Matka kohti raitista elämää alkaa

Hei.

Nyt on tullut mitta täyteen alkoholin suhteen. Olen 29-vuotias kahden mahtavan lapsen isä ja vastikään eronnut. Syyn eroon osaa varmaan kaikki arvata.

Rakastuin teininä yhteen naiseen tulisesti ja 18-vuotiaana alettiinkin seurustelemaan. Elämä oli mahtavaa kun sain tämän elämäni naisen elämääni, kihloihinkin kerettiin mennä.
Vuodet kuluivat ja vastoinkäymisiä ja riitoja tuli eteen juomiseni takia, annoin turhia lupauksia, valehtelin, petin jopa poikani luottamuksen useita kertoja. Lukemattomia kertoja puolisoni sanoi että nyt on tarvitaan muutosta tai suhde loppuu, mutta mitäs minä teen? Turhia lupauksia jälleen ja valehdellen vakuutin aina että nyt muutun. Mikään ei tietenkään muuttunut ja ajattelin vain että kyllä tämä tästä.

Nyt sitten koittikin päivä jolloin menetin tämän mahtavan naisen. Se on loppu nyt oikeasti, tajusin sen vasta nyt. Olen todella vihainen ja pettynyt itseeni. Nyt päätinkin hakeutua hoitoon ja olen laittanutkin pyörän pyörimään, minnesota hoito kutsuu. Olisin jo pari vuotta sitten päässyt, työnantaja olisi maksanut hoidon mutta en lähtenyt, nyt lähden. Toivon sydämeni pohjasta että saisin tulevaisuudessa vielä mahdollisuuden tältä naiselta.

Minulle tihkuneiden kuulopuheiden mukaan selkeä enemmistö myllyhoidon läpikäyneistä pitää kokemusta erittäin hyödyllisenä, ja minä myös. Jos minnesota hoito on kutakuinkin sama juttu kuin myllyhoito niin ihmettelen vähän että mitenkä nyt järjestetään monet hoitoon kuuluvat ryhmätapahtumat, mutta kaipa hoidon järjestäjät tietävät miten toimia. Onnea matkaan!

Ilman sitä “LyttyynHaukkumisTilaisuutta” nuo hoidot ovat kuulemma TOSI JEES… TAVIS, joka on VARMASTI_TIETOINEN omasta… lähes JUMALUUTEEN yltävästä ylemmyydestään suhteessa alkoholistiin ei tulisi puuttua koko hoitoon ollenkaan… se mitä ihminen PUHUU ja sitä mitä se TODELLA ON, on tosi iso ero… jokaisella ihmisellä, VARSINKIN TAVIKSELLA, on LOPUTON USKO OMAN_ITSEN_ERINOMAISUUTEEN… tuossa tilaisuudessa jossa alkoholisti haukutaan maanrakoon… hän saa tuntea itsensä TOTISESTI_JUMALAKSI…

Hei Härkä90

Todella hyvä päätös, että olet päättänyt hakeutua hoitoon. Olisi kiva kuulla jatkossakin kuulumisiasi, ja millainen kokemus hoito on ollut.

Myllyhoito ja Minnesotahoito (suunnilleen sama asia, vaikka eri hoitopaikoissa on pieniä eroja) on parhaimmillaan tehokkaita hoitoja, joissa joutuu käsittelemään omaa tilannetta juurta jaksain.

Tsemppii!

Nyt se on varmaa, luojan kiitos!
Työnantajan kanssa eilen illalla puhuttiin ja hän soittikin minnen päivystykseen. Näillä näkymin ensi maanantaina mennään sinne, työnantaja itsekin käynyt saman läpi aikoinaan, on tukena minulle. Mahtava tunne nyt, on ehkä jopa joskus mahdollista saada perhe takaisin! Nyt sen vasta huomaa kuinka paljon ympärillä on ystäviä ja läheisiä jotka on joutunut olemaan oikeasti huolissaan, juuri heiltä saanut ja tulen saamaan paljon tukea ja kannustusta. Kirjoitan lisää matkani varrella.

-härkä90

Huomenna aamulla on lähtö minnesota-hoitoon, hyvä ja helpottunut tunne sen takia!

Kerron vielä miten kaikki on alkanut. Lapsuudessa meidän perheessä oli alkoholi vahvasti mukana. Isäni joi yhtenään ja oli tietenkin väkivaltainen. Ensi kosketuksen alkoholiin sain yhdeksän vanhana isän tehdessä minulle paukun jouluaattona, lasiin leijonaa ja loput lonkeroa. Sain jo siis lapsena väärän kuvan alkoholin käytöstä, pidin sitä normaalina. 13-vuotiaana join jo viikonloppuisin enemmän tai vähemmän. Tämä oli helppoa, koska vanhemmat antoivat olutta jos pyysin, joskus ihan tarjottiin.

Tilanne paheni vuosi vuodelta ja viikonloput ei enää riittänytkään, viikolla juonti tuli rutiiniksi. Nyt olen onneksi löytänyt itsestäni sen toisen minäni joka haluaa muutosta todella!

