Meidän suht tuoreen, pari vuotta kestäneen parisuhteen kompastuskivi on miehen pelaaminen.
Hän on aikanaan, ennen minua, pelannut itselleen velkaa jota maksaa vielä pitkään.
Minusta jo se riittäisi syyksi lopettaa pelaaminen. Mutta minä olen vain se ymmärtämätön näissä asioissa.
Meillä urheilu ja vedonlyönti kulkevat käsikädessä. Ja minä olen jo oikeastaan oppinut vihaamaan jääkiekkoa ja jalkapalloa…
Meillä on asioista puhuttu aikanaan, ihan hyvässä hengessä ja ollut rajoituksia pelaamisessa, ihan miehen aloitteesta, mutta edetty vain pelkällä luottamuksella, ilman vahtimista. Ja eihän se toiminut. Rahaa on mennyt toisinaan paljonkin enemmän sallitun. Hän tämän minulle itse myönsi, pisteet siitä. Mutta luottamuksen se rikkoi. Toki sekin voi olla vain omaa tyhmyyttäni että olen niin sinisilmäisesti ajatellut toisen tapansa parantavan…
Laadimme yhdessä uusia sääntöjä. Ja hän puhui jopa pelaamisen lopettamisesta. Puhuimme myös siitä jos hän hakisi apua, kävisi keskustelemassa tai edes jotain… Sovimme että toistaiseksi hän saa pelirahan sillä ehdolla, että loput rahat siirretään minulle. Siitäkin huolimatta että se vastuu/vahtiminen ahdisti mua, niin ajattelin että ehkä tämä nyt johtaa jo johonkin. Hän haluaa mun tukea ja apua ja mä annan sitä.
Noh tätä kesti 2 kuukautta, kunnes en enää rahoja saanutkaan. Enkä myöskään selitystä kun kysyin. Vain kiukkuista äksyilyä siitä että taas asiasta jauhan.
Nyt musta tuntuu että olen umpikujassa. Kiukuttaa ja surettaa. Ja se että yrittää keskustella, niin saa äksyilyä takaisin…
Kiitos jos joku tämän jaksoi lukea. Halusin vain jakaa tätä taakkaani jollekkin joka asiasta jotain ymmärtää.
Oikeastaan on sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko rakastat ehdoitta miestäsi, vaikka hän pelaa. Hän ei välttämättä pääse koskaan peleistä eroon tai sitten pääsee jossain vaiheessa. Toinen vaihtoehto on erota miehestäsi, jos koet että et kestä hänen pelaamistaan ja siitä aiheuttavaa taakkaa. Se ei auta vaikka kuinka haluaisit miehen lopettavan, jos hän ei itse sitä halua. Uskon kuitenkin että kaikilla on mahdollisuus päästä peliriippuvuudesta eroon, jos itse haluaa. Peliriippuvuus on pahimmallaan erittäin vahva. Siinä ei paljon velat tunnu, kun riippuvuus on pahimmillaan.
Oma pelaajaurani on kestänyt yli 15 vuotta, jonka aikana yritin monta kertaa lopettaa. Viime marraskuun lopulla päätin tehdä kuitenkin kaikkeni että pääsisin eroon ja nyt olen ollut 3,5 kuukautta pelaamatta. Ensimmäistä kertaa jouduin myöntämään heikkouteni ja hakemaan ulkopuolista apua. Yritin monta kertaa yksin. Luulin olevani vahva ja pystymään yksin lopettamaan. Pystyinkin monia jaksoja olemaan pelaamatta, mutta aina retkahdin. En ollut tarpeeksi vahva yksin. Lopettaminen voi olla vaikeaa yksin ja lopettaminen vaatii oman motivaation.
Tuossapa hyvä esimerkki miksi itse en puhu naisystävälleni pelaamisestani. Aiheuttaisi vain kyttäämistä ja riitoja epäilyksiä ja pettymyksiä.
Oletettavasti miehesi ei tällä hetkellä halua lopettaa täysin pelaamistaan ja se sitten aiheuttaa kismaa. Miestä luultavasti ahdistaa itse pelaaminen sekä se että hänen rahankäyttöään kontrolloidaan.
