Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä n. 8 vuotta. Koko ajan hän on käyttänyt alkoholia runsaasti, vkonloput, lomat, pystyy olemaan useampia viikkoja ilmankin. Aina kiltti ja huomaavainen on selvä tai humalassa. Nyt on yhtäkkiä muuttunut eri ihmiseksi, muutos ilmeni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tapahtumapvänä oli selvin päin, outo, äreä, ei katsonut päin, ei koskettanut ym. Illalla otti alkoholia ja alkoi purkautua tuntemuksistaan. Syytti minua aivan älyttömistä asioista, pettämisistä ventovieraiden kanssa, rikollisesta toiminnasta ym. Seuraavina päivinä selvinpäin edelleen samanlainen, uskoo omiin harhoihinsa. Pari viikoa meni tässä taas ihan hyvin, kunnes taas humalassa syytökset alkoivat ja kamalat haukkumiset. Haukkuu minua, jota aina ennen on sanonut suuresti rakastavansa ym. Ensimmäistä kertaa oli myös väkivaltainen, ei lyönyt, mutta uhkaili, otti paidasta kiinni repäisten sen rikki. Jälkeenpäin ei muista mitään seuraavana päivänä. Asian otin kyllä puheeksi, oli pahoillaan ja kertoi toisesta luonteestaan. Mitä teen jatkossa? Olenko hiljaa tuollaisessa tilanteessa vaan, hän vaatii tunnustuksia, mutta miten tunnustaa asioita, joita en ole tehnyt enkä koskaan tekisi? Onko alkoholi muuuttanut hänet pysyvästi erilaiseksi, tunteettomaksi ja kylmäksi, välillä on taas vähän se sama kiltti, hellä ja ajattelevainen.
Kuulostaapa huolestuttavalta tuo kertomasi 
Onko mies alkanut käyttämään jotakin eri aineita, mitä ennen on juonut? Onko miehen oma syyllisyys nostanut niin rajusti päätään, että vierittää sen sinun niskoillesi?? Tuo persoonallisuuden muutos tuntuu siis tosi oudolta. Kyllä tuossa mielestäni on myös selkeä väkivallan uhka ja miehenkin pitäisi nyt ottaa vastuu omasta juomisestaan eli lopettaa, jos/kun alkaa käyttäytyä uhkaavasti. Ei välttämättä ole kaukana se hetki, kun jo nyrkki heilahtaa…
Luulenpa kuitenkin, että jokainen vahvasti päihtynyt käyttäytyy noissa tilanteissa eri tavoin. Aina ei voi edes ennakoida, mitä tulee tapahtumaan; jos nöyristelee tai uhmaa tai poistuu/yrittää poistua paikalta > seuraus voi jokaisessa olla vaikka lyönti, mistä tuota tietää.
Suosittelen todellakin juttelemaan miehen kanssa aiheesta ihan vakavasti silloin, kun hän on selvinpäin.
Suosittelen lähtemistä, koska vaikka puhuisitte asiasta miehesi ollessa selvinpäin, hän todennäköisesti ns. kostaa kaiken kännissä. Alkoholismi on tunne-elämän sairaus ja alkoholistin persoona muuttuu aina vain hullummaksi, koska se kuuluu taudinkuvaan. Kokemasi väkivalta tulee vain lisääntymään ja miehesi käytös muuttuu aina vain arvaamattomammaksi.
Voimia sinulle!
Voin itse näin toipuneena ex-alkoholistina allekirjoittaa jokaikisen Vyanan sanan vaikka itse en olekkaan koskaan väkivaltaisesti käyttäytynyt muita kuin itseäni kohtaan.
Hei,
näin kävi itsellekin. Voit lukea tarkemmin toisaalta.
Mies tuli ilkeäksi, syytti, haukkui kuin räkyttävä rakki. Ivasi ja pilkkasi, vaati ja esitti outoja juttuja. Myöhemmin selvisi toki, että rekahtanut, joi salaa, ja vielä myöhemmin aivomuutoksia, eli aivojen surkastumista.
