olen tullut tieni päähän katsoessani miehen alkoholiongelmaa. Ollaan oltu 7 vuotta yhdessä. Alkuaikoina itseki käytin reippaasti alkoa, mutta nyt en ole ottanut 3 vuoteen pisaraakaan. Olen muutenkin kunnostautunut ja jättänyt muutenkin huonot elintavat, aloittanut liikunnan, tiputtanut ylipainon pois jne.
Mieheni sanoo masentuneensa vuokseni, kun erehdyin kaatamaan hänen viinapullonsa viemäristä alas… Se oli kuulemma suuri loukkaus jne jne. Olihan se minullekkin, kun tuo kotiini alkoholia vaikka tietää mitä mieltä olen siitä. Nyt se ei oo moneen päivään syönyt mitään ja eilen illalla kuitenkin kävin hänen ovella ja vein ruokaa tänään postiluukusta tiputin vitamiineja ja vatsalääkkeitä.
Tänään puhelimessa hän vain raivosi, miten haluaisi vetää minua turpaan ja että jokainen päivä mitä on kulunut siitä kun vedin hänen viinapullon viemäristä tietää uutta viinapullon hankintaa hänelle.
Mies ei ole koskaan käyttänyt minuun fyysistä väkivaltaa, suustansa hän on kyllä oikea ruuneberi haukkua osaa minut niin pystyyn kuin vaan osaa ja voi. Olen kyllä itsekin vähemmän mukava persoona, ja tuntuu etten osaa enää sitä vähää itseäni arvostaa kuin joskus, kun olen tässä tälläisessa suhteessa ollut. Tiedän etten ole mukava ihminen ja että osaan olla tosi paha suustani myös, en minä tiedä mikä järki minun on katsella ketään. Parempi ehkä yksin. Tosin nyt pelkään tätä miestäni jo, että tekee minulle jotain fyysisesti. Juoruja saa levitellä sillä ei nyt minulle ole merkitystä, mutta en halua pelätä että minut hakataan. En kiillota omaa alustaani, sillä tiedän kuten sanottu etten ole mikään mukava muija, osaan olla todella vittumainen. En tietääkseni kuitenkaan oo kenestäkään jo keski-ikäisestä miehestä jolla tämä ongelma ollut jo ennen minua, etten ole luonut sitä ongelmaa hänelle, kun se on jo ollut. Minulla on lapsi, (KAI) ollut selvinpäin ja mukava jne aina lastani kohtaan reilu. Vituttaa niin sekin, miten tuonkin suhteen käy jos ja kun kusee tämä suhde tuohon mieheen. Onko mitään muutakaan vaihtoehtoa kuin olla vaan sen kanssa… en minä tiedä, oon ihan pihalla tästä koko kuviosta jo liian pajon loukkausia ja nälvimistä. Mieheen ei saa edes koskea, ei osaa halata, ei suudelmia vuosiin joskus hätäsesti seksiä, joka laadultaan ei varmasti kumpaakaan tyydyttänyt. Eli kaikinpuolinhan tuo taitaa olla epäterve tämä suhde. Perustunee keskinäiseen vittuiluun ja omaan läheisriippuvuuteen häntä kohtaan. Sellaiset on fiilikset. Tässä tuli purettua vähä asioita pois, voisko joku kertoa omaa näkemystä ettei vaan näin omasta näkkövinkkelistä tuu tätä kokoajan nonstoppina mietittyä.kiitos.