Mä en jaksa enää..

Lataamo
1

Mä sanon viimesen kerran etten jaksa enää… en oikeesti jaksa enää…

elää täällä. Sillon ku ihminen ei keksi yhtä ainuttakaan vitun syytä olla täälä ja se ei halua olla täälä, ni eiköhän sillon oo vaa parempi poistuu. Yhtäkään ihmistä tuskin paljoa hetkauttaa jos mä täältä häviän.
En jaksa joka vitun päivä esittää et joo kaikki on hyvin ja en jaksa joka päivän taistella sen asian kanssa että en jaksa olla täällä. Oon niiiin väsyny loppu ja poikki tähän paskaan.

En jaksa ees kertoo miks, mut koko ajan kaikkee paskaa. Mä vihdoinki ymmärrän niitä ihmisiä jotka on tehny itsemurhan se on niin pimee hetki ettei sitä voi sanoin kuvailla ja ite oon ollu siinä tilanteessa monta kertaa, mut tää on oikeesti viimenen kerta, ehkä viimenen joku avunpyyntö jollekki et tein tän keskustelun… en vaa jaksa enää, oon aina yrittäny et pärjään ite mut joskus tulee raja vastaan… ihan kaikilla.

Mä oikeesti ihmettelen jos mä vielä huomenna oon täällä. Tällä hetkellä en vaan keksi ainuttakaan syytä täälä olla tai sellasta syytä jolla ois mulle välii.
En tiiä.

Kauheeta itsesäälissä rypemistä… mut ei voi mitää ei kiinnosta nii se vaa on.

Nousee se aurinko vielä huomennaki vaikka mä täältä häviäisin. :slight_smile:

Kaikki jatkaa elämää, vaikka joku lähtiski pois. Ehkä sitä pääsee sit turvaan ja saa vihdoinki rauhan. Ja näkee kaikki muutki … jotka jo aiemmin lähti täältä.

Ei kai tälläkää keskustelulla oo vittuakaan väliä.

Kiitos anteeks ja näkemiin!!!

2

Toivottavasti olet vielä tänään täällä? :cry:

Nyt täytyy kysyä, että onko sulla mielialalääkitys? Käytkö psykiatrilla? Koska noiden asioiden kanssa on vaan liian raskasta painia yksin. Eikä sekään riitä, että on hyvä lääkäri. Käytännössä mä tiedän aivan takuulla miltä susta tuntuu. Nuorempana mä esitin kaikille, että menee hvyin vaikka ei mennyt, samalla kielsin sen ongelman, vaikka tiesin sen mulla koko ajan olevan. Ajattelin, että niin kauan kun sitä ei muut huomaa, niin sitä ei ole. Sellanen vaan käy oikeasti liian raskaaksi ajan mittaan.

Olisko ollut joku lukion terveydenhoitaja, joka sitten jonkun testin jälkeen pyysi mut juttelemaan. Mulla oli syömishäiriö, silloin persoonallisuushäiriö (epävakaa persoonallisuus) ja masennus. Sen kautta sain viimein apua. Olin yrittänyt pari kertaa sitä ennen itse hakea apua, mutta ei mua kuunneltu. Mut tämä ihana terveydenhoitaja otti yhteyttä nuorisopoliklinikkaan ja sain sitä kautta psykiatrin ja psykologikäyntejä. Toki hoito huononi heti kun muutin ja tulin täysi-ikäiseksi. Silti sain sen alun siihen apuun.

Ihan ekaksi sain masennuslääkityksen ja rauhottavia paniikkihäiriöihini. Kun mä aikanaan kävin sitten aikuisena ihan sen kelan osittain korvaaman 3 vuotisen terapian, niin sen jälkeen opin puhumaan myös ystäville asioista. Huomasin, että mun ympärillä oli ihan hirveästi ihmisiä, jotka kärsi samoista jutuista mutta moni ei vaan osannut tai uskaltanut sanoa niitä ääneen.

