Olen vähän päälle kolmekymppinen nainen. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 14 vuotta joista osan naimisissa. Kun tapasimme olimme nuoria ja käytimme molemmat alkoholia jonkin verran. Yleensä viikonloppuisin ja juhlissa, joimme itsemme kevyeen humalaan. Välillä miehellä oli jo silloin “ylilyöntejä” eli ehkä pari kolme kertaa vuodessa joi niin paljon, että oli sammumiskunnossa tai menetti kokonaan puhekykynsä. Miehellä on suvussa alkoholismia ja omalla isällä vaikea alkoholiongelma. Myös sisarellaan ollut erittäin runsasta alkoholinkäyttöä.
Tulin raskaaksi 6 vuotta sitten ja lopetin juomisen raskauden yhteydessä kokonaan. Meillä on useita lapsia enkä ole enää aloittanut juomista uudelleen. Lasten syntymän jälkeen mies masentui. Juominen oli välillä hyvin holtitonta, saattoi olla humalassa monta kertaa viikossa ja vähintään useita kertoja kuukaudessa. Mies joi ahdistukseensa ja pahaan oloonsa. Olen ollut hyvin ahdistunut mieheni juomisesta. Mies muuttuu vihaiseksi ja poissaolevaksi juotuaan, juo kotona, mutta ei mene nukkumaan. Minä en pysty menemään nukkumaan kun mies on kotona ja haluan vahtia häntä. Yleensä hän ei tee muuta kuin saattaa mennä ulos tupakalle (normaalisti ei tupakoi) tai sitten rupeaa pelaamaan nettipokeri.On kerran hävinnyt useamman tuhat euroa pokerissa. Mies yleensä katuu juomisia, varsinkin kun minä niistä olen seuraavana päivänä puhunut, ollut vihainen ja surullinen. Joka kerta mies lupaa muuttaa tapansa.
Vuosien mittaan mies on todella onnistunut vähentämään juomistaan. Olemme sopineet, että kotona ei juoda ollenkaan alkoholia. Jos juo, voi jäädä ystäviensä luokse yöksi. Tämä on toteutunut yleensä, mutta silti n. 3-4 krt vuodessa on kotona tillin tallin. Minua ahdistaa humalainen mies kovasti. Mies on hakeutunut psykoterapiaan ja on motivoitunut käymään siellä. Terapia jatkunee vuosia (miehellä on vaikea lapsuus, jota käsittelee siellä). Psykoterapiassa ovat käsitelleet alkoholin käyttöä ja tiedän siitä olleen apua. Mies myös satunnaisesti on käynyt aa-kokouksissa mutta ei pidä niistä, jännittää ja kokee vaikeiksi.
Kuitenkin minua ahdistaa se, että mies ei ole kokonaan pystynyt rajaamaan alkoholinkäyttöään sopimuksemme mukaan. Vaikka arkijuominen on loppunut lähes kokonaan niin nuo satunnaiset humalaan johtavat alkoholinkäyttökerrat ovat minusta ahdistavia. Mies myös joskus harvoin (muutaman kerran vuodessa) käyttää alkoholia unilääkkeen kanssa, jolloin muuttuu hyvin sekavaksi. Muuten mies osallistuu kodin ja lastenhoitoon hyvin, eikä halua erota.
Olen ymmälläni tunteideni kanssa. Vaadinko mieheltäni liikoja, vai pitäisikö minun ymmärtää miestäni ja nähdä kuinka paljon hän on tehnyt juomisen vähentämisen eteen. En toisaalta kykene mitään tunteilleni ja ahdistun ja pelästyn valtavasti kun huomaan mieheni olevan kotona sekavassa tilassa. Muutun itse hyvin aggressiiviseksi ja riitamme saattavat olla pelottavan kuuloisia, vaikka koitamme riidellä mahdollisimman hiljaa kuiskaten lasten nukkuessa. Onko kellään vastaavia kokemuksia tai viisaita neuvoja?
…toivottavasti en kirjoittanut liian “neuvovasti”, olen itsekin melko uusi tämän kaltaisella palstalla.