Miehen alkoholin käyttö raivostuttaa

Ajattelin täälläkin jakaa oman tarinani, siltä varalta että joku saa tästä vertaistukea. Ollaan siis oltu yhdessä noin neljä vuotta, päälle kolmekymppisiä ollaan. Homma menee yleensä niin että perjantaina lähdetään töiden jälkeen baariin. Alkuillasta on ihan kivaa mutta jossain kohtaa, viimeistään puolen yön maissa, mua alkaa väsyttämään ja tulee fiilis että voisin oikeastaan lähteä himaan. Tää menee jostain syystä miehelle tunteisiin ja aloittaa hirmuisen raivoamisen ja alkaa haukkua mua mitä ihmeellisimmin tavoin: olen typerä nainen, huono työntekijä ja ties mitä. En oikein edes tiedä mistä tuo riitely johtuu kun olen tehnyt selväksi miehelle etten olen kiinnostunut rajoittamaan hänen alkoholin käyttöään, ainoastaan omaani. Kaipa on semmoista kännirähinää tai hakee lisää syitä juomiselle. Usein riita päättyy siihen että minä lähden kotiin ja mies jää yksinään baariin ja kömpii sitten kotia joskus aamuyöstä. Muutoin tämä järjestely ei niin haittaisikaan mutta on stressaavaa mennä nukkumaan kun ei tiedä missä kunnossa ja milloin toinen tulee kotiin. Usein kotiin tullessaan aloittaakin jonkun ihmeellisen älämölyn laittaa musiikit soimaan ja herättää mut ihan tarkoituksella, vonkaa tms. Yhdenkin kerran kotiin tullessaan kaivoi jonkun palapelin, lautapelin tms. ja ravisti sitä mun naaman edessä että varmasti heräisin… Olen muutenkin herkkäuninen ja kaipaan unta paljon joten todellaaaa turhauttavaa. Viikolla tai sunnuntaina ei juo ja käy töissä.

Eniten huolestuttaa tuossa hänen käytöksessään tuo minun haukkuminen, etenkin kun tuntuu aina liittyvän tilanteisiin joissa yritän juoda vähemmän. Esim kerran kun baarissa tilasin veden niin totesi vaan että helvetin tyhmä nainen. Tulee fiilis että yrittää painostaa mua vaan juomaan omaan tahtiinsa ja pelkää, että jos vähennän juomista niin vaikeuttaisi hänenkin juomistaan. Itsekin myöntää, että käytöksenä on välillä ikävää mua kohtaan mutta alkoholin kanssa ei ole mielestään mitään ongelmaa vaikka “joku Marja leena näin väittäisikin”. Syyt alkoholin juomiselle on kuulemma että baarissa jutellessa saa kehitettyä sosiaalisia taitoja.

Eli eihän tää mitenkään hirveän lupaavalta kuulosta. Tietenkin sitä toivoisi viimeisen asti, että tässä olisi kyse “bilejuomisesta” eikä etenevästä alkoholiongelmasta, kun vaikealta tuntuu päästä irti niistä tulevaisuudenunelmista mitä on kehitellyt… Etenkin suhteen alkuaikoina olin aivan todella rakastunut ja varma siitä että tässä on nyt mun loppuelämän mies. Suhteen alkuajatkin alkaneet kyllä näyttäytyä vähän erilaisilta viime aikoina. Olin esim aikanani todella ylpeä että kaltaisensa ulospäinsuuntanut, suosittu mies haluaa olla kanssani. Nyt lähinnä tuntuu että miehen suurimmat motiivit suhteeseen oli se etten rajoittanut juomista ja usein lähdin hänen mukaansa baanalle eli näin mahdollistin tämän harrastuksen… Eksästä tuli kuulemma ero kun ei ollut enää suhteessa seksiä ja nyt voi vain todeta että mulla on joku arvelu että miksiköhän ei…

Tavallaan myös helpottaa katsella tätä tilannetta alkoholiriippuvuus näkökulmasta. Miehellä on esim. tapana sanoa kuinka helvetin tylsä ihminen olen kun en halua muuta kuin maata himassa. Tää on loukannut mua koska mielestäni tykkään tehdä asioita… urheilla ja sun muuta, mutta ei kai noissa miehen kommenteissa juuri ole muuta tavoitetta kuin puolustella sitä omaa juomista… Samaten oon usein miettinyt että mikä se oma osuus näissä baaririidoissa, mutta eikai auta muuta kuin todeta että se on alkomahooli joka on näissä se keskipiste, eikä mikään maailman määrä parisuhdekirjallisuutta tai keskustelua helpota tilannetta.

