Marfan tutkimusmatka...

Me Lopettajat
1

Miksi absolutistitytöstä tuli keski-ikää kolkuttava ura-ja siideriorientoitunut nainen? Miksi päätin, että seuraan miestäni ja alan käyttämään kilpaa alkoholia? Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen yrittänyt lopettaa useasti, palannut takaisin tapoihini, koska muuta ajanvietettä ei ole tai en saa kontaktia puolisooni muuten. Kaija koon sanoin: "Minä join koko yön ja mietin kuinka kiinni sinut saan…"En saa, vaikka joisin itseni hengiltä. Aina olet rakkaani askeleen edellä…onko syynä naiseuteni vai se, että olemme henkilöinä niin erilaisia.
“Voi olla, että koskaan en tule sinua kiinni saamaan…” jatkaa Kaija, näinhän se on. En syytä ketään muuta kuin itseäni, kukaan muu ei laita pulloa huulilleni, mutta kattani mahdollistetaan menot ja oma hyvä olo -vapaa olo.
En tiedä, kokeeko kukaan elämäänsä kuten minä -kun yrität elää terveesti ja rakastaa, kaikki välttelee sinua ja pakenee. Kun elät siiderin pullon kanssa sohvan nurkassa, kaikki tykkää ja välittää. Miten jouduin tähän? Tiesin liikaa, kannoin vastuuta ja napisin liikaa…ja luovutin…ja aloin mahdollistajaksi ja lopulta oman juomisen mahdollistajaksi. Kaija Koon sanoin: “oon katsellut itseäni sivusta…kuinka voin meidät jättää, kun pitää maailmaa selättää…sun uutta alkua en enää huoli -levy, jossa on yksi ainoa puoli -kuka sen opettaa?”

  • Antaahan Marfan tutkimusmatkan alkaa, ilman alkoholia. Kun kirjoitan tätä, olen juonut -mutta jo useamman vuoden (10vuotta) ajan haaveillut alkottomasta elämästä ja siitä, että elämässäni on kaikki värit tallella ilman siideriä. Juomiseni on joka iltaista nykyään - minulla on terveysongelmia -mm. ylipaino ja kipuja.
    Olen työelämässä, opiskelen samalla, minulla on kaksi teini-ikäistä lasta -ja mies, joka juo työnsä ohella ja on poissa kotoa paljon. Juon noin 6 siideriä/ ilta, mutta se näkyy minussa lähinnä väsymyksenä ja lihomisena - fyysinen krapula on harvinainen -tai niin jatkuva, etten tajua sitä. Henkinen krapula minulla on koko ajan. Aloin juoda kymmenen vuotta sitten, siihen -että en luottanut puolisooni ja en saanut yksin elämässäni ratkaisuja tehtyä.
    Haluan parantua ja tulla siksi mikä olen oikeasti. Harrastan opiskelun ohella sukututkimusta ja tarinoita - en tahdo pilata muistia ja älyä alkolla.
    Juomiseen liittyy asioita, joista pidän -rentous, hellyys, kaipaus, koen etten ole ilman juomista itseni. Minua pelottaa…kuka olen? Miten voin olla napisematta ilman humalaa, kun saan selvänä aamuna näyttäväni tympeältä akalta? Sehän minä olen…tietenkin…se on totuus.
    Huomenna on kuitenki selvä aamu ja kokonainen selvä vuorokausi. Kumpaan on pahempi erota -siihen, että on tympeä akka vai siihen, että juo kodin perheen alta tai oman terveytensä? Jokatapauksessa taitekohta elämässni on tullut. Anteeksi, jos loukkasin ketään kirjoituksellani.
2

Uusi aamu on harmaa, mutta on tuossa synkkyydessä kaunistakin. Satumainen ja surullinen tunnelma yhtä aikaa. Yöllinen kirjoitus tuntuu osaltaan kirjoittamaltani, lähinnä tunteiden osalta- mutta asiapuolelta en tiedä. Krapula? En häpeä tuota kirjoitusta, olkoon se muistona siitä mitä humalassa saa aikaan. Sekavaa sotkua siis.
Vatsa on kipä. Monena aamuna olen herännyt vatsakipuun ja närästykseen. Se nyt toistaiseksi ainoa krapulan oire tänä aamuna. On ollut päänsärkyjä ja vapinaa.
Ehkä kääriydyn vielä peittoon, koska talossa on vielä hiljaista…tuli ajatus kirkkoon menosta, jostain syystä. Mutta voi olla, että vatsakipu estää sen tänään. En tiedä.

3

Hei Marfa
Tarinasi tuntui tutulta. Vieläkin pääsen kiinni noihin tuntemuksíin.
On aika ottaa elämä haltuun , lopettaa sivusta katselu. Itse koin aluksi useita kuukausia kestävän alavireisyyden , saamattomuuden jopa toivottomuuden. Oivalsin jossain vaiheessa , että on muitakin asioita kuin alkoholi joista pidän. Aloin huolehtia ja hemmotella itseäni. Hyvinvointini lisääntyi.
Nyt vajaan kolme vuotisen raittiuden myötä elämäni on sellaista kuin sen haluan olevan.
Päivä, välillä hetki kerrallaan päihität ongelmasi. Olet tekemässä elämäsi parasta päätöstä, parasta mitä itsellesi voit tehdä. Kannattaa.

4

Toivon sulle rohkeutta muuttaa, mitä voit. Onko juomisesi muuttaminen asia, jonka voit muuttaa?
Jos voit, muuta. Jos et yksin voi, harkitse avun hakemista.

Minulle apu tuli AA:sta. Muitakin apuja on saatavana, täältäkin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

5

En tiedä voinko yksin muuttaa juomistani, epäilen. Mutta tahto on jo askel? Kävin kirkossa, oli jotain muuta ajateltavaa kuin tulevan illan “juonko, enkö” kamppailu. Seuraavana ajatuksissa on ruoka, normiruoka.

6

Hei Marfa. On kuin omaa tarinaa, nousuhumalassa on aivan euforinen olo, tuntui kuin olisi lentoon lähdössä, rakastin koko maailmaa, jopa itkin kun oli niin hyvä olla. Laskuhumalan aikana alkoi ärtymys, raivo omaa itseä kohtaan… meilläkin juodaan “kilpaa” tosin olen jo aikoja sitten hävinnyt, minulla kun on työ rajoitteena. Muuten olisinkin varmasti jo pohjalla. Ahdistus ja paha olo oli sitten seuraavan aamun seuralainen. Se että sanoin asian ääneen auttoi asiaa, tosin tässä nyt lähdetään perkaamaan kaikkea mitä mielen perukoilla piilee, miksi minä tarvitsen alkoholia tunteakseni onnea ja hyvää mieltä. Kirkossa kävin minäkin tänään, en pidä itseäni erityisemmin uskonnollisena mutta virsien laulaminen ja se rauhaa henkivä ympäristö antaa minulle jonkinmoista mielenrauhaa. Voimia sinulle ja yhdessä tässä taistelemme.

7

Kiitos Sirja. En tiedä olenko itsekään oikea uskovainen, monesti vihalla suhtautunut uskoon ja kirkon asioihin. Pitkään ajattelin, etten kelpaa sinne. Nyt syksyllä liityin kirkkoon ja pari kertaa käynyt. Minua kiehtoo valo joka on kirkossa, kuoro ja usko, joka kuuluu saarnasta ja virsien sanoista. Ehkä se kuitenkin helpottaa oloani -tuo kaikki. Päivä on painunut iltapäiväksi ja ajatukset siirtyvät iltaan. Mielessä on kysymyksiä, kuten mitä juon? Aion tässä paneutua hetkeksi työhön ja jos sitten kävisi lenkillä. Minä en aio juoda alkoholipitoista tänään.

8

Hei Marfa ja Sirja!

Kävinpä minäkin, pidän virsien laulamisesta. Rauhallista valmistautumista arkiviikkoon!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

9

Mikä sitten on “oikea” uskovainen? Itseäni en pidä perinteisenä kirkkouskovaisena vaikka melko säännöllisesti sunnuntaisin siellä käynkin. Melko usein teemat puhuttelevat.Tänäänkin saarnasta jäi osa pyörimään päähäni. Oli kyse siitä, että epäonnistumisien ja vastoinkäymisten ei kannata antaa masentaa eikä lamauttaa itseään. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Vaaditaan vain valppautta ja tilanteiden tiedostamista. Sopii jotenkin erittäin hyvin myös rakkaaseen teemaamme!
Mulla on muutenkin aika paljon seurakunnan vapaa-ajan tilaisuuksien kanssa tekemistä. Kaikenlaisia tapahtumia jotka joskus kiinnostavat, joskus eivät. Kaikki ilman uskonnollisuuspakkoa. Kukaan ei tivaa sun vakaumustasi mihinkään suuntaan. Tätä kautta olen tutustunut melko moniin raittiisiin paikkakuntalaisiin. Vaikka mitään syvempiä ystävyyssuhteita ei ole syntynyt, mulla on kuitenkin porukkaa ympärillä joihin voi luottaa. Kannattaa itsekunkin kokeilla.
Tänä vuonna ajattelin virittäytyä joulun vastaanottoon tietoisesti. Joulutorit, musiikki ja tunnelma kun kuitenkin pomppaa joka kulman takaa vastaan niin miksi pyristelisin vastaan? Tällä kertaa mielummin virran mukana kuin vastavirtaan. Hyvää sunnuntain jatkoa ja hyvää uutta viikkoa. :smiley:

10

Siinähän se eilinen meni ja nyt alkaa olla tämäkin päivä pulkassa. Ei ihme oireita, mutta jo vanhastaan tiedän, että tulossa on mahdollisesti unettomuutta, hermostuneisuutta, ärtyneisyyttä…

En aio laskea päiviä, hyvä kun selviän tästä illasta ja jokaisesta tulevasta. Ja jos tänä yönä tulisi uni eikä painajainen, kuten parina viime yönä.

Kasvot ovat punaiset ja kuivat, suu kuiva. Kiloja on tullut kolmessa kuukaudessa kymmenen jo aikaisemminkin ylipainoiseen kroppaan. Puuskututtaa pienestäkin.

Ällöttää, nyt en näe mitään hauskaa tässä…vaikka oon lihonu niin silti on nälkä, ruokanälkä. Pari iltaa sitten olisin ottanut siiderin ja elo olisi ollut vähän aikaa vähemmän kurjaa ja silti kurjaa koko ajan.

Mutta nyt en ota, ei onneksi ole edes mahdollista - mulle ei ole kaapissa mitään. Kylmää, vaikka on läskit ja vaatekerrosta päällä. Ja on yksi pettymyskin, rahallinen -ei maata kaatava, sen kerkeää saada myöhemmin -kun siideriin menneet rahat säästyvät. Laskin kerran, että juon vuodessa yli 3000 euron edestä, ellen enemmänkin. Sillä rahalla matkustaa, tässä kiusallisessa poliittisessa tilanteessakin.

No hyvää iltaa ihan kaikille, lallin malliin keittiön kautta nukkumaan…joo, Putous on minusta hyvä ohjelma, myös selvinpäin.

11

Kiireisen päivän nihkeä ilta. Olisi niin helppoa “tilata” saunasiiderit…Olen koko illan potenut ja puhissut, käynyt jääkaapilla ja ollut saamaton. Koska pistin kaikkeni likoon töissä, minun pitäisi pääni ajatusten ja kropankin mielestä saada hyvitystä -hellyydeksi ei kelpaa kuin alko. Ajattelin jo töistä lähtiessä, että nyt jos koskaan joisin -mutta tässä sitä ollaan juomatta -hyvin syöneenä kylläkin.

Ei siellä töissä mitään ihmeempiä sattunut, meni vain pikkasen ylitöiksi ja oli hieman tavallista kiireempi päivä omien töiden kanssa -jotenkin se vain saa aina näppäilemään - että miksi aina minä, vaikka delegoin ja ohjaan muitakin tekemään yhteisä töitä. Mulla on marttyyriasenne. Se oli aikoinaan kotonakin, kun mies juhli ja minä hoitelin kotia. Siivosin sen kaljapulloja tiskialtaasta ja yökin kaljan hajua ja tahmeutta. Ei edelleenkään mielihajuja -kuten ei siiderinkään haju. Jotenkin se vain kääntyi siihen, ehkä mies ei enää jaksanut kilareitani, mutta ei halunnut heittää mäkeenkään ja alkoi juoda kotona ja ylpeili sillä miten paljon halvempaa ja mukavampaa on juoda kotona. Ja parempihan se on juoda kaksin -kuin yksin murjottavan naisen kanssa. Minä mahdollistin hänen juomisensa aloittamalla itsekin, ensin pienestä sitten määrä kasvoi. Samalla olen tehnyt itsestäni alkoholistin -mietin, että oliko se kuitenkin pienempi paha kuin mitä olisin voinut tehdä suutuspäissäni? Vaikka lapsille…sitäkin nähdään nykypäivänä…En tiedä…vaikka olen ihan kauhea karjuja suuttuessani, en siltikään voisi tehdä mitään pahaa tai lopullista, vaikka mistä sitä tietää 100% varmaksi.

Olen juodessani lauhkea, mukava, stressitön -en pelottava ja masentava. Mutta kun juon, en osaa lopettaa -ja juon terveyteni ja rahani. Ja elämäni.

Minuun ei auta terapia tai lääkkeet. Olen todella outo. Olen kokeillut ne juuri silloin, kun juominen alkoi -ehkä minulla on persoonallisuushäiriö.En kylläkään ole aina oikeassa, olen väärässä hyvin usein. Tunteita minun on vaikea niellä ilman juomista tai syömistä.Ehkä olen vain ylpeä ja kuvitellut alkujaan elämäni toisenlaiseksi ja olen vain niin katkera.

Jos pitäisi nyt nähdä jotain hyvää elämässä -niin ne on mun lapset. Kolme. Vaikka elämä on välillä tappelua niin on ne hyvin rakkaita. Kaikki. Sitten pidän vanhoista -katselen mielelläni kuvia ja jos kellään on niistä kerrottavaa niin vielä parempi. Tykkään roveltaa vanhoja romuja ja haaveilen matkasta suvun alkujuurille. Joskus, kun on oikein ärsyttävää, toivon -että voisin vain lähteä, suureen korpeen mummonmökille, jota minulla ei vielä ole. Katselen ilmoituksista mökkejä, ei oikeasti ole varaa sellaiseen ja kukaan muu perheestä ei ikinä suostuisi mukaan. Tykkään sienestää ja laittaa ruokaa -kukapa ei olisi arvannut. Opiskelen tällä hetkellä -pidän siitä, vielä…se pitää minut töissä.

Minulla on monta syytä elää ja olla onnellinen. Itseni kanssa vain on vaikeaa - olen rasittava itsellenikin. Ihme, että minua ylipäätään kestetään. Miehenikin monta vuotta…

Tämmösiä ajatuksia tänään, ilman siideriä -tekee mieli ja ei tee. Ei varmaan koskaan lopu. Tuossa ajattelin telkkaria katsoessani, että eihän raitis ihminen ole oikeastaan aikuinen -siis kaikki juo television ohjelmissakin, koko ajan joku tuoppi tai lasi kädessä - Emmerdale, Sinkkuelämää…, oletteko nähneet yhtään ihmistä joka on raitis? Jopa Hakekaa kätilö -ohjelmassa juodaan…Kai se on kyse siitä, että noissa ohjelmissa ihmiset osaavat juoda?

Minä en osaa.

12

Raittiina on aikaa ja kykyä kiinnittää huomiota säännöllisempään syömiseen ja terveellisempään ruokavalioon. Kevenin yli 10 kiloa ensimmäisinä raittiina aikoina.
Itsetutkistelussa voi etsiä itsesäilytysviettinsä vinoutumia, joista alkoholin juominen on alkoholistille vahingollisimpia. Rahankäyttöongelmat pyörivät osittain itsesäilytysvietin, mutta myös sosiaali- ja sukuvietin ympärillä.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

13

Iltapäivän kiukkuolo helpottui lenkillä. Ajattelin, että huono fiilis olisi kestänyt vielä viikonlopun yli - vanhasta kokemuksesta. Mutta nyt helpotti, onneksi.
En nyt kirjoita tällä erää enempää, nostan jalat sohvalle ja katson Sukulaa. Ja nautin seesteisestä olosta. Hyvää iltaa kaikille.

14

Mulla työpäivän jälkeinen kiukku jää punttisalin hämärään. Siellä jaksaa punnertaa kiukun voimalla aika mukavasti! Niin kauan kuin jaksaa kiukutella, jaksaa kanssa nostella painoja! Kuten eräässä painonpudotus-telkkuohjelmassa eräs personal traineri tokaisi eräälle keventäjälle, että jos tuo kaikki valittamiseen käytetty energia saataisiin suunnattua treenaamiseen, niin oltaisiin päästy tavoitteeseen aikapäiviä sitten! :wink:

15

Olo on rauhallinen. Mutta silti sisällä jossain on levoton ja tuskainen olo -kuin kapseloituneena. Tajuan, miten syvälle olen itseni elävältä haudannut ja paluu elämään tuntuu oudolta, osin lapselliselta haihattelulta -että näinkö sitä loppuelämä eletään, etsien vaihtoehtoja juomiselle?

Elämässä tehdään valintoja -sen ymmärrän ja teimmepä minkä valinnan tahansa olemme tasa-arvoisia, emme sen parempia kuin huonompiakaan. Joskus hyvät valinnat tehnyt kärsii yhtä paljon kuin huonot valinnat tehnyt -vai onko se näin?

Kerroin eilen kotona, että minun osalta juomat on juotu -ei tarvitse ostaa kysymättä ainakaan. Olen myös henkisesti valmistautunut siihen, jos kaappiin ilmestyy siideriä: se ei ole minua varten. Sen juo joku toinen tai se kaadetaan viemäriin, senkin olen sanonut.

Päätökseni hyväksyttiin, toki sain kuulla -ettei yhtäkkinen lopettaminen tule onnistumaan ja minun ei pidä olla niin jyrkkä päätöksen suhteen -pieni napsu silloin tällöin ei tee pahaa. Eihän se normi ihmiselle varmasti teekään, mutta minä en voi lopettaa -jos aloitan. Se ei jää pariin, eikä yhteen iltaan. Se on nähty. Juon joka ilta ja monta, juon vähintään 5 siideriä joka ilta jos aloitan -eikä viinipullollinenkaan arki-iltana ole outoa tai puolet paukkupullosta. Se on totta ja miehenikin tietää sen. Eikä hän aina ole suhtautunut myötämielisesti juomiseeeni hänkään.

Kerroin myös, että en kiinnitä huomiota hänen juomiseensa -kyse on nyt vain omastani. Vaikka aamuisin humalassa kustun vessan lattian pesu ällöttää ja tekisi mieli mennä viereen huutamaan -että se on ulos tai tulos -niin mitä väliä? En pysty hänen elämäänsä korjaamaan -se on vain oma elämä mistä jokainen pitää kiinni. Koskaan ei tiedä mitä joutuu kokemaan tai mistä vielä itsensä löytää, mutta jos ei ikinä yritä mitään -niin ei varmasti mitään saa aikaiseksikaan. Kuten Narkkitehti kirjoitti -kiitos vain, nyt ei ole energiaa tuhlattavaksi huutamiseen ja raivoamiseen - on vain pelastettava itsensä.

Kilahdin tänä aamuna lapselleni, aikani räksytin -mutta muistin tämän projektini ja laskin kierroksia ennen kuin olen siinä pisteessä, että pää täyteen on ainoa konsti lauhduttaa kiukku. Se meni ohi ja sitten tuli jo kohtalaisen fiksu ajatus itsellekin, että kaikki nuoret ovat itsekkäitä toisinaan -kun opettelevat elämään aikuisen maailmassa -niin minäkin olen ollut ja olen varmasti tänä päivänäkin. Hyvät koulupäivät siinä toivoteltiin sitten ja rakastan, rakastan. Koska niinhän se on, en kai muuten olisi kilahtanutkaan.

Tälle päivälle on tekemistä. Aloittelen rennosti lenkillä ja jos saisi sitten työ-ja kouluhommia tehtyä -näin ainokaisena vapaana…illaksikin on jotain puuhaa, ei tarvitse odotella siideriä sohvalla. Tsemppiä kaikille tasapuolisesti.

16

Marfa, tottakai sulla on levoton olo kun olet alkanut kasaamaan palikoita uuteen uskoon kokonaisvaltaisesti. Sulla ei mielestäni ole suurta ongelmaa mekaanisen raitistumisen suhteen. Saat korkin halutessasi kiinni ilman fyysistä juomapakkoa.
Raamitekijät näyttävät kirjoitustesi perusteella hieman toisenlaisilta. Täällä on usein ollut perheellisiä kirjoittajia joiden pahimmat vastustajat löytyvät lähimmästä sisäpiiristä. Mikä ihmeen piika sinä olet jos joudut korjaamaan juopon kusta vessan lattioilta? Hei, halooo! Herätys!
Yhtä vahingollisia ovat kaikenlaiset negatiiviset ennusteet onnistumisesi suhteen. Kysy siipaltasi pelkääkö hän perheen valta-asetelman murtumista jos sinä päätät elää raittiina. Juoppoa kun on niiiiiin helppo hallita. Ja omat mukavuusalueetkin ovat niiiiiin mukavia!
Olet oikeassa siinä, että raittiitkin joutuvat joskus kärsimään elämän tuomista vastoinkäymisistä eikä raittius sinällään tuo automaattisesti mitään mullistavia ratkaisuja. Tuo kuitenkin mahdollisuuden ottaa asiat käsittelyyn - juomisen lieveilmiöistä kärsimättä.
Olet lastesi kanssa siinä mielessä samalla tasolla, että elät itsekin jonkinlaista tärkeää murrosikää! Erona kuitenkin se, että sinun ei tarvitse käydä vaikeita askelia kovinkaan kauaa läpi. Eikä raitis elämä tarkoita elinikäistä vaihtoehtojen etsimistä. Juomisen päihittäviä vaihtoehtoja löytyy melko nopeastikin. Joko omavoimaisesti tai samanhenkisten avustuksella.
Tsemppiä. :smiley: