Mahalalelin valitusvirret. Apua?

Olen 23-vuotias nainen ja yliopisto-opiskelija. Ensimmäisiä kertoja kokeilin 15-vuotiaana. Silloin se oli satunnaista juomista maksimissaan 6 kertaa vuodessa (esim. uusi vuosi, vappu, koulujen päättyminen). Minulla oli vatsavaivoja, joten monesti tuli oksenneltua melko vähästä.

Olin juuri täyttänyt 17 vuotta, kun aloin juoda vähintään pari kertaa viikossa yksin kotona, tosin alkuun vain 2-4 annosta kerralla. Siitä pikkuhiljaa annosmäärät kasvoi. Muistan, kun jossakin vaiheessa 18-vuotiaana alkoi jo hieman huolestuttaa käyttö, ja aloin laskeskella että viikossa tuli juotua 24-30 annosta.

Kun muutin pois vahempien luota pari vuotta sitten, juominen lisääntyi entisestään. Pahimmillaan yli 70 annosta viikossa, ei alle 40 annoksen viikkoja ole ollut. (Tykkään laskeskella annoksia, vaikkei meinaa kärryillä pysyäkään ja joutuu huolestumaan) Olen yrittänyt lopetella useampaan otteeseen. Vanhempien luona ollessa pystyn helposti olemaan juomatta, sosiaalinen paine on nykyään niin suuri. Olen käynyt juttelemassa lääkärin kanssa ja päihdetyöntekijän. Olen kokeillut Reviaa, ei auttanut. Olen Antabuksen avulla ollut juomatta pari kuukautta ja retkahtanut taas.

Alkoholi saa minut välinpitämättömäksi, joten putkassa olen useampaan kertaan vieraillut ja polisiien kyyditsemänä selviämisasemille ja kotiin. Olen mokannut opiskeluja, syyllistynyt rattijuopumukseen (en tosin jäänyt kiinni), ryypännyt kaikki rahat, ottanut unilääkkeitä ja alkoholia sekaisin ja päätynyt vailla muistikuvia tuntemattomien miesten kämppään, jossa ei kuitenkaan tainnut kovin pahoja tapahtua, olen saanut rytmihäiriöitä sekakäytöstä jne…

Minulla pitäisi olla ihan riittävästi syitä lopettaa, ja haluaisinkin lopettaa. Toisaalta juomishimo on niin suuri, että se on vaikeaa. Tuntuu, että elämällä ei ole mitään väliä, on ihan sama juodakin. Ei minulla ole tavotteita, eikä tulevaisuutta. Miten hitossa voi olla niin vaikeaa saada korkki kiinni? Mitä pitäisi tehdä?

Olet nuori ja fiksusti havainnut ongelmasi, joka kasvaa, jos jatkat juomistasi. Kaikissa yliopistokaupungeissa toimii AA-ryhmiä. Niissä on raitistuneita ihmisiä, joita kuuntelemalla pääset selville, miten raitis elämä on mahdollista päivä kerrallaan.

Moi. Vaikutat olevan hyvin kärryillä tilanteestasi. Oma kokemukseni on, että kannattaa hankkia kaikki mahdollinen apu mikä liikenee. Ammattiavusta saa yleensä jotakin irti ja vertaistuesta aivan mielettömän paljon, näin siis ainakin itselläni. AA- ja NA-palaverien kynnys voi olla korkealla, mutta monet, minä mukaanlukien, ovat saaneet niistä aivan korvaamatonta apua.

Ja jos jostain ( esim. A-klinikka ) saa maksusitoumuksen intensiiviseen päihdekuntoutukseen, niiin kannattaa ehdottomasti. Minun elämäni muutti 5 viikkoa Myllyhoidossa Kalliolan klinikoilla.

Tervetuloa palstalle, pysy linjoilla!

Hei ! Olin suunnilleen samassa tilanteessa sinun ikäisenäsi. Minun piti juoda vielä kymmenen vuotta. Nyt olen ollut pitkään raittiina eli minulla on myös ikääkin jo jonkin verran sinuun verrattuna.

Kyllä sinun pitäisi nyt vakavasti ottaa oman itsesi hoitaminen. Kuvaamasi alkoholiriippuvuuden oireet eivät yleensä itsestään muutu miksikään vaan ainostaan pahenevat. Oireyhtymä on siis alati paheneva.

Itse raitistuin ennen muuta AA-liikkeessä mutta A-klinikan ja varsinkin Järvenpään Sosiaalisairaalan apu oli korvaamaton.