Ei silti, olen mä 2 kertaa yrittänyt itsemurhaa ja tokalla kerralla heräsin sairaalasta, aikuisena olen viillellyt ja muuten kohdellut pahoin itseäni. Toivon, että saisit voimaa kirjottaa ja avata enemmän sun tilannetta. Noi huumeet myös monesti pahentaa sitä oloa ihan helvetisti loppujen lopuksi, jos on masennukseen taipuvainen. Eli kannattaa olla varovainen niidenkin käytön suhteen.

Elämä on ihmeellinen asia, kun joku kuolee niin läheiset eivät voi tehdä muuta kun yrittää jatkaa eteenpäin. Se ei silti tarkoita että se olisi helppoa, elämä pysähtyy joka kerta kun joku läheinen kuolee. Mä muistan joka päivä mun kuolleen isoveljeni, vaikka sen kuolemasta tulee kohta jo 10 v. täyteen. Aika vaan helpottaa hyväksymään menetyksen. Mä olen alkanut pelkäämään enemmän kuolemaa (en omaani) mutta läheisten, koska olen suhteellisen paljon läheisiä tähän ikään mennessä kuolemalle menettänyt. Eikä se koskaan tule helpommaksi, mulle se on tullut vaan vaikeammaksi kestää kun ikää on tullut lisää.

Masentuneena sitä tuntuu, ettei kukaan välitä, mutta niinhän se ei oikeasti ole. Toivottavasti tästä viestistä oli sulle yhtään apua ja ennen kaikkea toivottavasti olet vielä täällä. Voimia ja koita vaikka täällä kirjotella asioista, että niitä sais vähän avattua.

3

Hei,

tilanteesi kuulostaa huolestuttavalta. Muistathan että apua on tarjolla! Jos tilanteesi menee nopeasti huonoon suuntaan, voit aina soittaa hätänumeroon 112 josta lääkäriambulanssi voi tulla arvioimaan tilanteesi. Voit myös soittaa valtakunnalliseen kriisinumeroon 010 195202. Vastoinkäymiset voivat joskus tuntua ylitsepääsemättömiltä, mutta usein jo avuntarpeen myöntäminen helpottaa oloa ja tekee asioista siedettävämpiä.

-Päihdelinkin moderaattori

4

Käytännössä et aivan takuulla tiedä, miltä jostakusta toisesta tuntuu, ellei sulla nyt sitten ole jotakin ihmekykyä, jolla pääset tunnontuskan(tai ylipäätään jonkun) pään sisään :wink: :angry: . Sulla on kokemusta vaikeasta masennuksesta ja muusta paskasta ja taatusti sulla on ollut pirun rankkaa, mutta et sä silti voi puhua tunteista, kuin omasta puolestasi, koska jokainen kokee ihan omalla tavallaan ne kaikki olonsa, niin hyvät, kuin huonotkin. Minäkin tiedän aika hemmetisti masennuksesta, itsemurhayrityksistä, mielisairaalassa olosta ja ylipäätään aivan raastavasta elämäntuskasta ja sairastamisesta, mutten silti mitään siitä, miten ja mitä joku toinen ihminen tuntee, vaikka vähän, pintaa raapaisten, pystynkin samastumaan joihinkin fiiliksiin ja ajatuskuvioihin. Tahdoin nyt tällä purkauksellani sanoa, että IMO on ihan vitun lyttäävää ja kammottavaa, kun joku tulee sanomaan, että tietää, miltä musta tuntuu silloin, kun olen ollut aivan paskana :imp: :cry: . Tämäkin on toki vain oma kokemukseni, saattaahan joku moisesta lässytyksestä saada paljonkin elämäniloa revittyä :mrgreen: .

Ja tuo toimituksen automaattiviesti jokaiselle, joka vinkaisee täällä itsetuhoisista ajatuksistaan/aikeistaan, saa mut aina vakavissani harkitsemaan itsemurhaa, vaikka muutoin olisin voinut ihan hyvin :smiling_imp: . Totta kai mä ymmärrän, että teidän on virkanne puolesta yritettävä jotakin, ettekä suinkaan voi tuon suurempia terapoida ketään tässä netin välityksellä, eikä se tarpeenkaan ole, mutta tuollainen jääkylmä, automaatista painettu viesti, joka vaikuttaa lähinnä siltä, että hohhoijaa, taas 1 itsemurhakandidaatti, painetaanpa nappia, ei ainakaan minun oloani parantaisi, jos hirveissä itsarifiiliksissä olisin. Olen osannut myös käyttää puhelinta jo iät ja ajat :mrgreen: . Se on tyystin eri asia, tahdonko sitä tehdä, jos olen päättänyt tappaa itseni.

Tunnontuska: Toivottavasti olet vielä hengissä ja mieluiten suht kunnossakin ja saanut edes jollakin konstilla olosi paranemaan <3.

5

Joo en tietysti voi toisen päähän mennä, mukavaa kuitenkin Winston että koet toisten yrityksen edes olla avuksi pelkäksi lässytykseksi… Kirjoita itse jotain pahoin voivalle ihmisille ja koita tsempata muita paremmin, ennemmin kun lyttäät muiden yrityksen olla avuksi. :unamused: Aivan kuin yrittäisin täällä saada ihmiset voimaan huonommin tahallani. :unamused:

6

^ Olin juuri tulossa lisäämään tuohon edelliseen viestiini, että pahoittelen sen kärkkäyttä, vaikka sen ihan tarkoituksella olinkin kärkkääksi muotoillut. Kyse ei ollut todellakaan mistään henkilökohtaisesta hyökkäyksestä tai siitä, että epäilisin sun tukesi vilpittömyyttä. Mua vain henk.koht. ärsyttää niin pirusti tuo “tiedän, miltä susta tuntuu” -läppä, vaikka tokikaan, enhän minäkään voi mennä sanomaan, että se on ärsyttävää ja perseestä ja piste, muuten, kuin omasta puolestani.

Tunnotuskalle toivon ja toivotan edelleen kaikkea parasta <3.

7

Kaikken eniten mua ainakii sattuu et heti jos on huono olla kysytään syötkö lääkkeitä?
Se vetää viimesetkii mehut ulos…
Koko elämä kiusataan siitä et oot sairas oot sitä sun tätä…
ja sitku vähän rohkaustuu pyytää apua ni ootko ottanu lääkkeet? Nyt tekee mieli lyyä jotain…
Ette voi kysyy ihmiseltä kellä on anoreksia heti että oletko syönyt olet niin laiha…
se pahentaa oloa…Vittu ottaa päähan…
Sori rage… mut kaikki ei osaa puhuu niinkun pitäs…

8

No älä nyt viitsi, eihän kukaan ole mitenkään ilkeästi sanonut niistä lääkkeistä täällä. :unamused: Kyllähän vaikka selkäsärkyisellekin voi ehdottaa, että josko vaihtais toiseen kipulääkkeeseen. Lääkkeet kun monia auttavat, vaikkakaan eivät kaikkia, niin hyvähän se on sitäkin puolta miettiä, jos kaikesta huolimatta vaan koko ajan masentaa.

9

No ehkä ei kannata sitten tulla palstoille jauhamaan omasta olostaan, jos kenenkään vastaus ei miellytä vaan lisää antipatioita. Täällä ei kukaan ole kirjottanut kenellekään tuohon tyyliin, että oletko ottanut lääkkeesi. Ainoastaan kyse on ollut siitä, että joitakin masennuksessa tai muussa mielialahäiriöissä auttaa lääkitys. Täten on ihan normaalia kysyä, onko yrittänyt joitain lääkityksiä tai hakenut niiden kautta apua. :unamused:

Täällä ihmiset on puhtaasti yrittäneet auttaa toisiaan, jos se jonkun oloa pahentaa, niin se ei ole ollut vastaajan tarkoitus. Katsos kukaan täällä ei ole ajatusten lukija ja tiedä että mikä kenenkin mieltä alkaa vituttamaan. :unamused:

10

Olin tossa lomalla jonkun viikon ja ilokseni huomasin että Lucrezia on jälleen palannut keskusteluun ehkä vähän normaalia ärhäkkäämpänä mutta hyvä niin. Ketjun aloittajaa kompaten en itsekkään ole tällä hetkellä kovin elämän haluinen ja jos olis helppo tie tästä poistua kuvioista niin varmaan häipyisin kun kaikki on jälleen mennyt päin helvettiä ja nytkin tuhannen kännissä alkaen aamulla ennen kuutta. Ei tämä ole ihmis elämää ja töihin pitäis mennä huomenna hyvässä kunnossa kolmen viikon loman jälkeen vaikka oikeesti olen ihan paskana ja psyykkisesti ihan vitun masentunut koska jälleen kerran kuningas alkoholi vei voiton omasta tahdosta. Toivon kuitenkin että ketjun aloittaja tunnontuska00 olis vielä kuitenkin keskuudessamme vaikka ymmärrän hänen tuskaansa vähän liiankin hyvin.

11

Mä olen itseasiassa ollut vähän huolestunut, kun Tunnontuskasta ei ole sen koommin kuulunut. Toivottavasti ei ole tehnyt mitään itsellensä. Se on aina vähän häiritsevää, kun ei tiedä, onko joku vaan niin masentunut, ettei pysty tai jaksa kirjoittaa enää, vai onko oikeasti käynyt se pahin. Toivotaan kuitenkin että Tunnontuska on vielä kanssamme ja jossain vaiheessa ilmoittaa itsestään.

Voi sua Freepass, kyllä noi päihteet on hankalia kun hetkeksi ne parantaa sitä oloa, mut pitkällä juoksulla yleensä vaan pahentaa tilannetta. En tiedä voiko tuo töihin meno sulla toimia sinänsä hyödyksi, kun sun on pakko lopettaa juominen? Tarkoitan, että joudut taas siihen normaaliin rytmiin mukaan, niin jääkö alkoholi silloin sulla pois? Vai juotko silti, kun työt on ohi? Entä toimiiko sulla sellainen, että joisit töiden jälkeen vähän ja pikkuhiljaa aina vähentäisit sitä määrää, esim. tiistai-iltana 6 kaljaa, keskiviikko-iltana 5 jne.? Joillekin se lopettaminen on helpompaa niin.

Se on kyllä ihan hirvittävää siinä vaiheessa, kun jokainen päivä on taistelemista sen kanssa jaksaako yleensä elää. Tuntuu, ettei millään ole mitään merkitystä mitä tekee ja elämä vaan valuu ohi.

Toivon sulle myös Freepass voimia jatkaa eteenpäin ja kiva jos näet positiivisena paluuni tänne. Kiva, että joku tykkää. Joo Lucre on välillä vähän ärhäkkä, mut kai se sylikoirakin joskus näyttää hampaansa. :wink:

12

Kiitti Lucrezia, aina se vähän helpottaa oloa kun joku jotain kommentoi omiin juttuihin ja sulla on toi teksti hallussa. Mun dokaaminen menee kellon tarkasti joka päivä niin että normaalisti viikolla voin juoda työpäivinä vain 10 olutta ja se tapahtuu välillä 15-18, enempää ei voi juoda kun aamulla pitää päästä töihin autolla mutta viikon loppuna jos ei ole töitä niin vain tajuttomuus on rajana alkon suhteen. Tässä on ollut yksin erittäin huolestuttava juttu taustalla kun olen pistänyt kämpän remonttiin tiedostamattani pari kertaa ja kerran heräsin aamulla ilman toista kulmakarvaa eli jotain omituista tapahtuu yöllä jos olen juonut vähän enemmän kuin ton 10 annosta päivässä. Mikä sinun tilanne on nyt tällä hetkellä? Kärsitkö vielä pahasta masiksesta, luulisin että olet jo vähän paremmassa kunnossa kun olet ollut niin aktiivinen foorumilla.

