Kyllästyin joutilaisuuteen ja olen ollut nyt 2 viikkoa harjoittelijana - ja viikot omaehtoisesti raittiina - suuressa valtion laitoksessa. Harjoittelu - ja ma-to välinen raittius - jatkuu onneksi enää toiset 2 viikkoa. Työaika tuntuu menevän kuin unessa eli 8:sta 4:n kuolemaa. Odotan vain kohokohtaa eli perjantain ja maanantain välistä yötä (n. klo 17 perjantaina pari isoa kirkasta ja kyytipojaksi pari lavaa kepardia → herääminen vasta sunnuntai-iltapäivänä- perjantain ja maanantain väli on siis kuin yötä).
Olen ollut ilman töitä usean vuoden ja nyt tuntuu, että työllisyyttä mukavampaa on olla erakkoalkoholistina - voi juoda silloin kun varat sallivat eli sammumistilaan asti Alkon tuotteita joka 2. tai joka 3. päivä ja voi herätä silloin kun huvittaa, jaksaa selailla keskustelupalstoja, ei tarvitse käydä Helsingin keskustassa, kahvit saa milloin itse haluaa eikä tarvitse ajaa partaa kuin silloin kun huvittaa eikä unettomuudesta ole haittaa. (Minulla on päätös työkyvyttömyyseläkkeestä ja täysin maksettu omistusasunto, joten mahdollinen opiskelu/työssä olo ei ole minulle pakollista).
Itse oli tuossa tilassa noin 25 vuotta sitten,katkerana,kaiken menettäneenä,loistava tulevaisuus takana Järvenpään Sosiaalisairaalan osaston 4 C asiakkaana kuukausia,kuukausia…
Onneksi pääsin helvetillisestä umpikujasta pois, en jäänyt sinne. Oma voimakas elämänhalu yhtyneenä muiden samankaltaisten tukeen auttoi. Pahinta mitä ihmiselle voi sattua on se että hän jättää elämänsä elämättä !
Nyt, vuonna 2010, talvilomaa muutama päivä jäljellä. Lomasuunnitelmat menivät uusiksi kiitos Islannin tuhkapilven, mutta niinhän tässä elämässä usein käy että se mitä suunnittelen ei toteudukaan. Tähän on tyytyminen mutta hyvä näin.
Lähden ulos viettämään ansaittua joutilaisuutta, upeaan auringonpaisteeseen, Luojan suomaan uuteen kevääseen, Kauppatorille lokkeja katsomaan,ehkä Suomenlinnaan aistimaan merta…
Järvenpään Sosiaalisairaalan osaston 4 C asiakkaana kuukausia,kuukausia…