Me aloittajat - silloin aikanaan

Me Lopettajat
1

Kuinkas kunkin ura aikanaan lähti käyntiin?

Itselläni oli hyvin harvaa juomista alussa, saatoin ottaa reilusti, mutta ei putkia eikä edes kuukausittain. SIten jossain 30 ikävuoden huitteilla aloitin päivittäisen pienen käytön, varsinaisia ryyppääjäisiä en silloinkaan viettänyt. Määrä nousi yhdestä paukusta pariin desiin pikkuhiljaa noin kymmenen vuoden aikana ja siitä sitten rivakammin 5 dl kirkasta arkisin + viikonloppuisin ja lomilla enemmän. Yritin vähentää useaan kertaan onnistumatta.

Minua kiinnostaa tuo matka alkoholistiksi, sillä monet vähättelevät pienten määrien säännöllistä ottamista - eivät näe mitään riskiä ja pitävät hulluna nipona, jos varoittelee. Olenko tosiaan joku mutanttihirviöpoikkeus, kun itselläni alkoi hyvin pienestä, mutta alettuani en saanut jonkin ajan päästä poikki. En ennenkuin tuli se pohjakosketuskokemus.

2

Kai mä saan kirjoittaa tähän, vaikken olekaan lopettanut…?

Ura lähti käyntiin siinä joskus 12-vuotiaana, eli parisenkymmentä vuotta sitten. En nyt ihan varma ole, oliko tämä juuri se ensimmäinen kerta, mutta kaverin kanssa saatiin jostakin keskiolutta hommattua ja eihän sitä silloin paljoa tarvinnut juoda, kun tuli jo aivan humalaan. Siitä se sitten lähti. Kännissä oli niin kiva olla heti ensimmäisestä kerrasta alkaen, että ajattelin tämän olevan “se mun juttu”. Vanhemmiten kännit ovat kyllä kummasti huonontuneet, mutta kai mä yritän silti edelleen epätoivoisesti hankkia sitä hienoa fiilistä, mikä oli silloin nuorena kännätessä, vaikka toki silloinkin sattui välillä kaikkea ikävää. Siinä, vielä alaikäisenä, tulivat kuvioihin myös kannabis ja pillerit ja niistäkin ajattelin, että tämä on “se mun juttu”, vaikkei kannabis mun mielestäni mitään niin kovin kivaa olekaan, ei ollut etenkään sen jälkeen, kun jo täysi-ikäistyttyäni siirryin kovempiin huumeisiin. Kovat huumeet kyllä jonkin verran, ainakin ajoittain, hillitsivät mun alkoholin käyttöäni, mutta melko vahvasti alko on mulla kuvioissa aina ollut.

Alaikäisenä alkoholin hankkimisessa oli tietysti omat kommervenkkinsä, vaikkei se silloinkaan loppujen lopuksi niin hirveän vaikeaa ollut. Lisäksi silloin tietysti niin vanhempani, kuin myös viranomaistahot yrittivät tätä harrastusta rajoittaa. Täytettyäni 18 homma lähti hetkeksi käsistä oikein kunnolla, kun niitä häiriötekijöitä alkoholin hankkimisen ja käyttämisen suhteen ei enää niin ollutkaan, mutta silloin tosiaan alkoi maistua jo muukin roipe sen verran huolella, että se hetkellinen “voin mennä laillisesti baariin tai ostaa vapaasti miedompia alkoholijuomia” -huuma peittyi jokseenkin nopeasti kaiken muun käytön alle.

3

Olinkohan 14-vuotias, kun join ensikännit. Veljeni armollisella avustuksella… :unamused: Vanhemmat olivat mökillä ja veli tuli kotiin kaverin, kaljojen ja spritepullon kanssa, siinä tosin oli puolet pöytäviinaa (heidän sanojensa mukaan…). Minä join sen spritepullollisen… Tulin tietysti humalaan ja kivaahan se oli, yöllä heräsin krapulassa, menin oksentamaan ja mietiskelin siinä että jaa, nyt sitten tiedän miltä krapulakin tuntuu. Pikkuhiljaa kavereitten kanssa hengailuunkin rupesi tulemaan viina mukaan. Muistan, kun kerrankin oli kavereilla 0,7 l omppuviini mukana kaupungilla, yhteisenä siis, mulla oli itelleni sama määrä (olin juonut puolet siitä 1,5 litran omppupullosta edellisenä iltana… :unamused: ) kahdessa pullossa, niihin kaadoin täytteeksi kossua, ja lantrasin persikka-passionmehulla (sitä makua en ole sen jälkeen tarvinnut!!). Oksensin kaksi päivää sen reissun jälkeen. Tietysti kaatuilin ja mokasin itseni monella lailla. No, se ei tahtia hillinnyt.

Juominen siis jatkui, tuo ylläoleva tapahtui joskus yläasteen jälkeen. En muista milloin juominen muuttui jokaviikonloppuiseksi…varmaan “vasta” opiskeluaikana (sitä ennen ei oikein ollut varaa, join kyllä aina kun pystyin…). Aloitin “käsikoulussa” kun olin 19v. Joka viikonloppu kunnon kännit, joskus viikollakin… Nyt just ajateltuna tajusin, että juominen oli muuten varmaan melko merkittävä syy koulun lopettamiseen! Silloin se oli vain masennus ja liian vaativa koulu yms…no huh, tajusinpa sitten tuonkin…

Työharjoittelujen aikana juominen pysyi viikonlopuissa, mutta niitten väleillä join silloin kun “halusin”. Ja sitten kun jättäydyin työkkärin kelkasta kokonaan pois, juominen mahdollistuikin milloin vain. Jostain syystä (Luojan kiitos!!) en koskaan oppinut ottamaan krapularyyppyä, kahtena tai kolmena päivänä peräkkäin tuli juotua näinä juhannuksina ja vappuina ja jouluina… Pahimpina aikoina tahti oli tätä: Lauantaina känni, su krapula, ma selvä, ti känni, ke krapula, to känni, pe krapula…jne.

