Nautin itsetuhosuudesta. Nautin ahistuksesta ja masentuneisuudesta. Nautin pelosta.
En osaa nauttia ilosta. En oo onnellinen. Silti nautin, ehkä liikaaki, siitä et pahoja asioita tapahtuu. En osaa itkee, ku pahaa tapahtuu.
Onko muita, jotka nauttii pahasta?
Huimaavilla tropeilla pelot saa helposti osaksi jokapäiväistä elämää. Ensin vedetään ja pelätään vaikutuksia, tai sitten vaikutusten loputtua pelätään vetämättömyyden vaikutuksia! 
^ 
Olen rasisti, fasisti ja sadisti, siitä minä nautin. Sääli on sairautta
En ole nisti, olen pessimisti.
Mulla oli lapsena kaveri joka tykkäsi kaikenlaisesta “pahasta”. Tykkäsi esim. kiduttaa sammakoita ja siilejä jos niitä kiinni sai. Tökki myös jo ala-asteella itseään terävillä esineillä ja poltti ihoaan sytkärillä. Ylä-asteella meillä meni sukset ristiin, kun kundi oli hirttänyt metsään vanhempiensa kissan ja raahasi minut katsomaan tätä modernia taideteosta. Ei oikein huumorintaju riittänyt minulla. Jokunen vuosi sitten kuulin, että majaili Niuvanniemessä.
^ Mä tykkäsin teininä tappaa ampiaisia myrkyttämällä ja polttamalla. Sitten irroitin niiden pikkuruiset päät nykivistä ruumiista, ja asettelin havunneulasten päähän kukkaruukkuun. Olipa mulla hieno irtopäiden kokoelma! Oli oikeen etninen puhdistus, ihan sydäntä lämmittää vieläkin! 
Hmm, en “nauti” siitä kun asiat menevät huonosti, mutta saan siitä turvallisuuden ja tuttuuden fiiliksiä. Kai sekin eräänlaista mielihyvää on?
Yritän muuttaa tätä ajatusmallia ja olenkin edistynyt jo paljon. Ja se muuttuu jonkin verran myös itsekseen jos ahdistava elämäntilanne helpottaa. Luulen että kuvaamasi ajatukset ovat mielen tapa suojella itseään sietämättömissä tilanteissa.
Sitä en kyllä hiffaa miksi täällä porukka puhuu jostain kissojen ja hyönteisen kiduttamisista, kun eivät liity aiheeseen mitenkään yrjö
Noh, onhan sekin jonkinsortin masokismia, kun paljastelee itsestään Plinkissä vaikka mitä noloa, jotta saisi hieman hävetyksenväristyksiä julkisesta itsensä nolaamista! 
Jestas sentään 
! Tässähän alkaa tuntea itsensä suorastaan tervepäiseksi ja herttaiseksi pikkuenkeliksi. Taidan painua pian takaisin nukkumaan ja toivottavasti en näe ihan hirveitä painajaisia 
.
Nuivan kuvaama klovni - sadisti ja masokisti… No miksei, vuorotellen voisi piestä kaveriansa ja taas seuraavaksi ottaa itse turpaansa.
En tiedä, oliko ketjun aloittaja tosissaan. Muistan kuitenkin yhden poikkeuksellisen viiltelykerran. Olin napsinut, älkää kysykö miksi, no turha kai se on odottaa, että joku m i n u l t a jotain kysyisi 
, kymmenittäin tsopikloonia sisältäviä nukahtamislääkkeitä, en tuntenut mitään, olin täysin turta ja tyhjä. Viilsin itseäni, kättä. Tunsin voimakasta helpotusta. Myöhemmin menin Ythsin lääkärille (no siloin tietysti saadakseni jonkin bentsoreseptin, minkä he-le-ve-tin muun takia 
). Addiktiohin perehtynyt lääkäri puisteli päätään. Ja lääkärille poikkeuksellisella tavalla myönsi hämmennykksenä ja tietämättömyytensä: outoa, että se toimii noin… Pidin siitä, ettei hän teeskennellyt tietävänsä. En minä normaalisti kivusta pidä, vaikka olenkin tämmönen marinamaijja .
And they lived happy ever after.
N´est ce pas???
