Jossain vaiheessa juominen muuttui monipäiväiseksi sekamelskaksi. Toki rakastuin alkoholiin heti ensisiemauksella joskus rippikouluiässä. Olin aina se porukan kännikala. Penkkariajeluilla makasin naama valkoisena kuorma-auton lavalla. Urheilin kuitenkin ihan kansallisella tasolla ja menestyin opinnoissani. Vapaus koitti, kun pääsin yliopistoon. Ei enää stressiä, ei pingottamista. Haalaribileet? Kyllä kiitos. Vaihtovuosi ulkomailla? Yes, please. Palasin Suomeen turvonneena.
Vuonna 2005 taisin alkaa tiedostaa, että jokin on pielessä. Silloin kävin ensimmäistä kertaa näillä sivuilla. Opiskelin ja kävin töissä. Valmistuin. Puolitoista vuotta sitten, 20 kiloa ylipainoisena ja henkisesti pohjamudissa rypevänä rauniona päätin ryhdistäytyä. Puolen vuoden kuiva kausi siitä seurasikin. Urheilin taas aktiivisesti ja kuntoni nousi kohisemalla. Opiskelin uutta tutkintoa. Sitten aloin taas juoda. Kurkusta alkoi solahtaa alas nestettä kompakteissa 3-4 päivän putkissa. Opinnot jatkuivat. Alalla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta työharjoitteluun. Näkymät olivat ankeat. Miksipä en siis joisi? Kesäkin oli tulossa. Valmistumisen jälkeen olisi paikallaan pitää lomaa. Juomislomaa.
Viiden päivän putken jälkeen menin lääkäriin. Rauhoittavilla ränni katki ja a-klinikan asiakkaaksi. Tuosta on nyt kolme ja puoli kuukautta aikaa. Kuivattelu on mennyt yllättävän vaivattomasti. Kuitenkin eilen, joulukuun viimeinen päivä, meinasin toden teolla retkahtaa. En tiedä miten sen tein, mutta jätin ottamatta. Nyt tunnelmat ovat sekavat.
Koko kuivattelun ajan olen jatkuvasti ollut juovassa seurassa. Käyn baareissa useita kertoja viikossa. Tapaan kavereita, jotka lähes poikkeuksetta juovat. Lärvejäkin. Osallistun tietovisoihin ja seuraan jalkapalloa. Juomahimo ei ole yllättänyt. Eilen se iski kuin miljoona volttia, kun puun takaa muutama viikko sitten suhteen katkaissut ex riekkui onnellisen oloisena facebookissa. Se riitti tekosyyksi. No, en kuitenkaan ottanut.
Faktaa: Olen aina rakastanut juomista. Tämän juomiseni vuoksi en ole päässyt työelämään kiinni. Juomiseni takia ainakin yksi, kenties kaksi lupaavaa parisuhdetta on kariutunut. Juomiseni seurauksena olen kehittänyt jonkinlaisen ahdistuneisuushäiriön. Se ei nimittäin pitkinä kuivina kausina vaivaa. Juomalla suunta on siis ainoastaan alaspäin. Kohtuukäyttö on mahdoton ajatus. Eilinen impulsiivinen himo tiivistyi tarpeeseen tintata ja tintata lujaa. Ei todellakaan ollut kyse viattomasta pikkusormen viemisestä vaan putki päälle ja valot sammuksiin. Kyllä pelästytti.
AA alkaa tuntua houkuttelevalta. Aloitan nyt kuitenkin aluksi tipattoman tammikuun.
Niin varmasti kaikki täällä joskus. Kerroit jo aika kattavasti kaikkia huonoja puolia ja haittoja joita juomiseen liittyy. Mutta mitä hyviä puolia siihen liittyy? Siis; minkä tarpeen juominen täyttää ja mitä siitä saa?
Ja sitten kun sen tietää, miten muuten voi täyttää sen tarpeen tai ilon jota hakee juomalla? Tervetuloa.
Tervehdys Tarharyhmä ja kiitos kysymyksestäsi, joka onkin visainen. Juodessa kaikki tuntuu paremmalta. Velat muuttuvat saataviksi ja sitä rataa. Ilmeisesti pidän maailmaa jotensakin veemäisenä paikkana ja itseäni veemäisenä tyyppinä. Keittiöpsykologiaa, voi sentään.
Taitaa raitistuminen vaatia aikas totaalista elämänmuutosta ja omien maailmanhavainnointifiltterien huollattamista tai peräti vaihtamista. Sikäli kun olen ymmärtänyt, kokeneemmat läträäjät puhuvat edellytyksenä olevan pohjan saavuttamisen ja jos tuntuu, että vielä olisi viinaa juotavana, ei raitistuminen ole mahdollista.
Vaikka tuntuisi kuinka hyvältä, vaikka saavuttaisi hienoja asioita, ei mikään vedä vertoja noiden asioiden juhlistamiselle. Viinalla. Lukemattomat tentit, turnausvoitot, työprojektit on kanonisoitu alkoholikoomalla.
