Eli oppikaa nyt joku muu tästä tyhmyydestäni edes. Synttärilahjaksi antamani 50 e aloitti uuden putken ja ilmeisesti tyttö nyt myynyt kännykän ja muun jatkoa rahoittaakseen.
Milloin palaa ja miten “uusi alku” etenee jää nähtäväksi. 
Eli teille, jotka luette tätä palstaa vain sivullisina anna sen ainoan ohjeen; Älkää antako rahaa koskaan, yhtään, mistään syystä; jos lapsenne on huumeriippuvainen! Varastakoon sitten, jos varastaa…
Todella ikävä kuulla 
Mä sain vähän väärän kuvan tuosta tilanteesta aiemmin… Mut mitä tiedän synttäreistä ja muista juhlapäiväistä ni ne on tosi tärkeitä käyttäjille. jos et ois rahaa antan, ois myyny luurin ja hankkin vaikka velkaa… Meil oli tapana tarjota synttäri-savut ja lisäks hankittii kaikkea, on kolmilta synttäreiltä tikkejä tarvinneet arvet; toisaalta parit vedin itse kiinni jeesus-teipillä, mut synttärit on synttärit… 
Retkahdusta pedataan pitkään… Ite epäilin jo sitä ku pilvellä ja alkolla olis… Mä pystyin siihe ite max. 3vkoa. Jos on tottun kovempiin ni se ei vain riitä, etenkii ku tylsentää entisestään… 50€:l paljoa saa ja luuristakaan paljoa tule hintaa. Ainoa pos. asia on, et jos poikakaveri kuulee ja on tosissaan ni tulee kiellot päälle (uhkaillaan väkivallalla jos joku myy) tai sit jätetään tyttö… Lahja olis ollut parempi koska lainalla ei voi elää mut mitä sitä jälkeenpäin. Retkahdus on kuitenkin pitkään mietitty asia, tosin alitajuntaisesti, mut 18v painaa niin paljon et harva sitä selvänä viettää… Seuraukset sit jälkeenpäin…
Älä syytä itseäs… Tuo oli selkeesti päätetty et silloin juhlitaan ja 50e:l ei pitkälle pääse joten rahaa on saatava muuten. Älä osta uutta puhelinta, muuten käsitys on et sen voi myydä. Yritä jaksaa ja tyttärelläs on asunto; hän tietää että sen jos menettää ni omillaan on ellet ole takaisin ottamassa. Hän tuskin on omalla pohjalla käynyt ja toivottavasti tuo poikaystävän menettämisen pelko pitää edes jotenkin kurissa mut eipä tuota tiedä… Pidä ohjakset itselläsi ja ehkä olis hyvä et jos tyttö tulee kerjää rahaa ruokaan, ni sanot et on leipäjono tuolla ja tuolla klo tuohon aikaan; annoin 50€ ja käytit sen muuhun joten sen ruokarahan käytöstä päätit itse… Kiekuttelua olis tiedossa mut ois jotain oppia tuostakin, äiti voi olla vittumainen jos ite käyttää…
Paljon jaksamisia sinne!
Olin väärässä!!! 
Tyttö palasikin tänään ihan kunnossa ja kännykkä oli tallella ja rahaakin vielä kymppi. Kamala syyllisyys siitä, että heti uskoin taas pahinta, kun merkit siihen viittasivat. En tiedä miksi eilen ne kummat säädöt, mutta näkisin kyllä, jos olisi rankasti juhlinut. Ehkä aikoi vetää, mutta muutti mielensä. Kaikki merkit siihen viittasivat, samoin seura, jossa oli pyörinyt…
Mitä tein? Iloitsin hiljaisesti, avasin jo sulkemani kännyliittymän ja “lainasin” 20 euroa, että pääsee tänään suosikkinsa keikalle.
Miksi annoin taas rahaa? Siksi, että haluan tyttäreni tekevän mukavia asioita ja näkevän, että hauskaa voisi olla ilman huumeitakin. Täysin ilman rahaa kämpässä on niin kaameeta, että itsekin varmaan hakisin lohtua kemiasta tai viinasta.
