Kyllä noilla ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus, älä ole siitä huolissasi.
Olet kai kuitenkin kertonut miehellesi, että olet saanut ammattiapua ahdistukseesi? Kysyn asiaa lähinnä siitä näkökulmasta, että toivon teillä olevan sen verran luottamukselliset välit, että noinkin arkisesta asiasta uskaltaa puhua.
Minä kävin useamman vuoden ajan psykoterapiassa juurikin sellaisesta syystä, että arki oli aina aika-ajoin miehen kanssa hyvin raskasta. Erikoista tuossa oli se, että noiden vuosien aikana, kun viikottain kävin ammattilaisen luona juttelemassa, elettiin kotona aika seesteistä aikaa. Niinpä tulikin puhuttua enemmin työn ja työympäristön kuormittavuudesta 
Kyllähän nuo keskustelut avasivat omia silmiä oivaltamaan ikäänkuin syy-seuraussuhteita ja sen, että miehen juominen ei ollut se ongelma, vaan esim. oma tarpeeni “pitää langat käsissä” eli tavallaan kontrolloida omaa elämääni, jolloin miehen impulsiiviset olusille lähdöt saivat turvallisen ja tasaisen elämän tarpeeni horjumaan.
Sinulle, “maailmani romahti” haluan toivottaa parempia aikoja jatkossa. Voi olla, että miehesi mieliala tulee taas notkahtamaan, jolloin ärtyisyys ja juominen palaavat tapoihin. Jos alat huomaamaan tietynlaista syklisyyttä tuossa asiassa, niin kannattaa miehen kanssa jutella, voisiko hän(kin) hakea apua itselleen. Minun mieheni ei halunnut ammattiapua, mutta suostui syömään mielialaa kohentavaa mäkikuismaa. Toinen vaihtoehto voisi olla ruusujuurivalmiste.
Joka tapauksessa, valoisaa syksyä sinun elämääsi!
Kiitos Hemmiina vastauksestasi!
En ole miehelle asiasta kertonut vielä, minun täytyy saada itseäni ensin “vahvempaan” kuntoon. Itseluottamus ja kaikki on ollut aika tavalla nollissa kaikista omituisista syytöksistä ja haukkumisista.
Toivon asioiden palaavan taas täysin normaaleiksi, vaikka toisaalta tuntuu, että mustasukkaisuus ja siihen liittyvä kontrollointi ovat tulleet jäädäkseen. Mutta aika näyttää ollaanko menossa parempaan vai onko mies ärtynyt ym.jatkossakin.
Täällä taas, täynnä pelkoa ja ahdistustakin mielentilassa:(
Mies tulossa matkaltaan ja nyt alkanut viesteistään “paistamaan”, että epäilee, ettei minulla ole asiat hyvin, kyselee “kenen olen”. Vaikka kertoisin, että kaikki on hyvin, kuten onkin, niin tiedän, että oudot syytökset alkavat taas. Ei ehkä heti palattuaan, mutta jossain vaiheessa taas uudestaan. Syytteli joskus ihme asioista, että olen tehnyt jotain väärää, töissä, vetänyt ehkä hänetkin mukaan, joku käyttänyt minua hyväksi (ei seksuaalisesti). “On todella huolissaan minusta”, ymmärsin tuon niin, että “taas” olisin tehnyt jotain väärää, täytyisi tunnustaa jotain, mitä en todellakaan ole tehnyt!
Oli pakko päästä purkamaan tämä vähä edes tänne. Yritän olla rohkea ja rauhallinen palattuaan, mitään pahaa en ole tehnyt, en nyt enkä koskaan aiemminkaan yhdessäolomme aikana. Mies on vaan jostain saanut päähänsä, että olen ennenkin tehnyt vääryyttä häntä kohtaan - koskaan en ole käytökselläni voinut edes antaa ymmärtää olevani muka se “katala surkimus, jota kaikki halveksivat”. Minä, jota hän on aina ennen hellinyt ja kehunut suureksi rakkaudekseen.
Sekava kirjoitus, asiaa olisi paljon “purettavaksi”. Pääpointti on se, että luulin jo kaiken muuttuvan vähitellen hyväksi taas, mutta se viinapirun tai muun kamalan ja pelottavan läsnäolo nostaa jälleen päätään.