Kaksi eri persoonaa. Lopulta minun lopetettava viiden vuoden suhde. Toki sama kaksijakoisuus edelleen, elu asioiden hoito hankalaa, kun luonne ja sovitut vaihtelee.
Kukaan ei muutu niin radikaalisti ilman syytä. Juomisen lisäksi kehissä oli ja on Panacod ja Diapam ainakin. Silloin vasta oudoksi heittäytyi, ja pelottavaksi. Se cocktail onkin jo sellainen, että siitä ei helpolla irti pääse…
Voimia sinulle. Ole viisaampi kuin minä, äläkä liian kauaa ihmettele. Näin kauempaakin menee seuratessa pää sekaisin, ja todella rankkaa on vieressä. Mitä todella kadun on se, että en lähtenyt aikaisemmin…
Alkoholin käytön lisäksi miehellä on terveysongelmia, mm. diabetes, jolloin jo pelkät sokeriarvojen heilahtelut aiheuttavat ärtyisyyttä ym. Lisäksi kovat työpaineet, joita yrittää viinalla lieventää. Ja sehän vain lisää väsymystä ja masennusta. “Ilmassa” on ollut jo pidemmän aikaa outoa käyttäytymistä humalassa ollessa, mutta en niin isommin kiinnittänyt niihin aiemmin huomiota. Ennen kuin kuukausi sitten, kun hänessä tuli kamala persoona esiin ja maailmani konkreettisesti romahti. Ihmeesti olen vielä saanut itseni pidettyä koossa, itkenyt olen silloin, kun hän saa raivokohtauksensa tai alkaa syyttelemään ja vaatimaan tunnustuksia. Tiedän, että tällaista ei tarvitse kenenkään sietää eikä sitä välttämättä pitkään kestäisikään, nyt jo näin lyhyen ajan sisällä olen alkanut kärsimään ajoittaisesta huonosta itsetunnosta, en uskalla katsoa vastaantulijoita yhdessä kulkiessamme, ettei saa turhia lisäaiheita epäilyksilleen. Ero tekisi erittäin kipeää, vasta menty naimisiin ja tulevaisuuden suunnitelmat näyttivät valoisilta. Olemme jo siinä iässä, ettei lapsia suunnitelmiin ole kuulunut eikä niitä yhteisiä ole. Miehen kanssa haluan puhua käytöksestään, jos hän heräisi itse todellisuuteen (turha toive?) ja ymmärtäisi mitä menettää, jos sama jatkuu. Mutta mietin, otanko riskin puheeksi ottaessani ja se tosiaankin kostetaan humalatilassa. Viikonlopun agressivinen käytöksensä sai minut jo pelkäämään niin, että jo mietin tulevaa viikonloppua. Mietin, laitanko laukun valmiiksi, jos pitää kotoa mahdollisen väkivaltakohtauksen vuoksi lähteä. Viikonloppunakin olin valmis lähtemään, kysyin häneltä pärjääkö yksin, jos menen. Vastasi, ettei ja siinä kohtaa alkoi “heräilemään” kohtauksestaan.
Entäpä jos hänen arvelluttava käytöksensä onkin hänen oikea luonteensa?
Vasta menitte naimisiin ja pian sen jälkeen käytös muuttunut. Hän on saanut nalkkiin avioliittoon ja nyt voi käyttäytyä miten huvittaa, ja jälkikäteen väittää ettei muista mitään. Varsinkin tuo viimeinen lauseesi jossa hän alkoi “heräillä” kohtauksestaan kun vihjailit lähteväsi viittaisi siihen. Ja se että itsetuntosi on laskenut etkä uskalla katsoa muita ihmisiä silmiin jottei mies suuttuisi, väkivallan uhka koko ajan ilmassa, sinuna lähtisin menemään koska kenelläkään ei kuuluisi olla tuollaista henkistä valtaa toiseen ihmiseen mitä miehelläsi on.
