Olen vasta löytänyt tämän sivuston, ja lueskellut muiden kirjoituksi ja siis rohkaisin mieleni ja jaan tarinani/tunteeni, ja toivoisin että joku ehkä osaisi neuvoa, tai ohjata miten tästä jatkaa.
Eli olen huolissani poikaystävästäni. Hän juo koht suuria määriä, ei jokapäivä mutta aina kun voi. Jos mainitsen asiasta, hän suuttuu, alkaa joko raivoamaan tai mykkäkouluun ja silti juo.
Nyt kun olen asiaa ajatellut, voisi ehkä ajatella että olisin jotain tämän suuntaista voinut aavistella siitä asti kun tavattiin. Meillä oli vähän erilainen alku kuin muilla, ja ensimmäiset 2-3 viikkoa kummatkin juotiin runsaasti, mutta hän joi paljon enemmän, joka päivä. Mutta olimme lomalla silloin joten en sitä niin paljon ajatellut. Sitten oli paluu töihin, olemme siis kummatkin samassa työpaikassa. Ja asumme yhdessä. Sitten juominen rauhottui vähän, ja meillä meni hyvin aika kauan. Olimme varanneet matkan Suomeen talveksi, ja mieheni tapaisi vanhempani ekaa kertaa, ja minua jännitti että vanhempani saattaa säikäyttää hänet koska he juovat joka viikonloppu. Mutta ei, mieheni joi joka päivä, ensin yritin pistää sitä hermojen piikkiin, olihan hän uudessa maassa, vieraiden ihmisten kodissa. Mutta sitten hän asettui ja vanhempani huomasivat kuinkapaljon hän joi ja mina tietenkin yritin kovasti selittää että ei se niin paljon juo, vaikka tiesin että kyllä juo. Näin jatkui aika pitkään ja me rupesimme riitelemään viinasta. Minua ei juominen haittaa mutta jos kaikki vapaa aika on sitä, en jaksa sitä katsoa, koska ite juon vain silloin tällöin ja aika vähän.
Nyt ollaan oltu takaisin Englannissa maaliskuusta lähtien, takaisin töissä täällä leirintäalueella. Teemme pitkiä päiviä, 10-12h, 6pv viikossa, joista kolme olemme myös päivystys vuorossa. Mikä siis jättää neljä vapaa iltaa viikossa. Nämä 4 kuukautta hän on juonut joka ikisenä vapaa iltanaan. Siideriä, kaljaa tai viiniä, ei mitään vahvempaa. Olen yrittänyt puhua miljoona kertaa mutta ei siitä tule mitään. Nyt hän on myös alkanut käyttäytymään väkivaltaisesti ja pelkään kun hän juo. Hän saa ihme mustasukkaisuus kohtauksia ja tietysti syyttää kaikesta minua. Ja ainoat kerrat millon hän puhuu, sanoo ettei halua menettää minua ja että lupaa vähentää juomista, on kun hän on kännissä.
Niinä päivinä kun hän ei juo, hän on ärtynyt ja väsynyt. Kun hän juo, ensin hän on ärsyttävä ja sitten pelottava. En tiedä onko hän alkoholisti, mutta jos ei vielä niin hyvää vauhtia sinnepäin menossa.
Miten te muut pystytte puhumaan ihmiselle joka ei näe mitään ongelmaa? Minulla ei ole hajuakaan
Itse siis en viihdy pubeissa, mutta mieheni viihtyy. Joten pari kolme kertaa kuussa käydään paikallisessa, mutta jos ehdotan että mennäänkö kahville tai vaikka kävelylle rannalle, se on aina ei, (koska siellä ei tarjoilla alkoholia, luulen).
Tästä tuli nyt aika sekava teksti mutta kun kaikki ajatukset ihan sekaisin päässä, vaikeaa saada niitä ulos oikeessa muodossa
Mutta jos jollain on jotain ajatuksia, kokemuksia, neuvoja, ihan mitä vaan, haluaisin kuulla niitä.