Ratkaisujen viikko…
Minun tilanne on äärimmäisen hankala. Ei mitään käsitystä, mitä tämä viikko tuo ja mitä vie. En pysty siitä kirjoittamaan tänne. Olen niin pohjattoman väsynyt ja pitäisi olla mahdollisimman voimakas…
Jospa tämä helvetti loppuisi viimein…
Moi,
Luin ton sun jutun ja ittekkin olen samassa tilanteessa, tosin mieheni vetää tosiaan kaikki reseptillä saatavat lääkkeet (myös tyttöni ad/hd lääkkeet, jotka joudun piilottamaan). Hän käyttää varmasti paljon muitakin mitä en tiedä rauhottavia, kipulääkkeitä, piristäviä kaikkea millä saa pään sekaisin 
lisäksi tässä rumbassa on päivittäin käytössä kannabis ja silloin tällöin essot ja kokaiini. En tajua miten sillä enää edes sydän lyö??? Rakastan kuitenkin ihan julmetusti miestäni ja luulen/toivon hänen heräävään ennen kun olen laittanut oven kiinni perässäni. Asioista ollaan puhuttu välillä räjähtää ja välillä ei vaan jaksa puhua. Joskus on sanonut mulle että haluis hoitoon, tai siis että vois mennä hoitoon, mutta kun alan edes miettimään hoito paikkaa sanoo että ei tarvii hoitoo ja osaa ittekkin kierteensä katkaista… En ole vielä nähnyt että yritystä ois tosissaan ollu. Ainoo mitä tehny niin muutamana päivänä ollu pössyttelemättä Sitten mieheni viel ilmeisesti pitää mua ihan tyhmänä etten tajuis että on vetäny jotain ja vetää pitkin päivää mille milloinkin sattuu tuntumaan. Aloittanu tän touhun jo joskus 15v ja nyt jo kohta 37v… kaikki vaan lisäänytnyt matkassa. Tää on tosi raskasta ja tiedän kun ei jaksa kokoajan asiaa miettiä niin siinä sitä aikaansa ehkä hukkaa kokoajan itseltään. Miehen ei myöskään käy töissä ja minä käyn, eli päivät nukkuu ja yöt/illat valvoo. En tiedä miten tästä eteen päin pääsisi. Onko mahdollista saada pakkohoitoon ym??? Tsemppiä sullekin! 
Se on IHME, jos alkoholisti raitistuu. Niitä ihmeitä saa odottaa. Minä en enää odota.
Tänään alkaa siivous. Ensimmäisenä lähtee sairas vaimoni - en tiedä minne, mutta se ei ole enää minun murheeni. Niin helvetin paljon annoin, mutta aina vaan paskaa päälle kaadetaan. Nyt se paskan lapioiminen loppuu.
Minä hullu annoin itseäni kohdeltavan huonosti, se on minun oma valintani ollut. Tulevaisuudessa näin ei tule käymään, jos osaan olla itselleni hyvä. Alkoholismi on sairaus, jota ei voi käsittää muut, kuin alkoholistit itse. En minäkään ymmärrä. En ota itseeni sitä paskaa, mitä minua kohtaan nyt kaadetaan. En minä ole syyllinen hänen juomiseen - en vaikka itse Jeesus tulisi niin minulle sanomaan.
Jospa elämän palaset alkaisivat loksahtelemaan nyt paikoilleen. Minulla on lapset, jotka tarvitsevat nyt minua ja yritän parhaani siinä, että saavat parhaan mahdollisen lapsuuden. Yksikään juoppo ei tule enää tähän sekoittamaan tätä elämää!!!
Voimia sinulle pyykkipoika!
Siivoaminen on raskasta puuhaa, mutta palkitsevaa.
Jotain hyvää ja jotain huonoa…
Hyvää se, että en taivu enää juopon manipulointiin. Huonoa se, että voimat jotenkin aivan loppu. Onneksi kuitenkin on edes muutama sellainen ystävä, jotka ymmärtävät ja tietävät, mitä on elää "vtn kohtuukäyttäjän juopon kanssa. Puoliso ei aio lähteä kulumallakaan pois, kun omistaa puolet talosta. No - en ota siitä stressiä, elän omaa elämää ja teen asioita, jotka tekevät minulle hyvää. Lasten kanssa on mukavaa toututa eri asioita ja lapsillekin on uskoakseni hyväksi, että heillä on joku, joka heistä välittää ja huolehtii.