Omalla kohdalla pelasin omaa rahaa ja velat on omaa velkaa. Pelaaminen ei estänyt käydä naisystävän kanssa baarissa tai ulkona syömässä ei oikeastaan vaikuttanut juuri mitenkään.
En sitä väitä etteikö kumppanille asian kertominen kannattaisi. Siinä pitää vain punnita mitä se tekee suhteelle. Joskus kaatuu joskus vahvistuu usein tulee epäilyksiä pettymyksiä rakkaus rakoilee vaikka yhdessä pysyisikin. Toki avoimessa suhteessa jaetaan kaikki mutta en usko siihen että käytännössä näin ikinä tapahtuu. Esim naisen syrjähyppy pikkujouluissa voi olla viisaampaa jättää kertomatta. Asiat ovat yksilöllisiä.
On melko nöyryyrrävää antaa tili naisystävälle jolta sitten ruinaa viikkorahaa saattaa syödä miehisyyttä. Toisille taas upea ratkaisu, yksilöllistä siis.
Yleisesti miehessä pitää olla senverran munaa että korjaa mitä on sössinytkin ilman että asiaa pitää olla kaikille kertomassa. En pilaisi naiseni fiiliksiä sillä että olen nyt tehnyt velkaa. Maksetaan velka pois ja eletään elämää mukavasti samalla.
Hyvä jos sinulla elämä sujuu mukavasti siinä samalla pelatessa ja pelivelkoja maksaessa.
Mutta meillä se ei sitä ole.
Me emme käy ulkona syömässä emmekä pyöri baareissa, koska sellaiseen ei ole varaa.
Ja enemmän minä arvostankin sitä että tämä arki pyörii, ruokaa on pöydässä, vaatetta päällä ja bensaa tankissa. Ja sitä, että se kaikki ei jäisi minun maksettavaksi vain siksi että toinen pelaa rahansa.
Eikä tämä niin iso asia olisikaan jos sitä rahaa olisi laittaa niihin vedonlyönteihin tai sitä osaisi maltillisesti käyttää.
Ja alunperin oli mieheni idea että kyttäisin ja kontrolloisin hänen rahankäyttöä. Hän itse siirsi rahansa minulle, jotta ne säästyisivät. Mutta syystä tai toisesta hän päättikin toimia nyt toisin.
Mutta kiitos sinun näkökulmasta joka toimii sinun elämässä. Ja niinhän se on, että pelaaja ymmärtää pelaajaa ei niinkään sitä toista osapuolta.
Niinkuin ei tämä toinenkaan teitä pelaajia.
Kyllä parisuhteessa voi olla peliriippuvaisen kanssa, mutta silloin yhteiset hankinnat kannattaa unohtaa tai olla erittäin epäileväinen niiden onnistumisessa. Samoin yhteiset kalliit matkat ym. Joudut käytännössä vetämään tätä kivirekeä perässä ja pitämään huolen, että sovitut rahat saa puolisolta, jos hän ei anna kontrollia raha-asioiden hoitamiseen. Tiedän tuttavapiiristä, että ongelmia on luvassa ja usein tästä syystä voidaan päätyä eroon.
Aika monet miehet pelaavat rahapelejä ym. Peliriippuvuus on siinä vaiheessa, kun jatkuvasti pelaa kaikki rahansa, eikä pysty maksamaan sovittuja maksuja, laskuja, vuokraa. Jos noin käy kerran tai kahdesti, niin sen voi vielä katsoa läpi sormien, mutta jatkuva raha-asioiden sössiminen kertoo siitä, että henkilöllä on jonkin sortin peliongelma.
Monella peliriippuvaisella on vaikea ymmärtää ja myöntää että ongelmallinen pelaaminen vaikuuttaa joka tapauksessa puolisoon, kertoo siitä tai ei.
