Matkalla omaan elämään

Kotikanava
1

Jellis tässä aloittaa oman ketjun. Olen tuonne “Ahdistusta ja toivoa” -ketjuun laittanut viestejä, mutta jotenkin tuntui paremmalta laittaa jo omaan.

Elän siis jonkinsortin alkoholiongelmaisen kanssa. Juo muutaman kerran kuussa, mutta on pahapäinen humalassa. Siksi en halua, että juo kotona. Tästä on väännetty ties kuinka kauan. Luvannut on olla juomatta kotona, mutta aina silloin tällöin sitä kuitenkin tekee. Useimpina kertoina saan kyllä lähtemään jonnekin muualle sen juomaan. Kotona juopottelu ei ehkä kuulosta suurelta jutulta, mutta tässä tapauksessa se sitä on. Valvoo mölyten yön ja jos menen huomauttamaan, niin alkaa huutaminen, haukkuminen ja väkivallalla uhkailu. Viimeisen vuoden olen ollut jo tarkkailevalla kannalla, ja nyt toukokuussa meni niin sanotusti kuppi nurin. Tästä ei tule enää mitään. En SUOSTU, enkä PYSTY elämään näin loppuelämääni. Peläten, että milloin alkaa taas juomaan. Elämään siinä pelossa, että mitä taas teen väärin josta mies saa kimmokkeen ruveta juomaan. Tähän mennessä syiksi ovat kelvanneet mm. että söin sen pizzan, on yksinäinen, ei ole tekemistä ja että olen vain niin kamala ihminen ettei minua kestä selvinpäin.

Tässä nyt sitten olen. Punomassa juonia, että kuinka pääsisin eroon. Olen lisäksi töissä sellaisessa paikassa, jossa on kerta kaikkiaan niin energiasyöppö ihminen työkaverina, että näen parhaimmaksi lähteä sieltäkin. Työ itsessään on mukavaa, mutta työnantaja on kamala. Olen tajunnut nyt senkin, kuinka paljon stressiä ja pahaa mieltä työ minulle aiheuttaa.

Nyt olenkin keksinyt oiiiiikein muhevan suunnitelman: lähden opiskelemaan. Toteutan haaveeni ja pyrin ensi keväänä hammaslääkärikouluun. Olen aloittanut jo valmistautumisen pääsykokeisiin. Tiedän, ettei välttämättä onnistu, joten joku suunnitelma B täytyisi vielä kehittää. Mutta jos pääsen sisään, niin kertaheitolla saa kenkää sekä mies että vanha työ. Mies tosin saattaa saada kenkää jo paljon aiemmin. Olen vain niin kiero ja laskelmoiva, että olisi helpompaa vielä talvi hoidattaa miehellä lapset ja elukat (sen mitä se nyt niitä hoitaa), että saisin keskittyä mahdollisimman täysillä pääsykoekirjojen lukuun.

Opiskelusta lasten kanssa tulee aivan varmasti helkkarin rankkaa, mutta samalla se tuntuu siltä, että viimein ottaisin oman tulevaisuuteni omiin käsiini. Elämääni ei enää sotkisi kukaan, saisin olla rauhassa. Ei enää tarvitsisi pelätä viikonloppuja ja lomia. Ja muutamien kituvuosien jälkeen todennäköisesti pääsisin hyville ansioille, joten taloudellisesti elämä olisi myös varmempaa. Nythän tuo saakelin kitupiikki elättää vain itsensä ja minä elätän itseni ja lapset. Tästä olen jostain syystä todella katkera. (tai varmaankin MYÖS TÄSTÄ muun muuassa)