Tunnen olevani vahva, vaikka olen epätoivoinen ja väsynyt. Vahvuudella tarkoitan sitä, että en anna juopolle yhtään “siimaa” kun hän vakuuttelee ja lupailee kuut taivaalta ja aikoo raitustua vasta huomenna. Olisi niin helpottavaa, jos joisi itsensä nyt hengiltä.
Hyvää tätä päivää kaikille!
kyllä minulla ihmeen pitkään venyy vieteri…
Pakolla ei saa toista ihmistä mihinkään. Puolison siivoaminen ei ole onnistunut, mutta en ota siitä stressiä. Eletään ihan omia elämiä - parisuhteesta ei tietoakaan.
Kun löytyisi uusi asunto, jonne lasten kanssa mahdutaan, niin sitten saa puolisoni jäädä taloonsa ihmettelemään, miten pitkään hällä riittää rahat ylläpitää talo ja viinat…
Tänä päivänä en aio ratkaista KAIKKIA elämäni ongelmia…
Miekii haluaisin tehdä suursiivouksen elämässäni mutta kun tuntuu että voimat loppuvat jo alkumetreillä. Tää on kyllä yhtä helvettiä juopon kanssa eläminen. 
Taas unet karisivat silmistä kun pitää elää tätä juopon yöelämää. Kaljatölkit vaan supsahtelee yössä ja valot palaa huushollissa kaiket yöt. Ei mitään rauhaa.
Pitkään aikaan en ole tänne kirjoittanut, mutta nyt ei taas nukkumattia näy.
Kilahdin niin pahasti kun taas heräsin kesken unien kaljatölkkien supsahteluun ja tallasin melkein yhden päälle,kun nousin ylös.
Virosta tuotiin taas autolasti viinaa. Tai siis mies toi kylpyläreissultaan.
Kaksikuukautta raittiutta ja taas repesi. Huutaa ja haukkuu. Ei syö. Luulee huijaavansa miuta kun juo salaa ja piilottelee tyhjiä ja täysiä tölkkejä milloin saappaisiin, milloin puupinojen väliin.
Jotenkin mie unohdin tuon kahdenkuukauden aikana että mitään juomista on ollutkaan. Juomarin persoona kun muuttuu jo lyhyenkin raittiuden aikana.
Mieheni ei tarvitse ottaa enää kuin suullinen väkevää viinaa kaljan lomassa, kun jo hänelle kasvaa 
ja hullu akka saa kuulla kunniansa.
Meillä tätä on jatkunut jo vuosia. Molemmilla meistä jo ns." vastaranta häämöttää horisontissa". Itseäni saan syyttää kun olen alistunut tähän kaikkeen.
Onneks aamulla lähen kaupunkiin katsomaan ihanaa suloista tyttärenpoikaani. Hänestä ja muista lapsenlapsistani saan voimaa, sekä pienen koirani kanssa ulkoilemisesta. Asutaan “korvessa” kolmeestaan.
Tämä linkki on myös antanut miulle paljon, ja se että näen etten ole yksin tään kaiken kurjuuden keskellä.
Voimia ja jaksamista meille kaikille.
Eikö muuten olekin kumma kuvio, kun alkoholisti hetkeksi raitistuu, hänestä kuoriutuu kovin erilainen ihminen ihminen esiin. Ei se vanha tyyppi, johon aikoinaan rakastui, vaan kireä moralisti, joka jakaa kriittisiä havaintojaan läheisen toiminnasta ja elosta yleensä.
Ainakin meillä se juova tyyppi ja juomaton ovat huvittavan erilaisia; hetkeksi raitistunut ei tietenkään muista omia toilailujaan, tai muutenkaan ole kovin vahvasti perillä arkielämän kiemuroista. Sitten se kokee mielestään tietysti vääryyttä läheisen taholta, kun se muistaa asiat eri tavalla kuin muut, tai ei muista tapahtumien eri vaiheita, niin kuin muut.
Itseäni ottaa tämä asia kupoliin ankarasti tällä hetkellä, sillä joudun ikään kuin altavastaajaksi tahtomattani. Alkkis latelee syytöksiä milloin mistäkin, ja vaikka en jaksa sen kanssa käydä väittelemään, en myöskään välitä saada kaikkea sontaa niskaani sen vastuuttomuudesta ja juomisesta. Plääh, sekavaa sepustusta, mutta oli pakko vuodattaa.
Sitä kutsutaan kuivahumalaksi, tyypillistä väkisin ja ilman hoitoa juomatta kärvistelevälle alkoholistille.
Yhtenä yönä minäkin heräsin, ihan kesken kaiken ja mieleni täytti rauha. Olin saanut ajatuksen: MINÄ OLEN HULLU. Se selittää kaiken. Aikansa siitä sai tyyneyttä.
