Miten pystytte “unohtamaan” peleille menetetyt rahat ?
Minä en pääse " niistä yli " !
Apua !
Pelaaminen jatkuu kun kuvittelen vielä saavani ne joskus takaisin ! 
Nostitpa hyvän kysymyksen esille. Menetettyjen rahojen takaisin voittaminen on todellisuudessa se syy, joka estää pelaamisen lopettamisen monilla. Itse en tiedä muuta keinoa kuin ajatusten pitämisen kurissa. Olen usein miettinyt miten juopoilla on helpompaa, kun rahat on hävitty juomiseen niin niitä ei voi voittaa takaisin juomalla lisää kun taas pelureilla on ajatus siitä ihmepelastuksesta, jolla saisi häviämänsä rahat takaisin ja jäät noidankehään.
terv.
JokuJaskanen
Koska ne on juuri sitä mitä sinä sanoit: menetettyjä rahoja. Aika moni meistä on varmaan kokeillut saada niitä takaisin ja huomannut, että sitä menetettyä rahaa tulee aina vaan lisää, mitä enemmän yrittää saada niitä takaisin.
Pitää katsoa eteenpäin. Itse olen tehnyt loppuvuodeksi budjetin, missä näkyy kaikki tulot ja menot, ja kun näen konkreettisesti sen, miten paljon pelaamattomassa elämässä jää rahaa enemmän, se auttaa minua ainakin paljon. Pelatessa raha ei ole rahaa, vaan pelkkiä pelimerkkejä, itse en ymmärtänyt edes kuinka paljon pelasin ennen kun aloin tähän lopettamisprosessiin.
Ei niitä kannata unohtaa, ne kannattaa pitää mielessä hyvin, koska kun muistaa mitä se pelielämä on ja kuinka pahaan velkakierteeseen sillä voi itsensä saada, se auttaa omalta osaltaan pelaamattomuudessa.
Itselläni menetettyä rahaa on absoluuttisesti mitattuna aika vähän (minulle se on kyllä paljon), ja siksi ehkä juuri minun on helppoa nähdä tämä raha-asia vähän eri tavalla. Tätä näkökulmaa ei oikein voi siis soveltaa niihin, joila on velkoja ja/tai useita (kymmeniä) tuhansia euroja pelattuna, mutta haluan kertoa tämänkin.
Itse olen mielessäni käyttänyt pelaamani rahat omaan elämääni, elämykseen, “harrastukseen”. Pelaaminen on huono “harrastus” minun mielestäni vain silloin, jos siihen a) käyttää liikaa aikaa tai rahaa, b) koukuttuu. Minulla nuo kohdat täyttyivät, mutta nyt se on takana, enkä ole tällä hetkellä köyhempi kuin peliongelmattomat ystäväni. Tavallaan se tekee minut onnelliseksi. Ei ole rahaa jäänyt säästöön, mutta eipä ole kyllä muillakaan kaupunkilaisnuorilla, jotka elävät tämäntyyppisellä elämäntyylillä, eikä olisi minullakaan jäänyt ilmankaan pelejä. Raha löytää tiensä pois lompakosta - kyllä, ystäväni ovat käyttäneet rahansa melko varmasti parempiin elämyksiin, esim. matkailuun ja muotiin. Mutta viikon loma ulkomailla kesäkuussa 2013 tai viikon peliputki kotona kesäkuussa 2013, mikä niiden ero nyt enää on? Toki viikon loma vaikka ystävien tai perheen kanssa ulkomailla on paljon merkittävämpi, hyväksytympi ja loppujen lopuksi nautinnollisempi asia, mutta jos rahasta puhutaan, niin sinne Rhodokselle nekin rahat menivät eivätkä takaisin tule!
Erona näissä on tietysti se, että viikon loma on viikon loma ja sitten takaisin arkeen, kun taas pelihelvetti jatkuu ja jatkuu jos ei asialle tee mitään. Siksi on tärkeää tehdä ja ottaa niskasta kiinni! Oma ongelmapelaamisruljanssi kesti todella lyhyen aikaa, mutta sen aikana meni rahaa summa, jota tuskin tulen kellekään koskaan kertomaan. Sinänsä ajattelen sen oppirahoina, en nyt tietenkään lämmöllä muistele, mutta se on elämää ja kestän sen.
Korostan vielä, että tästä kirjoituksesta ei saa jäädä kuvaa, että “pelaaminen on harrastus siinä missä muutkin, hyvä pointti, menenpä pelaamaan ja lopetan harrastukseni”. Ongelmapelaamiseen sitä aikaa ja rahaa menee vähän enemmän kuitenkin! Muutenkin tämä ajatukseni on aikalailla täynnä ns. itselleen selittelyä, mutta pidän tästä ajatuksesta ja aion pitäytyä tässä.
Eli tehkää ongelmille jotain ja älkää miettikö menneitä. Jokainen sen tietää, mutta vielä kerran pojat: rahoja et tule koskaan voittamaan takaisin, älä aloita kierrettä.