Niin, ja opiskelemaan lähtö tarkoittaisi siis muuttoa satojen kilometrien päähän. Tarpeeksi kauas. Valitettavasti lasten takia täytyy tulla toimeen ja olla tekemisissä tulevaisuudessakin. Ellei sitten mies toteuta uhkaustaan ja hylkää lapsetkin samalla, kun hänet jätän. Uudesta suhteesta en edes haaveile. Tällä hetkellä tuntuu, etten ikinä enää uskalla luottaa yhteenkään mieheen. Elämäni vain sotkettaisiin perinpohjin, ja siitä tulisi jatkuvaa pelkoa ja kyttäystä. En kykene uskomaan, että on olemassa kunnollisia miehiä. Jos on, niin ne on jo viety aikoja sitten. Olen täysin onnellinen ajatuksesta, että meidän perheeseen kuuluu minä, lapset ja lemmikit. En tarvitse ketään kannattelemaan tai auttamaan. Olen tähänkin saakka tehnyt kaiken yksin, joten pystyn siihen tästä eteenpäinkin. Ja sitä paitsi, minun tuurillani ja ihmistuntemuksellani päätyisin vain huonoon suhteeseen. Narsu olisi varmaan luonnollinen jatkumo muutaman alkkiksen ja yhden väkivaltaa käyttävän sellaisen ketjuun. puistatus

Tässäpä tällainen sekava ja pomppiva postaus. Olen huono jäsentelemään ajatuksiani tekstiksi niin, että se muodostaisi järkevän ja helppolukuisen kokonaisuuden. :smiley: En itsekään tiedä tämän pointtia. Kai jotain ajatusten purkamista. Jos jotain ajatuksia lukijalla herää, niin mielellään niitä luen.

-Jellis-

2

Näihin tekstistäsi poimimiini lauseisiin tiivistyy myös minun kokemukseni siitä minkälaista on olla paljon juovan läheisenä. Jatkuva pelossa eläminen vie voimat. En minä ole pelännyt sitä että mies lyö kännissä tai menee vieraisiin vaan juurikin sitä luonteen muutosta joka miehessä (niikuin meissä kaikissa) tapahtuu kännissä. Itse koen jo toisen alkkisseurustelusuhteen jälkeen että ihmisestä tulee narsisti juotuaan (myös minusta itsestäni). Viina kohottaa ihmisen itsetunnon sellaisiin sfääreihin että on helppo syyttää kaikesta erityisesti omasta pahasta olosta muita, yleensä sitä ihmistä joka on läheisin.

Meillä mies alkuaikoina alkoi kännissä aina huudattaan stereoista yhtä ja samaa biisiä toistuvasti ja minun olis aivan ehdottomasti pitänyt innostuneena joka kerta kuunnella tämä biisi. Muistan vieläkin sen ääliömäisen KUUNTELE, KUUNTELE jankuttamisen. Aika nopeesti päätin ostaa kuulokkeet, mistä seurasi kapinointia kun enhän minä nyt voinut kuulla sitä maailman parasta biisiä. Yritti useasti luistaa kuulokkeilla kuuntelemisesta, mutta lopulta uskoi kun olin tarpeeksi monta kertaa asiasta saanut raivarin. Asiaa ehkä vähän auttoi se että hän huudatti stereoita MINUN asunnossani. Sen jälkeen kun kielsin juomisen kokoaan minun asunnossani tämä älytön käyttäytymiskuvio on luojan kiitos jäänyt kokonaan pois. Selvin päin kun mies ei musaa yleensä kuuntele.

Ei minusta kotona juopottelua tarvitse sietää jos se ahdistaa. Ei omassakaan kotona saa tehdä ihan mitä vaan vaan pitää ottaa muut huomioon ja jos kärsii jostain mitä toinen tekee niin siitä kannattaa puhua selvin päin, asiallallisesti riitelemättä tai syyttelemättä kertoa että miltä toisen juominen kotona tuntuu miten paljon se ahdistaa, loukkaa, pelottaa jne. Uhkailut tai syyttelyt eivät yleensä auta mitään jos niistä ei seuraa mitään konkreettista esim. uhkauksella “lähden jos et lopeta juomista kotona” ei ole mitään todellista vaikutusta jos todella ei sitten lähde kun toinen taas alkaa ottaan kotona. Täällä palstalla on paljon puhuttu juovan kohtaamisesta myötätuntoisesti.

Todella hienoa että olet keksinyt itsellesi selvitytymisstrategian. Siitä kannattaa pitää kiinni. Omia unelmia tai elämää ei kannata jättää elämättä kenekään takia mutta ei varsinkaan alkoholistin takia. Joskus asiat voi ratketa parempaan jos mies herää ja todella tekeen jotain sen eteen että läheiset ei enää joutus kärsiin tai sitten näin onnellisesti ei käy, mutta ainakaan ei sitten itse katkeroidu kun on tehnyt itselleen itseä kantavan elämän. Usein alkkisten kanssa eläessä kokee elävänsä yksin ja siitä kokemuksesta että on pärjännyt yksin yhdessä kannattaa ammentaa jos jossain vaiheessa päättää alkaa elään yksinyksin. Tämän olet hyvin oivaltanut.

