Me AA:n oven välissä olijat/olleet

Me Lopettajat
1

Elikkäs tuommoinen otsake joka jo kertonee siis mikä on jutun juoni. Kertoilkaa tarinoita jotka joko olette nyt tai olette olleet tuossa helvetillisessä paikassa oven välissä, kuka vähemmän aikaa ja kuka pidempään.

Itselläni on nyt alkanut 4:s vuosi tuossa oven välissä - raittiuttahan en ole saanut oikeastaan lainkaan AA:sta koska olen siellä käynyt vaan pyörähtämässä kunnes kammennut taas kentälle. 7 viikkoa taitaa olla pisin aika mutta ajattelen niin että sen olisin ollut ilman AA:takin kuten muutkin pienet pätkäni - mutta en suinkaan sano että AA olisi ollut hyödytön, en todellakaan! Ties missä olisin nyt jos en olisi noita ovia avannut 2006 vapun jälkeen. AA ON ANTANUT mulle ihan helvetisti vaikka raittiutta en ole saanutkaan.

Tänään otin itselleni viimein kotiryhmän, mielisairaalan ryhmä johon olen nyttemmin tykästynyt. Aiemmin en ole oikein löytänyt mulle sopivaa ryhmää. Ja mikä parasta se alkaa toimia 2 kertaa viikossa kun se aiemmin on ollut vain sunnuntaisin. Saapahan 8 kilsan lenkin aina kun käy ryhmässä (jos käy :blush: ).

On sitä jotkut tutut olleet yli 10 vuotta oven välissä ennen kuin ovat raitistuneet (toistaiseksi). Ja eräs tuttu putosi kuulema jokin aika sitten kentälle takaisin, luulin jo sen saaneen tarpeeksi koska se sai sitä edellisen ryyppyputken päätteeksi sydänkohtauksen ja menetti perheensä.perhe tuli kuitenkin takaisin kun se lopetti silloin ja alkoi rakentaa raitista elämäntapaa…Mutta ei pysäyttänyt siis sydärikään sitä miestä ja nyt on yhä juomassa taas. :imp:

Jos palstalla on siis muita samassa tilanteessa olevia kuin mä niin mieluusti kuulisin ajatuksianne ja tuntemuksianne…

2

^ Joo toki. Ja kiva että oot löytänyt oman ryhmän. Mä kävin AA:ssa aktiivisesti puoli vuotta keväällä 2007, sitten satunnaisesti syksyllä 2007 (jopa parissa eri maassa), ja sen jälkeen satunnaisesti harvoin vasta viime syksystä lähtien. Aikamoista ovessa ramppaamista siis.

Aavistelen että tässä ketjussa nähdään vielä yksi jos toinenkin asiantunteva lausunto raittiuden ja AA:n ‘asiantuntijoilta’, jotka eivät ota viinaa selvään päähän.
Toivottavasti innokkaimmat kummittajat ja 'Nimettömät vs. Anonyymit" -konfliktit pysyvät aisoissa. :slight_smile:

No siis mä en kyllä katso olleeni aikoinaan ihan oven välissä; koska puolen vuoden (no okei, 5 kuukautta) istuin innokkaasti n. 2 - 3 palaveria viikossa. Kotiryhmäkin oli, jossa en tosin ole käynyt sitten toukokuun 2007.
Jossain vaiheessa ryhmä alkoi tuntua liian omistavalta. Palavereissa käymistä olisi tuputettu viisi kertaa viikossa, milloin olisi pitänyt hypätä kenenkin kyytiin matkalle palaveriin ties minne huitsiin.
Se alkoi jopa ärsyttää, koska minulla oli muutakin elämää! Duuni, liikuntaharrastus, bändi ynnä muuta, ja tietenkin ihmissuhteet. Lopetin sitten palavereissa käymisen ja erkaannuin koko hommasta, mutta en ihan heti alkanut kuitenkaan juoda. Ehkä vasta n. kuukauden päästä viimeisestä palaverista.

