Miten puhua miehelle ymmärrettävästi asiasta, että hänen juominen häiritsee? Huolettaa myös ikääntyvän kertakulutusmäärät.
Nuoruuteen kuului biletys ja satunnaiset viikonloppujuomiset, silloin ennen perheen perustamista. Lasteni isä löysi kaljan kittaamisen siinä vaiheessa kun lapset olivat murrosiässä. Perusteli, että hän tarvitsee rentoutusta. Juominen johti viihteelle lähtöön, vieraisiin naisiin, joi säästöt.
Puhuin juomisesta, vastaus oli että “juothan sinäkin”. Niin, nuorena parikymppisenä jossain ravintolassa otin vähän mutta en sen jälkeen.“Mutta olet juonut, älä yritä”. Ehti myös ilmoittaa sukulaisilleni, että minähän se juon eikä hän.
Selvähän se että ero tuli.
Nyt olen ollu uudessa avoliitossa noin 15 vuotta. Tämän miehen suvun kulttuuriin kuuluu juhannuskännit ja joulukännit erityisesti. Olen koittanut sietää.
Tällä hetkellä mies on vanhin työpaikallaan ja tuntuu kuin olisi ottanut mallia työkavereistaan, nuorista miehistä.
Perjantaihin kuuluu kaljottelu, että rentoutuu viikon päätteeksi. Lauantaihin saunakaljaa, viskiä, kirkasta. Lomapäivien jokaiseen iltaan lonkeroa, olutta koska nyt ollaan lomalla.
Viikonloppuina kun tulen töistä, mies on ehtinyt kotiin ennen minua ja ottanut jo oluen käteensä.
Sanomattakin selvää että yhdessä ei lähdetä ulkoilemaan, ajelulle, leffaan tai kylään. Hän ehtii vetaista aina nousuhumalat.
Ei ole yhtään kiva katsella humalaista ja kuunnella höpötyksiä, yöllä julmettua kuorsausta.
Ja kun asiasta juttelen, taas saan kuulla saman “Juothan sinäkin…tai olet joskus juonut, otappas sinäkin jotain niin rentoudut”
En voisi kuvitellakaan että ottaisin edes pientä viinilasillista miehen nähden, sillonhan minäkin “joisin” ja olisi mahdottomuus puhua hänen tissuttelustaan.
Kuulostaa tosi tutulta tuo “Juothan sinäkin”. Ikään kuin haetaan oikeutusta omalle juomiselle siitä, että ottaahan toinenkin ainakin joskus. Tai on siis joskus menneisyydessä ottanut. Vähän kuin: “ei sulla on varaa sanoa tähän mitään”.
Koetetaan kääntää huomio pois itsestä ja omasta juomisesta jonnekin. Ihan mihin vaan. Pääasia, ettei tarvitsisi puhua omasta juomisesta.
Luulisin että tuo on aika tavallinen käyttäytymiskuvio. Ainakin minusta kuulostaa oikein tutulta.
Mitäs sitten, kun vastaat hänelle, että et ole juonut enää aikoihin. Mitä hän siihen vastaa. No, ehkä vaan jankuttaa sitä vanhaa virttä. Aika karmeaa, että tämä toistuu kohdallasi jo toista kertaa.
Mutta tosi hyvä, että pidät pintasi, etkä lähde tissuttelemaan miehen mukana. Propsit sulle!
Mutta varsinaiseen kysymykseesi, eli “Miten puhua miehelle ymmärrettävästi asiasta, että hänen juominen häiritsee?” Tietty asiasta pitäisi puhua kahden kesken eikä niin, että muitakin on paikalla. Pitäisi pysyä rauhallisena eikä ryhtyä syyttelemään. Minä-viestejä kannnattaa käyttää. Kertoa, miltä tilanne minusta tuntuu ja ilmaista oma huoli. Plus myös toive, että yhdessä voitaisiin lähteä just sinne ulkoilemaan, ajelulle, leffaan jne.
Mut entä sitten, jos toinen ei kuuntele vaan jatkaa entiseen malliin. Sekin on totta, että et voi muuttaa toista, ellei hän itse muutosta halua. Voit tehdä vain omat valintasi.
Minä osittain lopetin juomisen sen takia ettei mies pääsisi oikeuttamaan omaa juomistaan sillä. Toki mulla alkoholia kuluikin aika runsaasti. Tavallaan huvittaa kun miehen narratiivi tuntuu nykyään olevan että minä lopetin alkoholin kun se ei sopinut mulle mutta hänelle ilmeisesti sitten sopii?
no summarum homman pointti ei ole se kuka juo eniten tai saako suhteessa juoda vaan se että miten juominen vaikuttaa suhteeseen… pystytäänkö ylipäätään tekemään yhdessä juttuja… meilläkin monet lauantait ja sunnuntait on vietetty kotona kun mies ei krapulapäissään jaksa lähteä mihinkään.
Pystyisitkö Peikonlehti tekemään noita hauskoja juttuja jonkun toisen kanssa tai vaikka yksinään? Itsekin olen monet leffat käynyt katsomassa yksin ja paljon mielummin niin vietän aikaani kuin katsellen ryyppäävää miestä. Zemppiä!