Sit kesällä 2009 koin jonkun valaistumisen, juominen väheni radikaalisti, saman vuoden lopulla tuli yksi pohja vastaan, kävin aa:ssa, olin kolme viikkoa selvänä. Siitä juominen vielä jatkui vuoden 2010 ajan, kunnes tammikuussa 2011 lopetin kokonaan. Mut sitähän sä et kysynyt… :laughing:

Mulla siis juominen on aina ollut vain ja ainoastaan humalahakuista. Mutta käsittääkseni tällä taudilla on hyvin monenlaisia esiintymis- ja kehittymistapoja.

4

Mun juomiseni on myös aina ollut(on siis vieläkin, vaikka tällä hetkellä en sentään ole kännissä) hyvin humalahakuista. Koskaan en ole ymmärtänyt minkään muutaman oluen tai viinilasillisen tissuttelun päälle ja tästä johtuen usein ajattelen, että onko tuollaisella tissutelijalla, joka ei edes ole kunnolla jurrissa, mitään ongelmaa lainkaan. Kunhan tekee kärpäsestä härkäsen tai haluaa väkisin kehittää ongelman elämäänsä, kun niitä ei oikeasti ole “tarpeeksi”. Tämä on tietenkin väärin ajateltu ja siitä yritänkin itseäni aika ajoin muistuttaa. Kyllä se alkoholi käy elimistön ja psyyken päälle, sekä aiheuttaa sosiaalisia ongelmia myös ilman, että örveltää aina räkä poskella, tosin ei ehkä niin nopeasti. Ihmisellä tosiaan voi olla pahakin riippuvuus ja hän sekä ympäristönsä voi kokea alkoholin käytön ongelmana, vaikkei joka päivä vetäisikään kahta pulloa vodkaa. Sitä paitsi, se tissuttelujuominenkin saattaa ajan myötä kehittyä ojanpohjarypemisryyppäämiseksi, joten ehkä onkin hyvä havahtua siinä vaiheessa, kun ongelma ei vielä ole niin suuri, että kaikki tai lähes kaikki olisi menetetty viinalle.

5

Jo siitä 13 vuotiaasta lähti joka viikonloppuisten kännien tavoittelu. Olen mielestäni ollut hyvin sekatyyppinen alkoholisti, sekä tissuttelua että kamalia kertarysäyksiä. Tilanne paheni todella huomaamatta ja aika hitaasti nuoren aloitusiän huomion ottaen. Suojaavina ja jarruttavina tekijöinä on ollut tämä nykyinen parisuhde, lapset ja perhe ylipäätään. Lasten odotus ja imetys tarkoitti täydellistä breikkiä alkosta. Työ ja opiskelu ovat myös osaltaan jarruttaneet. Mutta kaikkien kuivimpienkin ja täysraittiiden kausien jälkeen juominen jatkui aina siitä mihin se oli jäänyt ja hiljalleen addiktoituminen nopeutui.

6

Ensikännit taisi olla 13-vuotiaana. Kehityin myöhään ja olin pienikokoinen, joten kaksi kaljaa ja yksi lonkero teki tehtävänsä paremmin kuin hyvin…hirveä kikatuskänni ja sitten sammui lamppu…voi pientä.

No, teininä tuli loppujen lopuksi otettua harvakseltaan, ehkä muutaman kerran vuodessa. Vielä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa ei ollut niin sellaista meininkiä ainakaan meilläpäin, että joka viikonloppu olisi voinut jossain riehua. Toki niitäkin nuoria varmasti oli.
Joka tapauksessa aina, kun otin oli juominen hyvin humalahakuista, heti eka kerroista lähtien! Sammuminen enemmän sääntö kuin poikkeus.

Ja enhän koskaan oppinut sitten muunlaista juomatapaa vanhempanakaan. Olen ollut enemmänkin sellainen harvoin ja paljon, kuin usein ja vähän-tyyppinen juoja!
Tosin pahimpina kausina ei kolme kertaa viikossa känni ole ollut mikään harvinaisuus. Siitä sitten yritin aina ryhdistäytyä joksikin aikaa, ja pitkät raittiit kaudet vuorottelivat kännihuuruisten kausien välillä…tuurijuoppoutta siis…

7

Minä olin hyvän matkaa aikuinen, ennen kuin määrät nousivat muutamasta annoksesta kuukaudessa (kirjaimellisesti) pikkuhiljaa vuosien kuluessa jokapäiväiseen rajuun ryyppäämiseen. Minulla ei ollut mitään tilannetta tai edes kautta, jolloin “ratkesin ryyppäämään”, määrät kasvoivat annos annokselta, koska entinen määrä ei enää vaikuttanut samalla tavalla.

Alkoholistiksi tulee juomalla, se ei vaadi mitään sen ihmeellisempää.