Löysin tälläsen palstan ja omaa oloa helpottaakseni päätin kirjoittaa. En jaksa koko pitkää tarinaa kertoa. Näin lyhukäisyydessään…eli miehelläni on kaksosuunt. Ja mieheni alkon käytyö on ollut vuosia perheemme riesana. Olemme välillä asuneet erillämme…kokeilleet kaikenmaailman apuja… Utse aikoinani sairastuin pahaan panikkihäiriöö ja masennukseen sillä en jaksanut enään tätä kaikkea. Lapsille piti etsii hoitajaa että pääsin töihin…mieheen ei voinit yhtään luottaa saattoi juoda vaik lapset kotona… Monet miehen itsemurha yritykset laitosjaksot jne ovat koetelleet meitä. Hetken kuukausia kaikki meni hyvin.tai saimmeviettää normi perheelämää. Nyt huomaan itsessäni taas masennuksen merkkejä…paniikkia ja mietin mitä teen nyt. Lääkäriin varason ajan hitta saan edes hetken tauon töistä saikkuna.lasten koulutkin alkaisi… Teksti on hieman sekavaa mutta niin on minun päänikin. Eniten tässä huolettaa lapsien asiat kun mies taas juo ja minun pitäisi jaksaa lapsille kertoa tämä tilanne taas…
Jatkan kirjoittamista…jospa saisin pahimmat oloninäin pois. Pahoittelut kirj.virheiden määrästä mutta nyt ei itkun huuruisi, väsynein silmin pystty parempaan. Kerroin jo pikaisesti yllä tilantrestani ja alkkis miehestäni. Ölen pari päivää tiuhaan lukenut täältä keskusteluita ja todennut monessa viestissä olevan niin tutun kuuloisia asioita elämäni varrelta. Miehen pikkuhiljaa kasvava alkon käyttö…masennus…hänen itsariyritykset…huoli lapsista…läheisriippuvuus…kaksisuunt. Mielialahäiriö…lista tutun kuuloisista asioista on loputon. Tänään kävin debressiohoitajalla joka ihmetteli lite basta nyt sain paniikkikohtauksen…jne… Hän painotti ajattelemaan vain itseäni…mitä minä haluan…mutä munä syön…mistä tykkään…jne? Selitin hänelle huoltani 3 lapsestani etten halua heulle tällästä elämää…taas hoitaja sanoi älä mieti lapsia vaan nyt täysin itseäsi… Mutta enhän mää pysty vain itseeni ajattelee… No mutta Mies meni t a a s katkolle aamusta on ainakin vko.lop yli. Hän onnyt reippaan kk aikana ollut katkolla ja samantien retkahri…ollut osastohoidossa…viikon päästä retkahti jne. En jaksa uskoa että taas kuulemani sanat juomisen lopusta toteutuu tai jos oukee hyvin menee ne on titta viiko max kk… Oisin halunnut tietää obko tääl muita joiden Mies on alkkis ja saanut kaksisuuntaiaen mielialahäiriön diagnoosin. Ölen lukenut paljon kys. Sairaudesta mutta silti sitä on uskomatonta käsittää kuinj Mies voi olla kuin aamu aurinkoine ja hetkessä ilta mustine pilvinee ja tähän soppaankyn lisätään kuningas alkoholi niin koko perheen elämä on helvettiä…isoissa tulissa kärvistelyä tai pala taivasta pumpulin kevyissä höyhenissä…
Nyt on aika vaan tehdä miehelle selväksi, että päihteissä nollatoleranssi tai sitten on vaan aika kerätä kimpsut ja kampsut .____. Oireet vähenee päihteidenkäytön loputtua ja tasaisen elämänrytmin ylläpitäminen auttaa jo huomattavasti! Mutta tosiaan jos häntä ei yhtään kiinnosta tehdä muutosta, niin sitten kannattaa harkita onko järkä kiduttaa itseään O__o tsemppiä sulle miljoonan galaksin voimalla! (:
Tiedän miten raskasta on kun puolisoon ei voi luottaa lastenhoidossa. Vaikka kuinka lupaa olla selvänä edes sen aikaa kunnes toinen tulee harrastuksesta/ töistä, niin lähes aina on humalainen vanhempi ollut meilläkin lapsia “hauskuuttamassa” tai sitten “nokosilla”!! Mielenterveysongelmia oli myös ja itsarilla vihjailuja, mutta ovat osoittautuneet alkoholin aiheuttamiksi.