Tinsu, muista että ongelma on sinun miehellä. Se ei ole sinun vika tai sinun syy että miehesi pelaa, kiukkuile sen jälkeen jne. Miehesi joutuu ottaa vastuun oman osuudestaan perheasioista ja hän ei voi piiloutua peliongelman taakse. Sinä et voi ottaa niitä vastuuita itsellesi kannettavaksi. Toki auttaa voi ja pitääkin mutta se ei ole aina helppoa. Voit jäädä miehesi vierelle tukemaan häntä mutta huolehdi itsestäsi. Älä uuvuta itseäsi loppuun toisen takia.
Suosittelen läheisille tarkoitettuja vertaisryhmiä tai chattejä. Huomaat että et ole yksin ja saat paljon enemmän ymmärrystä omaisen näkökulmasta.
Ihailen läheisiä jotka jaksaa pysyä ja tukea meitä riippuvaisia. Me ei aina osata arvostaa sitä mitä teette ja mitä joudutte kestämään. Voimia teidänkin perheen taisteluun!
Tinsu, tarkoitin että elämä jatkuu siinä mielessä mukavasti ettei naisystäväni tarvii hermoilla minun tekemistä virheistä eikä maksaa velkaani. Ja Huom en pelaa enään tosin vasta reilun 1kk pelaamattomuutta. Käyn siis normaalisti töissä ja harrastuksissa ja käyttörahaa on tilillä ns riittävästi vaikkakin tota velkaa on mutta annetaan sen pienentyä taustalla ja eletään sillä aikaa ihan normaalia mukavaa elämää.
Toki ilman velkaa voisin ostaa uuden C Mersun mutta ei ole mun tyylistä esittää mitään mitä en ole.
Ulkona syömässä ja baarissa käynti oli lähinnä esimerkki jossa voisi halutessaan käydä vaikka me mieluummin ollaan kotona ihan kahdestaan ja laittaan vaikka pizza uuniin ja otetaan lasilliset illan leffaa katellessa eli varsin normi arkea velasta huolimatta.
Tinsu, en ole sua vastaan. Ymmärrän että kaverisi peli addiktio nakertaa suhdetta. Se on hyvin ikävää. Erityisesti jos kumppani ei aio lopettaa tai huomattavasti vähentää pelejään. Toivon että kaverisi säpsähtää hereille ja lopettaa pelaamisen.
Se kyttäys asiakin tosiaan tuli miehen toiveesta eli teit mitä hän pyysi en soimaa tuostakaan sua. Toivon vilpittömästi tsemppiä sinulle ja miehellesi.
Olen samoilla linjoilla, että olisi hyvä jos peluri itse huomaisi sairaan tilansa ja hakisi apua, vertaistukea, mutta ei kuitenkaan vaimoltaan tai läheiseltään, koska ahdistus vain nousee moninkertaiseksi ja siitä ei varmasti ole hyötyä kenellekkään.
Toinen asia on jos on sössinyt asiansa oikein kunnolla eihän sitä ongelmaa voi salassakaan pitää, tuleehan se jotenkin ilmi. Itse en ole kertonut kenellekkään läheiselle enkä tutuillekkaan, peliongelmastani. Olen ollut pelaamatta nyt koko tämän vuoden ja aion selvitä tästä asiasta jos se on minusta kiinni. itse en halua sotkea läheisiäni tähän asiaan juuri tuosta syystä että voi kuvitella miten kireäksi ilmapiiri muuttuu. Jos olen rehellinen en ollessani läheisen asemassa luottaisi peluuriin ollenkaan, enkä voisi luottaa että tulevaisuuskaan tuo mitään hyvää tullessaan. Valitettavasti se toivottavasti ex peluri olen minä itse ja välillä on kyllä tuskaa miettiä miten tyhmä olen ollut, mutta vielä paremmalla syyllä haluan siivota tämän sotkun itse.
Tämä ei ole mikään neuvo muille mutta minun malli mennä eteenpäin.