Suosittelen kokeilemaan AA:ta . Sen rinnalla voit käydä A-klinikalla jne.

Kuuntele tuosta vaikka PK-seudun AA-ryhmien ylläpitämää Nettiradiota niin saat hivenen käsitystä mistä on kysymys. Linkki kansanradioliitto.fi/ohjelmat.php?id=208

Sinulla on vielä suurin osa elämääsi edessä päin. Parhaat vuotesi ovat vasta tulossa kun otat tämän asian vakavasti.

Kaikkea hyvää Vinetto :slight_smile:

Kiitoksia vastauksista! Olen keskittynyt ryyppäämään, joten ei ole tullut kirjoitettua. Olin joulun tienoilla kk:n selvin päin kun olin vanhempieni luona, muuten on kostea linja jatkunut. En ole uskaltanut aa:han. Kuuntelin aa-radiota ja olen jutellut puhelimessa aa-ihmisille… Alkaa olla niin huono olo, että en jaksa enää. Selvinpäin näen harhoja ja unia harhoista, mutta lääkkeitä en uskalla hankkia, koska sekakäyttö… Voisin mennä aa-palaveriin, mutta pelottaa helvetisti. Mitä tapahtuu aa-kokouksessa, ja onko klo 12 aikoihin maanantaina edes ketään paikalla?

Tuota nykyistä juomista ja sen aiheuttamia ongelmia sinun pitäisi pelätä ihan helvetisti. Avun hakemisessa sen sijaan ei pitäisi olla mitään pelättävää, sehän on vain hyväksi sinulle ja auttaa saamaan takaisin rauhan ja tasapainon elämääsi.

Olet ihan oikeassa ja välillä pelottaakin. Voisitko vastata kysymykseen, haluaisin tietää mihin joudun jos pääni uuteen sosiaaliseen tilanteeseen laitan?

Hei,

Tänään juuri AA-palaverissa eräs kokeneempi kävijä sanoi että “jos ihminen sairastuu syöpään, niin se on ihan päivänselvää, että se ottaa kaiken tarjolla olevan avun ja lääkkeet vastaan. mutta kun kyse on alkoholismista niin se ei sitä tee”.

Niin tuossa juuri tiivistyy se tämän alkoholismin ihmeellinen piirre. Mihin tahansa muuhun sairauteen ei ihmistä tarvitse kahdesti suostutella hoitoon lähtemään. Mutta tässä alkoholismissa on joku sellainen kummallinen asia mukana, että siitä kärsivä ei hoitoon tahdo mennä. Onko se sitten se häpeä, joka siihen liitetään ihan kollektiivisesti koko yhteiskunnassa ja sitä lakaistaan maton alle. Vai onko se vain yksinkertaisesti se, että siitä ei vielä tiedetä tarpeeksi. Sen sairauskäsite kielletään ja se mielletään vain heikkojen ja tahdottomien luusereiden asiaksi, jotka ovat vain yksiä yhteiskunnan mätäpaiseita. Ja tällaisten “tahdottomien luusereiden” porukkaan ei sitten kukaan tahdo itseään liitettävän.

Ja tiedänhän mä sen nyt omasta kokemuksestanikin. Ilman viinaa olemisessa ei ole ollut ihme ja kumma mitään vaikeuksia. Mutta se kaikki häpeä, syyllisyys yms., mitä se alkoholisti leima tuo mukanaan ja mitä se viina minutkin laittoi tekemään, eivät olekkaan hävinneet ihan tuosta vain sormia napsauttamalla.

Pohjakokemus oli minulle kuitenkin se hetki, jonka myötä sain sellaisen halun itselleni että olin valmis menemään vaikka mistä tiiliseinästä läpi, ettei siellä surkeudessa tarvitse enää rypeä. Ajatukset ovat 3,5 vuodessa muuttuneet kovasti ja ajattelen ihan erilaisia juttuja, kuin silloin juodessa, mutta silti koen edelleen olevani sairas. Ja sen minkä koen tähän sairauteen auttavan on se, että etsin ympärilleni ihmisiä, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin itselläni. He ymmärtävät sitä mistä puhun, eivätkä pidä minua hulluna, kuten jotkut tästä asiasta tietämättömät todennäköisesti pitäisivät. :mrgreen:

Mutta tosiaan hiljentyminen = kuolema. Puhuminen = vapautuminen.

Kiitos ikzu! Pystyisitkö vastaamaan kysymykseeni: Mitä tapahtuu aa-kokouksessa, ja onko klo 12 aikoihin maanantaina edes ketään paikalla?

