No niin, oon nyt toista päivää ilman buprea ja löysin hikiset 6kpl 150mg Lyricoita. Oon Lyricalla joskus satunnaisesti buustaillut buprea ja bentsoja, mutta siitä on jo jokunen vuosi aikaa, että toleja ei pitäis olla… Mutta kysymys onkin nyt se, että auttaisko ne edes jotenkin vieroitusoireisiin? Tänään en vielä ajatellut ottaa kun olo on suht siedettävä, mutta huomenna illalla jos ottaisin vaikka 75mg niin hyödyttäiskö mitään vai jätänkö vaan ottamatta?
^ Omakohtaista kokemusta ei ole(Pari kertaa olen Lyricaa kokeillut puhtaasti viihdemielessä ja sain siitä ainoastaan niin huonon olon, ettei sitä lajia enää mulle, kiitos 
), mutta toooosi monet sanovat, että auttaisi paljonkin buprerefloihin. Tuskin pienestä Lyrica-annoksesta mitään merkittävää haittaakaan on, joten ota, jos siltä tuntuu ja sittenpähän tiedät jeesaako sua. Tietty, jos sulla on taustalla isompaakin Lyrican väärinkäyttöä/riippuvuutta siihen, niin kannattaa olla varovainen, ettei substanssi vain vaihdu toiseen, mutta ei tuosta viestistäsi ihan sellaista käsitystä saanut.
Tsemppiä 
. Itse näin TOIVOTTAVASTI lopullisen(Eipä sitä vielä reilun 1½ vuoden kuivillaolon vuoksi kannata loppuelämänsä henkseleitä paukutella) eron bupreen(ja muihinkin oppareihin) tehneenä antaisin sellaisen neuvon, että koeta parhaasi mukaan keskittyä ihan muihin juttuihin, kuin refloihin. Toki olo on kurja, eikä refloja voi täysin sivuuttaa millään positiivisella ajattelulla, mutta jos kaiken aikaa vain kelaa sitä, kuinka on reflat ja paska olo, niin se kyllä buustaa paskan olon potenssiin X. Järjestä itsellesi niin mukavat oltavat, kuin suinkin ja jotakin mielekästä aktiviteettia, mutta tietenkin jaksamisesi mukaan, koska eipä tuossa tilassa kannata liikoja itseään rasittaakaan, koska siinä ainakin voi tulla takapakkia. Itse käytin sitä psyykkauskikkaa, että flunssahan mulla vain on(Eiväthän ne reflat lopulta ilkeästä flunssasta juuri eroakaan), jokainenhan nyt flunssan kestää kärsiä ja ohitse se menee. Tämä tietenkin koskee fyysisiä refloja. Se psyykkinen puoli onkin sitten monimutkaisempi juttu, johon on vaikeampi antaa mitään yleispäteviä kikka kolmosia.
^ Joo, no näköjään oon niin nössö että jouduin yöllä ottamaan ensin 75mg (ei auttanut yhtään) ja sitten vielä toiset 75mg ja sehän auttoi sen verran että sain muutaman tunnin nukuttua. Eikä mulla vielä ole varmaan pahimmat tuskat alkanutkaan kun tänään on vasta kolmas päivä ilman. Mutta mä vihaan jos ei saa nukuttua! Nyt on vähän oudohko olo, en voi sanoa että huimaa, mutta jotain sinne päin.
Onneksi mulla tosiaan on vaan bupren kanssa ongelma, ja kuudella Lyricalla tuskin saan itseäni koukutettua niin uskallan niitä sitten vetää naamaan ihan huoletta tarvittaessa. Ehkä saisin tupakankin pois tässä samalla, mutta ajattelen että se on se pienempi paha niin katotaan nyt.
Olo ei tosiaan ole pahin mahdollinen, ainakaan vielä. Oon nauranut sille kun koko ajan menee kananlihalle, hieno mennä nännit jatkuvasti pystyssä 
Tuntuu että Ketipinorin lopetus joskus aikanaan oli pahempi. Hyi vittu, se oli kyllä sellaista paskaa että siihenkään en enää ikinä koske.
Mutta tässä sitä mennään päivä (tai tunti) kerrallaan. Kiitokset tsempeistä Winston-84, kyllä se tästä (kun on pakko!)
^ Toi unettomuus oli itelläki aikoinaan ku yritin lopettaa, se suurin syy mikä sai aina hermot palamaan lopullisesti… 
Tai ei voi sanoa “unettomuus” ku väsytti kyllä monen vrk:den valvomisen jäljiltä aivan helvetisti, mutta ei vaan pystyny nukkuu kun olotila ei antanu hetkeäkään sellaista mahdollisuutta…
Mulla ei ollu kylläkään lyricoita tai kovempia droppeja joilla olis voinu ns. “pakko tipauttaa” itsensä, ainostaan pameja sain sen 20mg/vrk (vai oliko 40mg/vrk, en muista enää ihan varmaksi).
Mut toivon sulle tsemppiä ja kyllä sä ton taistelun voitat!! 
Pistä tänne aina päivitystä olotilasta, niin saat ainaki “virtuaali tsemppausta” ku suurin osa täälläki tietää, et millaista paskaa toi irti-taistelu on…
^^/^ Unettomuus on kyllä sellainen homma, että se pistää vituiksi projektin, kuin projektin ihan millä elämän osa-alueella tahansa, kun eipä sitä ihminen oikein ilman unta pärjää. Ja refloissa on tietty se, että huomattavasti helpompaahan sitä on niitä paskoja olojaan kestää, jos saa edes vähän levähdettyä välillä. Suosittelisinkin sua, Pussyfart, hommaamaan jotakin troppia unta antamaan, jos vain suinkin mahdollista.
Mä olin pitkään sitä mieltä, että palelu oli oppariviekkareista se pahin(Olen muutenkin armoton vilukissa ja reflat, yllätys, yllätys, pahentavat palelun potenssiin X, vaikka olisi lämmin kesäkin, enkä edes noin muuten palelisi), mutta vanhemmiten mulla alkoi ilmetä vielä pahempi reflaoire, eli aivan käsittämätön virtsaamistarve, enkä tarkoita sitä, että musta olisi vain tuntunut siltä, että kusettaa kaiken aikaa, vaan sitä kusta ihan oikeastikin riitti aivan tyhjästä, vaikka olisin himmannut nesteiden saantianikin, ja pahimmillaan jouduin ravaamaan 5 min. välein kusella lorottamassa miltei litratolkulla 
. Tuo oli oikeasti invalidisoivaa ja siihen hommaan meinasi kaatua koko vieroitukseni, vaikka muuten olin henkisesti valmistautunut kärsimään ne kaikki muut perusoireet. Kaikkiin muihin, kun löytyi jotakin helpotusta(Imodium ripuliin, käsikauppasärkylääkkeet kolotuksiin, benzot unettomuuteen ja yleiseen paskaan fiilikseen, lämpimän peiton sisällä kyhjöttäminen paleluun jne., jne.), mutta yritäpä siinä lepäillä, kun vessassa on ravatta kusella ihan koko ajan ja se teki nukkumisestakin mahdotonta, vaikka muuten unilääkkeistä(Mulla Insomin) olisi ainakin jotakin hyötyä ollut. Onneksi sain sitten lopulta lääkäriltä Miniriniä(Reseptilääke, jota käytetään virallisesti diabetes inspidukseen, yökasteluun ja yövirtsaisuuteen) ja se auttoi tuohon aivan absurdiin kusiongelmaan sen verran, että sain lusittua reflat kunnialla loppuun. Ajattelin ensin, että olen jotenkin muuten sairas, koska eihän kukaan voi tyhjästä kusta sellaisia määriä, ja opparit vain peittivät oireeni alleen, kun olin niiden vaikutuksen alaisena, mutta kävin lekurissa tutkituttamassa itseni, mitään muuta selittävää vaivaa ei löytynyt ja sittemmin luin, etten ole suinkaan ainut, jolla esiintyy opparirefloissa tuota ylenmääräistä virtsaneritystä, vaikkei se ehkä kaikkein tyypillisin vieroitusoire olekaan 
.
Noh, innostuinpa avautumaan taas omista asioistani 
. Toivottavasti sulle ei sentään tuo oire iske, eikä ainakaan niin pahana, kuin mulle.
Miten sulla nyt menee, Pussyfart? Eipä sillä, että mitenkään tilivelvollinen olisit raportoimaan tilanteestasi tänne. Hurjasti tsemppiä kuitenkin edelleen .