Hei
Hyviä vastauksia.
Kerrompa tässä elokuustani, olin taas hyvän matkaa pelaamatta kunnes elokuun alussa ostin ensin ärrältä arvan ja siitähän ei pitkä matka pelikoneille ollut. Niimpä kävin häviämässä 140 euroo, tuota olen tämän kuun yrittänyt saada takaisin, tuskaista taistelua on ollut, kävi jo 25 eurossa ja eilen ajattelin saavani loput mut nous taas 50:n.
Se on kuitenkin muutosta että nykyään olen jotakuinkin kärryillä koko ajan tilanteesta.
Vanhoja menetyksiä en ihan tarkalleen osaa sanoa mutta tuhansia KLUPS
Tää on mun elämää !
Minulla on niin että silloin kun on peliputki päällä ja on häviöllä, haluaa epätoivoisesti voittaa rahat takaisin. Mutta enimäkseen vaan sen takia että voisi jatkaa pelaamista. Pelaatessa rahaa “tarvii” vaan pelaamisen, muuta ei ajattele. Ja kun rahaat loppuu on ensiksi kauhea olo siitä että enää en saa pelata… Sitten jonkun ajan päästä todellisuus iskee - voi hitto, minulla ei ole rahaa millä ostaisin ruokaa, maksaisin laskut, lyhentäisin lainaa… Masentaa ja ahdistaa. Pikku hilja kun järki tulee kuvioon mukaan ymmärrän että pelaamalla en rahoja takaisin saa. Joten hetkellisesti ryhtistyn.
Eli hävittyjä rahoja kaipaan vaan jotta voisin jatkaa pelaamista. Nyt kun olen ollut vähään aika pelaamatta, osaan rahaankin suhtautua järkevämmin. Ja pelaamalla ei sitä rahaa takaisin saa!!!
Minä kyllä ajattelen et jos saisin kaikki pelaamani rahat jostain takaisin niin pelaaminen ois helppo lopettaa kuin seinään.
Sitä ikävää menetyksen taakkaa ei enää ois, eikä tarvetta pelata, siltä musta tuntuu.
Kyllä sinunkin on joskus uskottavaa että pelaamalla et rahoja takaisin saa. Useamalla peluurilla käy niin että jos isompi voitto osuu kohdalle sitten pelaatan vielä hurjemmin . Menee voittarahat sekä ekstra päälle , jonka hälkeen velkaa entistä enemmän Sinulla ilmeisesti tässä suhteessa illuusiot jäljellä. Ota meistä opiksi - lopeta nyt!
En kirjoittanutkaan että välttämättä tahtoisin pelaamalla rahoja takaisin, voihan sitä rahaa “saada” muutenkin.
Mitään illuusioita ei oo.
Taisi tulla edellinen kommentini hieman jyrkästi ulos. Anteeksi. Niin moni on joutunut kovan kauttaa oppimaan että isojen voittojen haikaileminen johtaa vaan syvempään tuhoon… Olisi kiva jos sinä pystyisit sen välttämään. 
Noin ajattelen juuri itsekin. Minua ei todellakaan kiinnosta pelit niiden itsensä vaan niistä saatavan rahan takia. Sitä haluaisi vain jotenkin pyyhkäistä tämän episodin elämästään pois. Tämä pelihommahan lähti mulla lapasesta aikoinaan sen takia, että kuvittelin saavan niistä lisätuloa, mutta veivätkin koko käden. Tiedän kyllä itsekin euron tarkkuudella paljon olen pelannut viimeisen kahden vuoden aikana.
terv. JokuJaskanen
Hei Jokujaskanen
Tuntuu hyvältä kun edes joku ajattelee jokseenkin samalla lailla.
Muakin pelit oikeesti yököttää mut se voittamisen mahdollisuus ja rahan tarve ne on niitä juttuja jotka on vieny pelaileen Mäkin haluaisin tän episodin oikeesti pois elämästäni.
Mut mulla ei oo kaikenmaailman kumminkaimoja jotka auttaa, hyvähän noiden on lopettaa joilla niitä tukiverkkoja tuntuu riittävän. Mikshän jotkut tänne kirjoittelevista on yleensä alkanut pelaileen kun asiat on ollu niin hyvin ?
Sitä oon mietiskelly.
Mulla ne on kaikenlaiset elämän vaikeudet ja vastoinkäymiset jotka on “ajanu tuuriaan koittaan”
Mä luulen, että ei kovin monellakaan ihmisellä ketkä täällä kirjoittaa ole asiat hyvin. Vaikka ne perusasiat olisivat kunnossa, taustalla voi olla vaikka mitä muuta. Peliriippuvuuteen sairastuminen on usein vain se jäävuoren huippu, monella on takanaan vuosien tai vuosikymmenien masennus, muita riippuvuuksia, hyväksikäyttöä, pahoinpitelyä yms. mitä ei välttämättä täällä kirjoitellessa halua tuoda julki, vaan monet haluavat täällä purkaa vain pelaamiseen liittyviä asioita.