3

Miehen mielestä minun pitäisi vaan pitää turpani kiinni ja antaa hänen juoda rauhassa, koska omassa kodissaan saa juopotella. Yritän perustella kantaani sillä, että väkisinkin minun ja lasten elämää haittaa se älämölö, vaikka kuinka itse kuvittelee olevansa hiljainen eikä haittaa ketään. Mitään ongelmaa ei hänen juomisessaan olisi, jos en minä alkaisi siitä valittamaan. On kuulemma minun ongelmani, jos hänen juomisensa haittaa minua.

Oikeasti, ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Tämä suhde on niin taputeltu. Enää lähtö on jäljellä. Mies ei usko edelleenkään, että olen lähdössä. Ihmettelee vaan, että miksi suhde ei ole kuin ennen. Sanon, että siksi kun mitään suhdetta ei oikeastaan enää ole olemassa, koska olen lähdössä. Sitten mies kiukuttelee päivän ja illalla pehmittelee ehkä hieronnalla tai herkuilla. Katsellaan ehkä telkkaria ja jutellaan jotain päivän säästä tai euroopan tilasta. Sitten mies alkaa puhua jostain suunnitelmista, jotka koskevat ensi talvea/ensi vuotta/eläkepäiviä ja minua alkaa ärsyttää, koska taas tajuan ettei se tajua. Sitten se taas ihmettelee, että miksi olen taas hermona ja kylmäkiskoinen, että miksi ei suhde ole enää niinkuin ennen.

Tällä kylällä ei vieläkään ole vuokra-asuntoja vapaana. Tuntuu helpommalta odotella vapautuvaa asuntoa, mutta samalla tämä jääminen ja odotteleminen antaa miehelle täysin vääriä signaaleja. Olen puhunut niistä opiskelemaanlähtösuunnitelmistakin, mutta ei taida niitäkään ottaa tosissaan.

Tässä sitten olen jotenkin jumissa, mutta suunnitelmat ovat jo valmiina. Tiedän, että tässä odotellessa varmasti joudun muutamat kännäilyt kestämään, mutta ei sekään enää niin hetkauta kun tiedän ettei todellakaan loppuelämää tätä tarvitse kestää.

4

Hyvä Jellis.

Jos sä mahdollistat juomista, niin saa se mies mahdollistaa sun opintojasi.

Mä tein sen liikkeen, lähdin opiskelemaan mutta se lopulta kaatui omaan mahdottomuuteensä, se opiskelu. Ei se silti hukkaan mennyt, mutta ihan tämmöistä kurssia elämälle en suunnitellut. Nou hätä. En olisi itse osannut paremmin suunnitella.

Sattuneesta syystä mulla on täällä hammaslääkärin opintomateriaalia. Mihin lähetän? :slight_smile:

5

Jos olosuhteet käy aivan mahdottomiksi, niin lähdettävä tästä on, mutta pyörittelen ajatusta että olisin tässä ensi talven. Jonka aikana luen pääsykokeisiin ja käyn valmennuskurssilla, ja keväällä sitten pääsykokeessa. Olisin siis niin härski, että asun tässä siihen saakka kunnes saan opiskelupaikan ja sitten…adios. Hyödyntäisin edullisen asumisen ja lasten- ja elukanhoitoavun ja sitten lähtisin. Todella kieroa…

Hammaslääkäriksi tosiaan olen pyrkimässä opiskelemaan ensi keväänä. Minulla on melkein kaikki lukion fysiikat ja kemiat hankittuina, biologiaa ei vielä lainkaan. Valmennuskurssin aloitan marraskuussa (en ole vielä ilmoittautunut, kun “elämä on näin auki”). Jos sinulla jotain matskua on, niin mielelläni otan vastaan/ostan.