Tulevaisuudesta en osaa vielä sanoa. Tällä hetkellä turhauttaa koko tyyppi niin että tekisi mieli vain lähteä, mutta en sitten tiedä onko niin helppoa… toki miehen reaktiokin mietityttäisi…

Hei hyvä ihme, löhde! Nuori olet vielä ja itsekunnioitusta pitää olla että ei haukkumista känniseltä siedä. Tuo yöunien häirintä on vuosikausia jatkuessaan terveysriski. Hyvö että vielä jaksat urheilla. Pidä itsestäsi huolta ja hanki uusi elämä ilman ko. miestä. Tee mikä sydämmessäsi tuntuu oikealta ja pysy päätöksessäsi. Tuo ei tuosta vuosien myötä parane. Millainen suku/sisarukset on? Onko viinaan menevää ?

Kaikki mahdolliset punaiset liput heiluvat tarinassasi siinä mielessä, että mies on alkoholisti. Homma ei tuosta myöskään muuksi tule muuttumaan, ellei hänelle itselleen synny ymmärrystä omasta tilastaan ja halua ratkaista alkoholiongelmansa. Juovat alkoholistit käyttäytyvät usein todella ilkeästi ja itsekeskeisesti, eivätkä itse ymmärrä sitä, miten heidän käytöksensä satuttaa ja vahingoittaa muita. Vika löytyy aina muualta, kuin heistä itsestään.

Isänsä kuollut muttei käsittääkseni ollut alkkis. Äitinsä tissuttelee kyllä silloin tälloin muttei nyt mikään rappioalkkis, peruseläkeläinen.

Joo itenkin jotenkin vaan yhtäkkiä havahduin siihen miten absurdeja riitoja meillä on… että mä olen se pahantekijä kun haluan vaikka vkl tehdä jotain muuta kuin juoda. Monet miehen oudot käytösmallit saa kanssa selityksen kun miettii niitä siitä näkökulmasta että alkoholi on niissä se keskipiste… esim saatta lähteä baarien sulkeuduttua tuntemattomien asunnolle juomaan tms…

Aloittajalta pieni päivitys:

Ajattelin, että voisin huvikseni tulla antamaan jonkinlaisen päivityksen, vaikkei tilanne oikeastaan ole ihmeemmin kehittynyt. Tuolloin huhtikuussa meillä oli tosiaan jonkinlainen aallonpohja kun mies baarista kotiin tullessaan herätti mut ja haukkui huoraksi (aiemminkin on mua haukkunut mut tuo h-sana kyllä särähti korvaan aika pahasti + herättäminen, kun olin erikseen pyytänyt, ettei herättäisi kun seuraavana aamuna oli menoa.)

Tuon jälkeen olinkin itse kuukauden juomatta mikä osoittautui hyväksi päätökseksi. Miehen juomiseen sillä ei ollut mitään vaikutusta, mutta itsellä oli enemmän jaksamista koko tilanteen kanssa diilaamiseen. Riideltiin myös vähemmän, olettaen siksi, ettei tein selkeäksi, että en juo pisaraakaan, vaikka mies kuinka painostaisi tai maanittelisi. Meidän riidathan lähtee oikeastaan aina siitä, että mä haluan lähteä baarista kotiin, kun en halua juoda enempää ja mies haluaa jatkaa juomista. Tän kuukauden jatkoin kyllä juomista, mutta mielestäni maltillisemmin eli jos jotain hyvää tässä kaikessa on niin tulee omaa juomista tarkasteltua kanssa kriittisemmin. Olenkin kuullut, että monet alkoholistin puolisot lakkaavat kokonaan juomasta kun vieressä on jatkuvasti varoittava esimerkki…