Palaan taas kirjoittelemaan, en tosin tiedä onko se mahdollista siellä hoidossa mutta viimeistään sen jälkeen.

-härkä90

^ Toivotan hyvää hoitojaksoa ja toipumista.
Sinulla on siis jo melko pitkä historia alkoholin kanssa, vaikka ikää ei vielä hirveän paljon olekaan. Alkoholi on ollut läsnä myös minun lapsuudessani, kuten monella muullakin täällä.

Kokemuksia laitoshoidosta on aina mielenkiintoista kuulla. Niitä ei ole tällä foorumilla liikaa ollut viime vuosina.

Moi.

Kovasti tsemppiä. Toivottavasti löydät raittiuden ja saat elämäsi raiteilleen.
Kerro tosiaan jaksamisesi mukaan kuulumisia.

Nyt alkas olla minnesota-hoidon perushoito lopuillaan, tiistaina pääsen kotiin ja sitten alkaa jatkohoito. Hoito on ollut tehokasta, toverit täällä ovat ihan parasta, hyvässä porukassa on ollut hyvä olla. Ja rauhallinen Lapuan maalaismiljöö auttanut myös osaltaan. Ajatukset ja tunteet huipussaan, olo on kuin uudesti syntyneellä! Kirjoitan lisää kunhan kotiudun.

Onnea, toivottavasti löydät ilon elämääsi!

Kirjoitan vielä täällä Lapualla ollessa hieman lisää ajatuksista ja tuntemuksista.
Eli huomenna koittaa kotiutuspäivä.

3.pv kuluvaa kuuta aamulla lähdettiin työnantajani kanssa ajelemaan tänne lapualle, odotin sitä ennen kovasti lähtöpäivää. Matkalla tänne en tuntenut pelkoa tai jännitystä, koska tulin tänne tämän työnantajani kyydillä ja tosiaan hän on käynyt saman hoidon aikoinaan.

Perille tullessa mukava henkilökunta oli vastassa joiden kanssa käytiin muodollisuudet läpi. Asuntolassa odotti mahtava porukka, tuntui kuin olisin tullut luokkakokoukseen, kaikki olivat kuin vanhoja tuttuja.

Ensimmäiset 5 päivää kului hitaasti, koska puhelimen saa ensimmäisen kerran tuon 5 päivän jälkeen seuraavana puhelinaikana.
Sen jälkeen aika kului todella nopeasti.
Korona-tilanne on vaikuttanut hoitoon jonkin verran, ei vierailuja eikä läheisviikonloppua joka on hoidon tärkein osuus voida pitää. Kuitenkin tämä hoidettiin nyt kirjeitse, varsinainen läheisviikonloppu pidetään tulevaisuudessa kun tilanne sen sallii.

Kohdallani hoito on tepsinyt, olo on todella vapautunut kun ei tarvitse enää salailla eikä valehdella, takki on aivan auki sen suhteen. Erittäin hyvä olla, itseluottamusta ja kauan kadoksissa ollut kyky rakastaa itseään on tullut takaisin, olen myös erittäin ylpeä itsestäni. Kaikki katkeruus, viha, itsesääli jotka olivat minut vuosien varrella täyttäneet on nyt poissa, tilalle tullut vain kaikkea positiivista.

Olen myös saanut mahdollisuuden tältä elämäni naiselta ja lähdetään vielä kokeilemaan tulevaisuutta yhdessä. Olen tällä hetkellä todella onnellinen että hain apua ja tulin tänne. Hetkeäkään ei ole kaduttanut tämä päätös joka on varmasti elämäni paras päätös. Odotan kovasti huomista että pääsen perheeni luo ja sitä että saan vaan olla heidän kanssaan, toivottavasti lopun ikäni.

Tie tulee olemaan kuitenkin pitkä ja kivinen mutta ilman täältä saatua hoitoa en pääsisi edes huonostikaan kokemaan raitista elämää, siitä olen varma.

Onnea matkaan ja tsemppiä!Onhan jatko ryhmäkäynnit siinäkin viikottain?
Itse raitistunut vuosi sitten AAssa ja olen eka vuoden käynyt 3-4 kertaa viikossa ryhmissä.
Suosittelen aluksi käymään tiheään vertaistukiryhmissä,ei tunnu läheskään niin kiviseltä se tie kun saa jakaa kokemuksia toisten kanssa,yksin en minäkään onnistunut,en sitten millään raitistumaan.
Ja senkin olen ajatellut nyt olevan se ratkaiseva juttu miks oon pysynyt raittiina että lopulta hyväksyin sen että olen alkoholisti.
Huolimatta juomismääristä ja tavoista ei meinannut millään mennä jakeluun,vaan piti sitä päätä seinään hakata melko kauan ennenkuin tajusi.