6

Edes miehen ottaminen ei ole se riski, ne tulee myös töistä ja muualta.
On raskasta elää pelossa, mitä jos päästän jonkun ihmisen minun elämään. Mutta se hetki on hieno, kun huomaa että pystyy olemaan YKSIN, ja nauttii jopa siitä. Onnea valinnasta ja opiskelusta, toivottavasti tärppää koska se on upea tunne. Ihmettelen kuinka maltat odottaa edes.
Ja tuossa voi olla vinha perä, että historia toistaa itseään jos ei ole varuillaan. Minä olen mennyt vaikeista ihmissuhteista toiseen, alkaen lapsuudesta asti. Jopa sinkkuna ollessa sain perääni erilaisia kyyliä, tai kavereita jotka paljastuivatkin ongelmaisiksi. Mikä on yhteinen nimittäjä kaikissa ihmissuhteissani: MINÄ.
Siis loppupeleissä kuitenkin. Ainoa mitä en voinut itse valita, oli lapsuudenkoti. Muihin suhteisiin on tullut enemmän tai vähemmän itse ajauduttua, ja sinisilmäisesti vieläpä.

7

En haaveile uudesta suhteesta, enkä oikeastaan edes toivo sitä. En halua tällaiseen pyöritykseen enää ikinä, enkä ota riskiä että voisin joutua. Olen tässäkin suhteessa niin paljon lasten kanssa keskenään, että tiedän meidän elämämme olevan upeaa ihan tällaisenaan. Mies on paljon poissa, ja me osataan elää mainiosti ilman sitä. Minulla ja lapsilla on tähänkin saakka olleet omat reissut ja oma arki. Ja se aika on ollut aina levollisempaa, rauhallisempaa ja mukavampaa, kuin silloin kun mies on kotona.

Minun lapsuuteni oli jotensakin kurja. Äiti oli väkivaltainen ja arvaamaton. Kun parisuhdeongelmien takia kävimme terapiassa, niin kävin myös jonkin aikaa yksilöterapiassa. Siellä todettiin, että minulla on “kiintymyssuhdeongelma”: ensisijainen kiintymyssuhde on viturallaan, ja se vaikuttaa enemmän ja vähemmän myöhempiin kiintymyssuhteisiin. Eikä tämä parisuhde ainakaan parantanut tilannetta. Tämä oli ensimmäinen vakava parisuhteeni ja mönkään meni.

8

Pistä yyveetä, tai suoraan venla _ v @ yahoo piste com

Yritän vähän koodata tuota osoitetta, kun yahoo on aika roskapostipesäke. Poista noi tyhjät kohdat :slight_smile: ja siinä on alaviiva.

9

Pistin sähköpostia, toivottavasti tulee perille!

10

Moikka pitkästä aikaa! Mulla tiedättekö pyyhkii hyvin! Minulla on tulevaisuus, minulla on jotain mitä odottaa, minä tiedän että pärjään, minä en ole enää kiintynyt tähän taloon, ja minä olen iloissani ajatuksesta etten olisi enää tuon turilaan kanssa. Koko edellinen litania on vaatinut minulta niiiiin paljon työtä. Olen joutunut muuttumaan paljon ja olen ylpeä siitä, että voin sanoa kaikki nuo asiat. On kuin yksi kerrallaan raivaisin esteet tieltä, että pääsen pois. Kun vertaan tilannetta esim. toukokuuhun, kun olin niin epätoivoinen eikä tilanteeseen tuntunut olevan ratkaisua. Silloin tuntui, että olen aivan “tuuliajolla”. Vailla minkäänlaista hallintaa omaan elämään. Nyt näen kaikki mahdollisuudet, silloin en nähnyt yhtään. Pääsen tästä pois juuri niin helposti, että kerään helmani, nostan perseeni ja kävelen ovesta ulos. Ei se nyt ehkä ihan noin yksinkertaisesti käy, mutta kuitenkin vielä muutama kuukausi sitten tunsin olevani vankilassa, josta en kerta kaikkiaan pääse pois. Eräällä tavalla minä olen jo vapaa, ja minä nautin siitä.

11

Onko sinulle tapahtunut se kuuluisa irrottautuminen? Joka tapauksessa, elät jo omaa elämääsi. Olen onnellinen puolestasi. Voi että kun saisin itsekin joskus nämä sekavat asiani selväksi.

12

Elän vielä saman katon alla, mutta suunnitelmat lähdön eteen ovat jo pitkällä. Vuokra-asuntoja ei tällä hetkellä ole tarjolla, mutta mietin sitä että jos vielä vuoden tässä kitkuttelisi jos se suinkin on mahdollista. Luen hirveällä tohinalla lääkiksen pääsykokeisiin, koska haluan päästä hammaslääketiedettä lukemaan vuoden päästä. Valmennuskurssi kestää talven, jonka ajoiksi tarvitsen lapsille hoitajan. Siksi mietin, että jos olisin niin kiero että käyttäisin talven yli hyväksi halvan asumisen ja miehen lastenhoitoavun (sen vähän mikä siltä irtoaa…) ja keräisin säästöjä. Toisaalta, jos sillä lähtee juopottelu käsistä, niin olen valmis lähtemään heti kun vuokra-asunto löytyy. Mutta kyllä, olen onnistunut irrottautumaan henkisesti. Ei tee pahaa ajatella lähtöä ja eroa, tämän talon jättämistä ja kaikkea muuta, mikä ennen painoi mieltä.

13

Isot laivat kääntyy hitaasti.

Ja jos on varaa edetä hitaasti, niin kaikin mokomin. Ja hienoa, sä koet olevasi hyväksikäyttäjä tässä tilanteessa, vaikka ainoastaan on miehen vuoro mahdollistaa sun hyvinvointisi.

Mukana opinnoissa… :wink:

14

Toukokuu oli paha juopottelujen kannalta, sen jälkeen on rauhoittunut. Kovasti toivon, että meno pysyisi rauhallisena, vaikka en siihen uskokaan. Yritän punnita, mikä olisi fiksuinta tulevaisuutta ajatellen. Pystynkö elämään tätä elämää kymmenia vuosia? En todellakaan. Pystynkö elämään tätä talven yli, kun tiedän että parempaa on tulossa? …ymm…ehkä… Rahaa on saatava säästöön opiskeluaikaa varten, ja valmennuskurssi ja luvut tulee nielemään rahaa ja aikaa tulevana talvena. Jäämisessä on riskinsä, joten yritän miettiä mikä tässä olisi parasta. Yritänkö vain sittenkin vitkutella, sitäkö tämä on? Keksin taas tekosyitä miksi en lähtisi saman tien? Jos muutetaan nyt, niin uusi muutto olisi edessä ensi kesänä. Aion joka tapauksessa jonnekin opiskelemaan ensi vuoden syksyllä. Mieluummin sinne hammaslääketieteelliseen, mutta jos ei sen ovet aukea, niin jonnekin muualle. Hmm, Hmm ja hmm. Ei tässä ole kyllä minne muuttaakaan, kun ei niitä asuntoja ole vapaana. Lähimmät “tukiasunnot”, vai miksi niitä kutsutaan, ovat lähimmässä kaupungissa. Jos muutetaan sinne, niin miten hoidan työn ja lasten päivähoidon. Tarvitsen kipeästi rahaa säästöön, joten en voi työtä jättää.

Ei miehestä oikeasti ole lastenhoitoapua, eikä mitään muutakaan apua, mutta sen suvusta on. En tiedä sitten kuinka sille avulle kävisi, jos tekisin eron selväksi jo nyt. Valmennuskurssitunnit on iltaisin 1-2krt/vko. Ajomatkoineen klo 14.30-22.00. Olisi älyttömän kätevää saada vaikka anoppi hoitamaan lapsia siksi aikaa, en oikeastaan muitakaan voi pyytää.

Tuntuu, että kitkutan tässä nyt sitten talven ja teen kaikki muutokset kertarysäyksellä. Tämä on kyllä taas niitä tilanteita, kun tarvitsisin jonkun pitämään kädestä ja kertomaan mitä tehdään. Kun valintoja on monta ja muuttujia liikaa, niin minulla menee yllättäen sormi suuhun. Tähtäimessä on vain se ensi syksyn opiskelupaikka, sen jälkeen 5,5 vuotta opintoja, jonka jälkeen minulla ja lapsillani on taloudellisesti turvattu tulevaisuus, ja olen riippumattomuus kenestäkään. Olen suunnitellut jo valmiiksi, että mistä haen perheasuntoa, millaista, ja tuet olen selvitellyt. Minulla on “putki” suunniteltuna, alkaen ensi vuoden syksystä. Mutta tämä sitä edeltävä aika on aivan auki.