Kuten muut jo ovat kommentoineet niin tilanne todennäköisesti tulee pahenemaan. Matkalaukun pakkaaminen valmiiksi ei auta jos mies huomaa sen, todennäköisesti matkalaukku jää taaksesi jotta saisit pelastettua itsesi. Pahimmassa tapauksessa sinäkään et pääse asunnosta ulos jos miehesi menee pidemmälle kuin paitasi repimiseen. Hän ylitti jo silloin toisen koskemattomuuden rajan, hän tulee todennäköisesti tekemään sen uudelleen.
Hän on sitten pystynyt pitämään todellisen luonteensa hyvin piilossa. Ennen naimisiinmenoa olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden, myös yhdessä asuen. Ennemmin vaikuttaa monen tekijän yhteisvaikutukselta (työstressi, masennus, sairaudet, alkoholi). Tiedän, että jo kerran kiinni käydessään ylitti rajan ja myös henkinen väkivalta on koskemattomuuden ylittämistä. Pelkään myös, jos joudun lähtemään, että tekee itselleen jotain. Hyvin tiedän, ettei ketään ole vastuussa toisen tekemisistä, mutta kaikenlaista pohdittavaa tässä on läpikäytävä.
Nyt on kyllä pakko todeta, että kuvio ei AINA mene niin, että se vaan pahenee, siitä minulla on ihan omakohtaista kokemusta yli 20 vuoden ajalta 
Tosin otin eron miehestä, mutta en siitä syystä, että persoonallisuus olisi juomisen myötä muuttunut tai että olisi juonut niin paljon. Nyt ymmärrän, että erosin, koska mies ei enää ollut yhtä sitoutunut parisuhteeseemme ja perheeseemme, kuin minä edelleen olin.
En usko, että aloittajalla mies olisi nyt paljastanut todellisen luonteensa. Tottakai voi olla niin ylikuormittunut, että reagoi juodessaan noin, mutta ei se ole kyllä minkäänlainen puolustus hänen käytökselleen! Miehen pitää ottaa vastuu omista tekemisistään ja sanomisistaan, mikä tarkoittaa sitä, että hän joutuu vähentämään juomista tai lopettamaan kokonaan ja ehkä jopa hakemaan ammattiapua tilanteeseensa. Muuta vaihtoehtoa ei oikein ole, jos reaktiot ovat alkaneet olemaan tuota luokkaa.
Aloittajalle sanon, että ÄLÄ ALISTU miehen käytöksen edessä. Sinulla on oikeus katsoa vastaantulijoita silmiin tai vaikka vahingossa kääntää katse seuraamaan jotakin kivan näköistä miestä. Miehesi mustasukkaisuus on aiheetonta ja jos hän ei itse sitä ymmärrä, niin hakekoon tosiaan apua ongelmaansa. Se ei kuitenkaan saa olla sinun ongelmasi! Sinä et saa suostua huonon kohtelun uhriksi! Sanon nyt näin jyrkästi, koska asia ON noin. Kannattaa laittaa ns. kova kovaa vastaan nyt heti, koska todellakin tilanne voi vaan pahentua.
Miten hän kohtelee sinua selvin päin? Käyttääkö ns. henkistä väkivaltaa eli nöyryyttää, uhkailee, pyrkii alistamaan vai onko tasaveroinen turvallinen ja luotettava aikuinen? Jos voit rehellisesti väittää, että selvinpäin on mitä mukavin ja rauhallisin puoliso, niin luulisi hänellä itselläänkin olevan motiivia selvittää, mikä “piru” siellä juovuksissa nostelee päätään.