On vaikeaa analysoida ihan tarkkaan, mikä oli AA:n rooli silloisessa juomattomuudessani, mutta selvää kuitenkin on toveriseura toimii sosiaalisessa tarkoituksessa. Itse asiassa vertaistuki jo sanana ilmaisee, että kyse on sosiaalisen verkoston tuesta eikä pelkästään johonkin kirjaan painetusta askel-ohjelmasta.

Kirjaa voisi lukea ja askeleita hypätä jokainen issekseen kotonakin, ilman palavereja. Sosiaalinen verkosto on kuitenkin tärkeä, koska toipumisen alkuun päässyt alkoholisti tuntee usein yksinäisyyttä ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Alkoholismin myöntämiseen voi liittyä myös paljon häpeän tunteita, jota helpottaa muiden samaa kokeneiden tapaaminen.

Vertaituki ei toki ole enää alkoholistien yksinoikeus. Omia vertaistuki-ryhmiä on olemassa kaikkiin ihmismielen ja sielun kriiseihin ja ongelmiin.

Nykyisinhän käyn silloin tällöin harvakseltaan avoryhmässä, johon on useampi hieman tavallisesta poikkeava syy. Yksi syy on ammatillinen mielenkiinto, ja ihan maallikkopohjainenkin mielenkiinto alkoholismiin, päihderiippuvuuteen ja siihen liittyviin ilmiöihin. Sekä tietysti omat kokemukset.
Avoryhmän valitsen myös siksi että siellä voi tavata al-anonilaisia ja muita mukanakärsiviä.
Itsekin voisin ajatella olevani enemmän kotonani AAL:issa kuin AA:ssa, mutta toki kumpikin käy.

3

Mitä sielläkään hyppäämään jos ei tarvitse AA:ta .
Tuosta asiasta ollaan samaa mieltä… AA ei tarvitse ketään !! Se on muuten noin :slight_smile:
Vaikka siellä hyppääkin jengiä pitämässä ovea auki kiitollisuuttaan maksamassa…
Sen kautta on ohjelman toteututus vesittynyt ja tarpeettomuuteensa kuolevaa ryhmää yritetään pitää pystyssä oman hännän nostolla . Onko sitte nykyaika tehnyt AA:n tarpeettomaksi jää nähtäväksi Se :neutral_face:

ÄRRÄCEEN kans sammaa mieltä :smiley: Kirjallisuutta voi lukea kotona vaikka ulkoa opetella .
Ryhmien pitää pysyäkseen aiheessa käsitellä ohjelmaa. Turhankin herkästi lipsutaan millo mihinki.
Se on sellanen asia jost ei kannata lipsua… Toinen asia on sitten se miten asia tuodaan julki.
Ja miten ohjelma toteutuu alkoholistien elämässä. Mututuntumaa on syntynyt siitäkin vuosien saatossa.
Mutu kertoo niiden jotka eniten käy painostaen tulokkaita toimimaan laillaan vähiten ymmärtäneen AA:n sanomaa.
Toteutuu Tyhjien tynnöreiden syndrooma (olisko se italiassa) :smiley:

Mulla henk…koht on tapahtunu totaali väsy suhteessa tulokkaiden ohjailuun.
Viimeks kehotin yhtä asiasta tiedustellutta kääntymään terveyskeskuksen puoleen kun en kehdannu helluntaiseurakuntaaka ehdottaa. Vielä vuosi sitten olisin lähteny kuskaamaan ryhmiin, mutten enää jaksa kuljettaa alkoholiongelmaisia ryhmiin jotka noudattaa omia sovelluksiaan askeleista… Tuo on oma käsitykseni, heillä on omansa

Raitista päivää sitä haluaville :smiley: Kanthoona :smiley:

4

Hyvä että olet löytänyt nyt mieleisen ryhmän. Pidä siitä kiinni ja käy säännöllisesti. Näin alkuun osallistu joka kokoukseen poikkeuksetta. Ota joku palvelutehtävä ryhmässäsi vaikkapa vain miten pieni juttu tahansa,esim. askeleen lukeminen, roskien pois vieminen,pöytien siivous,sitten myöhemmin uraputkea voi laajentaa vaikkapa palaverin vetäjäksi,kahvinkeittäjäksi jne. Eikö olisikin komeaa olla mielisairaalan AA-ryhmän kahvinkeittäjän apulainen/varamies ! Se on kallis titteli, sen hankkimiseksi on vaadittu paljon kärsimystä !

