Miehen ongelma vai minun ongelma?

Olen vähän päälle kolmekymppinen nainen. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 14 vuotta joista osan naimisissa. Kun tapasimme olimme nuoria ja käytimme molemmat alkoholia jonkin verran. Yleensä viikonloppuisin ja juhlissa, joimme itsemme kevyeen humalaan. Välillä miehellä oli jo silloin “ylilyöntejä” eli ehkä pari kolme kertaa vuodessa joi niin paljon, että oli sammumiskunnossa tai menetti kokonaan puhekykynsä. Miehellä on suvussa alkoholismia ja omalla isällä vaikea alkoholiongelma. Myös sisarellaan ollut erittäin runsasta alkoholinkäyttöä.

Tulin raskaaksi 6 vuotta sitten ja lopetin juomisen raskauden yhteydessä kokonaan. Meillä on useita lapsia enkä ole enää aloittanut juomista uudelleen. Lasten syntymän jälkeen mies masentui. Juominen oli välillä hyvin holtitonta, saattoi olla humalassa monta kertaa viikossa ja vähintään useita kertoja kuukaudessa. Mies joi ahdistukseensa ja pahaan oloonsa. Olen ollut hyvin ahdistunut mieheni juomisesta. Mies muuttuu vihaiseksi ja poissaolevaksi juotuaan, juo kotona, mutta ei mene nukkumaan. Minä en pysty menemään nukkumaan kun mies on kotona ja haluan vahtia häntä. Yleensä hän ei tee muuta kuin saattaa mennä ulos tupakalle (normaalisti ei tupakoi) tai sitten rupeaa pelaamaan nettipokeri.On kerran hävinnyt useamman tuhat euroa pokerissa. Mies yleensä katuu juomisia, varsinkin kun minä niistä olen seuraavana päivänä puhunut, ollut vihainen ja surullinen. Joka kerta mies lupaa muuttaa tapansa.

Vuosien mittaan mies on todella onnistunut vähentämään juomistaan. Olemme sopineet, että kotona ei juoda ollenkaan alkoholia. Jos juo, voi jäädä ystäviensä luokse yöksi. Tämä on toteutunut yleensä, mutta silti n. 3-4 krt vuodessa on kotona tillin tallin. Minua ahdistaa humalainen mies kovasti. Mies on hakeutunut psykoterapiaan ja on motivoitunut käymään siellä. Terapia jatkunee vuosia (miehellä on vaikea lapsuus, jota käsittelee siellä). Psykoterapiassa ovat käsitelleet alkoholin käyttöä ja tiedän siitä olleen apua. Mies myös satunnaisesti on käynyt aa-kokouksissa mutta ei pidä niistä, jännittää ja kokee vaikeiksi.

Kuitenkin minua ahdistaa se, että mies ei ole kokonaan pystynyt rajaamaan alkoholinkäyttöään sopimuksemme mukaan. Vaikka arkijuominen on loppunut lähes kokonaan niin nuo satunnaiset humalaan johtavat alkoholinkäyttökerrat ovat minusta ahdistavia. Mies myös joskus harvoin (muutaman kerran vuodessa) käyttää alkoholia unilääkkeen kanssa, jolloin muuttuu hyvin sekavaksi. Muuten mies osallistuu kodin ja lastenhoitoon hyvin, eikä halua erota.

Olen ymmälläni tunteideni kanssa. Vaadinko mieheltäni liikoja, vai pitäisikö minun ymmärtää miestäni ja nähdä kuinka paljon hän on tehnyt juomisen vähentämisen eteen. En toisaalta kykene mitään tunteilleni ja ahdistun ja pelästyn valtavasti kun huomaan mieheni olevan kotona sekavassa tilassa. Muutun itse hyvin aggressiiviseksi ja riitamme saattavat olla pelottavan kuuloisia, vaikka koitamme riidellä mahdollisimman hiljaa kuiskaten lasten nukkuessa. Onko kellään vastaavia kokemuksia tai viisaita neuvoja?

Heippa!

Minulla ei kai kovin viisaita neuvoja ole, mutta kerron silti :slight_smile:

Itselläni on lasisesta lapsuudesta johtuen kammo kotona juomiseen, en hyväksy sitä itseltäni enkä muilta. En siis pidä kotonani sellaisia juhlia joissa nautitaan alkoholia. Mielestäni minulla on tähän oikeus, eikä koskaan ole poikkipuolista sanaa keltään tullut.

Itse ajattelen niin, että jos puolisoni vaikka kertoisi, että paistetun maksan haju saa hänet muistamaan traumaattisia asioita, olisi minusta ihan ok syödä maksani jatkossa ravintolassa.

Mielestäni, jos olette miehesi kanssa puhuneet asian selväksi, sinulla on siihen oikeus myös. Jos siis olet asian perustellut, miehesi ymmärtää sen, ja on sopimukseen suostunut. Juominen ei kuitenkaan ole sellainen välttämättömyys, kuten vaikka wc:ssä käynti, jonka rajoittaminen yhdessä tietyssä asuinhuoneistossa loukkaisi kenenkään ihmisoikeuksia.

Sen sijaan osui tekstistäsi silmään, että et ehkä oikein osaa eritellä mikä siinä oikeastaan eniten haittaa? Olisiko sinun itsesi mahdollista päästä jonnekin muutaman kerran juttelemaan, silloin yleensä saa hyvin sisimmästään “kiinni” asioita (oman kokemukseni mukaan). Kun omat ajatukset ovat selkeät, pystyy paremmin vetämään rajansa ja elämään niiden kanssa…ainahan siitä ei seuraa vain iloisia asioita, kun alkaa pitää rajoistaan kiinni.
Mahdollisesti myös parina terapiassa käynti…? Jos miehesi ei vielä täysin tajua tunteitasi, voisitte niitä käydä läpi.

Vinkiksi: läheisen juominen on jotenkin niin latautunut ja satuttava asia, että itse olen havainnut seuraavan keinon välillä helpottavan pohdintaa: vaihdan juomisen tilalle jonkin normaalin asian (esim.tuo maksan paisto), ja pystyn sen jälkeen huomattavasti järkevämpään ja objektiivisempaan ajatteluun :mrgreen:

Ei ehkä toimi kaikille tuo vinkkini. :blush: …toivottavasti en kirjoittanut liian “neuvovasti”, olen itsekin melko uusi tämän kaltaisella palstalla.
Paljon voimia kurjaan tilanteeseen, toivottavasti asiat selkiytyvät!

KukaHuutaa,

kiitos, kun vastasit. Olipa vain oikein hyvä viesti, ei tosiaan liian neuvova. :slight_smile:

Minuu haittaa mieheni juomisessa se, että hän muuttuu täysin vieraaksi ihmiseksi, johon en saa kontaktia. On usein myös erittäin ärtynyt, vihainen, saattaa huutaa solvauksia. Ei kunnioita minua lainkaan, on ylimielinen.

Olen juu käynyt juttelemassa asiasta tk:ssa. Keskustelut on auttaneet, mutta eihän tietysti kukaan ammattilainenkaan voi suoraan sanoa, mitä miun pitäisi tehdä.

Onkohan tämä kysymys liian kinkkinen tälläkin palstalla, kun muiden kirjoituksissa läheiset ovat niin “selviä” alkoholisteja, ja oma mies kiikkuu siinä rajalla. Miusta miehelläni on selvää ongelmakäyttöä, vaikka ei käytäkään alkoholia välttämättä edes viikoittain, eikä putki jää päälle. Pitääkö miun vain hyväksyä asia, vaikka se minua itseeni ahdistaa valtavasti?

Nykyisen tietämyksen mukaan genetiikka näyttelee melko suurta roolia alkoholisoitumisessa, joten en ihmettele, että olet huolestunut huolimatta miehesi harvoista käyttökerroista. Rahanmenokin kuulostaa melkoiselta. Oletko ottanut miehen kanssa puheeksi perimän vaikutuksen?

Et kerro juurikaan omista taustoistasi, eikä sen tarvitsisi periaatteessa mitään merkitäkään - riittää, että tunnet olosi ahdistuneeksi miehesi ‘kadotessa’ toiseen maailmaan. Jotenkin kuulostaa silti sellaiselta että ‘tiedät’ mitä pelätä?

Voimia!

Hei Purjevene,
Tärkeintä sinun on ajatella itseäsi. Jos miehesi juominen häiritsee sinua, voit jutella siitä esim. A-Anon-ryhmissä. Sinun ei tarvitse päättää, onko miehelläsi alkoholiongelma vai ei. Juomisen on kuitenkin tapana lisääntyä vuosien varrella. Olisi hyvä, jos ottaisit ohjat käsiisi ja hakisit itsellesi apua. Al-Anonissa oppii oikeaa suhtautumista ongelmajuojaan.