Ja niin kuin sanoin, meno on nyt rauhallista täällä, mies ei ole ottanut viime viikkoina muuta kuin saunaoluita. Pitäisi yrittää pitää mielessä, että tämä ei todellakaan ole pysyvä tila. Toivon, ettei se juo, mutta tiedän että se toivo on yhtä tyhjän kanssa. Se tulee juomaan jossain vaiheessa ja sitten on kusiset oltavat. Se voi tapahtua ensi viikolla, tai vasta parin kuukauden päästä. Äääääh! Nyt lopetan nämä järjettömät pohdinnat, kun ei tästä valmista tule.

15

Jep jep Jellis,

ei näytä kristallipallo kovin selkeästi tulevaa. Se on vaan pakko ottaa päivä kerrallaan. Lopetat sen miettimisen, koska pienikin muuttuja nykytilanteessa voi vaikuttaa isosti pitkällä aikavälillä.

Suunnitelmat… juutalainen sananlasku sanoo, että jos haluat naurattaa Jumalaa, kerro hänelle suunnitelmasi. Siis suunnitelmia pitää olla, mutta se mikä on lopputulos… Herra tietää. :laughing:

Kunhan selvität tämän päivän, teet päivän mittaan tarpeelliset ratkaisut ja pidät päämäärän kirkkaana.

16

Minä pohdin aivan liikaa. Tiedän, että lähtö on edessä, mutta en osaa päättää mikä olisi paras ajankohta. Odotan siis jotain “merkkiä”. Mulla täytyy aina olla suunnitelma. Ei sillä ole väliä, jos sattuu jotain yllättävää, koska sitten kehitän kokoon salamannopeasti uuden toimintasuunnitelman. Nyt tämä suunnitelmateko tökkii. Tästä hetkestä ensi kesälle mulla_täytyy_olla suunnitelma. :smiley:

17

hei hienoo Jellis oot jo tehnyt sen kaikkein tärkeimmän asian, eli irrottautunut henkisesti. mikään ei sen jälkeen tule olemaan yhtä vaikeaa. minusta tuo suunnitelma lähipiirin tuesta tulevan talven aikana on tosi järkevää. sellaistahan tehdään ihan normaalissakin tilanteessa. se että olisit sitten lähdössä, on vain pieni sivujuonne. jospa jotenkin jaksaisit siinä olla niin moni asia menisi aika putkeen. mutta jos et jaksa niin lähdet, eikös se ole niin helppoa. miehen juomista et voi hallita mutta omaa suhteutumista voit. ja silloin kun ei enää jaksa, täytyy toimia.

hattua nosta Sulle, paljon oot mennyt kesän aikana kasvamisen tiellä eteenpäin:) ja niitä voimia toivottelen tietysti

-vaimo

18

Mä tiedän tuon tunteen. Mutta pohdi ihan rauhassa, koska lopulta se merkki tulee ja se on niin selkeä, ettei sitä voi olla huomaamatta. Niin kauan, kun et ole valmis päätökseen, se ei ole kypsä.

Itse haudoin jollain tasolla eroa jo esikoisen raskausaikana, ja sitten kun se homma levisi käsiin se räjähti kuin ruttopaise… Joten muista hengittää. Kyllä se aika niitä ratkaisuja eteen tuo.