Raitistumisen yrittäminen putkista kuntoutumisen jälkeen vaikuttaa olevan loputonta kieltäytymistä.
Off-topic: Yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani
Raitistuminen vaatii ajattelutavan muutosta, ja voisit ehkä aloittaa vaikka tällä: Sano ‘kyllä’ elämälle, unohda se ‘ei’ juomiselle. Mitä enemmän ajattelee ‘älä juo’ sitä enemmän juomisen ajatus myllää aivoissa. Käännä ajatuksia siihen, mitä kaikkea hyvää raittius tuo elämääsi. Urheilijana olet varmasti tutustunut mielikuvaharjoitteisiin - siispä näe itsesi raittiina tilanteissa, joissa haluat onnistua ja sitten onnistu!
Onnea ja menestystä!
Moi cricket! Tuo onkin hyvä neuvo. Tällä hetkellä tosin mielikuvaharjoituksessani kuvittelen itseni heräilemässä vuoteen 2011 naapurini housuissa. Hän kun möykästä päätellen tanssahteli aamukuuteen. Huh, ajatuskin puistattaa.
Et ainakaan menetä mitään vaikka käyt kokeilemassa muutaman kerran. Jos asut PK-seudulla niin kokouksia on tiuhaan tarjolla. Käy muutamassa eri kokouksessa ja tee sitten johtopäätöksesi.
Alkoholi on salakavala,viekas ja hämäävä vastustaja ja iskee juuri mielellään puun takaa ts. silloin kun kaikki järkisyyt tuntuvat puhuvan juomista vastaan.Mutta alkoholi jättää kyllä herrasmiesottelijan tapaan kohteensa rauhaan kun tämä myöntää voimattomuutensa ylivoiman edessä.
Vinetto, olet varmasti oikeassa. Mitään kynnystä AA:ta kohtaan ei ole. Jokin turvaverkko tuollaisten juomahimojen varalta on oltava. Lähin ryhmäkin kokoontuu näköjään 200 metrin päässä kotiovesta.
Todellinen kotiryhmä Kerran eräs toveri puhui ryhmästä joka oli ollut hänen allaan (kerrostalo) vuosikausia hänen siitä mitään tietämättä, kunnes oli alkanut etsimään apua ongelmaansa. Näin ne ryhmät ovatkin juuri siellä missä pitääkin, kunhan itse on myös, silloin kun pitääkin.
Toivon voimia ja rohkeutta sekä nöyryyttä tiellesi, jotta asiasi menevät kuten pitääkin.
Mahtavaa! Päivät pitenevät. Kevät on käsillä nopeammin kuin huomaakaan. Kirkkaan kevättalven auringon innoittamana on tullut monasti kallistettua kuppia, vaan ei tänä vuonna.
En ole mennyt AA-kokoukseen. Tein ainoastaan tiedusteluretken paikan ovelle. Hah! 2 minuuttia kävelyä alamäkeen. Sinne sitten, jos tarvetta esiintyy.
Miksi ihmeessä joisin? Kykenen nauttimaan elämästä ilman aivotoimintoja sekoittavaa myrkkyä. Sosiaaliset tapahtumat sujuvat mainiosti. Olo on loistava. Treenaan liki päivittäin. Luen paljon kirjoja. Työttömyyskin saa luvan päättyä. Sinnikkyys hakemisessa alkaa tuottaa tulosta. Ystävät ovat todenneet, että näytän hyvinvoivalta.
Menee ehkä liiankin hyvin. Täytyypä olla varuillaan, vaikka juuri nyt juopottelu ei kiinnosta pätkääkään. Eilen kulkiessani kaupungin halki näin taksista nousevan keski-ikäisen miehen, jolle on selkeästi maittanut. Varmaankin jo pitkään. Hän oli tietysti yksin. Kello oli edennyt tunnin uuden viikon puolelle. Mies laahusti röökiään sytytellen ravintolan ovea kohti. Surullinen näky.
Nimimerkki Smokki & Sikari puhui raittiudesta eräänlaisena Indiana Jones -kokemuksena. Loistava vertaus. Omassa konstruktiossani en tosin ole Dr. Jones, vaan urhea lehtimies Tintti.
Sinuttele vain reilusti ja kutsu Smokiksi, niinkuin muutkin. Hieno homma, että se polku sinne AA:N kynnykselle asti on tallattuna. Itse taidan tästä lähteä niiden ovien sisäpuolella lämpimään.
Juu, sisään on tultava jos meinaa apua saada. Enhän tullut juovuksiinkaan pelkästään pubin ovea kadulta tuijottaen.
Itselleni olivat keväät vaikeita aikoja. Kun lumet sulivat ja kevät tuoksui ilmassa,talvikengät vaihtuivat kevyempiin niin tuli muutenkin epänormaalin kevyt olo jota oli melkeinpä pakko terästää etyylialkoholilla. Monesti keväisin orastava raittius katkesi kuin kanan lento. Toivon sinulle parempaa !
