Moi! Mulla on kaksisuuntaisen kanssa taas vaikeampi vaihe, keskivaikeaa masennusta ollut muutaman kuukauden. Ensi viikolla hoitoneuvottelu tulossa. Kävin neuropsykologisissa testeissä ja poikkeavaa oli hidastuneisuus, joka on ehkä jäännösoire toistuvista masennusjaksoista. Psykiatrinen sairaanhoitaja väläytti osa-aikaeläkkeen mahdollisuutta, mutta haluaisin vielä joskus päästä kuukausipalkalle. Olen reilu kolmekymppinen ja psyykkistä sairautta ollut koko aikuisikä. Jaksan kuntouttavassa työssä, mutta en pysy olemaan nopea ja tehokas niin kuin muut. Haluaisin olla pirteä ja ahkera, mutta krooninen väsymys on vaivannut vuosia. Olen tässä kuitenkin pysynyt raittiina. Alkoholihan on lamauttava aine ja olen jo valmiiksi tarpeeksi apaattinen…
pahus kun osaisi jotain kannustavaa sanoa.
hyvä ainakin ettet juo 
masennus menee ajan kanssa ohi ja silloin ajattelu ja muu toiminta taas parantuu ja vilkastuu.
milloin menee, kuka tietää.
masennus on siitä paha, ettei jaksa tehdä juuri mitään asioidensa parantamiseksi ja kun pitäisi jaksaa,
jotta ne parantuisivat…
itselleni oli luulisin paljon apua, että koetin hyväksyä tilani ja koetin olla tuomitsematta iseäni liikaa.
tsemppiä kovasti.