AA-kokous on avoin jokaiselle sellaiselle ihmiselle, jolla on halu lopettaa juomisensa. Kokouksessa aluksi luetaan alustus AA-kirjallisuudesta, jonka jälkeen alkaa kiertävä puheenvuoro, jonka kohdalle sattuessa saa valita joko puhua, tai olla puhumatta. Mitään pakkoja, liittymismaksuja, sitoumuksia yms. ei ole, vaan koko homma perustuu täysin vapaaehtoisuuteen.

http://www.aa.fi/groupsearch.php

Tuolta löydät ryhmäluettelon, josta voit etsiä sinua lähinnä olevan kokoontuvan ryhmän.

Ok, kiitos. Kiinnostaaisi mennä, mutta pelottaa… Ehkä yritän kaivaa rohkeuden jostain ja vaan mennä kiltisti paikalle, vaikka pelottakin onko klo 12 paikalla muita kuin eläkeläisiä

Rohkeasti mukaan vaan, se on kaikkia alkuun pelottanut enemmän tai vähemmän!

Käsittääkseni PK-seudulla käy enemmän myös meidän ikäisiä (itse olen 25), mutta aika vanhaahan tuo kävijäkaarti on enimmäkseen. Mutta se on vain merkki siitä, miten onnekas ja ihmeellinen asema tässä on, että ne omanikäiset alkoholistit joutuvat vielä kaikki juomaan ja ovat siksi kentällä.

Kyllähän niitä nuorempiakin kävijöitä on joskus kaivannut, mutta hei niillä eläkeläisillä on enemmän kokemusta. Tietävät mistä puhuvat, vaikka vähän jääriä jotkut ovatkin! :wink:

No kaipa on yritettävä. Pahinta mitä voi seurata on paniikkikohtaus eli kannattaa yrittää. Juomisestahan ei mitään tule…

Hyvää huomenta, Mahalalel!

Onnea päätöksellesi yrittää tehdä jotain konkreettista. Ryhmiä on paljon, useimmissa on sekä naisia että miehiä, mutta on myös vain naisille tarkoitettuja.

Rohkeasti mukaan, ei alkoholista luopumisesta ole vahinkoa.

Huomenta M. Mainitsit avauksessasi, ettei sinulla olisi tulevaisuutta? Miten niin? Kerroithan opiskelevasi ja olet melkoisen nuori. Mikä tärkeintä, olet tiedostanut ongelmasi ja valmis hakemaan apua. Hyvä! Ylempänä jo mainittiinkin klinikat ja vertaistukiryhmät. Tee todellakin tärkeä veto ja hinaa itsesi mahdollisimman nopeasti lähimpään ryhmään. Ei välttämättä ole jokaisen juttu, mutta sitten ainakin teet konkreettisesti jotain raitistumisesi eteen. Käy tutustumassa AA:han niin voit muodostaa oman mielipiteen.
Äläkä niitä eläkeläisiä pelkää - jos niitä ylipäätänsä on ryhmässä, niin ovat näköjään tehneet jotain oikein saavuttaakseen eläkeiän. Moni iäkkäämpi ryhmäläinen on sitäpaitsi jo vuosikymmeniä käynyt AA:ssa ja löytänyt siellä raittiuden ja uuden elämäntavan. Sivuheittona mainitsen, että itse en kuulu mihinkään organisaatioon enkä pidä palopuhetta minkään puolesta tai mitään vastaan.
Itse raitistuin päihdeklinikan ja paikallisen päihdeneuvontapisteen avulla.
Ala kokeilemaan itsellesi sopivia vaihtoehtoja. Kukaan ei tule ovellesi koputtamaan ja hakemaan sinua pelastettavaksi. Ainakaan jos on kyse vapaaehtoisesta toiminnasta. Eli rohkeasti vain tutustumaan. Mainitse paniikin mahdollisuus ennen palaveria ryhmän vetäjälle niin ei tule yllätystä jos joudut lähtemään. Tällaistkin tapahtuu eikä sekään maailmaasi kaada. Lasin nostaminen sensijaan kaataa. Toimi- saat paremman olon kun ainakin yrität. Äläkä odota huomiseen. Huomista ei tule koskaan!
Tsemppiä ja pysy linjoilla. :smiley:

Kiitos taas tsemppauksista! Valitettavasti ne eivät vielä saaneet jaloja aikeita toteutumaan AA-kokoukseen menemisen muodossa, mutta tulin kuitenkin eilen vanhempien luokse selvittämään päätä. Täällä en ole kahteen vuoteen mitään juonut, joten toimii hyvin katkopaikkana. Muutaman päivän päästä takaisin kaupunkiin ja silloin on tarkoitus mennä heti kokoukseen, eikä avata korkkia. :slight_smile:

