Olen tässä tilanteessa hieman neuvoton, joten ajattelinpa nyt kirjoittaa tänne ja vähän purkaa ajatuksiani. Olen siis parikymppinen nainen ja seurustellut useamman vuoden samanikäisen miehen kanssa. Ollaan menossa naimisiin nyt kesäkuussa ja häävalmistelut on tietysti jo loppusuoralla.
Miehelläni oli aiemmin rahapeliriippuvuus, mitä hän suhteemme alkuaikoina salaili minulta velkaantumisen ohella noin vuoden ajan. Hän sai siihen kuitenkin apua ja on ollut täysin pelaamatta n. 2,5 vuotta eikä tämä asia ole enää suhdettamme juuri hiertänyt. Mieheni suvussa on kuitenkin alkoholismia ja myös hänelle on sattunut suhteemme aikana muutamia isompia ylilyöntejä alkoholin kanssa: muisti menee, sammuu, oksentaa ja/tai puhuu sekavia, jne. Kerran on myös elämässään joutunut putkaan ja kerran päivystykseen alkoholin takia. Millään lailla aggressiivinen ei ole koskaan humalassa ollut.
No, ajattelin näiden ylilyöntien jo jääneen historiaan, kun niitä ei ole vuosiin enää sattunut. Nyt kuitenkin miehen suvun mökillä pääsiäisenä meno oli mieheni (ja toki muidenkin) osalta aika railakasta ja hieman jo huolestuin hänen kunnostaan. Itse olin siis selvin päin ja tilanne oli tosi ahdistava. Mies säikähti tuota iltaa itsekin ja alkoi puhumaan, että ei halua juoda lainkaan ‘‘vähään aikaan’’. Samassa yhteydessä kertoi, että on muutamia kertoja suhteemme aikana juonut yksin kotona tai baarissa, eikä ole tästä minulle aiemmin kertonut. Kuulemma ei ole halunnut huolestuttaa turhaan.
En oikein tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi etenkin näin häiden alla ajatella. Mies ei ole sekoillut alkoholin kanssa pitkään aikaan, joten en todellakaan odottanut tällaista tähän väliin. Aiemman rahapelaamiseen liittyvän salailun vuoksi itsellä on nyt suojamuurit aika lailla pystyssä ja ajatukset ihan sekaisin. Häät toki pidetään ja avioehdon tulemme tekemään anyway aiemman rahapeliongelman takia. Mies on todella pahoillaan ja häpeissään tästä kaikesta, mutta tarkoittaako se käytännössä mitään? Harkitsee kuulemma juomisen lopettamista kokonaan eli täysraittiutta. Mitähän tässä tilanteessa kannattaisi tehdä vai ylireagoinko?
Hei @S22 , olisiko mahdollista, että puolisosi kävisi purkamassa tilannetta päihdehoitajan kanssa? Jos hänellä on ollut hoitokontakti peliriippuvudesta, voisi ajatella että tätäkin asiaa voisi käydä paikan päällä selvittämässä. Mikäli puolisosi on itsekin “säikähtänyt”, voisi se olla ihan aiheellistakin? Mitä varhemmin, sitä varhemmin.
Miehellä ei tällä hetkellä ole hoitokontaktia minnekään ja päihdepuolen asiakkuutta ei ole koskaan ollutkaan. Kävi siis aiemmin parissakin vertaistukiryhmässä rahapelaamiseen liittyen. Puhuttiin kyllä, että mikäli tulee vielä yksikin ylilyönti alkoholin kanssa tai ei kykene rajoittamaan/tauottamaan juomistaan niin sitten viimeistään on hakeuduttava hoitoon. Vielä mies ei koe, että hänellä olisi alkoholiongelmaa, mutta myöntää kyllä taipumuksen/riskin olevan suuri…
Hei @S22 , on ymmärrettävää että olet huolestunut. Ja onhan kertomassasi huolestuttavia merkkejä. Ylilyönnit ovat asia sinänsä, mutta juomisen salaaminen verukkeella, ettet huolestuisi, kuulostaa ongelmalliselta. On kuitenkin hyvä, että pystytte keskustelemaan asiasta ja hoitoon hakeutuminenkin on otettu esille.
Kertomasi perusteella puolisosi päihteidenkäyttö vaikuttaa sinun hyvinvointiisi, ja tämä itsessään kertoo että jonkinasteinen ongelma on olemassa. Kannustaisinkin sinua huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi kaiken keskellä.
Omasta vinkkelistäni ajattelen, että tässä suurin ongelma on tuo salailu ja valehtelu. Peliongelma voi olla selätetty iäksi ja alkoholiongelman kanssa kyse voi olla nk. huonon viinapään ongelmasta. Paljon on näitä ihmisiä, jotka eivät juo usein, eivätkä edes halua juoda usein, eikä heistä koskaan tule juoppoja, mutta silloin harvoin, kun otetaan, se menee aina totaaliseksi sekoiluksi. Ongelma toki se huonon viinapään ongelmakin on ja silloin on fiksumpaa pitää korkki kiinni täysin. Miehesi tai kenenkään muunkaan kohdalla en tietenkään voi ennustaa, mihin suuntaan ongelmat ovat menossa, mutta tahtoo sanoa, että noinkin se voi olla.
Minulle luottamus ja rehellisyys ovat parisuhteessa niin tärkeitä, että itse kyllä peruisin häät tuossa vaiheessa. Jos olen luottamuksen kerran menettänyt, ts. toinen on jäänyt kiinni salailusta ja valehtelusta, niin ei se takaisin tule ikinä, enkä sellaisessa tilanteessa/suhteessa kykene elämään ainakaan hyvinvoivana. En tietenkään tarkoita, että puolisoiden pitäisi jokaikinen ajatuksensa laulaa toiselle. Tyystin normaalia sekin, että ekoilla tapaamisilla filmataan itsestään parempaa versiota, eikä heti läväytetä toisen naamalle kaikkia syntejään, mutta kun on kyse isommista asioista ja parisuhde vakavammalle tasolle menossa, niin tuollaiset pitäisi mielestäni kertoa silläkin uhalla, että toinen ei niitä hyväksy ja nostaa kytkintä. Yleensäkin se, että tuntee kovasti tarvetta salata toiselta jokin asia, kertoo siitä, että suhteessa ei ole sitä luottamusta tai sitten on niin kesken itsensä kanssa, että ei ole ehkä paras hetki ryhtyä parisuhteeseen. Itse en ainakaan pystyisi elämään itseni kanssa, jos pitäisi salailla siipalta jotakin syntymäpäivälahjaa isompaa.
Sinä teet tietenkin omat ratkaisusi, enkä halua enempää niitä päsmäröidä. Miettisin vain sitä, jos on tähänkin asti osannut salailla/valehdella, mitä kaikkia asioita jatkossa mahdollisesti salaileekaan/valehteleekaan.