Ikävä kyllä tilanne aikalailla palautui ennalleen riitelyn suhteen tuon breikin jälkeen. Viimekin viikonloppuna taas sain kuulla sen samaisen litanian, kuinka tylsä ihminen olen, en halua tehdä mitään ikinä, en rakasta enää miestäni, minulla ei ole kavereita, luovutan elämässä liian helposti (kun en halua tilata enää kolmatta kaljaa) ja ties mitä. Jostain ihmeen syystä tarjouduin, että mentäisiin miehen kanssa yhtä matkaa kotia, mutta miehen piti eka hakea joku kebabi ja koko se prosessi piti haukkua mua. Kun kebabi oli haettu piti lähteä hakemaan toinen ennen kun suostuu lähtemään kotia… Sitten kotiin päästyä tuli jotain riitaa siitä, kun en suostunut kertomaan, että millaista musiikkia haluaisin kuunnella ja jäi hissin ovien väliin seisomaan niin etten mäkään päässyt siitä asunnolle. Parasta kun vastustelevan miehen saa jotenkin raahattua lopulta asunnolle niin yleensä nukahtaa ihan muutamassa minuutissa. Seuraavana päivänä kun yritin miehen kanssa jutella tästä käytöksestä niin ilmoitti ettenkö mä ymmärrä kuinka ärsyttävä olen kun valitan hälle juomisesta… Kuulemma aikoo myös Tinderistä hakea jonkun uuden naisen, joka ei valita hänelle juomisesta…

Että sellaista. Toivoisi vaan, että joku kaveri tai muu pääsisi todistamaan toisen käytöstä ja sanoisi miehelle suorat sanat niin ehkä siinä vaiheessa tulisi jonkinlainen herätys…

Entäs jos sen herätyksen saisitkin sinä itse?

Jos alkoholistim heräämistä alkaa odottaa, sitä saattaa hassusti jäädä odottamaan liian pitkäksi aikaa. 10-20 vuotta menee äkkiä ilman että mitään heräämistä tapahtuu. itse sen sijaan joko menettää hermonsa, sairastuu läheisriippuvuuteen tai alkoholisoituu suurjuomarin vanavedessä.

Apulannan biisissä Valot pimeyksien reunalla on pirun hyvät sanat:

“Mutta viisaus on siinä että ymmärtää
Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois
Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi
Itseesi matkustaa”

Voi hyvin ja pidä huolta itsestäsi!

Juu kaipa sitä toivoisi, että joku ulkopuolinen huomaisi tämän meidän tilanteen ja vahvistaisi, etten ole vain itse mikään tiukkis vaan, että tässä on oikeasti kyse jostain ongelmasta. Asutaan hieman eristuksissä paikkakunnalla, jossa ei tunneta paljon muita niin sekin toki pahentaa tilannetta.

Joo kyllä oma alkoholin käyttö kanssa huolettaa, kun kaikki yhteinen tekeminen on baarissa ja siinä tulee sitten itsekin juotua. Miehellä on hyvin palkattu ja arvostettu duuni ja on selvinpäin erittäin hyvä puhumaan joten aika pitkään menee ennen kuin mikää kunnollinen pohjakosketus tulee. Ihmetyttääkin, että miten muuten niin fiksu mies voi suhtautua alkoholiin kuin teini-ikäinen…

Eihän tuo miehen suhde alkoholiin normaalilata kuulosta. Kun alkoholi laukaisee liki poikkeuksetta saman ikävän käytöksen, se tulee varmana liittymään hänellä juomiseen aina, ehkä jopa pahenee riippuvuuden edetessä. Eikä kuulosta, että mies itse olisi lähelläkään ongelmansa tunnistamista tai myöntämistä.

Osalla juominen on vähän identietttiikysymyskin tai jollain tapaa niin iso osa itseä ja elämää, että siitä luopuminen tuntuu mahdottomalta tai turhalta.
Olet kyllä oikeassa siinä , että omassa juovassa kuplassaan helposti normalisoi asioita, jotka eivät ole normaaleja tai kuulu likikään kaikkien elämään, vaikka niin luulee. Inhottavaa vielä tuo, että hän painostaa sinua juomaan, eikä kunnioita omaa tahtoasia.
Juominen ja krapulat ja hirveät riidat ja niiden jälkipuinti vie pirusti aikaa ja voimia ja on paljon pariskuntia ja perheitä, joissa niitä ei ole.

Meilläkin juominen oli yhteinen harrastus ja kun itse lopetin kokonaan ja miehen ongelma vaan paheni, ei yhteistä tekemistä löytynyt. Tai kauheasti muutenkaan ollut mitään yhteistä. Rupesin haluamaaan elämältäni jotain muuta kuin katsella kännistä tai krapulaista miestä, olla jonkinlainen sivuhenkilö hänen elämässään, enkä päähenkilö omassani.

