Matkalla ehjään elämään

Tahtoisin raitistua! Minulla on suhteellisen hyvä olla ilman alkoholia, mutta peto sisälläni vaatii juotavaa. Jotain tyhjyyttä se yrittää täyttää.
Jäin sairaslomalle helmikuussa ja diagnoosina oli masennus, vaikka työuupumusta itse tunsin : henkisesti vaativa työ.
Vuonna 2015 raitistuin ja pudotin 30 kg ylimääräistä massaa 2 vuoden aikana pois. Elämä hymyili ja näytti kauneutensa, tunsin eläväni. Luulin olevani niin vahva, että sen 2 vuoden jälkeen pystyisin ottaa muutaman juoman ilman seuraamuksia. Ja niin teinkin, kun avopuolisoni veli kuoli yllättäen. Alkuun kaikki menikin hyvin ja alkoholia käytin vain kerran kuukaudessa. “En enää koskaan joudu siihen samaan jamaan kuin aiemmin”, niin minä ajattelin. Kerran kuukaudessa vaihtui ajan saatossa kerraksi viikossa. Työstressi alkoi lisääntyä ja yhtäkkiä huomasin juovani toisinaan jopa viikolla, kun seuraavana aamuna oli töitä. :open_mouth: Kahden vuoden jälkeen unelma uudesta näpsäkästä vartalosta ja rikkaasta sosiaalisesta elämästä, oli mennyt. Töiden jälkeen tulin väsyneenä ja stressaantuneena kotiin ja join muutaman rentoutuakseni ja muutaman lisää… Tulos: + 30 kiloa, masennus, alkoholismi ja itseinho.
Tänään toivon, että pääsisin irti tästä lamaannuttavasta huumeesta. Olen käynyt muutaman kerran a-klinikalla ja toivon itse pääseväni päihdeyksikköön kuntoutukseen. En ole koskaan juonut päivittäin, mutta tuntuu, että olen silti koukussa ja pahasti. Unelmoin niistä parin vuoden takaisista päivistä, kun elämä oli kuntosalia, ystäviä ja raitista elämää. Miten eksyin näin kauas siitä? Uusi työ pitemmän työttömyyden jälkeen vaati paljon, enkä enää jaksanut revetä joka suuntaan harrastamaan ja itsestä huolehtiminen jäi vähemmälle. Suunnittelen AA:han raahautumista, sillä joskus aiemminkin olen siellä käynyt mieheni kanssa ja se auttoi. Voin niin hyvin ilman alkoholia, että en jaksa ymmärtää, miksi nyt on niin vaikea lopettaa juominen kokonaan( päiväksi kerrallaan)? Piru vie! Taistelu jatkuu huomenna.

Huomenta Nuppu,

Peto sisälläsi ei luultavasti jätä sinua enää koskaan lopullisesti. Sen sijaan pedon voi laannuttaa kestävään horrokseen, jolloin se pysyy aisoissa, eikä sotkeudu elämääsi.

Tainnutustoimet aloitetaan tietysti jättämällä peto ruokkimatta!

Itse masennusta poteneena tiedän, että alkoholi ei minulle sovi laisinkaan. Se vie ihmiseltä lopunkin elämisen energian. Kasvavan itseinhon myötä sitä sitten eksytään syvemmälle masennuksen syövereihin. Olen tullut siihen tulokseen, että myös masennus ei parane koskaan lopullisesti, vaan se on myös aina kuikuilemassa tilannetta iskeä uudelleen. Senkin kanssa kyllä oppii elämään rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Parasta mitä masennusta poteva voi tehdä, on se alkoholin jättäminen kuvioista kokonaan pois keinolla millä hyvänsä, sekä yrittää tosiaan hoidattaa sitä masennusta aktiivisesti asiantuntijan avustuksella sekä itse ottamalla asiasta selvää. - Varmaan yhdistämällä erilaiset tarjolla olevat apukeinot luulisi tulosten olevan parempia kestävämmän raittiuden sekä paremman elämänlaadun saavuttamiseen. Tsemppiä!

Helistinkirjoitti niin hyvin,ettei juuri lisättävää ole. Minulla on sama tausta, vakava masennus kärsitty ja alko.

Kyllä ne edelleen tallessa on, eikä häviä, mutta kun jättää totaalisesti ruokkimatta, niin asiat pikkuhiljaa paranee.

Nuppu kirjoitti

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Miten sulla Nuppu menee tänään?

Päivä kerrallaan