Muutama sitaatti pörssipelurin vastauksista:
“Elämä jatkuu mukavasti”
“naisystävän ei tarvitse hermoilla tekemisistäni”
“käyttörahaa on tilillä ns. riittävästi”
“eletään normaalia mukavaa elämää ja annetaan velan lyhentyä mukavasti taustalla”
“pizza uuniin ja otetaan lasilliset”
“en puhu naisystävälleni pelaamisesta, aiheuttaisi vain kyttäämistä ja riitoja, epäilyksiä ja pettymyksiä”
Miehellä on 50keur pelivelkaa ja kommentit ovat tätä luokkaa, niin anteeksi vaan mutta tämä on juuri sitä “pehmeää puhetta” eli suomeksi paskaa jolla rauhoitetaan se puoliso ja ehkä huijataan itseäkin. Voi toki olla, että tulot ovat aivan eri luokkaa kuin keskivertopalkansaajalla ja silloin nämä on ehkä jo hiukan perusteltuja. Mutta kun puhutaan keskituloisista perheellisistä ihmisistä, niin tällaista en nielisi.
Olen itsekin ongelmapelaaja ja tiedän kyllä kaikki selitykset ja tämä on sitä pahinta selitystä mitä peluri antaa aina suustaan, jopa huomaamattaan. Jos minun puolisoni olisi peluri ja suhtautuisi 50keur pelivelkojen jälkeen tällä asenteella, niin olisin hyvin huolissani. MIelestäni tässä ei kunnon nöyrtymistä ongelman ja riippuvuuden edessä ole vielä nähty.
Tinsulle tai kenellekään muullekaan pelurin puolisolle ei nyt kannata näitä “hyvin tässä velat lyhenee ja juodaan viiniä ja kyllä tämä tästä” -tyylisiä kommentteja en lähtisi lätkimään. Pikemminkin keskustelemaan vakavasti puolison kanssa missä mennään ja mitä tulee tapahtumaan jos hän itse ei halua lopettaa. Jos jäät odottamaan, että hän sen ehkä joskus oivaltaa, niin saatat löytää itsesi vuosien jälkeen lopen uupuneena ja katkeroituneena siitä, että miksi tuhlasit omaa elämääsi sellaiseen joka ei itse halua yhteistä hyvää.
Vielä kerran nuo pillow talkit pois ja faktat pöytään.
Pörssipelurille no hard feelings ja onnea että olet jo kuukauden ollut kuivilla. Toivottavasti pääset lopullisesti irti.
jep,samaa mieltä.
50k kalliina kulutusluottoina on hyväpalkkaisellekin ihan liikaa.
Miehellä on 50keur pelivelkaa ja kommentit ovat tätä luokkaa, niin anteeksi vaan mutta tämä on juuri sitä “pehmeää puhetta” eli suomeksi paskaa jolla rauhoitetaan se puoliso ja ehkä huijataan itseäkin."
Moderaattori voisi poistaa kokonaan oikeuden ilman rekkautumista kirjoittelua ehkä vähenis nämä oksentelut täällä jotka ovat nykyään lisääntymään päin. Ilmeisesti noita varsinkin vieraita ahdistaa suunnattomasti jos velkaantunut ei ole joka ilta rasvaamassa köyttä ja koittaa velasta huolimatta jatkaa elämäänsä.
Mitä paskaa nyt siinä on jos sanoo että:
“Elämä jatkuu mukavasti”---- Jatkuu siis velkaa lukuunottamatti suht normaalisti. Tämä lienee myös luonne kysymys ja se kysymys esimerkiksi masentuuko helposti vai ei. Odotan mm kesää jolloin pääsee vesille kalaan eli mukavia odotuksiakin. Raha on bittejä ja oikea elämä on tuolla rahan ulkopuolella.
“naisystävän ei tarvitse hermoilla tekemisistäni”-----Ei tarvitse eikä pidäkkään asia on mun enkä anna velan häiritä suhdettamme josta saan muuten voimaa aika hemmetisti sillä nainen on ns bueno samoin en rassaa myös mm sisaruksianikaan ko asialla jolloin sukulais suhteetkin voi olla normaalit.
“käyttörahaa on tilillä ns. riittävästi”---- Ei riittävästi C-mersuun mutta riittävästi tähän ihan tavalliseen elämään tankata auto ostaa ruokaa ja kuten tulevana vkl yhtenä iltana hieman viihteelläkin rentoutuen, kotona oletettavasti. Tämä raha voi olla vaikkapa 600eur sillä rahalla jota voi pitää esim ns puskurirahastona pärjää jo ihan mukavasti. Raha voi olla suoraan tilillä tai esim Visalla varalla.
