Olen uusi täällä. 30-vuotias työssäkäyvä nainen. Olen yksineläjä. Minulla on jo pitkän aikaa ollut tyhjä olo, jota olen yrittänyt paikkailla alkoholilla → masentaa toki entistä enemmän. Alkoholinkäyttöni ei vaikuta töihini, paitsi niin, että ahdistaa mennä töihin ja olen väsyneempi. Juon pari kertaa viikossa, peräkkäisinä päivinä. Haluan tästä eroon, koska tiedostan itse, että siitä tulee vielä ongelma. Nuorempana on ollut hyvin runsasta alkoholinkäyttöä. Joka tapauksessa, tunnen itseni hyvin yksinäiseksi, erakoituneeksi. Työni on sosiaalista, joten vetäydynkin mielelläni omiin oloihini. Töiden jälkeen menen suoraan nukkumaan. Olen uupunut, en jaksa mitään. Siivoan kotona kyllä, senkin väkipakolla sillä auttaa olooni hieman. Olen velkajärjestelyssä, joka tosin on hoidettu marraskuun lopussa. Olen iloinen, että pääsin velkajärjestelyyn pari vuotta sitten, eikä olis paljon enää maksettavaa jäljellä. Elän kuitenkin kädestä suuhun, kallis vuokra yksinään maksettavaksi. Mihinkään ylimääräiseen ei juuri jää varaa. Kiltteyteni vuoksi minua käytetään helposti hyväksi, mm. taloudellisesti. Jos jollain työttömällä “kaverilla”, jota olen luullut kaveriksi, on mennyt huonosti, olen vähistä rahoistani lainannut. Enkä koskaan saanut takaisin. Siksi tämmöiset kaverit olen poistanut elämästäni kokonaan. Se harmittaa, koska näitä on sattunut kohdalleni ihan liikaa. Olen menettänyt luottamukseni ihmisiin, rakastun vääriin tyyppeihin enkä enää usko, että minua varten olisi ketään. Haluaisin joskus löytää kunnollisen, ihanan miehen, joka oikeasti rakastaa minua. Haluaisin elää normaalia elämää. Nyt elän vain työlle, teen auttamistyötä, olen hoitaja vanhuspuolella. Mutta kuka auttaisi minua? Käyn kyllä terapiassa, no joo, vasta kerran käynyt nyt, mutta kuitenkin… En haluaisi aloittaa mielialalääkitystä, kun siihen yrittävät pakottaa. Haluan ainakin kokonaan eroon alkoholista, se ei sovi minulle eikä psyykelleni. Voi kun se viimein menis jakeluun… En jaksa niitä kolmen päivän morkkiksia. Hyviä asioita elämässä, mitäköhän niitä on… Kissa, perhe (vanhemmat ja sisarukset). Työstä en enää nauti, käyn väkisin että saan rahaa. Vanhuksista pidän mutta se uuvuttaa koska henkilöstömitoitus on p*rseellään, jatkuva kiire ja oma mieliala maassa.
Mistä te saatte voimaa? Itse kulutan päiväni tosiaan nukkumalla, katson sarjoja sängystä käsin läppäri sylissä, silloin tällöin käyn rauhallisella kävelylenkillä (Työpäivän aikana 8h tulee askeleita jo 15 000, joten töiden jälk ei jaksa mitään). Asun kaupungissa, keskustassa. Täällä en viihdy, mutta töiden vuoksi pakko asua kun työpaikka lähellä, enkä autoa omista. Tarkoitus kyl löytää töitä muualta, rauhallisemmalta seudulta. Sitten voisin muuttaa, ja mahdollisesti halvempaan kämppään.
Sairastan myös paniikkihäiriötä, johon pääsääntöisesti yrittävät tätä mielialalääkettä tyrkyttää. Bentsoja syönyt jo monta vuotta, tosin annosta pienentänyt huomattavasti. Olen myös erityisherkkä, introvertti. Ajattelen liikaa, ja se vaikeuttaa elämääni. Jotain positiivista, mulla on erittäin vilkas mielikuvitus ja huumorintaju auttaa jaksamaan, musta huumori nimenomaan 
Millaista porukkaa täällä on? Olisi kiva tutustua samankaltaisiin ihmisiin. Olen itse Itä-Suomesta.