Jotenkin on vahva usko siihen, että korkki pysyy kiinni. Toivottavasti kyseessä ei ole liiallinen uho, joka kostautuu. Ensimmäinen pidempi kuiva kauteni päättyi, koska koin olevani taas kykenevä juomaan. Niin olinkin mutta vain hetken. Pian määrät ja sessioiden pituudet karkasivat ennen näkemättömän pitkiksi. Seurauksena mahalasku. Ei huvittaisi toistaa samaa virhettä. AA-kokouksesta lähden etsimään voimaa, jos taakka selkään ilmaantuu ja en sitä jaksa kannatella.
Voisitko ehkä ajatella, että nyt kun on tunne, että korkki pysyy kiinni, vahvistaisit sitä tunnetta paitsi käymällä AA:n ovella myös astumalla sisään? Voimaa kun voi etsiä, ennen kuin taakkoja ilmaantuu. Minäkin uskoin kykeneväni olemaan kuten muut (=ottamaan yhden lasillisen) pitkän raittiin ajan jälkeen, seurauksena kananlento, jonka laskuvaiheesta en muista mitään. Nyt haen tukea AA:sta siihen(kin), että en sortuisi liikaan itsevarmuuteen. Oma mottoni on: Raittius on iloinen asia, ei siihen kannata ottaa
Moro Askel! AA toimii ja eheyttää ihmisiä. Siitä on kiistattomia todisteita. Voisinhan sinne mennäkin, ei siitä varmasti haittaa olisi. Juuri tällä hetkellä pärjään kuitenkin mainiosti omilla selvitymiskeinoillani, joista yksi on tämän p-linkin seuraaminen. Tästä on ollut paljon apua etenkin silloin, kun on ollut heikompia hetkiä. Itseluottamukseni ei onneksi edellisenkään juomattoman pätkän jälkeen perustunut harhaan juomiseni hallitsemisesta. En missään vaiheessa ole kuvitellut kykeneväni kohtuukäyttöön. En ole oikeastaan ikinä edes juonut kohtuudella. Kun alkoholi kutittelee mielihyväkeskusta, sitä haluaa kaataa sinne kunnolla.
Tällä hetkellä ajatus alkoholin nauttimisesta suorastaan kuvottaa minua. Äskenkin bussissa eräs arviolta parikymppinen jannu hoippui käytävällä. Tiedä sitten mitä ottanut, viina kuitenkin tuoksahti. Tavallaan hirvittävän ikävä sanoa, mutta vastaavat esimerkit auttavat valtavasti omassa raittiuspyrkimyksessä: “Ei enää ikinä. Tuossa tilanteessa en tule enää olemaan.”
Toivotan raitista loppukuuta kaikille sitä tavoitteleville! Ja muillekin, toki.
Noooo…eihän siitä lopettamisesta sitten mitään tullut. Kestikö tuo nyt 7 kuukautta ja kaksi viikkoa. Kesäkuusta asti onkin sitten maistunut ihan vanhaan malliin, etenkin jos on ollut vapaita. No, turha kai tässä on enää itkeä, kun löysät ovat jo housuissa. Joulutärinät on täristy ja
kolmas lopettamisyritys alkakoon tästä.
Onnistuihan se lopettaminen ihan hyvin, ja 7 kuukautta on jo sen pitunen pätkä raittiutta, että siitäkin voi olla kiitollinen. Moni ei nimittäin pysty siihenkään.
Mutta uudella yrityksellä voi miettiä mitkä seikat johtivat retkahdukseen, ja tehdä jotain eri tavalla jos haluaa pysyvää raittiutta.
Terve Ketostix! Puhtaalla tahdonvoimalla ja olosuhteiden pakottamana sitä näköjään pystyi pidättäytymään yllättävän pitkään. Mutta toden totta, aika monen asian pitää muuttua, ennen kuin voi puhua raittiudesta yhtään mitään. Nytkin alku ainakin lähtee liikkeelle olosuhteiden pakosta, sillä sen verran kaoottiseksi on meno kiihtynyt parin viimeisen kuukauden aikana. Erikoista touhua - sitä on jo valmiiksi perjantaina aivan silmät ristissä mutta kun kellokortti kilahtaa, alkaa parin päivän sekoilu. Tappeluja, kaatuilemisia, sammumisia milloin minnekin, oksennusta, tikkejä otsassa ja mitä näitä nyt onkaan. Kaikki varmaan tietävät. Tämä siis perusviikonloppuna. Entäs ne pidemmät vapaat? Eiköhän tämä kuvio vie melko nopeasti sairaalaan, kortistoon, käräjäoikeuteen, vankilaan, hautuumaalle.
Kerroit jo aika kattavasti kaikkia huonoja puolia ja haittoja joita juomiseen liittyy. Mutta mitä hyviä puolia siihen liittyy? Siis; minkä tarpeen juominen täyttää ja mitä siitä saa?