“eletään normaalia mukavaa elämää ja annetaan velan lyhentyä mukavasti taustalla”----Velka lyhenee joka kuukausi automaattisesti taustoilla (jos ei haksahda pelaamaan) Näin ollen velka on ns hoidossa jota ei hyödytä vatvoa mielissä yöt ja päivät (toki se mielessä on aina silloin tällöin mutta olisi parempi unohtaa vaan).
"“pizza uuniin ja otetaan lasilliset”----Tämä kohtahan se velallisellla on kauhea rikos anteeksi siitä?
“en puhu naisystävälleni pelaamisesta, aiheuttaisi vain kyttäämistä ja riitoja, epäilyksiä ja pettymyksiä”----En näe mitäään syytä miksi vaarantaisin suhteeni kertomalla että menneisyydessä tein tyhmyyksiä ja nyt on velkaa. Hän ei ansaitse sitä murehtimis taakkaa kantaakseen. Siitä ei olisi edes mitäään apua päinvastoin haittaa kaikkeen. Jotkut taas kertoo kumppanilleen ja se on heiltä ok liike asiat on yksilöllisiä ja ratkaisut tehdään myös yksilöllisesti.
Summarum yleisesti ottaen koitan elää elämää normaalisti velasta huolimatta positiivisella fiiliksellä ja hyviä puolia painottaen. En valehtele itselleni olen tietoisesti hoitanut ja järjestellyt velkaani voimakkaasti viimeisen kk aikana joten asiat ovat kirkkaana päässäni missä mennää ja mikä on tilanne. Vatvomalla se ei vaan siittä parane mihinkään. Tottakai joskus on huonompiakin fiiliksiä mutta koitan siirtää ne sivuun painotamalla hyviä puolia joita asiassani toki on.
Kun pelureille tulee se hetki että säpsähtäää hereille että mitä v****a on tullu tehtyä on se alkuun shokki ja kaikki hullunmylly pyörii päässä. Mutta kun aikaa kuluu hieman ja jäsentelee asioita mielessään voi tuosta tuskasta myös vapautua normielämään takaisin siis siitä huolimatta että velkaa on. Velka voi kestää vaikka 10v niin ei ole oikein mieltä lopettaa elämistään 10 vuodeksi. Moni asia elämässä siis mukava asia ei vaadi välttämättä suuresti käyttörahaa.
Moderaattori poistaa jos tarpeelliseksi näkee. Tämä ei kuitenkaan faktoja muuta, olenko vieras vai kirjautunut.
Se, että et ole rasvaamassa köyttä ei ole se juttu tässä, vaan se, että älä yritä antaa kuvaa että kaikilla tämä menee juuri näin auvoisesti kuin sinulla. Itselläni myös herää epäilys, että tuolla velkamäärällä on menyt aika monta kertaa päin puuta ja kovaa. Edelleenkään en ole huomaavinani nöyrtymistä ongelman edessä. Pelurin uho ja vakuuttelut ovat voimissaan jo kuukauden pelaamattomuuden jälkeen.
Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että kaikki on kunnossa ja hyvin, ja sinulla on 50keur velkaa pelaamisesta? Eli että nyt on asiat kunnossa ja voit jaella neuvoja miten hommat hoidetaan?
Kai puolisosi sentään tietää veloistasi? Kommenttisi ettet anna velan häiritä suhdettanne on toki ylevä, mutta ehkä itse ainakin haluaisin tietää jos puolisoni on puolikkaan satatuhatta velkaa pelaamisen takia.
"“pizza uuniin ja otetaan lasilliset”----Tämä kohtahan se velallisellla on kauhea rikos anteeksi siitä?