Noista näennäisen hukkaan heitettyjä vuosia “oven välissä” ei kannata surra. Itse asiassa ne tulevat muuttumaan ajan mittaan arvokkaaksi henkiseksi pääomaksi , siksi kokemusvarastoksi jolle uusi ja mielekäs raitis loppuelämäsi rakentuu. Näin uskon.

AA:n ajatusmaailmassa on keskeistä tuo "yksi päivä ". Ohjelma on alkoholistille toimintasuunnitelma jonka turvin hän kykenee olemaan yhden päivän aina kerrallaan ilman alkoholia tapahtuipa tuon päivän aikana mitä tahansa.

On totta että jäsenten joukossa on henkilöitä joille raittiuden pituus vaikuttaa olevan tärkeä ja jotka saattavat jopa suhtautua nuivasti retkahtelijoihin. Mutta heistä ei kannata kovin piitata, vajavasia alkoholisteja ja vajavaisia ihmisiä kuten me jokainen jossain suhteessa. Ohjelman ja perinteiden avulla pysyy kyllä raittiina ja myötämielisenä huolimatta näistä häiritsevänoloisista tovereista. Ns. pärstäongelmat ovat usein hyvin hyödyllisiä itsetuntemuksen edistäjiä, monesti joku piirre joka toisessa ärsyttää on itse asiassa sellainen ominaisuus minussa jota en ole rehellisesti vielä itsessäni tunnistanut saatika vapautunut siitä.

Uskoakseni jokainen terveen arvostelukyvyn omaavan ymmärtää että et sinä ole voinut sille mitään että olet joutunut useita kertoja juomaan päinvastaisista pyrkimyksistäsi huolimatta. Pakkomielle alkoholiin on ollut vahvempi kuin oma ,avuton, sen hetkinen tahtosi .

Kysymys on kuitenkin hyvin vakavasta asiasta. Oireyhtymästä,sairaudesta joka tuhoaa useassa tapauksessa elämän ennen aikaisesti, toiset vie suljettuun laitokseen, vankilaan tai mielisairaalaan jollaisen yhteydessä oma kotiryhmäsikin tekee arvokasta työtään.

Raittius on kuitenkin iloinen asia - tänäänkin ! :slight_smile:

Vinetto

5

Noh. Siitä, kun ensimmäisen kerran ymmärsin, että alkoholinkäyttöni ei ole ‘normaalia’, kului seitsemän vuotta siihen että raitistuin. Pari viimeistä vuotta ramppasin katkolla, A-klinikalla ja AA:ssa. Näihin paikkoihin hakeuduin koska (nyt jälkikäteen ajatellen) olin sitkeä eukko, enkä jumankekka antanut periksi ennen kuin raitistuin. Tähän sopiva määrä sloganeita: 'fake it ‘till you make it’ ja ‘go with the flow’ ja tärkeimpänä kaikista itselleni ‘tämäkin menee ohi’, jota käytin kärvistellessäni vieroitusoireissa :slight_smile:

En tunne ketään, joka olisi saanut raittiuden ‘halolla päähän’ -kokemuksena, kertalaakista. Urbaanilegenda kertoo sellaisistakin :slight_smile: Suurin osa on joutunut sahaamaan edestakaisin, ennenkuin kyllästyi. Kyllästymispisteessä on sitten kaksi vaihtoehtoa, ja minä valitsin sen, joka mahdollistaa tänne kirjoitteluni.

6

Mua on lyöty pölökyllä päähän niin lujjaa notta Sain kertalaakista raittiuden.
Kävi niinku ekas yhrynnässä :smiley: Pisto ja täts it :laughing:

Viäläki on niinku olis lyöty pölökyllä päähän pölökyllä päähän… Aivot on menneet täysin jäähän.
Ihanasti alkoi sleeppareiden piisi soimaan korvissa… Mitä onko mua lyöty … :stuck_out_tongue:

Terveisin Kanthoona

7

Tänä iltana palaveriin. Eli aika todennäköisesti herään huomisaamuna selvin päin ja pääsen hammaslääkäriin.

AA elämäntapana (Billin kirjoituksia) on kyllä hyvä kirjanen - sieltä löytyy paljon asiaa - oikeastaan sieltä löytyy kaikki tarvittava.

8

Itse tiedän yhden julkkiksen, joka raitistui kertalaakilla. Hän kyllästyi ravintola Kosmoksen keskiviikkokerhoon ja jätti alkoholin tuosta vain. Kyseessä on edesmennyt Matti Wuori. Keskiviikkokerhosta hän totesi, että “miellyttävä tapa alkoholisoitua”.

9

Sanoisin että minä olen ollut eteisessä noin 8 vuotta. Välillä saattaa mennä useitakin kuukausia ilman repsahdusta, mutta sitten se tapahtuu. Tällaista sätkimistä tämä on ollut. Ryhmä missä olen käynyt on kyllä äärimmäisen hyvä mutta kun sinnekään ei vaan aina pääse. On työesteitä, lastenhoitoa tai sitten on vain niin väsynyt ettei jaksa. AA:sta olen kyllä saanut ihan erilaisen arvomaailman ja “ymmärrän” erittäin hyvin tätä tautia. Ongelmani vain on se että kun se viinanhimo iskee päälle, niin se on niin saatanan kova. Multa lähtee ihan kaikki ajatukset päästä ja millään muulla asialla ei ole mitään väliä ja tuska on ihan hirvee jos sitä viinaa ei saa. Yritänkin AA:n keinoin pitää elämäni tasaisena ja hyvänä ettei noita himoja tulisi. Kuntoilen pari kertaa viikossa, huolehdin että suhde vaimoon ja lapsiin on hyvä, maksan laskut ajallaan, yritän olla stressaamatta töistä yms.

Nyt on menossa varmaan tuhannes raitis ajanjakso. En tiedä kauanko nyt olen ollut raittiina, enkä haluakaan tietää, koska muutoin voin mennä “paniikkiin” ja tunteet menee ympräri ja himo iskee.

Säännöllisesti en ole päässyt AA:ssa käymään muuta kuin ajoittain. Ehkä se myös osaltaan kertoo tästä omasta sätkimisestäni. Ei hemmetti, pitänee yrittää järjestää elämä niin että sinne pääsee säännöllisesti tai tätä jatkuu vielä seuraavat 8 v. Hyvä kun tuli kirjoitettua, niin selkenee arvomaailma ja ajatukset.

Onneksi on kevät alkamassa ja se on yleensä ollut mulle helpoin aika olla raittiina. Toivottavasti tämä on nyt viimeinen yritys.

10

Et siis sinäkään ole vain ja ainoastaan itsesi vuoksi ilmeisesti halunnut vielä raitistua - ja tehnyt muun muassa Paarmiksen paljon puhumaa todellista päätöstä(luovutusta) alkoholin suhteen.