MItä olet ajatellut tehdä? Toivotko, että mies raitistuu, vai että löydät voimia lähteä vai että jatkatte jollain tavalla yhdessä?

Näistä ei oikein saa selkoa, mitä toivot. Että joku tulisi ja sanoisi miehelle, että hänellä on alkoholiongelma, hän toteaisi “ahaa, en tiennytkään, täytyy lopettaa juominen”, hän raitistuisi ja sitten eläisitte onnellisinä elämänne loppuun saakka.

Todennäköisesti käytös humalassa tulee vaan pehenemaan, mitä pahemmaksi hänen ongelmansa kehittyy.

Kun toista ihmistä ei saa väkisin herätettyä tai raitistettua. Sillä kommentillani, että jos heräisitkin itse, tarkoitin sitä, että ehkä on hyvä pohtia, mitä sinä itse haluat elämältäsi ja millaisen parisuhteen haluat. Omaan elämääsihän sinä pystyt vaikuttamaan.

Ehkei ainakaan kannata jäädä sillä mielellä, että asiat muuttuvat paremmaksi, kun vain yrität ja odotat. Jos jää, niin jää sillä ajatuksella, että juominen ja haukkuminen jatkuu, ehkä paheneekin. Varsinkin jos jo nyt miehen vapaa-aikaan alkoholi kuuluu hyvin kiinteästi, eikä hän halua tehdä kanssasi mitään selvinpäin.

Luin tarinaasi suurella myötätunnolla, ymmärrän miten vaikeassa tilanteessa olet.
Mä olen itse 48-vuotias ja eronnut tänä kesänä alkoholistista. Hänkin on työssäkäyvä, ulospäin menestyvä ja karismaattinen ihminen. Juominen rajoittuu koti-iltoihin ja tilanteisiin, joissa ei esimerkiksi lapsia ole näkemässä. Jonkun (varsinkin hänen itsensä) mielestä ongelma ei ole paha.
Paitsi että on. Käyttö ei ole hallinnassa- on mm. ollut humalassa työpaikallaan ilta-aikaan ja saanut varoituksen. Lisäksi persoona on muuttunut, tuo ilkeily jota nyt todistat on ollut meillä arkea selvinäkin jaksoina, koska mies nk. kuivistelee, ei aidosti pyri raittiuteen vaan kärvistelee juomattomana. Kuvioihin on tullut juuri näitä muita naisia, jotka eivät ole “hulluja” tai “henkisesti väkivaltaisia” kuten minä. Kuitenkaan ei olisi halunnut erota vaan olisi halunnut pitää mut sellaisena ankkurinaisena, joka kestää häntä vaikka on nähnyt kaiken, ja kulissia ylläpidetään täysillä muihin suuntiin.
Hyväpalkkaisen miehen raha-asiat ovat aivan sekaisin, olen joutunut maksamaan hänelle saadakseni hänet kodistani ulos. Ikäviä yllätyksiä on riittänyt lukemattomia ja mies, jota olen pitänyt rehtinä ja luotettavana on valehdellut mulle mitä törkeimmin. Elämä oli juomisen, kuivahumalan ja hyvittely-kuherruskuukausien välistä vuoristorataa. Oma mielenterveys koetuksella.
Haluaisin, että nuorena ihmisenä vielä mietit, haluatko todistaa sairauden koko kulun mahdollisine loppuluisuineen. Ero alkoholistista ei ole helppo, kaikki käännetään sun syyksi ja kaipaus, läheisriippuvuus, kaikki tunteet vyöryvät päällesi. Mä kuitenkin suosittelisin, että lähtisit kohti parempaa. Myös Al-Anon - ryhmistä saat hyvää vertaistukea. Al-Anon perustuu ajatukseen, että me voimme olla onnellisia, vaikka alkoholisti vielä joisi. Joillakin se ehkä onnistuukin, mutta sulle sanoisin, että älä käytä elämääsi tuohon.
Kaikkea hyvää sulle.

Komppaan edellistä kirjoittajaa.
Tunnut odottavan, että jostakin tulisi joku, joka ratkaisisi tilanteen. Aikuisuuteen kuuluu se raskas puoli, että nämä joutuu ratkaisemaan itse; ei tule ketään sanomaan, ettei mies saa juoda tai kohdella sinua noin.
Sinä päätät itse, saako sinua kohdella noin vai eikö saa.