Kiva kuulla 
Ihan hyvä, että annoit 20e. Ei kukaan kestä neljän seinän sisällä, varsinkaan nuori, tulematta hulluksi ja sitä sitten lääkitään itse. ihan varmaan osaat itse parhaiten päättää milloin annat rahaa tyttärellesi 
Hyvää pääsiäistä
Eikös ole ihanaa huomata, että oli erehtynyt kerrankin tuohon suuntaan! Sitä on vaan niin tottunut vedätyksiin ja pelkää koko ajan pahinta. Mulla kävi juuri äskettäin vähän samoin. Olin varma, että poika on sairaalassa kaman vedon takia (on joutunut sinne useamman kerran saatuaan verenmyrkytyksen). Kyseessä olikin tulehtunut hammas! 
Koko ajan kun poika on täällä “lomilla” (n. kerran kuussa), pelkään, kyttään, vahdin, missä kunnossa se tulee tai lähtee. Kaikki on aivan veitsen terällä edelleen. Nyt toissapäivänä kun oltiin vaateostoksilla poika sanoi, ettei kamasta tule enää hyvä olo, ainoastaan huono. Että siinä ei oo mitään järkeä vetää. Olin tosi helpottunut. Ihanaa, että ajattelee nyt noin! Mutta hetken päästä poika lisäsi siihen, että silti tekee kamaa mieli. Niinpä tietysti! Ei se noin helppoa voisikaan olla! Kolme päivää menikin ilmeisesti ilman kamaa, mutta viime yönä retkahti. Kertoi siitä mulle aamulla, kun vein junalle. Sanoi, ettei tule enää ikinä takaisin tänne kotipaikkakunnalle…
Osaisinpa itse hellittää, niin ettei tarttis miettiä koko ajan ahdistuneena, käyttääkä poika vai ei. Pystyispä ajattelemaan, että se on kuitenkin sen elämä, ja itse se on siitä vastuussa.
Minusta on ainakin kuoriutunut vainoharhainen ja kova. Tänään sain taas töihin kuulla, että tyttäreni ja mieheni välillä oli ollut kovempi yhteenotto. Tyttäreni ei suostu kertomaan, mitä tapahtui ja miehen kanssa en jaksanut puhua, kun tiesin, että asioiden vatvominen jatkuisi yöhön…
Kun lähdin töistä, ajoin samaa reittiä kuin aina, tankkasin samassa paikassa kuin ennenkin ja yhtäkkiä tajusin, että samasta syystä pahalla mielellä olen ihan samalla tankilla tankannut ennenkin. Ennen itkin näiden asioiden jälkeen.
Nyt en edes loppupeleissä halua tietää, mitä tapahtui. 
Jatkan vielä, olen todella väsynyt, palasin kotiin, taistelukentälle…
Siellä oli poikani, joka halusi olla kanssani. Kaikki voimat ponnistaen koetin antaa hänelle sen, mikä hänelle kuuluu… ja tajusin, että jos olisin aikaisempaan asiaan puuttunut, minulla ei olisi ollut voimia siihen. 
Pelastan sen, mitä pelastaa voin. Tällä hetkellä panostan taas lapsiin ja etenkin nuorempaan, en parisuhteeseen. On aina panostettava siihen sektoriin, jolla huonoiten menee. Tyttäreni ei suostunut kertomaan kodin tapahtumista, voin vain arvailla. Hän on kuitenkin täysi-ikäinen. Nuorempi lapseni on alaikäinen, siksi valitsin sen, etten edes halua tietää, koska tiedän miten se olisi syönyt voimiani…sekavaa, joo, tiedän 
Kyllä tämä sairaus koko perhettä tuhoaa, se on fakta!!! Tuntuu kuin sukeltaisin hukkumisen uhreja savisesta vedestä ja ainoa, jonka raajan vielä käteeni tapaan on poikani. Tartun käteen ja uin pintaan, jos pystyn…
Vaikka tilanne tuosta on näemmä oiennutkin parempaan suuntaan, niin kommentoin nyt sen verran ettei omaisen kannata kyllä ottaa stressiä oikein mistään joka “voisi aloittaa taas putken”. → Kyllä se alkaa joka tapauksessa, jos kiusaus on tarpeeksi kova. Itsellä nuo ongelmat koskevat ystäväpiiriä eivätkä perhettä (ja itsekin joskus 90-luvulla nuorena ja tyhmänä vähän “maistelin”, mutta tulin järkiini, lähinnä jonkin verran tuttuja jäi muistoksi, tosin aika tarkka seula itselläni ketä viitsii nähä ja saa olla TODELLA potentiaalinen “vielä joskus elämänsä järjestäjä” tai hyviä aikoja pitkään viettävä, joiden lähellä haluaa olla ja jotka edelleen hieman vauhtilajeja harrastavat).
Jos nyt sanon jotain esimerkkejä, joka on saanut omia tuttuja repsahtamaan:
Usea kuukausi kuivilla ja heräsi vastustamaton halu hieman “ottaa jotain”, kun näki itseni ottavan buranan pääkipuun. Siis ihan kahvihetki ja totesin, että kai flunssaa puskee. Vähän ajan kuluttua oli itselläänkin sitten kuulemma flunssan oireita ja pyysi voisiko hänkin saada… Ja joku ihmeellinen psykologinen voima oli tuolla yhdellä käsikauppalääkkeellä, siitä lähti sitten touhu joka kestänyt nyt vuoden taas. Seuraavana päivänä oli jo vanhoissa kuvioissa…
Vuosi kuivilla, yksi alkoholiton olut vähän kuin ns. vuosipäivänä. Siitä sitten kun makuun pääsi, niin voi sitä yhden ihan tuopinkin ottaa… Pari viikkoa sellaista kärvistelyä parilla bissellä silloin tällöin ja sitten tulivatkin jo kaikenmaailman napit taas kuvaan mukaan, myöhemmin piri jälleen. Ei ollut tullut järkeä pahasta haimatulehduksestakaan, kuulemma yksi uusikin jo ehtinyt olla…
-Kerran sanoin yhdelle, että "Älä nyt viitsi pelata noiden hemmetin nappien kanssa ja mun kämppään et noita tuo. Mä nyt olin ns. viihdemaistelija itsekin enkä ole mikään tuon homman fanittaja ollut koskaan. Äläkä vetoa “kuinka me silloin ennen, mikä sulle on tullut. Siitä on aikaa 15-vuotta, sä vain jäit sinne maailmaan ja aloit syventää sen puolen opintoja, mua ne ei niin kiinnostaneet. Voisitko poistua, kiitos. En jaksa katsella kun olet noin hörhötuulella taas ja kuutamolla”. (Noin lähes sanatarkasti) Kääntyi: Olin haukkunut narkiksi ja liki kimppuun käynyt, muuttunut niin jupiksi ja hylännyt kaikki vanhat kaverit, olen varmaan vasikkakin ja epäluotettava kus…ä. Ja tämän kaltoin kohtelun johdosta sain kuulla, että syy oli minun alkusysäyksenä kun noin heitin pihalle ja kiivastuksissaan meni piikittämään kuulemma, olisi pysynyt “vain napeissa ja viinassa” jos olisin vähän enemmän ymmärtänyt…
Ja siis tuo lista nyt tällaiselta vajaalta puoleltatoista vuodelta highlightsit siitä, miten pienestä se lähtee vaikka kyse jostain häilyväisestä entisestä tutusta kyse kuten itsekin olen ja jokin “vastoinkäyminen” tulee, tai jokin kipinä alkaa alusta. Sitä nyt ei kannata edes alkaa listata miten on vaikuttanut “oikea raha” tai mikä tahansa mitätön syy, jos haluaa klassisesti vedota johonkin vastoinkäymiseen. Ehkä kovin seinäänratkeaminen jonka tiedän, taisi olla konkreettisena syynä parkkisakko. Kuulemma yhteiskunta kohteli niin kaltoin, ettei kannata edes yrittää… Eli siis sanotaan näin, että ainemaailma ja “tavallinen maailma” ovat ajatuskannoiltaan NIIN kaukana toisistaan jo ihan peruskysymyksissä ja miten mihinkin asiaan suhtaudutaan, ettei kannata ottaa oikein mistään painetta mikä saa homman alkamaan. Syyt ovat tekosyitä ja etenkin syyllistäminen on aika vallalla oleva juttu muutenkin. Jos annat rahaa niin siinä voi ottaa riskin ja jos taas ei anna, niin sitten (etenkin jos perheestä kyse) taas kun ei ymmärretä niin sitten aloitetaan siitä syystä rumba, tai sitä ei keskeytetä. Toimi miten hyvänsä, niin itsestä se homma lähtee. Ei äidistä, ei lapsesta, ei vaimosta…Eikä oikeastaan mistään muustakaan, jos sitä ei itse halua. Ja se joka haluaa tarpeeksi kovaa, ei taas repsahda tapahtui mitä vain liki.
