vituttaa, oli ne sit mitä tahansa sairauksia koskevia, niin vaiks vittumaisiin sopii. Tai askarruttaviin, jos askarruttaa. Sieltä jengi yleensä huomaa nopeammin. Mut tietty tänne on kivampi kirjoittaa sellaista ns. tajunnanvirtaa vaan, jos tarve vaatii.
Tai siis omasta puolestani voin sanoa, ettei kiinnosta hevonkukkua, jos eräät ei niitä juttuja kestä. Ne voi skipata ja olla kuittailematta. Kuten sanoinkin, niin mt- ja päihdeongelmat kuitenkin korreloi tosi useasti keskenään. Jos siitä pitää lätistä tai kuittailla, niin on kenties väärällä foorumilla. Kyllä mua silti pikkuisen harmittaa, että lääke pahensi mt-häröistä kiukuttelua potenssiin sata, siis että tuli lyötyä lisää löylyä. Siksi mullakaan ei pahemmin ollut intoa kommentoida enää tuolla muualla tänään… Ehkä tosiaan pitää jättää ne typerät jutut omaan arvoonsa ja kirjoitella, minne itse haluaa ja miten itsestä parhaalta tuntuu.
Mullakaan ei tänään mitään ihmeellisempää. Seronilin lopetusoireita ehkä tahi flunssaa, koska on niin vetämätön olo. Vähän ehkä kuumeinenkin. Mut sekin voi olla Seronilin syytä.
Kiitos tästä ketjusta!
Mulla on aika paljon erilaisia mt-ongelmia… Sairastan bipoa, dissosiatiivistä persoonallisuushäiriötä, epävakaata persoonallisuutta ja ahdistuneisuushäiriötä.
Dissosiaation epäillään johtuvan lapsuudessa koetusta traumasta jota ei osannut silloin käsitellä. Tai ei osaa vieläkään. Tää on aika monimuotoinen sairaus jota on vaikea diagnosoida. Kun ei sitä oikein tunnista itsekkään. Paitsi, että pään sisällä on ihan pirun vilkasta… 
:mrgreen: tää ei kuitenkaan oo mikään skitsofrenian muoto.
Epävakaan huomaa helposti tilanteista joissa pitäis käyttäytyä nätisti… Mä sen sijaan tanssin sillon pöydällä… Jälkikäteen on vaan semmonen morkkis, että olis sitä voinu olla taas vähän… Öö… Rauhallisempi ja näkymättömämpi…
Välillä on ihan uskomattomia masennuskausia, sitten taas hiukan helpompaa ja sitten kaikki alkaa alusta. Nyt on ollu taas niin rankka kevät, että on melkein henki lähtenyt. Siis ihan omasta toiveesta… Kun ei nuku… Ei vaan meinaa jaksaa… Ja ystävän menetys ottaa todella koville…
Ja tää ahdistuneisuus on niin pelottavan voimakas. Ja nyt on tarkotus ajaa bentsot alas… En edes tiedä miten siihen suhtautuisin…?! Noh aika näyttää…
.
Juu tietty jokainen kirjottaa, minne parhaaksi näkee. Monta kertaa itsekin meinannut tohon entiseen tulla pistämään jotain juttua, mut sit tuntuu, et se ketju oli kuollut niiden tapahtumien takia, niin kelasin, et ei sitä paljoa lueta.
Mä oon omaa dissoiluani pohtinut. Olen nyt reissun päällä perheen kanssa et en ehdi paljoa kirjoitella, mut sen verran, et MTV:llä oli uskonnollisesta väkivallasta juttua. Sitä kokeneet kuulemma dissoilee usein. Mun osa sukulaisista oli tosi uskonnollisia, niin mietin että sikäli kun mulla on aina ollut se päänsisäinen ääneni, niin ehkä on saanut kokea jotain uskonnollista kaltoinkohtelua, mitä ei muista. Esim. siinä jutussa oli esimerkki erinäisten uskonlahkojen käyttämästä Lasten Raamatusta, jossa leikataan vauva puoliksi. Se oli siis esimerkkinä lapsia pelottelevasta ja haitallisesta materiaalista. Sit muistin, et kyllä mulle sitä kirjaa kuvineen on esitelty.
Mut joop, paneudun asioihin paremmin, kun olen kotona ja henkinen vointi on parempi. Tänään on jotenkin raskasta.
.
^ Hellareita he kaiketi ovat. Mikä ihmeellisintä, että ne ei hihhulitkin ovat niiden hihhuleiden kanssa tekemisissä. 
Mut kyllä mun samanikäinen serkku on sitä mieltä, että meitä on peloteltu demoneilla. Etäisesti tuntuu tutulta ja siitäkin tossa artikkelissa oli; yleisesti väitetään, että vaikka skitsofrenikoissa on demoni. Vielä selventääkseni, miten kieroa toi on, niin noista moni on sitten lääkäri. No, eivät sentään onneksi psykiatreja, mut no, se on toinen stoori se, että tiedän osan niistäkin varmaksi olevan ihan pimeitä.