Jos mies ei lähde pariterarapiaan (jossa asia voisi kuitenkin muuttua selkeämmäksi ainakin sinulle) tai ei koe itsellään olevan alkoholiongelmaa, et asialle voi yksin ihmeitä tehdä.
Mitä luulet, että tapahtuu, jos pyydät valitsemaan menette pariterapiaan tai sinä lähdet tai mies hakee apua alkoholiongelmaansa tai muussa tapuksessa sinä lähdet? Mitä hän valitsee? Etsii tinderistä uuden? Jos näin on ei hän taida osata sinua arvostaa.

Jos teillä sattuu olemaan isot tuloerot ja mies maksaa enemmän yhteistä elämää ja rahoittaa tuota juomistakin myös sinun osaltasi, saattaa taloudellinen valtasuhde, tietyn luonteen omaavat alkavat noissa tilanteissa käyttäytyä entistä huonommin. Toinen koetaan omaisuudeksi, ostetuksi seuraksi, jonka tulee juoda kun käsketään tai suostua seksiin kun sitä vaaditaan.

Epäilen, että tuosta kuviosta ei voi poimia pois miehen liiallista juomista tai huonoa käytöstä humalassa ja kävisitte edelleen baarissa ja kaikki muu olisi ennallaan… Jos siis jotenkin toivot sitä.

Juu “ikävä käytös” aika hyvin kuvaa näitä alkoholin haittoja meillä. Ainakaan toistaiseksi alkoholi ei siis häiritse työssäkäyntiä eikä aiheuta ulospäin näkyviä ongelmia, vaan nimenomaan vaan tämä ikävä käytös mua kohtaan on ongelma. Olenkin miettinyt, että mies on vähän hölmö, jos kävisi yksin tai kavereitten kanssa juomassa, en varmaan jaksaisi edes välittää, mutta jostain syystä haluaa, että minä aina lähden hänelle ryyppykaveriksi, josta sitten aina seuraa riitaa.

Tämä kanssa meillä kuvastaa hyvin tilannetta. Mies opiskeluaikoina kavereitten kanssa aloitti juomisen ja nuo ajat ovat hänelle tärkeitä. Liittää alkoholin vahvasti hauskanpitoon ja seuraelämään.

Kaipa sitä vielä tässä vaiheessa toivoisi, että ymmärtäisi alkaa käyttämään alkoholia kohtuudella. Kaipa on semmoinen fiilis, että suhteessa on vielä jotain jäljellä. Arkiviikot kun kuitenkin sujuvat. Näin ulospäin tilanne näyttää myös hyvin yksinkertaiselta: Toisen pitäisi vaan juoda hitaampaa tahtiin ja vähemmän niin, ettei tolkku lähde. Onhan sitä itsekin joskus tullut alkoholin kanssa mokailtua, mutta sitten siitä sekoilusta opittu. Mutta toki monet tarinat täällä pelottavat, juuri tuollaista vuoristoratailua pelkään eniten, että tilanne hetkeksi paranee, ennen kuin syöksyy taas alas. Raittiina miestä en osaisi edes kuvitella, kun alkoholi on hänelle niin tärkeä juttu. Siinä vaiheessa koko suhde pitäisi rakentaa uusiksi ja ties mitä piruja alkoholin tilalle tulisi.

Parisuhdeterapiasta on sanonut, että voi tulla ja ehkä se voisikin olla hyvä steppi. Toki jännittää miten tulee menemään kun tuo alkoholi on hänelle erittäin arka aihe, ettei sitä saa mitenkään arvostella… Jos laitan valitsemaan minun ja alkoholin välille niin varmasti valitsee alkoholin. On hänelle selkeästi tärkeä selviytymiskeino, eikä näe että olisi alkoholin kanssa ongelmaa.