Asiat ovat kuitenkin menneet eteenpäin jollain tavalla, nimittäin kulissit isäni suuntaan romahtivat. Ammattiauttajat ja ne pari tuttua, jotka tietävät ongelmastani, ovat kovasti kannustaneet kertomaan vanhemmille, koska ovat arvelleet salailun ja valehtelun vain pahentavan ongelmaa. En ole tähän päivään menessä uskaltanut, ja Luoja varjelkoon siltä, että äiti saisi tietää; minä en hänelle aio kertoa, eikä kuulemma isäkään.

En kertonut isälleni nytkään, mutta eräs läheinen, jonka kanssa olen kuvitellut luottamuksella puhuvani, ei sitten lopulta tietojaan omana pitänyt, vaikka oli jo kaksi vuotta jaksanut. Hän ei edes tunne isääni, mutta onki hänen puhelinnumeronsa selville ja kertoi, koska oli niin huolissaan. En edes tiedä, mitä kaikkea he puhuivat, mutta ainakin isi tietää pikku-enkelinsä putkareissuista. :smiley: En ole kovin vihainen, vaan nyt jo pikemminkin kiitollinen ja osittain helpottunut, vaikka uusi tilanne helvetisti pelottaakin.

Katsotaan, miten elämä lähtee etenemään. Toivottavasti parempaan suuntaan. :slight_smile:

Mahalalel

Juomaton päivä taas takana, mutta vaikea iloita, kun tämä oli ns. itsestään selvyys. Ehkä mielessä jo vähän kaihertaa kaupunkiin omaan kämppään lähteminen. Niin monta kertaa siellä on sortunut juomaan. Mikä tällä kertaa olisi toisin?

Mutta yritän nyt kuitenkin iloita. On ollut hyvä jutella isän kanssa ja tuon läheisen joka minut “käräytti”. Olen luistellut ja lämmitellyt saunaa ja saunonut. Rento päivä.

Tuntuu, että ainut negatiivinen asia, mikä kulissien romahtamisesta isän suuntaan seurasi on, että on nämä pari päivää koko ajan pelottanut helvetisti, että eikai äiti saa tietää. Olisiko se lopulta edes niin paha, kerranhan se vain kirpaisee, että valheille perustunut luottamus ja parantuneet välit valuisivat hiekkaan? Joutuisin toki varmasti kuuntelemaan itkua ja helvettiin tuomitsemista, mutta olisiko se niin paha? Tällä hetkellä tuntuu, että en kestäisi, jos äitini saisi tietää, vaan romahtaisin täysin. Toisaalta olen aika romahtamispisteessä alkoholiriippuvuuden seurauksena jo valmiiksi. :confused:

On mukavaa, kun nukkuminen ilman alkoholia alkaa taas sujumaan. To-pe yönä nukuin 2-3 h painajaisia nähden onneksi ei sentään harhoja ollut, pe-la nukuin 30 min ja nyt viime yönä meni jo 6 h vieläpä ilman painajaisia. Parempi näin kuin alkoholin voimin nukuttu yö (ja päivä) heräten kello 14 päivän velvollisuudet laiminlyötynä ja korkki heti avaten.

Neljäs päivä juomatta alkaa. Mukavaa ja selvää päivää kaikille! :slight_smile:

Sinullekin selvää päivää näin kauniina sunnuntaina, ja nautitaan raittiuden lahjasta!

Ensimmäinen AA-kokous takana. Oli ehkä elämäni oudoin kokemus. Tavallaan tuntui, että oli heitetty aivan erilaiseen todellisuuteen. Tuollaista kokemusta ei ole aiheuttanut edes uskonnottomana jumalanpalveluksessa oleminen… Mielenkiintoista toki ja yllättävän suuri väkimäärä.

Tulokkaaseen suhtauduttiin äärimmäisen positiivisesti. Tuntui kiusalliseslta ja suorastaan imelältä nuo huomionosoitukset. Olisin vain halunnut istua hiljaa nurkassa ja kuunnella, mutta piru vie olin rehellinen, kun kysyttiin kuka on ensimmäistä kertaa… Suunnilleen jokaisessa puheenvuorossa viitattiin minuun. Dääm!

Ehkä se tästä lähtee. En tiiä, onko AA:lla muuta tarjottavaa minulle kuin pari tuntia lisäaikaa miettiä, että juonko. Parempi kuin ei mitään…