Raittiuden on oltava sijalla nro. 1 - mulle on hyvin tuttua tuo itsensä kusetus kun vetoaa epämääräisiin syihin olla menemättä ryhmään. Jumalauta jos ja kun on henki ja terveys kyseessä niin kyllä sen edelle ei mitkään väsymykset tai ulkoiset asiat saisi mennä kuin poikkeustapauksissa. Samaa saatanan selittelyä ja varsinkin, varsinkin ryhmässä käynnin siirtämistä on tullut tehtyä. Eilen menin vaikeuksien kautta yhteen peräkylän ryhmään - vaikka jouduin hieman säätämään niin kun on halu saada apua niin sinne ryhmään menee.Kaikki väsymiset ja lasten hoidot on pelkkää saamattomuutta jos niihin vedoten jättää itsensä hoitamisen väliin. Eikös ne lapset ja parisuhteet sun muut mitä meillä kelläkin nyt “taakkaana” on jää kaikki sillion kun ryyppää? Ja sitä jumalauta ryyppää niin kauan kuin se sija nro. 1 ei ole raittiudella ja todellinen päätös olla juomatta tehty - toisin sanoen kädet pysyvät pystyssä, eivätkä ole siellä vain ja ainoastaan darrassa jonka pikku hiljaa kevetessä alkavat kädet tuntumaan vissiin raskailta pitää ylhäällä ja ne alkavat siinä sivussa laskeutumaan. Laskeutumaan kohti pulloa johon taas kohta tarttuvat - olipa se kohta viikko tai kuukausi tai vaikka perkele vuosi - kuivistelu, mitä pidemmin sitä jatkuu niin sitä vittumaisemmaksi elämä käy.

Ei ole muijaa, ei asuntoa, ei lapsia, ei työtä loppujen lopuksi jos ihminen on alkoholisti eikä hoida itseään - joka tahtoo sanoa että meikäläisen olisi käytävä säännöllisesti, viikoittain ryhmissä - mieluusti vaikkapa joka toinen päivä. Niin kauan kuin sinne on pakko mennä - eikä asia ole niin että sinne pääsee - joutuu juomaan ennen pitkää. Ei kai sitä nyt kukaan jaksa ainakaan loppuelämäänsä olla kuivilla tai jos jaksaa niin kivat sille - voisiko karseampaa kuvitella kuin pakko"raittius"? Tokihan sen on oltava tavallaan pakko mutta ei pakonomainen siinä vaiheessa kun asia on oikealla tavalla mennyt jakeluun. Sitä varmasti siinä vaiheessa todella tuntee olevansa armoitettu kun pääsee ryhmään.

Voisiko muuten halvempaa hoitoa olla kuin AA-toiminta? Ja siis HELPOMPAA eritoten? En sano että raittius ja muutos olisi helppo, sitä se ei varmasti monelle ole mutta siis itse toiminta? Mä asun kaupungissa jossa on joka ikinen ilta ryhmä - matka ryhmään kestää joitain minuutteja - maksaa sen verran kuin haluan kerralla maksaa - ja vähentää mun päivittäisestä muutoin hukkaan menevästä ajasta kuten mm. turhuuteen, yksinäisyyteen, masennukseen, nördäilyyn, runkkaukseen, ylensyömiseen, juomiseen, krapulointiin jne.jne.jne käytetyt parisen tuntia. Ja kun kertaakaan en koe että tuo parituntinen olisi mennyt hukkaan ja olisin lähtenyt ryhmästä pahoin mielin. Ei, kyllä tässä mun mielestä on kyse siitä paljon puhutusta pohjasta ja todellisesta halusta. Jos ja kun AA:n avulla pysyisi raittiina niin me oven välissä olijat emme ole menettäneet ilmeisesti tarpeeksi viinan takia emmekä jääneet TÄYDELLISESTI tappiolle vaan olemme jokseenkin toimeentulevia juoppoja tai sitten seulan läpi menneitä joskin semmoiset ei varmaan enää jaksa missään AA:n narikassa märehtiä vaan keskittyyvät olennaiseen sillä aikahan on varmaan jo aika vähissä siinä vaiheessa ja ei ole aikaa hukattavana vaan pitää juoda koko ajan, yötä myöten.