Jos taas miehellä on selvänäkin taipumus ikävään kohteluun, niin… Turha todellakaan vedota rankkaan työtilanteeseen tai muuhunkaan. Asioille kun voi tehdä jotakin, jos tahtoo. Esim. masennus on hoidettavissa…
Toivotan edelleen onnea ja rohkeutta sinulle, “maailmani romahti”, ihan vilpittömästi <3
Sepä maailmani romahduttikin, että hän on ollut kaikki nämä vuodet ennen näitä kuukauden sisällä tapahtuneita kohtauksia mitä ihanin, huomaavaisin ja turvallisin ihminen yhteiselomme on ollut erittäin harmonista, kotityöt kaikki tehty yhdessä, ei ylimääräisiä riitelyjä. Olen ollut erittäin onnellinen, kumpikin on, löydettyään ihmisen, jonka kanssa jakaa arki, antaa ja saada rakkautta. Kummallakin takana pettymyksiä aiemmissa liitoissa ja vihdoin löytyi “sielunkumppani”. Nyt, viikonlopun jälkeen hän on ollut oma itsensä. Olen kuitenkin ennen vkonloppuja (2-3 kertaa) huomannut, että kireytensä kasvaa vkonlopun lähestyessä. Olen ajatellut sen johtuvan töistä, joita hänellä on aivan liikaa, että loppuviikosta hän on jo äärirajoilla jaksamisen kanssa. Ja itse hän vain sanoo, että jaksettava on eikä anna periksi, jopa terveytensä antaa mennä pilalle, työ menee sen edelle. Olemme aina keskustelleet mieltä painavat asiat pois, tästäkin asiasta on yhdessä puhuttava ja toivottavasti hänet saa uskomaan tai paremminkin itsensä huomaamaan, että viinan tilalle muuta. Yhdessäolosta ja yhdessä tekemisestä on aina tuntunut nauttivan viinattakin. Itsetuntoni yritän pitää, olen herkkä ihminen, mutta jostain saan aina voimaa olemaan antamatta periksi, että olen “arvokas” kuten ketä tahansa muukin. Kiitos voimantoivotuksista, sitä tarvitsen ja vastauksianne/keskustelua edelleen tästä asiasta
Okei, maailmani romahti, peliä ei liene vielä menetetty. Luotan siis siihen, että olet arvostelukykyinen aikuinen ja se, mitä miehestäsi ja suhteestanne kerrot, pitää myös paikkansa
Edelleen kiinnostaa miehen suhde alkoholiin; juoko viikolla ja jos juo, niin mitä määriä, entä onko tuo viikonloppujuominen jatkunut miten pitkään? Tiedätkö, onko juomalaatu jotenkin vaihtunut - itse asiassa tuota yritin jo aiemmin kysyä. Yritän siis löytää selitystä sille, miksi mies on käyttäytynyt niin ikävästi. Mielestäni ei kuulosta pelkältä työstressin purkamiselta, koska jos siitä “vain” on kyse, niin onhan nuo asiat nyt juttelemalla selvitettävissä. Vastuullinen aikuinen mies kyllä huolehtii siitä, ettei hänen rakkaansa tarvi enää kertaakaan kokea samaa, mitä on nyt kokenut. Jopa minun mieheni pystyi aikoinaan kantamaan vastuunsa tekemisistään ja parantamaan käytöstään…
Miehen viikonloppu kohti lähentyvä kireys voi toki liittyä työväsymykseen, mutta voi se liittyä siihenkin, että mies jo mielessään ajattelee, miten pääsee nollaamaan päänsä juomalla. Tai sitten miestäkin pelottaa tuleva viikonvaihde, että menettääkö hän silloinkin malttinsa (kun juo)…
En jotenkin millään tahdo uskoa, että miehen persoonassa olisi - ilman vakavaa selitystä - tapahtunut ihan ykskaks (kuukauden sisällä) noin suuri muutos. Toivon todella, että pystytte tämän ongelman ratkomaan (y)
Tunnetko miehesi mielenterveyshistorian? Osa taudeista (kaksisuuntainen mielialahäiriö jne) oireilee kausina joiden välillä voi olla pitkiä rauhallisia jaksoja.
Ei juo viikolla, ellei ole pidempää lomaa. Viikonloppuisin, la, välillä myös su (parantelee). Aiemmin oli pelkkä la, joskus pe-la. Kesälomalla joi joka päivä, 3 viikkoa, ei suuria määriä. Juomishistoriansa on pitkä, jo ennen minua aloittanut. Ei ole ongelmaa siitä ollut työssä käynnin tai muun suhteen. Kesäloman jälkeen 4.pvänä “pimahti”, oli ilman viinaa sitä ennen 5 pvää.
