Retriitti oli vipassana-retriitti Ruotsissa. Täysin ilmainen.
dhamma.org jos kiinnostaa. Keskuksia on ympäri maailmaa, Suomessa ikävä kyllä ei vielä ole omaa keskusta, mutta uskon että jonain päivänä on. Suomessa retriittejä järjestetään kerran vuodessa ja paikat ovat aika täynnä yleensä. Ruotsissa retriittejä on kuukausittain. Matkakuluja itselläni tuli semmonen 130e (ihan siis tonne keskukselle asti ja takaisin). Ruoka, majoitus ym. 10 päivän ajalta täysin ilmainen joten työttömälläkin on varaa mennä, toi 130e menee helposti ruokaan ja muuhun semmoseen täällä kotosalla (tai douppiin 
).
Jos harkitsette niin lukekaa huolella säännöt ym. ennen kun varaatte itsellenne paikan, jotta oikeasti tiedätte mihin ryhdytte. Retriitti ei välttämättä ole helppo, se voi olla hyvinkin raskas ja vaikea, mutta varmasti palkitsee kaikkien niiden vaikeuksien edestä! Näin oli mulla. Jokaisella on tietysti oma kokemuksensa, joita on sinänsä turha vertailla hirveästi. Toisille retriitti antaa enemmän kuin toisille. Mun kanssa tuolla olleista kyllä kaikki joiden kanssa puhuin olivat aika vaikuttuneita.
Mun mielestä myös kiehtova osoitus siitä, että ihmiset on todella saaneet irti jotain on se, että keskukset toimivat täysin vanhojen oppilaiden voimin. Lahjoituksia ei oteta vastaan kuin ihmisiltä, jotka ovat käyneet 10 päivän retriitin. Ne lahjoittavat, jotka haluavat tarjota uusille ihmisille mahdollisuuden tutustua tähän tekniikkaan; jotka haluavat jakaa saamaansa hyvää eteenpäin. Niin että kuka tahansa, sellainenkin jolla ei ole rahaa, voi osallistua.
Itse meditoin tällä hetkellä 30min päivässä, aiemmin meditoin 2 tuntia päivässä ja silloin olo oli mitä mahtavin. Ikävä kyllä päihteily katkasi tän meditointiputken ja jouduin “aloittamaan alusta”. Tarkoituksena olisi päästä vielä takaisin tuohon 2 tuntiin, mutta pikkuhiljaa… Yllättävää kyllä, vaikka sitä luulis että 2 tuntia on paljon päivästä, se ei oikeasti ole. Sitä jaksaa tehdä paljon enemmän asioita, tulee vähemmän tuhlattua aikaa koneella istumiseen tai sängyssä makoiluun. Näin siis minulla, kenenkään muun puolesta en toki voi puhua.
Ohjeita vaikea löytää? Mä voin tähän pistää helpot ohjeet aloittelijoille:
Jos meditoit ensimmäistä kertaa, älä aseta rimaa liian ylös. Kolme minuuttia päivässä on enemmän kuin ei yhtään. Ensimmäiselle kerralle riittää hyvin jo 3 minuuttia jos enempi tuntuu vaikealta, seuraavalla kerralla voi koittaa 5 minuuttia, sitten 10 minuuttia. Jokaisen kerran jälkeen aikaa ei tarvitse kasvattaa, kannattaa edetä sen mukaan mikä itsestä tuntuu parhaalta. Jo 10 minuuttia päivittäistä meditointia vähentää joidenkin tutkimusten mukaan stressiä merkittävästi. 10 minuutilla voi myös hyvin aloittaa, mutta ihan ensimmäiselle kerralle en suosittele paljoa pidempää aikaa. Kun päättämäsi “minimiaika” on mennyt, voit jäädä meditoimaan niin pitkäksi aikaa kuin sinusta tuntuu hyvältä.
Tätä tekniikkaa kutsutaan anapana-meditaatioksi, ja se on hyvä aloitustekniikka. Älä lisää näihin ohjeisiin mitään; älä laske, älä käytä mielikuvia. Keskity vain hengitykseen.
Valitse sellainen paikka ja aika, että voit olla rauhassa ja mahdolliset häiriötekijät on minimoitu. Suosittelen istumaan tyynyn päällä, sillä näin jalat eivät puudu (eli takapuoli tyynyn päällä ja jalat risti-istunnassa edessä, tai mikä vaan tuntuu parhaalta). Ota sellainen asento, jossa uskot jaksavasi seuraavat minuutit mahdollisimman liikkumatta. Istu selkä suorassa, kädet ja jalat rentoina, silmät kiinni.
Keskitä kaikki huomiosi nenän alueelle. Tunne hengityksesi, luonnollinen, normaali hengityksesi. Tunne ilmavirta, kun se kulkee sisään, kun se kulkee ulos. Älä tee mitään, ainoastaan tarkkaile. Joskus hengitys on syvä, joskus pinnallinen; älä yritä vaikuttaa siihen mitenkään. Anna sen tulla ja mennä, juuri sellaisena, kuin se on.
Välillä huomaat ajatuksesi harhailevan. Ei se mitään! Hyväksy se. Tuntematta pienintäkään pettymystä tai harmia asiasta, palaa takaisin hengitykseen. Joka kerta, kun huomaat ajatuksesi harhailevan, palaa hengitykseen. Suhtaudu itseesi päättäväisesti, mutta lempeästi. Kärsivällisesti, mutta määrätietoisesti. Rauhallisesti, mutta sinnikkäästi.
Ehkä et heti onnistu olemaan tyyni ja rauhallinen, pettymyksen tunteitakin saattaa ilmetä mikäli harjoitus tuntuu hyvin vaikealta, mutta hyväksy se kaikki. Älä kuitenkaan jää ruokkimaan pettymystä, vaan jatka harjoitusta. Voit luottaa siihen, että ponnistelusi palkitaan.
Huomaa, miten ilmavirta on hiukan viileämpää kulkiessaan sieraimistasi sisään, ja lämpimämpää, kulkiessaan ulos. Tunne sen kosketus sierainaukoillasi, tunne sen kosketus nenäsi sisällä, tai ehkäpä sen kosketus ylähuulen ja nenäsi välisellä alueella sen kulkiessa taas ulos. Älä pyri muuttamaan mitään, ainoastaan tarkkaile. Ole niin valpas, kuin pystyt olemaan tässä hetkessä. Niin herkkä, kuin pystyt olemaan tässä hetkessä. Äläkä vaadi itseltäsi enempää; teet sen verran kuin voit.
Toivottavasti tämä auttoi edes jotain 
Multa voi myös kysyä jos on jotain kysyttävää. En ole opettaja, mutta uskon voivani auttaa alkuun