Kyllä mä siis tännekin voin kirjoitella tosta isästäni. Kun ei meidän väleille ole ns. mitään painavaa syytä. Mun isä on vaan vaatinut mun mielestä aina liikoja. Et kun koulussa sai jostain vaikka 9, niin ei se siitä kehunut koskaan. Aina oli sitä mieltä, että 10 ois tullut, jos ois viitsinyt. Jossain vaiheessa olin vaan sitä mieltä, että kasvatusmetodinsa ovat päin vittua, ja koitin sitä sille selittää, eikä se ymmärtänyt mua, enkä ymmärtänyt häntä mitenkään päin, niin me riideltiin aika usein. Nykyään se on säyseämpi.
.
^joo oon syöny bentsoja aika monta vuotta. Ehkä kymmenen. Tällä hetkellä tuntuu, että opamoxin/pamin voiskin ajaa alas (jos se siis edes enää onnistuukaan), mielellään olisinkin ilman. mutta tenoxista en haluis luopua. Nukun nyttenkin niin vähän, jos se vielä otettaisiin käytöstä pois, niin jumankekkale, mitä siitäkin tulis…
Melatoniini ei oo ikinä auttanut mua yhtään, mutta nyt sillä on joku ihmeellinen plasebo-vaikutus. Otan sen illalla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa ja asennoidun niin, että kyllä tää tästä, tää rauhottaa… pärjään pienemmällä tenox-annoksella/rauhottavien annoksella. Hassua.
Mun isä taas ei välittäny juuri ollenkaan mistään, vaikka kuinka koitin. Tuntui että huonokin reaktio oli toivottu.
Sain kyllä selkääni (hyvinkin lievästi) jos olin esim hakannut pikkuveljeni/ sitonut sen pyykkitolppaan, mutta siis aiheellisesti mielestäni sillon. Omat metodini olisivat luultavasti vähän erilaiset silti.
Isä sairasti bipoa jo silloin, joten käyttäytyminen oli pitkälti varmaan sen mukaista. Ja käytti tietenkin lääkkeenä alkoholia.
Mä en kärsi mistään, vaan nautin mun ajoittaisesta hypomanituksesta. Lapsuus kiva, nuoruus kiva, koulut kivoja, aikuisuus kiva, duunit kivoja, puolisot kivoja, muksu kiva, asuinkunta kiva, aamut kivoja, päivät kivoja, illat kivoja, yöt kivoja, viina kiva, dxm kiva, thc kiva, nikotiini kiva, kofeiini kiva, pöpilät kivoja, netti kiva, pelit kivoja, leffat kivoja, musat kivoja, viherkasvit kivoja… Mikäköhän ois päin persettä? No ei oikeestaan mikään. Anteeksi kun meni näin kivasti! 
[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]
Älä huoli Narkkis, kiva kuulla, että jollain on hyvä elämä ja kaikki kondiksessa… 
.
Ei mulla oo oikein mitään suunnitelmaa siitä miten tää menee… lääkäri sano, että tiputetaan puolet samantien pois… Se tarkottaa, että enää en sais ku kolme opamoxia ja yhden tenoxin päivässä…
Miten helkkarissa tuonkin pitäs toimia?
Mä en nyt kullat meinaa jaksaa. Ei unta, ei lääkkeitä, ei psykkaa… No can do…
(Kursivointi Pölösen.)
Ja voi stnprklenv*ttu ku tuommosia vähennyksiä “tiputetaan puolet samantien pois” EI SAA TEHHÄ. Helvetti. Eka bentsoriipuvuutta vähätellään ja edelleen jatketaan vähättelyä s.e.vierotushan on yks fuckin´kakunpala. NO EI OLE. Ja samaan aikaan ne on niiiiiiiiiin vaarallisia ja haitallisia ja johtavat varmasti välittömästi heroiinin tai [size=150]jopa[/size] alkKkohoolin käyttöön. Öh. Näitä kun saa lukea alati lisää näitä postauksia, tulee paha olo kaikkien puolesta… Pitäiskö ottaa johonkin tahoon yhteyt, jotta tämmöset “vierotukset”/“vähennykset” sais loppuun. Siis meinaan jotain asiantuntevaa lakitahoa… Osaakohan ne Päihderiippuvaiset ry.:ssä sanoa mitään. Jollei net ole myllyhoidon kannalla… 
.
Ilmoitus Valviralle, hah, että antakaa sieltä järkevät ohjeet lääkäreille, jotta tietävät m i t e n teidän käskemänne lääkevähennykset/-vieroitukset on tehtävä… Hmm… Saattaisinpa jopa tiedustella tätä asiaa. Tietenkin vain oman tilanteeni pohjalta. Tosin mulla o l i järkevä lääkäri, joka ymmärsi, että bentsovierotus voi aluksi mennä suhteellisen helposti (siis kun tehdään OIKEIN, eli hitaasti ja potilaan elämäntilanteen ja tilan huomioiden), mutta jossain vaiheessa hyvin usein tulee vastaan “piste”, jossa se muuttuu erittäin vaikeaksi… Varmaan niistä vähintään kymmenistä lääkäreistä, joita olen tavannut miekkaris, sairaalois, katkol kenties jopa ainoa lääkäri, joka EI vähätellyt sitä, kuinka vaikeaa bentsovieroitus voi olla…
Olen pahoillani. Jaksa silti… Mäkin yritän, vaik välil yhtä helvetin tervanjuontia kaikki… Pieni annos on edelleen…mutta siitäkin on alettu huomautella. Pah.
.