Yritän nyt selittää tämän niin että menee jakeluun. Näillä kaikilla kommenteilla annat ymmärtää, ettei pelien takia paljon velkaantunut ole itse asiassa niin pahasti ongelmissa. Tässä nämä hoidellaan hyvällä elämänasenteella ja jaellaan samalla sitä leppoisaa maksellaan tässä ja kalastellaan -asennetta henkilölle jonka puoliso ei selvästikään ymmärrä pelaamisen mukana tuomia ongelmia. Henkilölle joka on selvästi huolissaan mitä tehdä, ja on epätietoisessa tilassa. Huomaan myös, että viljelet paljon sanaa “mukavasti”
Saatan sanoa kärkkäästi, mutta toisinaan se voi herättää ihmisiä, varsinkin pelurin puolisoita, ei ehkä sinua.
Edelleen, en tarkoita pahalla, ja toivon zemppia velkojesi maksuun ja toivottavasti et hairahdu pelaamaan.
Kuulisin mielelläni myös muiden kommentit asiasta, mihin kommentoin. Olenko väärässä, vai onko pörssipelurin leppoisat “kyllä tämä tästä” ja “en halua vaivata naisystävääni” - muidenkin mielestä hiukan liian leppoisia? Mielestäni tämä ei ole oikea tapa “neuvoa” ja rauhoitella pelurin puolisoa.
Ulkona syöminen ja baarissa käynti,joo nämä ihan ok vaikka onkin velkaa.
Tämä ei ole sinulle pörssipeluri suunnattu vaan ihan yleisellä tasolla.
Miten sitten kun nais/miesystävä haluaisi esim.perustaa perheen?
Miten selität ettet juuri nyt voi ottaa esim asuntolainaa.
Naisystävä on elätellyt suuria odotuksia elämästä ehkä suunnittelee häitä ja haaveilee ihanasta loppuelämästä.
Pettymys voi olla ihan suunnaton,toinen osapuoli voi täysin mennettää luottamuksen toista sukupuolta kohtaan.
Olen samaa mieltä kanssasi, Vieras.
Suurinosa foorumilla varmaan haluaa toisille parasta, koska ymmärtää mitä on olla riippuvainen. Moni riippuvainen ei vaan nää omaa tilannettaan realistisesti.
Mielestäni vaatii kyllä enemmän rohkeutta kertoa puolisolle. On helpompaa keksiä (teko)syitä että minun pitää yksin pärjätä, koska olen yksin tämän aiheuttanutkin. Puolisolle kertomatta jättäminen on taas mielestäni eräänlaista manipulointia, koska silloin antaa puolisolle vääristyneen kuvan itsestään. Itsellä ei ole puolisoa, mutta jo pelkästään kavereille, lääkärille ja psykologille puhuminen oli helvetin vaikeaa ja pelottavaa.
Loppukädessä jokainen kuitenkin itse vastaa omista päätöksistä ja tekemisistään. 
Arvoisa vieras, en ole missään väittänyt että kaikille velan maksu olisi helppoa ja mukavaa. Semmoista on turha väittää minun tarkoittavan. Minulla on nyt elämässä monia mukavia asioita ja velasta huolimatta koitan pitää lippua korkealla enkä ala masistelemaan. Monilla ihmisillä on velkaa 200 000 eikä nekään itke aamusta iltaan. Pitäisikö minun leikata sormi poikki jotta osoittaisin joillekkin “nöyrtymistä” mun luonne ei nyt vaan ole kontata toisten edessä jotta he saisivat kiksejä.
Myös jos kerron omasta tilanteestani niin normijärkisellä ihmisellä se menee jakeluun etten yritä väittää että kaikilla se on helppoa tai sen pitäisi olla, ihmiset on hyvin yksilöllisiä ja velkamäärät riippuvuus syvyydet ja muut elämäntilanteet on hyvin erillaisia.
Alkuperäisellä kirjoitajalla tilannehan on ihan totaali erillainen ja tulokulmakin on täysin toinen. Ei pidä sekoittaa asioita jotenkin yhteneväiseksi. Kirjoittajalla puoliso on kertonut sen kumppanilleen sekä ilmeisesti ei ole lopettanut pelaamistaan ei näitä voi verrata mitenkään. Toivon alkuperäiselle kirjoittajalle että saavat asiat järjestymään siten että kumppani saa pelit poikki ja pääsevät yhdessä elämässä eteenpäin.
“Arvoisa vieras, en ole missään väittänyt että kaikille velan maksu olisi helppoa ja mukavaa. Semmoista on turha väittää minun tarkoittavan.”
