Masennus ja alkoholiriippuvuus

[Elea]

Olisi pitänyt jatkaa vanhaa ketjua, mutta en viitsinyt kaivaa sitä.

Mun alkoholiongelma sai alkunsa kun aloin lääkitsemään masennusta ja uupumusta lopulta alkoholilla. Tie on ollut pitkä ja kivinen. Eilen katkesi kahden viikon juomaton jakso. Jonka vuoksi tein raskaan päätöksen ja hain sen tuputetun reseptin mielialalääkkeisiin. Nyt aloin kuitenkin taas empimään, koska lääke ei olekaan se josta aiemmin oli puhetta ja josta olin tehnyt huolelliset taustatutkimukset. Syy miksi eri, on alkoholinkäyttöni. Jota siis yritän lopettaa kaikin mahdollisin keinoin. Terveydenhuollosta olen hakenut apua, muutama viikko takaperin menin elämäni ensimmäiseen aa-kokoukseen.

Suhtaudun mielialalääkkeisiin siis todella neuroottisesti. Tiedän myös että alkoholiriippuvuus on mitä on eikä lääkäri voi tietenkään kirjoittaa mitään mitä ei vain voi. Mutta jotenkin meni taas pasmat sekaisin.

En minä koskaan valehtele kun sanon että lupaan olla juomatta. Silti siihen sanaan ei voi luottaa.

Tämä on kuin suossa tarpoisi.

Pakko se lääke on nyt kuitenkin aloittaa, ei tässä muu auta. Jos tähän päähän ei saa apua, niin historiaa katsomalla voi todeta miten alkoholinkäytön kanssa menee, on tässä ainakin dataa mitä tarkastella. Lääke ei välttämättä tietenkään auta, mutta näitä kaikkia vaihtoehtoja on nyt vain sinnikkäästi käytävä läpi.

[Elea]

Tiedän oman masennukseni syyt, sekalainen vyyhti eri tason asioita, jotka ovat kumuloituneet todella pitkän ajan saatossa. Alkoholi on syventänyt masennustani entisestään, se on tietenkin selvää.

Olen kokeillut yhtä ja toista tässä vuosien aikana masennukseni eteen. Kaikesta on jäänyt käteen jotain. En enää ajattele, että mikäli asiat x ja y olisi eri tavalla, voisin paremmin ja pääsisin juomisesta eroon. Ruoho on aidan toisella puolella vain eri tavalla liukasta.

Juominen on jatkunut, koska olen sairastunut alkoholiriippuvuuteen. Alkoholiriippuvuus on tunne-elämän sairaus, tämä olen sisäistänyt. Minä juon haitallisesti erityisesti negatiivisiin asioihin (positiivisia kun en oikein tunne) ja niitähän omassa vinksahtaneessa päässäni riittää.

Itseäni en pääse karkuun vaikka mikä muuttuisi. Siitä tämä pitää aloittaa, sekä masennuksen että alkoholiriippuvuuden osalta. Ja olen aloittanutkin. Taidan vihdoin päästä taas terapiaan, odottavan aika on ollut pitkä.

Olen onnistunut tänä vuonna olemaan kaksi kuukautta juomatta ja lisäksi parin viikon jaksoja siellä täällä.

Kaikenlaista kammottavaa on sattunut humalapäissä. Jokainen asia, pieni tai suurempi, romahduttaa entisestään valmiiksi muruina olevaa itsekäsitystä. Järkyttävintä on, että vaikka itsekin pelästyn ja lupaan olla juomatta, silti repsahdan. Tämä on ollut nyt viimeinen niitti siinä ymmärryksessä että minulla oikeasti on alkoholiriippuvuus. Yhdistettynä aiempiin huomioihin.

Lääkityksen aloitus kiristää. Siirsin sitä nyt kuitenkin hiukan eteenpäin, jotta ensi viikko ei häiriinny mahdollisista aloitusoireista. Ensi viikolla ei ole mahdollista juoda, joten sen puolesta hyvä.

Loppuun vielä muokkaus, kuten täällä jossain joku viisas on kirjoittanut, alkoholiriippuvuusongelma kannattaa pitää erillään muista haasteista. Keskittyy sen ratkaisuun omana ongelmanaan ja muihin sitten omanaan. Vaikka masennus ruokkiikin riippuvuutta, uskon että tuossa on itua. Ei tästä vyyhdistä saa muutoin kiinni mistään päästä.

[Lnm18]

Ei siinä mitään vikaa ole jos olet riippuvainen.

Ainakin yksi tärkeä on tärkeä: Jos olet vähänkään aikuinen:

Älä vahingoita muita omalla käytösellä.

Se on sun ja Vain sun ratkaistavissa.

Syitä dokaamiseen löytyy lukemattomia, myöskin se tuomitsemiseen.

Vkl.

[Pesäraunio]

Hei Elea

Kiinnitin tuohon huomiota, että pelkäät mielialalääkkeitä, mutta lääkitset sen sijaan itseäsi alkoholilla.

Lääketieteellisestä ja terveydellisestä näkökulmasta katsottuna alkoholi on moninkertaisesti haitallisempaa ja vaarallisempaa kuin masennuslääkkeitten käyttö. Vaikka molempiin liittyy omia riskejä ja haittavaikutuksia, niiden vaikutukset elimistöön ja elinajanodotteeseen ovat täysin eri luokkaa.

Olet varmaan tehnyt taustatyön myös alkoholin kohdalla. Se on laajavaikutteinen solumyrkky.

Lisäksi jos siis kyse on tavallisista SSRI-lääkkeistä, niin ei alkoholi niitten kanssa kiellettyä ole. Heikentää vaan lääkkeen vaikutusta ja laskee mielialaa - ja sitähän lääkkeellä just pyritään nostamaan.

Tsemppiä

[Lnm18]

Ei siinä mitään vikaa ole lääkitä itseään jos on vaikeaa ..
Vaikeaa se on silloin kun ei pysty kohtaamaan todellisuutta.
Jos on käynyt sodan/avioeron jne. tai vaikka kynnen katkeamisen, senkin voi joku kokea ylipääsettämäksi vaivaksi ?
On toki eroa näillä asioilla ..
Totuutuuden kohtaamainen on miltei mahdoton.
Aikaa myöten haavat parantuu.
Tai.. on sellasiakin ketkä janoavat sitä epänormaalia tunnetta.

Mulle esim. aivan sama kuka voittaa missäkin pelissä ..
Olosuhteet täytyy hyväksyä, aika simppeli asia ?

[Elea]

Selvinpäin mennään. Näyttää siltä että viime kertojen toilailuista on sittenkin selvitty pelkällä säikähdyksellä. Olikin sellaista settiä ettei tosikaan. Asiat eivät kuitenkaan ole niin etteikö mitään peruuttamatonta olisi tapahtunut. On todellakin ja paljon. Kulissit heiluvat aika rankasti.

En selittele enää itselleni alkoholin suhteen että kyllä se tästä, otan vain itseäni niskasta kiinni. Tai kuvittele että voin hyvin ottaa oltuani juomatta jonkun aikaa, eiköhän se jo luonnistu taas “normaalisti”. Ei mene kauaa kun asia alkaa rönsyilemään.

Sairastan alkoholiriippuvuutta. Saatan herätä huomenna missä kunnossa tahansa kaikista pyhistä lupauksista, kaikesta sattuneesta, kaikesta itseinhosta, mitä olen toisille aiheuttanut, huolimatta. En kestä enää yhtäkään aamua. En kestä enää itseäni.

Sain viime viikolla yllättäen rauhoituttua. Ja pohdiskeltua. Tärkeintä on nyt olla juomatta ja teen sen eteen kaikkeni.

[Elea]

Päihdekuntoutuksen laitoshoito. Jos on kokemuksia ja haluat näitä jakaa niin kuulisin mielelläni.