Kiitos myötätunnosta <3 Olenkin kokenut itseni hyvin yksinäiseksi tämän asian tiimoilla, kun ainakaan tällä hetkellä ei ole elämässä sellaisia ihmisiä joiden kanssa tästä viitsisi jutella. Aika kylmäävä tuo sinun tarina, pahoittelut, että olet joutunut tuollaista kokemaan. Todella raskasta kun toinen ei KOskaan nää omassa käytöksessään mitään ongelmaa. Meidänkin suhteen ongelma on siis hänen mielestään se, että minä en tykkää tehdä mitään hauskaa enkä ehdota meille mitään hauskaa tekemistä. Jos ehdotan jotain tekemistä, niin toteaa, ettei tuo riitä korvaamaan alkoholin juontia. Raskasta on kyllä kun tuntuu, että kaiken tämän kestämisen jälkeen mies toteaa, että onkin oikeastaan aika kyllästynyt muhun ja muita naisia pitäisi saada kuvioon :open_mouth: Osittain on kai semmoista kiristystä … Tuntuu, ettei mies tee oikein mitään henkistä työtä vaikka pettymysten kestämiseen vaan viinaa vaan pitäisi saada.

Tämähän on juuri se ongelman ydin; alkoholisti tai alkoholiriippuvainen ei kykene käyttämään alkoholia kohtuudella.
Teilläkin tilanne voi olla se, että nyt mies ei halua lopettaa ja hiukan myöhemmin hän ei pysty siihen.

Jostain syytä on vallalla sitkeä käsitys, että ongelmaa ei ole, kun työnsä pystyy hoitamaan. Tosaiassa valtaosa alkoholiongelmaisista on työelämässä. KOton aon ollut ongelmia usein jo n. 10 vuotta, ennekuin alkoholiogelman alkaa vaikuttaa työntekoon; tulee maanataipoissaoloja, työtehon laskua, krapulassa a humalaassa töihin menoa, rattijuopumuksia ym.

Etsi ihmeessä tietoa alkoholismista ja riippuvuuksista, kaikkea mahdollista niin näet millaine kehityskaari sairaudessa on. Todennäköisesti miehelläsi on jo voimakas psyykkinen riippuvuus alkoholiin, myöhemmin tilanne voi olla se , että hän tarvitsee jo aamulla alkoholia päästäkseen toimintakuntoiseksi ihan fyysisten oireiden takia.

Teilläkin ongelma jo selkeästi on, joska alkoholi on miehelle arka aihe. meillä pariterapiakin loppui siihen kun tietenkin myös alkoholinkäytöstä olisi pitänyt puhua. Se vaikuttaa käytökseen ja parisuhteen ja perheen dynamiikkaan. JUova usein on hyvittelee mokailujaan ja ostaa sillä oikeuden taas juomiseen. Että välttämättä sitä hyvää ei ole olemassa ilman pahaa. Puoli usien luulee, että ne ikävät asiat on otettavissa pois ilman, että muukin muuttuu.
Googlaile ja perehdy asiaan. Eihän sinun ole vielä pakko tehdä mitään jos et halua. Tilannetta voi seurata ja pohtia oman elämänsä suuntaa ihna rauhassa. Tälläkin sivustolla on tuolla tietopankki osiossa paljon tietoa eri riippuvuuksista.

maivita.fi/alkoholismi

vaestoliitonterapia.fi/2022/01/ … -paihteet/

Hei,

Oma kumppanini pyrki kaikin keinoin pääsemään minusta eroon juodessa eli siis täysin päinvastoin kuin teillä. Suhteen alkuaikoina otettiin yhdessä kuppia ja aluksi tämä yhteinen harrastus oli oikein hauska. Jossain vaiheessa riitely lisääntyi, kun kumppani vältteli seuraani. Jälkikäteen hän on selittänyt, että joutui seurassani rajoittamaan päihteiden käyttöään ja sen takia hän joko aloitti kanssani riidan tai jatkoi iltaa minun väsyttyäni. Minähän en siis kumppaniani rajoittanut, keskityin tuolloin täysin omaan juomiseeni. Hän vain koki oman päänsä sisällä, että on parempi piilotella minulta tätä puolta itsessään, eli klassista ongelman peittelyä.
Kun ajan saatossa vähensin merkittävästi juomistani ja lopulta lopetin, oli kumppanini enemmän kuin tyytyväinen. Nythän en ollut enää halukas lähtemään mukaan rientoihin, joten hän sai vapaasti vetää kaksin käsin. Toki hänen suunnaltaan tuli välillä ristiriitaisia viestejä, sillä joskus hän haukkui minua ja hermostui minuun, kun hänen mielestään kuvittelin olevani parempi kuin muut. Tämä oli täysin hänen oman päänsä sisällä, sillä en puhunut omasta päihteettömyydestäni tai muiden käytöstä. Ehkä minä toimin kumppanilleni peilinä johon hän ei halunnut katsoa ja hän riiteli peilikuvansa kanssa minun kauttani.