Turvasuunnitelma tehty ja pakkaan kassin valmiiksi, jos tilanne äityy pahaksi.
Kiitos, jos joku jaksaa vastata. Olen näillä sivuilla lukenut monien kertomuksia omasta elämästään, tuntenut surua monen puolesta. Vielä en ole kenenkään kirjoituksiin kommentoinut ajan puutteen vuoksi ja omasta tilanteestani johtuvasta voimattomuudesta johtuen. Olen kuitenkin saanut täältä voimaa lukiessani monien erilaisissa elämäntilanteissa olevien kertomuksia elämästään ja neuvon pyynnöistään:)
Tosi ikävää, että joudut käymään läpi tuollaisia tunnetiloja 
Ne ovat itsellekin niin kovin tuttuja ja voin vain sanoa, että avioero oli meille ainoa oikea ratkaisu. Eron jälkeen on ollut niin helppo hengittää ja miehenkin kanssa välit ovat säilyneet lämpiminä ja läheisinä, kun ei hänen kuormittavaa persoonaansa tarvitse jatkuvasti katsella/kuunnella.
Tuntuu, että teillä terve ja luonteva puheyhteys on kadonnut ja oikeastaan ainoa keino kohentaa vielä tilannetta on se, että pystyisitte kommunikoimaan keskenänne. Jos/kun siihen ei sinulla ole kuitenkaan voimia, niin kannattaa edelleen käydä keskustelemassa vaikkapa siellä työpsykologilla, jos siihen on mahdollisuus. Omien mietteiden purkaminen auttaa tosi paljon, kuten käsittääkseni jo aiemmin huomasitkin.
Yksi ihan hassu asia tuli mieleen… Muistathan sinä hengittää? Itsellä nimittäin tuo tietynlainen ahdistuneisuus johti siihen, etten hengittänyt kunnolla, vaan olin jatkuvasti ikäänkuin hälytystilassa, jonkinlainen pakoreaktio päällä ja kun en saanut happea riittävästi, alkoi päätä särkemään ja huimailemaan. Verenpaineet kohosivat, tuli unihäiriöitä jne. Lopulta sain sairauskohtauksenkin, joka toki oli monen tekijän summa.
Olen opetellut hengittämistä mm. Pilates-tunneilla ja yksilöohjauksessa. Nenän kautta syvään sisään, keuhkojen takaosaan ja sitten pitkä rauhallinen puhallus ulos. Keho, etenkin tuo ylävartalo (hartiat, rintaranka, kyljet) pyritään rentouttamaan tuolla hengityksellä ja samalla mielikin rentoutuu. Oikeanlaisella, rauhallisella hengittämisellä on siis uskomaton voima myös mielen tasapainoon.
Voimia ja luottamusta siihen, että sinä selviät vielä!
Kiitos jälleen kerran Hemmiina vastauksestasi:)
Olen päättänyt ottaa miehen kanssa nämä asiat kunnolla puheeksi. Olen muutamia kertoja hänelle asioista jo sanonut, kysynyt, mistä niitä outoja syytöksiä minua kohtaan tulee. Useamman kerran jouduin kysymään, kunnes mies hiljaa vastasi “ei mistään”. Heti tuon jälkeen oli ärtyneen oloinen, vaikutti siltä, että suuttui minulle tai sitten itselleen käytöksensä johdosta.
Olen myös päättänyt, ettei minua nujerreta henkisesti enkä anna tällaisen “kaltoin kohtelun” enää jatkua. Ellei keskustelu auta, tarvittaessa hae apua ongelmiinsa, niin rakkaudestani huolimatta muutto erilleen tulee ajankohtaiseksi.
Hengitän välillä jännittyneesti, kuin unohtaisin hengittää kunnolla. Elämääni kuuluu säännöllinen (päivittäinen) liikunta ym.asioita, jotka saavat ajatukseni välillä murheistakin pois. Yritän hengitystekniikan parantamista:) on totta, että olo on huonosta hengittämisestäkin johtuen välillä huono.