Mä olen kyllä ollut pohjalla jo ainakin 4 vuotta - tavallaan ajattelen nykyään niin että silloin vajosin pohjalle kun join itseni siihen kuntoon että marssin krapulan jälkeen AA:n ovesta sisään. Ihan takuulla olen silloin ollut pohjalla koska silloin mä olin alkoholisti. Mutta en suinkaan vielä valmis. Kuulin eilen yhden ryhmäläisen menneen jo alle 25-vuotiaana AA:ssa käymään mutta sitten piti juoda vielä korvikkeita myöten seuraavat 20 vuotta ennen kuin oli valmis.

Mä olen tänään juomatta ja huomenna MENEN ryhmään jos tämä tietoisuus säilyy - sen eteen teen myös muutamia valmisteluja jotta huomenna ei olisi mitään niin sanottua estettä ryhmään pääsylle. Sellaista ei ole olemassakaan - jumalauta sitä vaikka soittaa että tulkaa hakemaan jos on tosissaan. Ja nyt toki puhun alkutaipaleesta - silloin on oltava lujasti ryhmään (ryhmiin) sidoksissa. Ja ne kyllä varmasti hakeevat ryhmään jos toinen vaihtoehto voisi olla juominen.

Uskon ainakin että mä saisin myös tuollaista apua tarpeen tullen kunhan vaan kysyn!

Nyt sauna tulille ja pois täältä bittiohelvetistä.

11

Näinhän se. Jos tuon saman energian, jonka käytti juomisen petaamiseen, juomien hankkimiseen, juomien piilottamiseen, juomisen salailuun, juomisesta riitelyyn, juomisen katumiseen, juomisesta toipumiseen jene jene käyttäisi ryhmissä käymiseen, olisi se hienoa ja ryhmissä olisi suorastaan tunkua! Mutta kun (mutku!) moni sen saman energian tuppaa käyttämään ryhmien välttelyyn, syiden keksimiseen, ryhmään menemättömyyden puolusteluun, ryhmään menemättömyyden morkkisten kärsimiseen, tulevaisuudessa ryhmiin menemisen lupailuun (sitku!) jene jene… siinähän se, energia kuluu toisarvoisiin asioihin :slight_smile:

Kanttoonalle ja Lasolarskalle: Joo, en kiellä tietenkään etteikö ‘halolla päähän’ ole ihan validi tapa, omaan tuttavapiiriin vain ei ole kuulunut noita. Wuori oli hieno ihminen sen perusteella mitä julkisuudessa oli (ja Kanttoona jatkaa onneksi hienona ihmisenä olemistaan!).

12

JanMan… Säännöllinen AA-rymäkäynti auttaa varmasti jos pystyt siihen. Sitte josss et pysty on pohdinnan paikka :slight_smile:
Sitä voi kysyä iteltään Miks en mene ? Onko niin ettei tauti ole kyllin paha ? jättäisinkö vaik syöpähoidot kesken vain sen takia ettei nyt tunnu siltä ?
Säännöllistä hoitoa vaativia sairauksia on pilvin pimein … Jätänkö ottamatta verenpainepillerin sen tähären ettei nyt tunnu siltä vaikka hoito-ohjeissa selvästi sanotaan miten paineet pysyy kuris…

Taikasanaa ei alkoholismiin ole :stuck_out_tongue: Hokkuspokkus konstia ei tunneta …
Raittiiksi täytyy opetella , juominenkin ja juova elämä vaati omanlaisensa opin.
Päivä kerrallaan on alkuun hyvä ohje… Joka päivälle haetaan raitis käyttöohje niin kauan et hiljalleen alkoholista tulee turhake … Vuosien raittius varjelee vaikkei kokonaan paranna sairautta …
Päivä kerrallaan sanotaan mutta tämänpäivän raittius antaa huomiselle hyvän alun :smiley:

Terveisin Kantthoona

13

Yritä tosiaan järjestää niin että pääset säännöllisesti mukaan toimintaan. Tarinasi kuulostaa niin perin tutun oloiselta ja itse kamppailin samalla tapaa vuosia ennen kuin sain kiinni pysyvästä raittiudesta. Juomisen pakkomielle vei vääjämättä mukanaan aina lyhyen raittiin jakson jälkeen. Aina tuollaisen juomakuurin jälkeen asiani olivat entistä huonommalla tolalla ja olin henkisesti hyvin rikki.