Kun alunperin tiedostin kumppanini ongelman, toivoin hänen oppivan kohtuukäyttäjäksi. Tällöin vielä join itsekin enkä kyennyt kuvittelemaan tulevaisuuttani ilman alkoholia. Tämä taitaa olla myös hyvin yleinen ajatusmaailma, sillä meidän kulttuurissamme ihannoidaan ja normalisoidaan alkoholin runsasta käyttöä. Pikkuhiljaa näin raittiin elämän mahdollisena ja suorastaan miellyttävänä ajatuksena, kun seurasin kumppanini sekoilua. Jätin itse alkoholin ja toivoin tietenkin sen olevan kumppanilleni yhtä helppoa. Ei tietenkään ollut.

Minulle tuli vielä mieleen, että oma kumppani kännipäissään riiteli ja haukkui eikä muistanut siitä seuraavana päivänä mitään. Mutta hän ei voinut myöntää muistikatkoksia (sehän olisi merkki siitä ettei hallitse juomistaan) vaan yritti esittää muistavansa kaiken. Oli siis todella hankalaa yrittää keskustella hänen kanssaan minua loukanneista asioista, kun hän ei edes muistanut niitä. Ja muistamattomuus auttoi häntä myös pääsemään riidoista yli helpommin, koska hän kykeni leikkimään ettei mitään ole tapahtunut. Voiko tämänkaltaisesta olla kyse myös teidän kohdalla?

Minäkin ajattelin kumppanini olevan vähän hölmö, kun hän koki tarpeelliseksi valehdella juomisestaan. Hän sanoi tulevansa kotiin yöksi (mutta ei tullut) tai sopi kanssani treffit joille ei päässyt joko kännin tai krapulan takia. Minä jaksoin ihmetellä tätä toimintaa, sillä enhän minä valittaisi jos hän voisi pitää sovitusta kiinni tai sanoa suoraan menevänsä nyt kolmen päivän ryypylle. Mutta eihän se olisi ongelma, jos hän olisi kyennyt hallitsemaan sitä. Hän on myöhemmin kertonut, että aina uudestaan lupasi minulle asioita, koska halusi itsekin uskoa kykenevänsä. Ja aina uudestaan hän joutui pettymään, kun alkoholi hallitsi häntä eikä hän alkoholia.

Joo tästä olin jopa yllättynyt miten vaikea aihe oli miehelle. Olettaisin kun käyttö on noin tärkeätä niin pystyisi jotenkin perustelemaan ja keskustelemaan siitä. Viime viikolla kun vihdoin suoraan sanoin, että olen huolissani hänen juomisestaan, kun ehdotti yhtäkkiä keskellä viikkoa, että lähdettäisiin baariin, niin siitä seurasi varmaan vuorokauden mykkäkoulu enkä varmaan ikinä ole nähnyt noin vihaisena.

Kyllähän sitä myös toisaalta ymmärtää olisi itsellekin tiukka paikka jos joku läheinen yhtäkkiä ilmoittaisi, että on huolissaan mun juomisesta, mutta pystyisin kai edes jotenkin keskustelemaan siitä? Onko kellään muuten kokemuksia siitä, että joku tällainen keskustelu olisi mennyt hyvin? Luin jostain, että olisi hyvä varoa tuomitsemista ja ajautumasta tunteiden valtaan, mikä ei kyllä omalla kohdalla ainakaan täysin onnistunut.

Olen muuten yllättävän monelta kuullut tuon, että kumppani on jostain saanut päähänsä, että hänen juomistaan pyritään rajoittamaan vaikkei toinen osapuoli ole aiheesta edes (ainakaan siinä vaiheessa) kiinnostunut. Meilläkin mies joskus kännissä poltti tupakan ja ilmoitti isoon ääneen kavereille, että aikoo polttaa tupakan tyttöystävän kielloista huolimatta ja siis koskaan en ole kyllä mitenkään tupakointia kieltänyt :smiley:

Joo, jotain tällaista lienee meilläkin. Eli kun juon vähemmän kai kuvittelee, että haluan jotenkin tuomita muita (ja erityisesti häntä). Ehkä tarvitsee minut myös seurakseen juomaan pitääkseen yllä jonkinlaista illuusiota siitä juominensa on täysin normaalia ja ei vaikuta parisuhteeseen?