Ëdelleen: sellaisen kuvan annat ulospäin.
On edelleen monta asiaa mihin et ole vastannut, tai vastaat, no kuten peluri vastaa.
“mun luonne ei nyt vaan ole kontata toisten edessä jotta he saisivat kiksejä.”
Eihän täällä muut odotakaan kiksejä siitä mahdollisesta konttaamisestasi. Kirjoituksistasi vain paistaa läpi se, ettei sinulla välttämättä ole kaikki vielä kunnossa. → ja siksi ehdotan, ettei niitä mukavia neuvoja jaella samalla itsevarmuudella.
“Monilla ihmisillä on velkaa 200 000 eikä nekään itke aamusta iltaan.”
Niillä ihmisillä on yleensä se asunto ostettuna sillä rahalla. Harvempi myös ostaa sen asunnon salaa puolisoltaan.
Oikeastaan vastauksesi ja selityksesi ovat hyviä, loistavia esimerkkejä siitä mitä ja millaisella ulosannilla voi peluri asioita kertoa ja pehmentää asioita.
Kaikkea hyvää, ja toivon todella että pysyt erossa peleistä, vaikka se velka onkin vain 50keur.
Ja edelleen suosittelen kertomaan sille puolisolle. Tuollaisen asian pimittäminen on verrattavissa pettämiseen minun silmissäni.
Ei tarvitse lukea kaikkea niinkuin piru raamattua ja etsiä syitä joista pahoittaa mielensä.
Mielestäni tuo asioiden leppoisaksi ajattelu on täysin tervettä. Jos velat hoituu itsestään, ilman että niitä tarvii ajatella, niin hyvä homma.
Itse olen tunkenut peleihin myöskin tuhansia euroja, mutta pelivelkoja ei ole. Ja voin sanoa suoraan että mulla on niin isot tulot että voin oikeasti ottaa sen lasillisen viiniä leffan kanssa ja Alkossa en mene viinihyllyllä kyykkyyn…
On oma asunto, pari autoa ja käyn ulkomailla kolmisen kertaa vuodessa.
Silti olen peliongelmainen. Jos pelaan, niin satutan itseäni ja perhettäni.
Tinsu voi varautua siihen että jos miehelläsi on peliongelma, niin siitä pääsee vain eroon kun itse oikeasti tahtoo. Puolison käskytys ja ohjeet kaikuvat kuuroille korville, niinkauan kuin mielensopukasta löytyy pienikin takaportti pelaamiseen.
Jotenkin tuo miehesi “itsepuuttuminen” kuulostaa tutulta. Omalla kohdallani muistan kyllä kuinka lupailin pelaamattomuutta, mutta silti oli jokin kasino sivusto jäänyt varalle.
Belaaja, leppoistelu on varmasti paikallaan jos se on mahdollista. Mutta olen aivan varma, että monelle peliongelmaiselle joka tätäkin ketjua lukee, on mahdollisuus, että antaa itselleen takaportin pelaamiselle lukemalla näitä “käyn kalassa” ja ajan kolmella autolla yhtä aikaa" ja “ei ne muutamat tonnit” -juttuja.
Tarkoitan, että näistä kannattaisi yleisellä tasolla puhua vaarallisena riippuvuutena ja välttää niitä “minulla on ainakin aika helppoa” -laukomisia.
Tämä on tällä hetkellä vähän kuin menisi AA-kokoukseen pienessä nousussa, takki auki ja suu virneessä tokaisten, että kyllä minulla ainakin on ihan ok kaikki ja minulla on ongelma.
Ja jo kohta on kaikki AA-kerholaiset kaljalla, viikon yhteen menoon.
Ja esitetään vielä yksi näkökanta tai kysymys:
Mitä luulette että kävisi, jos tämän keskustelun aloittajan mies kävisi kaljalla juttelemassa pörrsipelurin ja Belaajan kanssa? Tulisiko kotiin muuttunut mies vai päihtynyt ja entistä velkaisempi mies?
Sama mies tulisi kotiin todennäköisesti hiukan humalassa.