Mene mukaan jonkun ryhmän toimintaan, ota joku palvelutehtävä ryhmästä. Tehtävän suuruudella ei ole merkitystä, pienikin tehtävä antaa aivan erilaisen sitoutumisen tunteen toimintaan ja avaa erilaisen näköalan AA:n sisältä.

Vinetto

14

Vaikea on sanoiksi pukea mitä tarkoittaa, siksi suonee JanMan kirjoitteluun jatkoa.
Kun luin AA:n oven väliin jäämisistä alko aivot oman ratkaisun kehittämistyönsä, se on sitä minun tapaani :neutral_face:
Ei todellakaan mitään jumalan sanaa vaan omanlaista elämäntapaa.

Illalla luin helmikuun Ratkasu lehdestä Valtterin kirjoituksen : Ryhmässäkö Vain :slight_smile:
Hänen kanssaan samansuuntaisesti kuljen olettaen kohdallani AA:n sanoman toimivan tuloksellisesti.
Ryhmissähän muutama jankkaaja jankkaamasta päästyään jatkaa ikiliturgiaa vain ja ainoastaan ryhmissä toipumisista :frowning: Se on ymmärrettävää heidän kohdallaan kun ei uskalleta tehdä sitä loikkaa elämään .
Heiltä on jäänyt huomaamatta useimpien ryhmässä käyneiden raitis elämä ilman ryhmäkäyntejä. Sitten AA:ssa kiertää uskomus kaikkien poisjääneiden tuhoutumisesta alkoholismiin. On suljettu silmät ja kerrottu oman toive muiden tuhoutumisesta kertomalla kaikki mahdolliset ja mahdottomat tapahtumat johtuneen alkoholismista.

Mitäkö tarkoitan :blush:
Tarkoitan sitä . Hyvin harva alkoholiongelmasta kärsivä kykenee käymään saati omaksumaan AA: ohjelmaa .

     ÄHHH Pakko mennä Moi t. Kanthoona  :sunglasses:
15

Jään kuitenkin tänään kotiin lepäämään peiton alle - sen verran kova tauti jyllää; parempi olla menemättä etten tartuta tautia kenellekään; siellähän saattaisi olla vaikkapa tulokas joka saisi tämän kamalan lensun ja sitten hän saattaisi tarvita tautiinsa - vasta kuiville päästyään - rommitotin jos toisenkin. Itse nimittäin aikoinaan käytin tätä tilaisuutta hyväkseni juomiseen useaan otteeseen; kun olin flunssassa niin sehän oli hyväksyttävä syy käydä pitkäripaisesta rommipullo ja sen juotuaan pystyi juomaan olutta päälle ja saunoa eikä flunssasta ollut enää tietoakaan, paitsi aamuyöllä jolloin heräsi todella kamalaan tuplasairauteen ja aamulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla kello 8.58 Alkon oven takana uuden rommipullon noudossa.

Tai sitten voisin kehittää tästä flunssavitutuksen ja sen turvin - tai flunssantartutustekosyyn nojalla - lähteä kämpille naisen luota “etten vaan tartuta häntä” ja väristä koneella 8 asti jonka jälkeen kusettaisin itselleni että pitää käydä LIdlistä pizzaa vaikka olisin jo tehnyt salaisen sopimuksen sisälläni kaljan haennasta jonka koettaisin viimeiseen asti itseltänikin kieltää.

Tämä on minun kohdalla hyväksyttävä syy olla menemättä tänään ryhmään. Huomenna olen toivon mukaan terveempi - enkä ole vääristynyt taas mieleltäni - ja pääsen montturyhmään.

Sen näkee huomenna.

Tänään En Juo.

16

Hyväksyttävä syy - paranemisiin ! Aikoinaan tosin sanottiin että ainoa oikea syy jäädä pois oman ryhmän palaverista on omat hautajaiset mutta tuskinpa modernissa maailmassa kannattaa näin tiukkaa linjaa pitää.