Tein selväksi aikani vuoristorataa katseltuani, että vielä kerran katkolle ja kuntoutukseen TAI lähteköön muualle asumaan. Näin vaan meni ja nyt ollut vuoden raittiina. Helppoa ei ole ollut, mutta joka päivä helpommaksi käy. Ja lapset iloitsevat kun alkoholi ei ole tuomassa tummia pilviä jokapäiväiseen elämään. Meillä vaati useita kuntoutuksia suht lyhyen ajan sisällä ennenkuin tuotti tulosta. Kalliiksi tuli vaikka maksettiin vaan omavastuut.
Luulen, että kaupungilta voi saada helpommin maksusitoumuksen kuntoutukseen jos alkkiksella pieniä lapsia. Mutta oman jaksamisen kannalta kannattaa miettiä miten on parasta jatkaa. Lasten etua ajatellen juomista ei kauaa saa katsella. Raja on johonkin vedettävä ennenkuin lapset saa liikaa traumoja ja itse palat loppuun. Voimia!
Vielä lisäisin edelliseen, että ei ne katkot mitään auta. Onko miehesi käynyt mitään hyvää kuntoutusta? Esim. myllyhoito, minnesota? Onhan noita vaihtoehtoja paljon muitakin. Jos halua ei ole edes yrittää, niin sinun on ajateltava omaa ja lastesi etua.
Itse ajattelin aikoinaan, että jos puolisoni haluaa olla uppoavassa laivassa, niin meidän on lasten kanssa hypättävä pelastusveneeseen. Vaikka kuinka tuntuisi pahalta hylätä puolisoa, niin se on silti parempi vaihtoehto kuin se, että koko perhe hukkuisi.
Kirjoittelehan kuulumisiasi. Sekin helpottaa.
Kiitti kun joku oli kirjoitellut takasin. Meillä mies nyt menossa kuntoutukseen. Ei vaan oma usko riitä että tämä helpottuu tästä taas. Tuo tunne juuri ettei voi luottaa mieheen on se pahin. Ristiriitainen tunne kaikesta. En jaksa uskoa että tämä miehen elämä muuttuisi täysin parempaan vaikka olenkin selvät pelisäännöt tehnyt. Meillä ei korkkia avata! Jos aukeaa se on välittömästi lähtö… En tiiä mitä kirjottaisin nyt… Pää on niin sekasin kun haminan kaupunki konsanaan. Tiedostan että olisi paree olla lasten kaa keskenään…mutta mikä piru siinä onettei tätä ratkaisua pystykkään tekee. Varmaan kummittelee se kun edellisen kerran muutimme samoista syistä erilleen asumaan niin mieheni teki elämästäni “helvetin” vaikeaa… Kait mää olen jotenkin riippuvainen miehestäni… En tiedä?
Onpa hienoa, että miehesi pääsee kuntoutukseen. Luottamus kyllä palaa hiljalleen jos siihen on aihetta. Hyvä, että olet laittanut selvät pelisäännöt,eli että korkkia ei avata.
Jatkan kirjoittamista… Kerroin miehen alottavan kuntoutuksen. Muutama viikko meni hyvin (selvinpäin) ja taas tämä alkoi. Korkki aukesi. Olin tiukkana ja Mies lopuksi lähti pois. Palasi kuitenkin tänään kotiin ja muutaman kaljan on juonut. Enään en saa häntä lähtemään ja poliisia en soita koska aikasemmin siittä ei Ole ollut hyötyä.asunto on kummankin nimissä ja miehestä ei vaaraa. Ölen päättänyt ajaa miehen asunnosta. Kauhistuttaa miten se onnistuu kun yht.vuokra-asunto. Kauhistuttaa myös jatko. Aikasemmin kun olimme asumuserossa Mies kiusasi viestein, tuli ovelleni, jouduin jatkuvasti soittaa poliisit hakee.lapset kärsivät ja häpesivät kun isi haetaan poliisin avustuksella pois. Lähestymiskielto olisi ehkä ainut pelastus jatkossa mutta se ei tunnu hyvältä sekään. Myös lastentapamiset menee v…ituiksi…silä ei alkoholistille jolla on kaksuuntanen mielialahäiriö voi luottaa lapsia. Valvottuun tapaamiseen tuskin suostuu. Annoin tänään tasan kaksi vaihtoehtoa miehelle. Koko muuttaa pois ja pian tai lähtee minnesotaan… Kumpikaan ei sopinut. En tiiä mitä teen? Meinasin lastensuojeluun soittaa huomenna ja kysyä apua. Toimisin jos tietäisin mistä ja miten asiat saa nopeiten hoidetuksi? Kuitenkin Tässä menee aikaa ja en utse tule viikkoja kauempaa tilannetta kestämään. Kamala oli… Hukassa ollasn!!!
Hei,
voitko ajatella, että itse haet asunnon. Kunnalta saa nopeasti hätäasuntoja. Se, että odottaa sairaan mielen tekevän päätöksiä, on toivotonta. Alkoholismiin kuuluvat jatkuvat mielenmuutokset, ja sanovat siihen kohtaan aina jotain, jota ei myöhemmin edes muista.
Minä itse en lähtenyt, ja peli ja miehen kunto vain huonommaksi. Meillä omistusasunto, jonka myyntiä ja muun omaisuuden jakamista on saanut kummallisesti pitkitettyä. Raastavaa on. Onneksi täällä ei ole ollut aikoihin. Kerran käynyt toukokuun puolivälin jälkeen.
Epäilen, että meilläkin kaksisuuntainen pohjalla. Nyt ainakin todettu jo aivojen atrofiaa eli pienenemistä, mutta ei varmaan itseään raittiiksi saa. Kaksisuuntaisilla pitäisi elämänhallinnan ja säännöllisen elämän olla prioriteetti, ja alkoholilla sitä ei saa. Luoauksiin ei kannata luottaa, ovat vain sanoja. Maailma ja elämä ei ole menetetty, jos pelastat itsesi ja samalla lapsesi menemällä pois, katsot tilannetta kauempaa ainakin vuoden verran. Tätä ehdotin meillä, mutta ei jaksanut vuotta odottaa. Ajatella, sinä aikana olisi voinut hoitaa itseään ja päivä päivältä olisi vounut hoitaa itseään. Ei huvittanut. No, vuosi meni juuri umpeen ja asiat vain huonommin.
Laitoin Rinaldan sivulle hyvän linkin, jossa päihdeperheestä, Juha Kemppisen sivulta löytyy. Löysin sen googlettamalla sanat alkoholistin rakkaus. Lue, siitä oli minulle apua.
Alkoholistin kanssa vaikea saada turvallista rakkautta, joka kestää. Raitistunut toki eri asia. Ja raitistunut taas eri asia kuin kuivilla kärvistelevä.
Voimia sinulle. Ei kestää tilannetta, vaan tehdä nimenomaan itsensä kannalta paras ratkaisu.
Kiitos! En itse halua täst lähtee sillä lasten koululuokat ( saatu monen vuoden taistelun jälkeen isoin pienliokalle) on juuri saatu kuntoon jne… Myös ajatus että itse lähden ei tunnu järkevältä mihkään suuntaan. Tilanne rauhottuisi jos lähden mutta tällä samalla alueella minun pitäisi pysyä. Tiedän että tämä on jahkailua ja Monet ajattelee miksen lähde? Mutta oma järki sanoo että minun ei kuulu lähteä vaan toisen. Sekava oli ja konkreettista ratkaisua kaipaan. Onneksi on olemassa tukiverkostoa ja palveluita hosta voi saads apua ja neuvoja.
Nytkin unettoman yön jälkeen hoidin lapset kouluun kun Mies vaan nukkuu vaikka pitäisi hänen olla jo kuntoutuksessa. Aikani ölen yrittänyt miestä auttaa…kuitenkin paras apu taitaa oli kun hän itse joutuu miettinään omat ongelmansa? Kiitos luku vinkistä…luen sen varmasti. Nyt pyörittelen vain sanoja jotta osaan asiani ilmaista oikein sillä soitto lastensuojelun perhetyöntekijälle on edessä. Toivon siitä olevan jtn apua. Vielä asuntoasiasta… Ahdistaa kun tiedän ettei mikään tapahdu hetkessä millä keinoin Tässä saisi nopeiten tuloksia? Sen kun tietäisi?
Hei vieras, olehan nyt armollinen itsellesi etkä vaadi kerralla liian paljon. Nyt ihan ensin se soitto lastensuojelun perhetyöntekijälle, jollet ole jo soittanut. Älä turhaan mieti puhelun kulkua, se perhetyön ammattilainen osaa kyllä johdattaa keskustelua eteenpäin. Pääasia, että soitat ja sanot, että sinulla on iso ongelma.
Liialla pohdiskelulla ja asioiden vatvomisella väsytät itsesi. Antaa sen perhetyöntekijän, jolla oletettavasti on enemmin voimavaroja ja asiantuntijuutta, miettiä noita konkreettisia keinoja, miten esim. saat miehen lähtemään yhteisestä kodistanne.
Tunnistan itsessäni todella hyvin sen kuvion, että mietin etukäteen vuorosanoja johonkin keskusteluun tms eli elän asiat jo kertaalleen ennakkoon, minkä jälkeen ne pitää elää uudemman kerran siinä tositapahtumassa. Ei siis ihme, että uupuu, kun tulee tuollainen tuplavaivannäkö asioiden suhteen. Kehotankin siis tekemään, eikä miettimään - liikaa 
" 
Tunnistan itsessäni todella hyvin sen kuvion, että mietin etukäteen vuorosanoja johonkin keskusteluun tms eli elän asiat jo kertaalleen ennakkoon, minkä jälkeen ne pitää elää uudemman kerran siinä tositapahtumassa. Ei siis ihme, että uupuu, kun tulee tuollainen tuplavaivannäkö asioiden suhteen. Kehotankin siis tekemään, eikä miettimään - liikaa"
Tätä juuri pohdin viimeyön, tämä lause osui, kuin nenä päähän. Nyt on toiminta aloitettu. Soitin ja juttelin perhetyöntekijän kanssa. Asioita saatiin eteenpäin taas pikkuisen ja mikä tärkeintä oma ajatus täsä kaikesta P…askasta sai varmuuden itselleni toimia juuri niin, kuin minulle ja lapsille on parasta. Nyt mies on taas katkolla ( on kuulemma niin paha olo, kun joi) Olen niin kyllästynyt tähän, että katkolla-> kotona->katkolla… 
Toiveiss ja seuraava suunnitelma on saada miehelle pidempiaikainen laitospaikka. Hän jopa lupasi irtisanoo itsensä tästä meidän yhteisestä kämpästä. huoh… Kokoajan silti on tunne, ettei tästä kuitenkaan mitään tule… EN vain pysty odottamaan saako mies paikan viikon vai vuodenpäästä? Toivon vaan kokoajan ettei hän enään tule tänne kotiin laisinkaan.
Miksi kaikki huonot asiat tulevat yhtäaikaa? tämä perhekuvio, työpaikallakaan ei mene hyvin, nyt siis siraslomalla osin perhetilanteesta osin työpaikan kuvioista johtuen.
Saisi nyt nämä perheasiat kuntoon joskus, niin pystyin keskittymään opintoihin ja töihin.
Just nyt päässä pyörii vaan, että opinnot taas jää kesken ja mitä minäkin olen saavuttanut elämässäni? kymmenisen vuotta alkkismiehen kanssa olon? Toinen puoli minusta taas sanoo, että en ole ainut ja kyllä kaikki hoituu… Ihmeellistä miten oma pää alkaa aina miettimään asioita huonoimmalta kannalta. Täällä monet ovat kirjoitelleet, että KAIKKI asiat jäävät heidän hodetavakseen.- Näin se ikävä kyllä on meilläkin. Lasten harrastus- koulu- kaikki muu on minun kontillani aina ollut ja tulee olemaankin. SUUTUTTAA vaan tämä, että mieheni tokaisee vain,että HÄN VOI TEHDÄ MITEN VAAN, koska minä kuitenkin hoidan kaiken. Mutta ei sitä oikeen voi olla hoitamattakaan niitä lapsien asioita. No tulipas jaariteltua kaikenmoista aiheesta ja sen ulkopuolelta! Tämä kanavan kuitenkin olen kokenut niin hyödylliseksi, että tänne voi tosissaan kirjoittaa kaikki asiat ulos itsestään ja tietää, että täällä ei ketään ns. leimata.
Laitanpa tänne taas tarinan. Sanoista tekoihin.
Nyt on yksi murhe vähemmän. Sain vihdoin miehen tajuamaan ettei hän voi täällä asua. Mies muuttaa omaan asuntoon piakkoin! Nyt kun on yksi huoli vähemmän tuntuu kun voisin alkaa jo hengittämään! Kasa muita huolia odottaa vielä… Mutta tulee aika että nekin selvenee. Nyt täytyisi lapsille ilmottaa asiasta. Vähän mietityttää miten selviän kertomaan lapsenkielin isän pois muuton. Vaikka ovatkin sen verta jo isoja ja tietävät isän alkoholi ongelmasta. Ehkä sekin ajallaan selkiytyy? Kiitos sulle ihmiselle joka kommentoi että sanoista nyt tekoihin. Jotenkin se sai minut toimimaan ripeästi!
Myt se on tehty! Nimittäin ero. Mies asunut jonkun aikaa ero osotteessa. Lapsille on kerrottu… Tuntuu tyhjältä ja samaan aikaan hyvältä. Miten sitä toista kaipaa, vaikka itse on eron halunnut. Tunteet ovat niin ristiriitaiset. Saan kuitenkin olla kiitollinen siitä, ollaan puheväleissä ex jaa edelleen ja koitetaan yhdessä löytää ratkasut lasten tapaamisiinkin. Mies ei voi nyk. Asuntoonsa ottaa lapsia sillä asinto ei siihen sovi tai ok lapsiystävällinen. ( asuu siis tuetussa yhteisasunnossa NYT) tiedän kaiken järkkääntyvän ja ikävän helpottavan joskus. Nyt tekee kipeetä kaikki asiat jopa telkksrista katsottavat ohjelmat, joissa on pariskunta.
Tuntuu ettei tästä selviä lasten kanssa. Yksi heistä on erityislapsi. ( erittäin haastava esimurrosikänen ADHD aspergrer poika) perhetyötä mulle ehdotettiin( taas) mutta myt en koe siitä olevan jeesiä. Kaipaan konkreettista lastenhoito apua… Mutta varat ei tälläisiin yleyksiin riitä. Ehkä murehdin etukäteen asioita, mutta olen tämän ero jutun käynyt läpi ennenkin ja pärjännyt näiden lasten jaa. Huomaan itsesdäni että ajatukseni läges kaikesta on ristiriidassa. Miten? Miksi? Voinko? Osaanko? Rakastanko? Kaikki yhtä kysymys merkkiä. Toivonkin teiltä samassa tilanteessa olevilta\ olleilta “vertaistukea”.