…
Sikäli kun ihmismielestä mitään tiedän, en pitäisi tuota lainkaan mahdottomana. Ihminen pystyy uskottelemaan itselleen ihan mitä tahansa. En tosin ole kuullut tapauksista joissa näin olisi käynyt, mutta uskon että näin voisi tapahtua.
…
Pyydä rankka annos Leponexia noille syn sivupersoonilles. Kelaa jos joku niistä ryhtyis murhanhimoiseksi sosiopaatitksi? Tai vielä pahempaa, poliitikoksi.
Jos olet ihan tosissasi, kysymyksesi ei ole typerä lainkaan. Kokeile laitoshoitoa, siellä ne osaa annostella antipsykoottiset mömmöt oikein.
Noitten sun juttujen perusteella sä olet psykoosissa ja mä olen tavannut vähän liian monta psykoottista ihmistä. Mitä jos joku sun persoonista ryhtyy vamppyyrinmetsästäjäksi ja teroittelee tappeja päivät pitkät ja pitää Japanilaisvalmisteisen päänkatkaisijan kaiken varalta käsillä ja jopa käyttää sitä? Tai ainakin yrittää. On nimittäin koettu tallaisen vamppyrinmetsästäjän saaliiksi tuleminen. Minä Junkie olin “Edward the Vampire”, joka piti tappaa jotta mut saisi vapautettua sen sisältä. Lyömällä pää poikki tai puutappi pumpun läpi. Voin sanoa, että ei ollut kivaa ne 2 kk, ennenkuin sain eukon laitokseen. Joka yöksi barrikaadi oven eteen jne. silti muistoina jokunen wakizashin arpi. Poskessa sellainen toki tuo katu-uskottavuutta…
Mee laitokseen, ihan itsesi tähden, jos muiden turvallisuus ei kiinnosta. Please?
On hieman, mutta kun oma kone laukesi, pitäisi kovo kaivaa irti ja pelastaa mitä pelastettavissa on. Meni helvetisti tekstiä hukkaan. Jos mä joskus julkaisen ton, yksi vasikka (ja samalla diileri) ja jokunen urpo ja muutama diileri ja aika monta muuta haluavat tappaa minut hitaasti grillaamalla. No, en ole arvostelemassa ketään tyynen valtameren saarilta, joten eiköhän sieltä löydy joku saari mihin voin piiloutua.
…
…
…
Tuolla koneen hajoamisella kerroin vain Dark Magukselle, että kirjoittamaani tekstiä, joka ei millään lailla koske sinua on mennyt hukkaan. Älä ole siitä huolissasi.
Surettaa, että ihminen joutuu kokemaan tuollaista. 15 vuoden opiaattihelvetti alkaa tuntua pikkujutulta. Toivon todellakin, että saisit toimivaa apua ja eheytyisit omaksi itseksesi, koska vaikutat kuitenkin mukavalta ihmiseltä.
Kaikkea hyvää.
Ei tuo nyt niin hullulta kuulosta. Olen itsekkin joskus pyöritellyt saman tyyppisiä ajatuksia, että kuvittelisin vain oman elämäni jossa kaikki on hyvin jotta minun ei tarvitsisi hyväksyä todellisuutta jossa olisinkin keinoja kaihtamaton huumeriippuvainen tai jtn. En siis usein mutta käynyt mielessä useita kertoja. En ole myöskään koskaan ollut psykoottinen tai harhainen vaikka tällaista olen ajatellut. Kai se on teoriassa mahdollista että olisi totta. Mutta taitaa olla ihan tavallista todellisuuden kyseenalaistamista ja vaihtoehto ulottuvuuksien punnitsemista, sitäkin kun on tullut harrastettua :mrgreen:
Sun kertomus, stoner ja Keijukaisen eivät ole ihan samalla tasolla. Pelkään että Keijukaisella on “hieman” pahempi ongelma psyykensä kanssa, tietysti edellyttäen että kaikki mitä hän on kirjoittanut on totta. Mä olen aina hyväksynyt todellisuuden, että olen narkki ja sillä selvä ja toiminut sen mukaan. Paria alle 2 vrk metapsykoosia (+kannabis buusterina mikä laukaisi vainot) 12-15 vrk valvomisineen on ollut pahimmat todellisuudesta irtautumiseni. Ja hyvä niin. (ellei sitten lasketa ihan harkittuja hc trippejä…)
…
…
…
…
[quote=“Junkie”]
Sun kertomus, stoner ja Keijukaisen eivät ole ihan samalla tasolla.quote]
Puhuinkin lähinnä siitä miten itse koin nuo ajatukset. Omat ongelmani eivät ole koskaan päässeet äitymään kovin pahaksi kun ajattelen että vaikka sairaimmatkin aivoitukseni olisivat totta, en voi asialle mitään muuta kuin elää siinä hetkessä missä olen ja hoitaa velvollisuuteni itseäni ja muita kohtaan mahdollisimman hyvin ja nauttia stressittömistä hetkistä jolloin rauha on maassa. En osaa varmaan kovin hyviä neuvoja antaa, mutta minulla on mielipiteeni neurolepteistä ja antipsykooteista, enkä lähtisi niitä kenellekkään suosittelemaan.
Todellakin. En minäkään suosittelisi antipsykottosia lääkkeitä kuin tosi tarpeeseen, siis psykoosiin. Pitkittyneeseen sellaiseen.
en huomannut kirjoititko, miten vanha olet,eikä sillä kovin
suurta väliä kai olekkaan.
itsellä oli jo aika pienenä tunnekokemus,että tämä elämäni
on vain näytelmää ja kaikki ihmiset ympärillä vain näyttelevät
ja illalla kun nukahdan he lakkaavat näyttelemästä.
myöhemmällä iällä on myös ollut joitain outouden tunteita…
olen nuo tuntemukset selittänyt niin , että tämä maailma/yhteiskunta
panee toimimaan minut ja varmaan monen muunkin väärällä tavalla
ja sitä vastaan sisimpäni,joka tietää totuuden ja oikean tavan, kapinoi.
esim. minun pitää olla kova ja selviytyä ja kun todellisuudessa olen
herkkä ja hyvin pieni ja tukea tarvitseva…
mielikuvitus on ollut apunani pitkin elämää,siellä olen voin olla oma itseni
ja tavallaan kotonani vaan se on sillä lailla ehkä metka paikka, että siellä
saattaa alkaa viihtymään liiankin hyvin?? nojaa tuollaista mieleen putkahti,
on mulla kanssa ollut melkein vainoharhaisiakin kuvitelmia, enkä niitä
ole eläissäni kenellekkään tunnustanut ja olen tajunnut niiden olevan kuvittelua…
niiden kanssa on vaan oppinut elämään ja ne hyväksymään…nyt vanhemmiten
noita en muista enää olleen,minkäänsortin päihteitä,enkä myöskään pillereitä
en suosittele, tai no pillereitä kyllä jos pakko(eli jos oma olo käy sietämättömäksi)
en tiedä oliko tuossa tarinassani mitään yhteistä sinuun vaan tällaista tällä kertaa
-moips…
…
…