Vaikka olisithan sinä voinut tosiaankin se kaasunaamari päällä mennä paltsuun ja mumista naamarin alta vaikkapa “…haluan noudattaa nimettömyyttä aivan kirjaimellisesti…” :slight_smile:

Sinulla on nyt hyvä ote raittiudesta - pidä siitä kiinni kuin terrieri luusta.

Vinetto

17

Mitä se oisi jos näin helvetin sairaana olisi vielä extrakipeä ja oisi krapula, karsea ajatus. Tällä hetkellä ajatus alkoholista on vastenmielinen - mutta kyllähän tämäkin menee ohi. Mielensä (ja -kuvituksena) valvominen on kyllä tärkein asia. Sieltä se lipsahdus tai retkahdus saa alkunsa. Tai väkinäisestä yrittämisestä joka johtaa romahdukseen, kärsimättömyydestä jne.

Yksi kaveri joak ei tiedä varmaan alkoholismista ja sen hoidoista vielä yhtään mitään kun on niin nuori ja ei-alkoholisti ihmetteli vähän että miks helvetissä mä käyn jossain AA:ssa vanhojen puliukkojen kerhossa :slight_smile: Tyydyin vastaamaan kysymyksellä että olenko minä sinusta vanha puliukko? Se taisi riittää vastaukseksi ja selventää hälle että se on aikalailla harhainen perusmielikuva että AA on jokin hämyinen ja tunkkainen vanhojen puliukkojen salaseura - tosin mä olen kyllä omalla asteellani jo puliukko ja ihan tarpeeksi vanha iänkin puolesta.

Ennen vanhaan minäkin kuvittelin että alkoholistit ovat just niitä tyyppejä jotka vaeltavat tärisevinä kaduilla alkon muovikassi käsissään.

  • AA-viruksen pauloissa -
18

Niinpä. Ei ole olemassa mitään sterotyyppistä alkoholistia tai AA:n jäsentä vaan ihmisiä laidasta laitaan. AA on niitä harvoja liikkeitä jossa yhdistävänä tekijänä ei ole sosiaalinen asema tms. Yhteen liittävä tekijä on pakonomaisen juomisen aiheuttamat vaikeudet elämän eri osa-alueilla ja tarkemmin ottaen halu löytää ratkaisu tähän yhteiseen ongelmaan.

Olen ollut palaverissa jossa osallistujana oli ulkosalla asusteleva aivonsa pehmeäksi juonut ex-maalari ja tämän vieressä istui tuleva kansanedustaja (yli 10000 ääntä ) !

Vinetto

19

Juu, ne muutamat AA-käyntini kertoivat samaa. Joukossa monelaista porukkaa menestyjistä reppanoihin. Siksi hieman huvittikin tuo amerikkalainen “tutkimus”, jonka mukaan alkoholisteilla ja dopamiinin puutteesta kärsivillä olisi alhaisempi sosiaalinen status. Joku linkitti sen tuonne “alkoholi ja masennus -ketjuun”.

20

Erittäin samaa mieltä. Mielestäni siinäkin on jonkinlainen dilemma,jos alkoholisti ajattelee pysyvänsä raittiina vain ryhmän tuella, mutta ei perehdy sen kummemmin ohjelmaan. Onko se jalka siellä oven välissä usein juuri tällaisen ajatusmaailman omaksuineilla?
Itse näkisin, että ohjelma on tärkein. Itse olen plärännyt sitä läpi ja kirjoittanut askelia ja pysynyt raittiina, vaikka en ole kokouksissa käynytkään kuin muutaman kerran. Toisaalta suhtaudun ennakkoluulottomasti myös ohjelmiin, jotka korostavat omavoimaisuutta.Mitään ohjelmaa en ole niellyt sellaisenaan, mutta en myöskään tyrmännyt. Yritän kulkea kultaista keskitietä :mrgreen: