Miksi absolutistitytöstä tuli keski-ikää kolkuttava ura-ja siideriorientoitunut nainen? Miksi päätin, että seuraan miestäni ja alan käyttämään kilpaa alkoholia? Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen yrittänyt lopettaa useasti, palannut takaisin tapoihini, koska muuta ajanvietettä ei ole tai en saa kontaktia puolisooni muuten. Kaija koon sanoin: "Minä join koko yön ja mietin kuinka kiinni sinut saan…"En saa, vaikka joisin itseni hengiltä. Aina olet rakkaani askeleen edellä…onko syynä naiseuteni vai se, että olemme henkilöinä niin erilaisia.
“Voi olla, että koskaan en tule sinua kiinni saamaan…” jatkaa Kaija, näinhän se on. En syytä ketään muuta kuin itseäni, kukaan muu ei laita pulloa huulilleni, mutta kattani mahdollistetaan menot ja oma hyvä olo -vapaa olo.
En tiedä, kokeeko kukaan elämäänsä kuten minä -kun yrität elää terveesti ja rakastaa, kaikki välttelee sinua ja pakenee. Kun elät siiderin pullon kanssa sohvan nurkassa, kaikki tykkää ja välittää. Miten jouduin tähän? Tiesin liikaa, kannoin vastuuta ja napisin liikaa…ja luovutin…ja aloin mahdollistajaksi ja lopulta oman juomisen mahdollistajaksi. Kaija Koon sanoin: “oon katsellut itseäni sivusta…kuinka voin meidät jättää, kun pitää maailmaa selättää…sun uutta alkua en enää huoli -levy, jossa on yksi ainoa puoli -kuka sen opettaa?”
- Antaahan Marfan tutkimusmatkan alkaa, ilman alkoholia. Kun kirjoitan tätä, olen juonut -mutta jo useamman vuoden (10vuotta) ajan haaveillut alkottomasta elämästä ja siitä, että elämässäni on kaikki värit tallella ilman siideriä. Juomiseni on joka iltaista nykyään - minulla on terveysongelmia -mm. ylipaino ja kipuja.
Olen työelämässä, opiskelen samalla, minulla on kaksi teini-ikäistä lasta -ja mies, joka juo työnsä ohella ja on poissa kotoa paljon. Juon noin 6 siideriä/ ilta, mutta se näkyy minussa lähinnä väsymyksenä ja lihomisena - fyysinen krapula on harvinainen -tai niin jatkuva, etten tajua sitä. Henkinen krapula minulla on koko ajan. Aloin juoda kymmenen vuotta sitten, siihen -että en luottanut puolisooni ja en saanut yksin elämässäni ratkaisuja tehtyä.
Haluan parantua ja tulla siksi mikä olen oikeasti. Harrastan opiskelun ohella sukututkimusta ja tarinoita - en tahdo pilata muistia ja älyä alkolla.
Juomiseen liittyy asioita, joista pidän -rentous, hellyys, kaipaus, koen etten ole ilman juomista itseni. Minua pelottaa…kuka olen? Miten voin olla napisematta ilman humalaa, kun saan selvänä aamuna näyttäväni tympeältä akalta? Sehän minä olen…tietenkin…se on totuus.
Huomenna on kuitenki selvä aamu ja kokonainen selvä vuorokausi. Kumpaan on pahempi erota -siihen, että on tympeä akka vai siihen, että juo kodin perheen alta tai oman terveytensä? Jokatapauksessa taitekohta elämässni on tullut. Anteeksi, jos loukkasin ketään kirjoituksellani.