13

Whatta fuck man? :laughing: Siis oikeasti tuo kuulostaa luettuna hauskalta, mutta ei todellakaan oikeasti sitä ole. Tarkoitan sitä, että jos olet pariin kertaan jo kämppäsi rällännyt ja ajellut toisen kulmakarvasi pois. Liika alkoholi saa niin helposti menettämään sen kontrollin ja helposti saa myös järjettömiä ideoita noissa tiloissa. Olisiko näin, että kun olet tullut siihen humalatilaan, missä yleensä alkaa kaikkein paskimmat fiilikset, niin olet sitten niissä sfääreissä purkanut ahdistustasi asunnon rikkomisella? Miespuolisilta olen enemmän kuullut tuota asunnon rikkomista, mutta monella se liittyy erityisesti paskoihin fiiliksiin ja niiden purkamiseen. Rikkoohan siinä nyrkkinsä ja satuttaa itseään samalla.

Sun kannattaa asettaa sellanen raja, että kun ostat vaan sen 10 olutta niin ei tule yllätyksiä. Vaikka pitäis joka päivä kaupassa käydä se ostamassa, niin parempi sekin kun tuo meininki, eikö?

Mä en ole enää voinut ollenkaan juoda, muutun jotenkin murheellisemmaksi ja itsetuhoisemmaksi. Muutama olut voi jo kääntää ajatukseni siihen pahaan oloon. Toista substanssia olen käyttänyt viime aikoina, koska tuo kyseinen aine siis parantaa mielialaani niin, että koen tällä hetkellä olevani vain keskivaikeasti masentunut. Saan tehtyä asioita mistä nautin ja olen aktiivisempi kotona. Monessa asiassa yleensäkin. Toki haitat ovat myös mukana, olen kuitenkin saanut tämän pysymään tällä lailla suht hallinnassa.

Tarkoituksena on kuitenkin siis parin viikon sisään pitää useampien kuukausien tauko, siitä voi tulla vaikeaa, tai tuleekin. Enimmäkseen sen henkisen riippuvuuden takia. Katsotaan missä mielentilassa Lucre on sitten, no olen mä tämän kokenut ennenkin ja lopettanut pitkien ajanjaksojen jälkeen. Ei mitään uutta siis.

14

Öö holi rokkii luovuutta, Lucrezia? Jos joju muu kenikaaki kuvioissa ok, mutta kuitenkin. Ri niin että viins ois se jutty, paljon korjattacaq ja näib; mutta ei sen huonompi lle kuin muut. Okeesti. :slight_smile: No mä tässä jsykan kuin tekin, kuiteniin lidää dsyksa tiedossa. :slight_smile: paska juttu ja näin. Tseniä.

15

En todellakaan tiedä mitä tapahtui noina kertoina kun olen pistänyt kämppää remonttiin, olen vain yht äkkiä herännyt kuin unesta ja kädessäni on tietokoneen näyttö jonka kuitenkin heitin päin seinää ja sitä ennen hajalla imuri, keittiönpöytö, tietokonepöytä, tietokone ja lipasto. Ja aikaisemmilla kerroilla kaikkea muuta. Huolestuttavaa tossa on se että voisin varmaan tappaa jonkun ikään kuin tiedostamattani. Joo aina vois käydä hakea vaan sen 10 kaljaa mutta nytkin oli jääkaapissa se määrä mutta lisäksi vähän vanhoja pohjia joten jälleen meni annostus vähän yli. Kyllä vituttaa kun lähes vuosi tuli oltua selvinpäin ja jälleen kerran homma lähti lapasesta. Kiitos kuitenkin sinulle Lucrezia ehkä toi viestisi saa jälleen minut ottamaan tilanteen haltuun, ainakin toivon niin. Päähän silittely ei ainakaan tilannetta paranna.

16

Vai niin, tällaista täällä sitten oli tapahtunut, kun mietin, mistä puhuivat tuolla Vittumaisissa, mutten jaksanut tarkistaa, kun aikani meni lähinnä krapulan poisnukkumiseen. Omasta puolestani pahoittelen tilannetajuttomuuttani koskien tuota yhtä ylempää viestiäni :blush: . Seison kyllä edelleen vankasti sanojeni takana, mutta olisin tietenkin voinut spämmätä ne jonnekin ihan muualle :confused: :blush: .

Se siitä ja asiaan: Mua kyllä mietityttää ja huolettaa nyt ihan tosissaan, miten tunnontuskan tapauksessa kävi :confused: . Yleensähän nuo, joilla sattuu olemaan hieman huono päivä ja pistävät pikaistuksissaan itsemurhauhkauksia/-viestejä, tulevat kyllä pahimman mentyä ohitse ilmoittamaan, että se nyt oli vain sellainen purkaus, tai sitten poistavat koko viestin, kun liika avautuminen hiukan nolottaa. Nyt ei ole kuulunut yhtään mitään ja kun tunnontuska vaikutti olevan aika paskana niiden essottelujensa jälkiolojen ja muidenkin juttujen vuoksi, mitä tuolta Saunan puolelta tuli luettua, niin väkisinkin pistää huolestuttamaan moinen :frowning: .

17

En haluu lukee tota omaa viestiini enää uudelleen, täällä mä vielä oon. Tuli semmonen, että en mä voi luovuttaa tätä ite, et kyl mä yritän tai haluun yrittää vaik väkisin olla täällä. ja tosiaan se on että on niin synkkä olo että ei sitä tajuu ympärillä olevan niitä ihmisiä.

Ja tosiaan oon taipuvainen aina ollu masennukseen eikä nää huumeet oo auttanu sitä yhtään. Taas meni mdma kaa lujaa pari viikkoo sitte ja tänää pirii. mut ihan vähän vaa, että on semmonen virkee ihan ok olo ja pieni euforia.
Ja vaikka on vaikeeta, niin mä haluun nähä sen mitä vois vielä tapahtuu… yritän jotenki elää päivä kerrallaan.
Jotenki ihmeellisesti joka kerta ku on toi hetki et “ei jaksa” ni jotain valoa näkyy tunnelin päässä.

Nyt on vähän parempi vaihe ollu mut tosiaan ton viestin jälkee makasin vaa monta päivää vaikken ollu vetäny mitää ni en ollu yhtää tässä maailmassa. Sit vaa nousin siitä jotenki.
Ja kyl mä itseasias oon menos lääkärille, ku tarviin todistuksen yhteen paikkaan että oon masentunu/ahdistunu.
Mut en oo uskaltanu varaa sitä aikaa viel :unamused: kauhee kynnys ku en mä haluu sinne mennä kertoo miks oon masentunu… eikä siellä voi edes mainita kaikkia asioita ties mitä ne tekee. Huumeistakaan en menis sanomaan ties mitkä poliisit soittaa oven taa.

En syö mitään mielialalääkkeitä, diapamia kokeilin eikä edes se kauheesti auttanu.
Kuullostaa tutulta moni juttu mitä tohon kirjotit…esim toi viiltely kans itekki oon tehny sitä, mut nyt en oo pitkiin aikoihi. Se loppu jollain tavalla siihen ku piti mennä tikattavaks ja sillon säikähin aika pahasti et ei helvetti mitä hommaa…
En tiiä saako tästä mun tekstistä nyt yhtään selvää :smiley: ku piri tosiaa vaikuttaa vielä.

Vielä siitä, että ne läheitset jotka täältä on lähteny ennen meitä, vaikka sun veli. Se haluaa että sä elät täällä ja oot onnellinen, etkä tee itelles mitään… en oo mikään sanomaan tota ku en oo sitä itekkää noudattanu mut se on tosi asia. Kyllä täällä pitäis olla ja joku muu vie hengen ku itte.
Mä jäin miettimään että jos mä tappaisin itteni… missä mä olisin viiden vuoden päästä jos elän vielä… Miten ois kaikki muuttunu ja mitä kaikkee ois tapahtunu. Ja haluisin olla täälä viel sillon ihan vaan mielenkiinnosta tietää mitä täs elämäs viel tapahtuu.

18

Joo totta kai kaikki tuntee omalla tavallaan ja vaikka on kaks masentunutta ihmistä niin ne ei voi tietää täysin miltä just siitä toisesta tuntuu, mut ne pystyy kuitenki auttamaan toisiaan paremmin ku semmonen ihminen jolla ei oo masennuksesta mitään tietoa. En mä oo ottanu mitenkää pahalla täällä mitään mitä on sanottu.
Itseasiassa oon aika yllättyny et näin kiltisti kirjotettu, ois voinu luulla et kaikennäköstä muuta ois laitettu.

Sun teksteistä oon päätelly että oot paljon rankempiaki asioita käyny läpi ku minä.

Ja tosiaan täällä vielä oon, <3

19

Meillä on näemmä yhtäläisyyksiä tossa päihteiden käytössäkin. Mä yritän taas olla jonkun aikaa ilman, koska masennus pahenee mulla pidemmällä aikavälillä kun piriä käyttää. Alkoi juuri normalisoitumaan olo viikon tauon jälkeen vähän paremmaksi, niin sit menin kiskomaan lisää, mut joo sai nyt jäädä tuohon kertaan vähäks aikaa.

Mulla myös kun masennus pahenee niin sitä seuraa voimakas väsymys (ja tämä siis vaikka olisin ollut vuosia ilman aineita). Saatan tällöin maata myös useita päivinä sängyssä ja sitä oloa on vaan helvetin vaikea selittää. Ei jaksaisi tehdä yhtään mitään ja aivot on ihan jäässä, paitsi silloin kun henkinen paha olo valtaa mielen. Itkettää eikä oikein itsekään tiedä miksi. On vaan niin helvetin paha olla. Kyllä mulla nää myös sitten vaan menee ohi nykyään pääasiallisesti, siis nuo pahimmat olot. Rauhottavat auttavat mulla tuohon pahimpaan ajatusten juoksuun, jos se henkinen paha olo alkaa puskemaan liikaa päälle.

Joka tapauksessa hienoa, että et tehnyt mitään ja että olosikin kohentui ainakin hetkellisesti ja olet yleensä täällä elävien kirjoissa. Masennus on sellanen sairaus, että kamppailua se tulee olemaan ja päivä kerrallaan on mentävä ja otettava vastaan se mitä on edessä.

Eihän masennusta pelkällä lääkityksellä hoideta, mutta suosittelen ainakin kokeilemaan masennuslääkitystä jos lääkäri sitä sulle suosittelee, kun sinne vastaanotolle pääset. Ne rauhottavathan, kuten Diapam on vaan se hätäapu yleensä niihin pahimpiin kohtauksiin, etteivät ne tosiaan masennukseen varsinaisesti autakaan. Toki ahdistusta yleensä poistavat.

Voi kun se lääkäri jolle menet sattuisi olemaan joku empaattinen ja helposti lähestyttävä. Huumeista ei kannata mainita, tiedät kyllä itse sen että ne pahentavat ongelmaa. Se on vaan pakko jossain vaiheessa uskaltaa pyytää sitä apua, tai ei ole mutta toivon että uskaltaisit. Ei sun varmaan nyt tuota todistusta varten tarvitse lääkärille niin hirveästi elämäsi historiaa avata vielä tossa vaiheessa.

Tottakai sun on täytyy kertoa, että olet masentunut ja ahdistunut ja miten ne ilmenee; oireet ym. ja kuinka kauan tuota on jatkunut. Eihän masennukseen monesti olekaan juuri yhtä tiettyä syytä mistä se johtuu. Eli kysymykseen: “miksi olet masentunut?” on mun ainakin henkilökohtaisesti mahdotonta vastata. Yleensä masennukseen taipuvaisilla on taustalla jo lapsuudesta lähtien jotain traumaattisia kokemuksia ja monenlaisia ongelmia. Kyllähän ihminen voi pärjätä pitkäänkin ilman, että varsinaisesti masentuu, mutta yleensä se vaan on niin, että jossain vaiheessa joku mahdollisesti traumaattinen kokemus, tai epäonnistumiset ym. vaikeudet elämässä sitten lopulta toimivat niin sanotusti sen masennuksen tai ahdistuksen tai molempien laukaisijana.

Menneisyys tuntuu väkisin ottavan nykyhetken kiinni jossain vaiheessa elämää.

Voimia sulle kovasti Tunnontuska! Toivotaan että alat voimaan vielä paremmin, sekä että se lääkärikäynti sujuu kohtuullisen mukavasti. Kiva kun tulit kirjoittamaan ja kertomaan, että kaikki on siinä mielessä kunnossa, että voit nyt vähän paremmin ja ennen kaikkea että olet elossa. Halit!

20

Joo mä just mietin sitä, ku oon itseasias menossa varaamaan sitä aikaa. En voi enää lykätä sitä ja ihan selvinpäin en oo enkä pystykään menee sinne iha sillai selvinpäin. Niin just mietin sitä että en mä pysty vastaamaan siihen kysymykseen “miksi olet masentunut”? …
ja onneks tosiaan mainitsit ettei mun kannata mainita huumeista mitään. Ku mietin sitäki että onks niillä joku vaitiolojuttu vai soittaisko ne jotku poliisit. Mut en taida mainita mitään, vaikka kysyis, taitaa vaa tosiaa pahentaa.

Ja kiitos tosi paljon sulle. On sentää joku, joka kyllä pystyy ymmärtämään tätä koska tuntuu et kaikki jolle oon maininnu jotain asiasta vaan vähättelee sitä että " no et sä nyt niin masentunu oo " ja kyllä se siitä …
Mut mä en haluis niitä masennuslääkkeitä, sitähän en voi lääkärille sanoa että jos sillon tällön otan piriä niin ssri-lääkkeitä ei voi ottaa samaa aikaa ja niissä on ihan hirveesti kaikkia sivuvaikutuksia.
Mielummi ottaisin just pahimpina hetkinä vaikka sen xanorin. Ku joka päivä jotain masennuslääkkeitä. En tiiä miten ilmasen tän asian sille lääkärille koska totta kai se alkaa heti epäillä et väärinkäytän xanorei.

Tekis mieli sanoo sille sitte että kyllä mä niitä muualtakin saan jos se ei niitä mulle määrää ja sit jos en suostu ottaa niit tavallisii masennuslääkkeitä ni varmasti luulee etten oikeesti oo edes masentunu tai ahdistunu koska en ota niitä.
Enkä voi selittää myöskään sitä ahdistusta välillä ahdistaa ihan ilman syytä ja ihan kaikki. Ei saa kunnol henkee ja en mä pysty kuvailla mitä on ahdistus semmoselle ihmisille joka ei sitä ite oo kokenu. Enhän mä itekää sitä tienny ennen ku tuli mulle et millasta se on.
Tosi paljon voimia myös sulle.