Ystävät ja verkosto on tärkeä asia raitistuvalle.
Jollekin luonnollinen verkosto on korkeampaan voimaan uskovien piiri.
Niille joille se ei ole , löytyy verkosto yleensä muista ihmisistä. Usein kannattaa etsiä ainakin osaksi tukipiiriä muita kuin alkoholisteja ettei elämä jää yhden asian elämäksi.
Minulle suhdeverkoston rakentaminen alkoholismin ulkopuolelle oli se mikä pelasti minut. Koko maailma tuntui muuttuneen. Kun alkoholi ei olut se minkä ympärillä pyörittiin.

Rohkeutta vaatii mutta jokaiselle löytyy tukiverkosto.

Myöskään AAssa ei kaikki usko mihinkään korkeampaan voimaan,se on just ihanaa kun on vapaus valita,ryhmä ja vertaistuki on siinäkin se juttu.
Mutta totta se on,elämä on kuitenkin muualla kuin niissä ryhmissä,suhde itseen,omiin läheisiin,ystäviin on se tärkein.Mutta jotta ne suhteet pysyvät terveenä ja kunnissa,käyn hoidattamassa itseäni ja tätä alkoholismisairauttani vertaistukiryhmissä :wink:

^ Maalaismimmille onneksi olkoon ekasta vuodesta !

Mites ketjun aloittajahärän kolmekymppiset ja tilanne ??

Olin ekan kerran hoidossa 28 veenä, mutta eri paikassa. Olisi hyvä, että kertakin riittäisi, ja toisille niin käykin. Se on kiinni niin monesta seikasta ja joskus osittain tuuria, mihin suuntaan jalat viepi ketäkin.

Tsemppiä ketjussa kaikille ja sitkeyttä.

Morjesta! Tosiaan jos tännekin välillä kirjoittelisi kuulumisia :slight_smile:
Raittiina olen ollut nyt reilu 3kk ja tämä uusi elämä tuntuu tosi hyvältä. Jatkohoitoa on ryhmässä joka sunnuntaina. Mukava aina käydä puhumassa tovereiden kanssa, voisin ehkä jopa sanoa että sunnuntai on viikon paras päivä :slight_smile: Yllättävän hyvin on mennyt arkielämässä, ei ole ollut huonoja päiviä ainakaan vielä. Kaveripiiristä on karsiutunut muutamia tyyppejä mutta ei ole haitannut, ehkä vaan hyvä niin jotta jää jäljelle ne oikeat ystävät jotka tukee ja välittää. Parisuhteessa ollaan lasteni äidin kanssa ja erittäin hyvin menee sillä rintamalla :slight_smile:
Paljon saanut hoidettua asioita jotka on jääneet juovana aikana hoitamatta tai mitä on lisää tuolloin tehnyt, kaikki tuntuu hoituvan niin helposti, ryhtyy vaan toimeen. Ennen kaikki tunnosti ylivoimaiselta hoitaa. Huippua on nähdä ja kuulla se kuinka ylpeitä ja helpottuneita läheiset on siitä että pääsin elämään raitista elämää, ja olen kyllä itsekin ylpeä ja onnellinen :slight_smile:
Palaan taas kirjoittelemaan piakkoin tarkemmin. Tsempit kaikille, eletään päivä kerrallaan!

Vaudevau, tämäpä oli ilahduttava ketju!

Olen se nainen ja lasten äiti kenet Härkä90 tässä mainitsee. Halusin tulla kertomaan, että raittius on jatkunut. Lapsilla on nyt mahtava rakastava, läsnäoleva isä, sekä minulla aivan upea puoliso josta olen onnellinen. Härkä90 on minun nähdäkseni voinut hyvin ja ollut onnellinen tekemästään valinnasta. Olen häntä patistellut tänne kirjoittelemaan, vaikka onkin päässyt jo omassa tilanteessaan eteenpäin. Aina voi auttaa muita kokemuksillaan. Tsemppiä teille kaikille!

Mahtavaa lukea aivan ykkösluokan vertaistukiviesti.
Mikään ei voine olla suurempi tuki kuin oman perheen aito onnellisuus. Tiedän itsekin ettei parhaimmat isänpäivä lahjat rapise paketeissa.
Minä olen myös kertonut puolisolleni kirjoittelevani täällä.

Oikein mahtavaa Isänpäivää Teille, Härkä90 ja Eden.

Putkis 0132

Morjesta!
Joo tosiaan tännekin voisi välillä kirjoitella vähän kuulumisia.

Kyllä se vaan on mahtavaa kun on saanut elämän takaisin raiteilleen ja minä itse voin päättää mihin raiteet vie. Olen päässyt elämään normaalia elämää josta en oikeastaan juovana aikana osannut edes haaveilla. Elin vain siinä alkoholinhuuruisessa kuplassani, masentuneena ja katkerana.

Välillä nyt saa ihan toden teolla ihmetellä kuinka synkkää elämää elinkään tuolloin.
Nyt olen kiitollinen, iloinen ja ennen hienoa on tuntea se vapaus, vapaus alkoholista.

Ja päivä kerrallaan kun menee eteenpäin niin hyvin menee. :slight_smile: