Hei,
Onko täällä monta uuden vuoden lupauksen raittiudesta tehnyttä? Eli olen alkoholisti 54 v. mies, jolle vähentäminen ei näytä onnistuvan, vaan totaalinen raittius olisi ainoa ratkaisu. Alkoholismia on takana vuosikausia; vähentämisyrityksiä, repsahduksia ja rankkoja ryyppyputkia. Lukuisia katkoja olen myös käynyt läpi, avokatkoja ja katkoja osastolla.
Nyt takana melkein viikko raittiutta. Tämän raittiuden alkuun pääsin ihme kyllä ihan itse ilman katkaisuhoitoa lääkkeineen. Varmaankin siksi, koska sitä edeltävä juominen viime viikolla oli lähinnä tissuttelua ja sitä kesti vain muutaman päivän. Mutta kyllä arveluttaa ja suorastaan pelottaa miten jatkossa käy, eli onko elämäni jatkossa yhtä ainoaa sahaamista raittiuden ja juomisen välillä. Tänne foorumille nyt kirjoittauduin, koska olen aika epätoivoinen siitä, että alkoholi näin ohjaa koko elämääni. Kaikki neuvot ovat tervetulleita.
Täälä kans 54v mutta nainen. Mulla kans olis 5. päivä mutta eilen repsahdin - 6 isoa olutta ja kaksi siideriä. Pätkittäinen yö, ahdistus, vi**us, morkkis mut onneks muutaman selvän päivän parempi olo vielä niin tuoreessa muistissa että palasin takas ruotuun. Että nyt menossa päivä nro yksi. Ja vakaa päätös että vuosi 2016 on raitis!
Vuosien (vuosikymmenten) päivittäistä tissuttelua ja kännäystä, kuitenkin ilman rajuja putkia ja kulissit pystyssä, työt hoidettu (ainakin jotenkuten). Lukuisia yrityksiä vähentää ja lopettaa, retkahduksia. Elämä pyöri juomisen ympärillä. Ainut vaihtoehto on lopettaa kokonaan.
Itse olen nyt koittanut miettiä miksi juon enkä siihen löytänyt syytä. Kelannut juomisen hyvät puolet, joita ei juuri ole. Ja juomattomuuden hyvä puolet, joita sitten onkin läjäpäin. Koitan ennakoida eli mietin missä tilanteessa olen retkahtanut ja miten pysyt välttämään ko tilanteet ja miten niistä pääsen yli. Asetan itselle tavoitteita, joiden saavuttamisesta palkitsen itseni. Ensimmäiset etapit on 3 pv, 2vkoa ja kokonainen kuukausi. Lueskellut täältä muiden mietteitä ja kokemuksia, kirjoitellut omia tuntoja ylös niin tänne kun omaan blogiini. Koitan olla ajattelematta kovin pitkälle vaan olla selvä nyt tällä hetkellä, tänään.
Tosiaan tuo raittiuden ja juomisen vuorottelu on raskasta elämää. Ja alkoholista on minulla kaikki hauskuus kadonnut jo aikoja sitten, eli sillä on nykyisin itselleni hyvin negatiivinen merkitys. En edes muista kuinka monta kertaa olen ‘lopettanut aivan varmasti tällä kertaa’ ja sitten kuitenkin retkahtanut.
Tänään unirytmit ovat vieläkin sekaisin ja tiedän kokemuksesta, että pikku hiljaa unen laatu paranee kunhan niitä raittiita päiviä on tarpeeksi takana. Muuten mistähän tuo minun kirjautumisen päivämäärän alle ilmestynyt ‘8 päivää raittiina’ on tullut? Se lienee nk. allekirjoitus? Olen ollut raittiina vasta alle viikon. Tänä yönä lueskelen ketjuja läpi; uni kun ei tule silmään.
Juu, olen päättänyt että tämä vuosi on raitis. En siis lupaa, että päätös pitää mutta todellakin yritän kaikkeni. Koska olen päättänyt. Ei todellakaan ole kanttia paukutella henkseleitä sillä, että tulen olemaan koko vuoden raitis. Tämän asian edessä on oltava todella nöyrä ja elettävä hetki, minuutti, tunti ja päivä kerralla.
Ja Uusi_tie, niitä aikaisempia repsahduksia ei kannata kauheesti miettiä muutaku siinä mielessä että ottaa opiksi. Missä tilanteessa/Miksi/Missä mielentilassa/Mikä sai rapsahtamaan? Ja miten voi vastaavan välttää tulevaisuudessa. Ja päättää että nyt onnistun ja tehdä kaikkensa että myös onnistuu!
Hei! On täällä meitä muitakin, jotka ovat aika alkutekjöissä lopettamisen suhteen. Täältä plinkistä löytyy paljon hyvää lukemista, itse olen aloittanut sillä. Mulla ei hyviä neuvoja ole, kun itsekin taas vasta aloittelen. Mutta enemmän kuin päivien laskemista haluaisin ajatella elämän ihan kokonaan muuttuvan , siis elämänmuutos. Että alkoholi kävisi yhdentekeväksi. Olen lukenut, että se on mahdollista, mutta sen saavuttamiseen niitä raittiita päiviä kuitenkin tarvitaan.
Kun sain halun lopettaa, tein eräänä iltana päätöksen hakea apua. Seuraavana päivänä toteutin päätökseni. Hain ja sain. Minun kaikkeni yrittäminen oli kertoa raitistuneille alkoholisteille kasvotusten omalla ja tuskin kuuluvalla äänelläni, että tarvitsen apua. Paria itkuista sanaani kuunneltiin, minua ymmärrettiin ja tunsin että en ollut yksin.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiva että sain kommentteja teiltä. Nuo eri tilanteet ja mielentilat ovat juuri minulle se sudenkuoppa johon lankean, eli juominen alkaa kun muutkin juovat tai sitten sen vuoksi, että on yksinkertaisesti mukava olo, että unohtuu viinan negatiiviset puolet.
Tuli yö valvottua ja heräsin vasta tunti sitten; eli näin pahasti on unirytmit sekaisin…
Fiilikset ovat yllättävän rauhalliset vaikka vasta noin viikko raittiutta takana. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että saa varautua myös toisenlaisiin tunnelmiin. Unen saanti ei ole niinkään ongelma, mutta sen epäsäännöllisyys on. Pitäisi pyrkiä siihen, että ei torkahtele päiväsaikaan eli mennä vaikka valvomalla jonnekin klo 22 asti. No, ei se kuolemaksi ole jos on epäsäännöllisyyttä unessa tässä vaiheessa; pääasia on että korkki pysyy kiinni.
Hei Uusi_tie ja tervetuloa! Olet tehnyt hienon lupauksen!
Tuon virheellisen raittiuspäivälaskurin voit poistaa tai muuttaa näyttämään oikein kohdasta Omat asetukset → Profiili. Sieltä kun scrollaat sivun alas, niin löytyy Olen ollut raittiina/juomatta/kuivana/pelaamatta tästä päivästä lähtien… ja sinne voit sitten halutessasi syöttää oikean päivämäärän, tai poistaa tuon virheellisen.
Toivottavasti en neuvo enkä yritä ohjailla muita, koska jokaisen on itse löydettävä oma tie miten raitistua. Alkoholistihan on tunnetusti yliherkkä kaikessa.
Kerron kuitenkin oman tarinan siitä miten raitistuin: Olin jo pitkään niitä “valoja” vannonut, lupaillut etten enää juo niin paljoa, onnistunutkin muutaman kerran olemaan etten sekoillut, mutta vuoren varmasti se taas tuli: tolkuton känni kauheine tekoineen joita sai hävetä.
Olin yrittänyt päästä liiasta juomisesta eroon, siis kaikenlaisia siirtoja elämässä tein, että elämä olis hyvin ja silloinhan minun ei tarvitsisi juoda? En tajunnut ettei sellaista olotilaa tule ettenkö joisi.
Jo kolmikymppisenä minua haukuttiin selän takana “aikamoinen juoppo”, “aina juo liikaa” yms.
Sitten aloin pelätä tosissaan, että kuolen jos juon. Fyysiset oireet juomisen jälkeen olivat sitä luokkaa että hirvitti. Kumma kyllä rukoilin, hiljaa itsekseen. Sain avun ja raitistuin.
Raitistuin, mutten lupaamalla olla raittiina, ei, vaan olemalla päivä kerrallaan juomatta, joskus hetki kerrallaan, että pääsi pahan päivän yli. Niistä päivistä tuli eka vuosi täyteen.
Kannattaa kokeilla olla päivän kerrallaan juomatta, eihän siinä mitään menetä. Ja ei ole viisasta heti kuuluttaa kaikille että nyt en enää juo ikinä, tai vuoteen tms. Se on kuin antaisi kimmokkeen himolle juoda, se on raskasta.
Raitista eteenpäin. Minäkin, edelleen vain päivän kerrallaan, Jumalan armosta.
Todellakin päivä kerrallaan eteneminen on tässä tilanteessa parasta asennoitumista. Se ei tunnu niin valtavalta ikuisuus-projektilta kuin esim. lupaus koko vuoden raittiudesta.
Kirjoittelen tässä tunnelmista eli viime yö oli hyvä unen suhteen eikä pahempia viinan himoja ollut. Fyysisiä vierotusoireita ei enää ole, mutta tietenkin henkisesti mielessä on katumus viinan täyttämän elämäni takia. Minulla ne ikävät asiat saa suhteettoman suuren painon mielessäni kun raittiutta aloitan. Pitäisi muistaa, että onhan elämässä ollut ja edelleen on myönteisiäkin puolia. Suhteellisuuden tajun katoaminen tässä alkoholismissa on ainakin minulle tyypillistä; mietin helposti vain elämän nurjia puolia ja olen sokea positiivisille asioille.
Pitäisi varmaan tehdä ihan lista elämäni hyvistä puolista. Niitäkin kun on.
Päivitystä tilanteeseen. Hyvin on tämä raittius kestänyt, olo rauhallinen ja ajatukset johdonmukaisia eikä niin pessimistisiä. Saa nähdä miten jatkossa sujuu. Pieni erävoitto Mr. Alkoholista oli kun kävin tänään kaupassa ja kävelin kaljahyllyn ohi vaikka ne tölkit siellä kovasti mainostivat itseään. Totesin vain mielessäni, että sorry vaan tölkit, tänään ette saa minusta seuralaista
Toisten keinot ei aina kaikille toimi. Kerron omani. Minä vihasin koko elämäni kaapannutta viinaa, silloin kun en enää itse kontrolloinut juomistani. Ja suhtaudun sen houkutuksiin kuin pahimman vihamiehen houkutuksiin: ei. Mikä on ikinä ollutkaan pahin vihollisesi, houkutuksen hetkellä ajattele se/hänet kertomaan sinulle, että hörppy tekisi nyt hyvää. Koska nyt ois vaan kaikki niin päin mäntyä, että ansaitset sen; koska nyt on niin mukavaa, että voisi vielä parantaa pienellä nousuhumalalla. Ja kuinka voitonriemuisesti virnistät,että pidä se viinas, mulla on hyvä näin. Kovasti se pahis mullekin ehdottelee, mutta toistaiseksi olen saanut sille puettua tyhmyrin viitan.
Päivitystä tilanteeseen. Reilu viikko raittiutta. Olo yllättävän pirteä, varmaan hyvin nukutulla yöllä on suuri merkitys. Ulkona myös kirkas talvisää, mikä myös vaikuttaa mielentilaan; minulla herkästi ilmanpaine vaikuttaa mieleen, eli korkeapaine vaikuttaa piristävästi ja matalapaine sitten päinvastoin. Olen siis herkkä myös noille ilmanpaineille, muiden herkkyyksien ohella .
Koska oloni on ok ja akuutit fyysiset vieroitusoireet poistuneet, merkitsee se minulle riskiä eli monesti olen retkahtanut vastaavassa olotilassa. Nyt menen kuitenkin tämän päivän raittiina, siinä lupaukseni ja huomenna taas menen yhden päivän lisää; näin niitä päiviä kertyy.
Olen kyllä yllättynyt, että mielialani on näinkin hyvä ja raittiusmyönteinen; varmaan se selittää että ennen tätä raittiutta edelsi vain muutaman päivän kohtuullinen tissuttelu keskarilla ja sitä ennen olin kuivilla noin puolitoista viikkoa. Olen nimittäin kokenut paljon pahempaa tämän vuoden aikana eli syys-lokakuussa tissuttelu eteni pahaan suuntaan kun repesi pari päivää ihan kunnolla kirkkaitten kanssa. Siitä en selvinnyt ilman katkaisuhoitoa terveyskeskuksessa. Nyt siis katkaisin juomisen ihan itse ilman lääkitystä.
Näillä mennään raittiina. Tässä on loppiaiseen asti vapaata, joten sekin aika on riski sortumiseen, mutta olen tiiviisti täällä Plinkissä ja päivitän tilannettani ja lueskelen ketjuja.
Päivitystä tilanteeseen. Unirytmit ovat palautuneet normaaliksi eli yöllä nukutaan yhteen menoon noin sellaiset 6-7 tuntia. Vähän liiankin hyvin, sillä näen painajaisia jotka ovat hyvin todentuntuisia, ihan kuin menisi leffaan. Unet käsittelevät tietenkin minun mennyttä elämää ja ihmissuhteita jotka olen alkoholilla sotkenut. Syynä uniin lienee osaltaan unta tasaavassa ja pitkittävässä Mirtazabin-lääkityksessä joka minulla on Seronil mielialalääkityksen ohella. Näyttäisi kohdaltani pitävän paikkaansa myös se, että vasta noin viikko alkoholin käytön lopettamisesta jälkeen Seronil toimii kunnolla. Nyt minulla on se reilu viikko.
Tästä viestijeni otsikosta ‘Lupaus vuodelle 2016’ sen verran, että se taitaa olla liian kunnianhimoinen otsikko kun ajattelee kaikkia tilanteita mitä on edessä tänä vuonna jotka pitäisi raittiina kohdata. Ehkä jokin ‘Päivä kerrallaan’ olisi ollut realistisempi ja itselleni armollisempi. No näillä mennään päivä kerrallaan.
oma kokemukseni on, että luulin alkoholin käyneen yhdentekeväksi parin-kolmen vuoden raitistelun jälkeen, kun sitä viinan himoa ei tullut pitkään aikaan. sitten tietenkin “järkeilin”, että kun mulle tuo alkoholi nyt kerran on ihan yhdentekevää, niin sitähän voi taas juoda ja siinä sitä sitten taas oltiin pulloja piilottelemassa ja juomisia kontrolloimassa. eli välillä tuntui että viina on yhdentekevä asia, mutta se ei ollut ainakaan minulla ihan totuudenmukainen tunne, ja se loppui viimeistään silloin, kun taas korkkasin viinipullon " ihan vaan ruuan kanssa ja seuran vuoksi".
Olet tehnyt hienon lupauksen!
.
ja siinä sitä sitten taas oltiin pulloja piilottelemassa ja juomisia kontrolloimassa. eli välillä tuntui että viina on yhdentekevä asia, mutta se ei ollut ainakaan minulla ihan totuudenmukainen tunne, ja se loppui viimeistään silloin, kun taas korkkasin viinipullon " ihan vaan ruuan kanssa ja seuran vuoksi".