Tämä voisi kyllä olla hyvä selitys. On todella haluton käymään mitään riitatilanteita jälkikäteen läpi. Ehkäpä ei tosiaan muista niitä… tai halua muistaa… Itseltä ne eivät ikävä kyllä unohdu yhtä helposti.

Noniin pientä päivitystä taas. Ensinnäkin kiitos kaikille kaikista kommenteista. Ne on kaikki luettu, ja vaikka en olisikaan niihin suoraan vastannut niin kaikki ohjeet ja ajatukset ovat olleet tärkeitä. Ja tietenkin myötätuntoa ja zemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville/olleille.

Me käytiin nyt viime viikolla pariterapeutilla. Ensinnäkin on sanottava, että tuntui todella hyvältä, että terapautti tarttui alkoholin käyttöön ja alkoi kysellä mieheltä aiheelta. Tämä tuntui todella hyvältä sillä tähän mennessä on tuntunut, ettei kukaan ulkopuolinen ole millään tavalla puuttunut, vaikka mies oli minkälaiset sekoiluperseet vetänyt. Toki ymmärrän että kaverit tms. näkevät miestä harvemmin, joten saattavat olettaa, että kyse on jostain yksittäisestä ylilyönnistä, eikä joka viikonloppuisesta tavasta. Ulkopuoliset ovat varmaan myös haluttomia puuttumaan muiden asioihin (eikä se toki heidän velvollisuutensa olekaan), mutta ainakin omasta mielestäni kaverilta (oli parisuhteessa tai ei) voi hyvin kysellä vähän alkoholin käytöstä ja tuoda esille omia havaintojaan, jos toisen alkoholin käyttö yhtään huolettaa. Addiktio on kuitenkin sairaus josta kukaan ei kuitenkaan hyödy.

Teraupeutti kyseli myös meidän lapsitoiveista ja pakko myöntää, että tuo oli ajatuksia herättävää. Pakkohan se on myöntää että omalla kohdalla lapset ovat haaveissa (ainakin jossain määrin), eikä tällaiseen suhteeseen niitä luonnollisestikaan voi hankkia. (Toki en tuomitse ketään nämä ovat vaikeita valintoja, eivätkä missään tapauksessa edes täysin ihmisten kontrollissa). Jollain tavalla nuo lapsihaaveet ainakin itseäni myös vähän nolottavat? Etenkin kun mies on ollut aiheesta melko kielteinen. Tuntuikin tässäkin asiassa siis hyvältä terapeutti nosti tämän esille, että tällainenkin haave voi olla.

Että sellaista tällä kertaa. Olin viime viikonloppuna vähän huomaavinani, että nuo terapeutin sanat olisivat jollain tavalla uponneet, kun mies hitaampaan tahtiin tuntui juoman ja niin, ettei olleet valot täysin poissa päältä. Tänään tosin mies taas julisti, että ihmiset jotka eivät juo alkoholia eivät yleensä “tee mitään” ja eivät esimerkiksi lainkaan urheile. En lähtenyt tätä logiikkaa purkamaan. Nyt jännittää nähdä miten tämä viikonloppu menee, mutta ainakin sanoisin, että omalla kohdalla jonkinlainen mielenmuutos on käynyt, että jaksa miehen kännihaukkumisia enää enkä suostu siihen enää siihen, että minua painostetaan juomaan enemmän. Eli jos ei käytökseen nyt tule muutosta, niin haetaan lisää apua tai mietitään muita keinoja sitten.

Hienoa kuulla, että olette päässeet tilanteen selvittelyssä jonkinlaiseen alkuun!
Tuostahan on hyötyä ihan tämänhetkisen tilanteen selkiyttämisestä niin siinun kuin miehenkin mieleen. Hahmottuu miten teillä menee ja millaisia ajatuksia kummallakin on tulevaisuudesta. Kahdestaan puhuessa homma menee helposti riitelyksi.

Iso hyöty tuosta on sinulle ja teille molemmille jatkatte matkaa yhdessä tai eroatte.

Hyvä sinä! Itseään saa suojella, eikä humalatila ole mikään puolustus tai oikeutus käyttäytyä huonosti tai painostaa ketään juomaan.