Tosi väkeviä juo, viron viinaa, nyt olutta ja viiniä viime aikoina. Viini tuntuu sekoittavan pään siinä missä väkevätkin. Keväällä pidempi tauko juomisessa, nyt tahti kiihtynyt. Mielenterveysongelmaa olen jo epäillyt myös. Kesällä juotuaan toista päivää näin kun ulkona yksin istuessaan olisi puhunut jollekin tai höpisi itsekseen ääneen. Harhaisuutta esiintyy humalassa, esim. Kuullut/luullut, että joku liikkuu ulkona nurkissa, vieras tuoksu ilmestynyt sisälle poissaollessamme ym. Toissa vkonloppuna otti “kohtauksen” saatuaan kännykästään akun pois ja peitteli lehden alle minun kännykkääni kuin siellä joku kuuntelisi/näkisi. Historiastaan en tiedä, mutta mitä enemmän näitä pohdin ja tännekin kirjoitan, sitä enemmän alkaa tuntua siltä, että viina pehmittänyt pään tai sitten mielenterv.ongelma, johon lisättynä viina ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Ja viikonloppu lähestyy taas…
Psykoottiselta käyttäytymiseltä tuo kuulostaa. JUoppohulluuskohtauksiin täytyy kiskoa alkoholia tosissaan, olisko miehelläsi mukana mielenterveysongelma joka voimistuu juomisen myötä? Kuulostaa sellaiselta mikä ei itsestään ohi mene, suostuuko lääkäriin?
Lääkäriin ei varmasti suostu, muutenkin mieluummin taudit kärsii ja käy töissä, vaikka mikä olisi. Juoppohulluutta olen epäillyt, “kestää” runsasta juomista jne., mut toisaalta vois olla muutakin. Selvänäkin on esim.kovin tarkka siitä, että illalla on verhot kiinni, ettei ketään vaan näe. Keväällä meitä vastaan tuli molemmille vieras mies, joka tervehti iloisesti. Mies otti yhden kohtauksensa aikana tämänkin puheeksi, että tuo vieras ois ollut mulle tuttu ja “sekin varmaan meillä käynyt” hänen poissaollessaan. Aikaa tuosta kohtaamisesta oli jo viisi kuukautta! Miten kauan lie mielessään noita pyöritellyt tai toisaalta tuntuu, että oudot jutut vaan putkahtas hälle jostain nyt. Koskaan ei ole ollut agressiivinen minun aikanani ainakaan, on lempeä ja kiltti. Nyt välillä täysin vieras, kuin sisällään olis joku paha mikä heittää oikean minänsä pihalle.
Hmmm… vaikuttaa tosiaan enemmin joltakin persoonallisuuteen/psyykeeseen liittyvältä oireilulta, mikä ei kyllä mene omin voimin ohitse 
Minähän lopulta jätin mieheni nyt keväällä, kun en enää jaksanut hänen “haasteellisen” persoonansa kanssa.
Tuo verhojen kiinni pitäminen on meillä ollut tuttua. Mies aina käytti sanontaa: “Ollaan kuin akvaariossa”, jos sisällä oli valot ja verhot ylhäällä. Asutaan okt:ssa hiukan katutasoa ylempänä, mutta ikkunat ovat vanhat ja melko sameat. Tuskin kukaan ohikulkija alkaisi tuijottamaan sisälle. Jos oltiin pihalla, niin ihan normaaliääninen puhe toiselle oli huutamista “naapurit katsoo”. Mies on aika vetäytyvä eli ei tykkää, että joutuu huomion kohteeksi. Tämän takia sitten yritti rajoittaa minunkin näkyvyyttäni/kuuluvuuttani (paino sanalla yritti ).
Mietin joskus, että voisiko miehellä olla tuosta kaksisuuntaisesta kyse, mutta kun siihen kuuluva selkeä maniakausi puuttui, niin jotenkin ajattelin, että siitä ei kuitenkaan ole kyse. Ehkä enemminkin vaativasta tai epävakaasta persoonallisuudesta. Harmi vaan, ettei mies lähtenyt hakemaan ammattiapua, nimittäin saattaisimme olla edelleen yhdessä, jos näin olisi käynyt.