19

Nyt täytyy ihan kärkeen tunnustaa, että elättelin jo toivoa että voisimme jollain tasolla suhdetta jatkaa opiskeluideni aikana ja sitten kun opinnot olisivat ohi ja palaisin takaisin tälle paikkakunnalle… Tämä haaveiluhan lähti muhevasta riidasta elokuun puolella, jonka aikana mies kerjäsi että päätä (lähdöstä, erosta, suhteen loppumisesta) vasta sitten kun hän seuraavan kerran alkaa juomaan. Että sitä kertaa ei tule IKINÄ. En uskonut, ainakaan suurimmaksi osaksi, mutta elättelin toivoa että jos se olisikin tällä kertaa tosissaan. Viime viikkojen aikana sain itseni kiinni haaveilemasta. Kunnes palasin taas maan pinnalle eilen. Mies lähti tupakalle, muttei palannut ennen kuin joskus aamuyöllä tillintallin. Ei tämä mitenkään häiritsevää ollut, koska otti kotona vain muutaman ja hävisi jonnekin muualle juomaan, mutta se PERIAATE. Sopimus on siitä, että häipyy niin kauas juomaan ettei minun tarvitse huolehtia että tulisi humalassa kotiin + ettei tällaisia etukäteen sopimattomia keikkoja. Vasta toissa viikonloppuna kävi juopottelureissulla kavereidensa kanssa ja sen jälkeen iltaisin muutamat kaljat, etten oikeasti mikään natsi ole näissä vaatimuksissani. Mutta sekään ei riitä tuolle, mikään muu ei riitä sille, kuin että saa juopotella kotona silloin kun tahtoo, mölytä sen verran kuin huvittaa, olla vittupää joka haukkuu ja huutaa, sekä viimeisenä käydä käsiksi kun ei enää muuta keksi.

Hah. Onneksi en uskonut, toivonut, luottanut enkä rakastanut enää silloinkaan kun kerjäsi tuota viimeistä mahdollisuutta. Elättelin vain pienen pientä toivoa. Sen menettäminen ei kummemmin edes kirpaise. Tiesin, ettei lupaukset pidä. Tiesin, että tässä ollaan taas pian. Onneksi tämä kerta ei muodostunut miksikään katastrofiksi, vaan ihan nätisti on mennyt vierashuoneeseen nukkumaan. Olin niin hirveässä mielentilassa eilen illalla, kun pelottelin itseni sillä että mitä tapahtuu kun se tulee kotiin, ettei nukahtamisesta meinannut tulla mitään. Otin sitten unilääkettä sen verran, että nukahdin enkä ole onneksi edes herännyt siihen kun tuo on ryöminyt kotiin.

Että tällaista kuuluu tänne. Luvut ovat melko hyvässä vaiheessa. Yli viikon kestänyt flunssa-kuume sekä minulla että lapsilla on hieman hidastanut etenemistä. Ei vaan jaksa, kun täytyy huolehtia kaikesta ja yrittää levätäkin vielä. Mutta mitenkäs tällaisissa tilanteissa sitten opiskelevana sinkkumutsina käy? Sairaana vaan pakollisille luennoille, mut entäs lapset? Niitä ei sairaana voi viedä päiväkotiin… Tässä hienossa suunnitelmassani on aivan selvästi porsaan mentäviä aukkoja.

20

Toissa viikolla puhuin yhdelle yhteiselle ystävällemme näistä ongelmista. Mies on työnsä puolesta hänen kanssaan tekemisissä enemmän kuin minä, joten ovatkin jutelleet sitten enemmän. Noh, miehen versio tästä kaikesta on se, että minä nalkutan parista kaljasta, hän ei ikinä juopottelemalla juopottele kotona eikä hän missään tapauksessa ole väkivaltainen. Sanoin tälle ystävälle, että olen jo päättänyt lähteä, ja että olen sen miehelle kertonut mutta mies ei usko. Ystävä RAIVOSTUI minulle. En siis saisi lähteä, koska sitten miehellä lähtee täysin lapasesta ja juo itsensä hengiltä. Oli myös sitä mieltä, että antaisin vaan miehen juoda kotona, ettei siitä ole mitään haittaa. Syytteli myös minua, että mitä minä olen sitten tehnyt että miehen on TARVINNUT lyödä. Siinä vaiheessa haistatin tälle “ystävälle” ja toivoin, etten olisi suutani aukaissut. Tarkoitukseni oli, että antamalla vähän vihiä tuolle ystävälle tulevasta hän ehkä pystyisi olemaan miehen tukena sitten, kun alkaa tapahtua. Koska mies todellakin elää niin laput silmillä, ettei usko edes suoraan sanottua asiaa, niin ero tulee joka tapauksessa olemaan sille sokki. Jospa se sitä tukea sitten jostain saa.