Ainiin, piti vielä sanoa, että äitini hyvällä, yli 70-vuotiaalla ystävällä, mies alkoi käyttäytymään noin vajaa vuosi sitten ja tilanne kärjistyi joulun aikoihin niin pahaksi, että tämä nainen joutui hakeutumaan turvakotiin. Sen jälkeen ainoa vaihtoehto on ollut avioero, koska mies ei suostu käyttämään mielialalääkkeitä ja on edelleen melko vainoharhainen ja arvaamaton.
Olivat siis kymmeniä vuosia naimisissa ja käsittääkseni hyvin onnellisesti. Matkustelivat paljon kaukomaita myöten, mutta hiljalleen alkoi tosiaan ilmenemään sellaista, että mies halusi hajoittaa kalliin kameran, koska sillä on vakoiltu heitä. Hotellissa piti piilotella, kun kadulla on vakoojia jne. Tämä nainen kertoi minulle, miten hän oli yhden lentomatkan Kiinasta Suomeen ollut aivan hädissään, että saako mies jonkun väkivaltaisen kohtauksen, kun oli jupissut koneessakin, että lentoemäntä on soluttautuja.
Sinulle, maailmani romahti, haluan sanoa, että yritä saada miehesi ymmärtämään, että vielä ei ole myöhäistä hakea ja saada apua. Pystyisitköhän näyttämään hänelle nämä viestit? Jos hän ymmärtäisi itse, että mikäli ei hakeudu hoitoon, voi teidän avioliitollanne olla lyhyet ja/tai surulliset jäljet.
Olen kirjoittanut puheitaan ylös ja miettinyt näytänkö ne, jos luettuaan ymmärtäisi miten harhaisia ne jutut on. Toisaalta, entä jos hän menee entistä sekaisemmaksi tai raivostuu niistä? Meillä ollut tuota samaa, äänen “korottaminen” on huutamista, joku voi kuulla otti muuten puheeksi tässä joskus ennen raivokohtauksiaan, miten reilu vuosi sitten matkallamme meitä kytättiin hotellin parvekkeelta vastapuoleisesta hotellista. Ja kotona naapurin parvekkeelta on jotenkin meitä seurailtu tai pihalla on ollut outoa toimintaa. Hänet on saatava uskomaan, että lääkäriin mentävä - helpommin sanottu kuin tehty.
^ Mielestäni jos olet kirjannut ylös hänen puheitaan, niin niiden näyttäminen voisi olla ihan hyvä idea. Harhaiselta touhultahan tuo kuulostaa ja lääkäri voisi olla tässä tapauksessa ihan paikallaan. Alkoholilla on kuitenkin kyky aiheuttaa psykoottisia oireita ihan terveellekin ihmiselle, eikä käytön tarvitse edes olla mitään älyttömän suurta tai tiheää. Nyt kuitenkin puhutaan tämän maapallon ehkä yhdestä rankimmista huumausaineesta (vaikka se laillista onkin).
Runsas kaksi kuukautta on kulunut noista miehessä ilmenneissä mustasukkaisuus- ym. jutuista. Tuo aika on ollut minulle henkisesti raskasta. Nyt mies on alkanut taas olemaan kuin ennenkin, ei ärtyneisyyttä, ei syyttelyjä minua kohtaan.
Koska ahdistuneisuuteeni oli välillä tosi suurta, kävin työterveyslääkärillä, joka ohjasi minut työpsykiatrin vastaanotolle. Kävin siellä juttelemassa, sd helpotti. Sovimme, että tarvittaessa voin mennä uudelleen.
Nyt minua pelottaa se, että ovathan työterveyslääkäri ja -psykiatri vaitiolovelvollisia? Etteivät tee mitään ilmoitusta mihinkään kokemastani? En halua asioista miehelleni mitään ongelmia ja sekin, että jos saisi tietää minun asioista jutelleen, aiheuttaisi ongelmia kotona ja varmasti jopa eron. Onko muilla kokemuksia/ tietämystä asiasta?