Hei!
Olen lukemassa Melody Beattien kirjaa “Irti läheisriippuvuudesta”. Löytyisikö täältä ihmisiä jotka haluaisivat ns. lukea yhdessä, pohtia kirjassa esiin tulleita asioita ja peilata omaan elämään sekä tilanteeseen?
Kiitos kirjavinkistä. Pistin tuon itselleni varaukseen kirjastosta joten voi hieman kestää että pystyisin osallistumaan keskusteluun. Aihe kuitenkin kiinnostaa ja olen tätä omalta osaltani kovasti pohtinut.
Mäkin voisin osallistua tähän. Vähän mietityttää, että miten ehdin lukemaan kirjaa samaan tahtiin muiden kanssa, kun muu elämä on vähän liian kiireistä, mutta yritetään.
Viime lokakuussa kirjoitin tuon ketjun aloituksen ja mietin lukupiirihommaa. No, jäi tuolloin ajatuksen tasolle – taisi tulla sitten jotain muuta eli suoraan sanottuna olen jumittanut talven ajan ajatukset mieheni rajussa juomisessa enemmän ja enemmän. Ollut ahdistunut, yrittänyt selviytyä, riidellyt riidellyt riidellyt. Olen kyllä jo pidemmän aikaa etsinyt apuja itselleni: käynyt terapiassa, lukenut kirjoja, kuunnellut podcasteja siitä miten selviytyä alkoholistin puolisona jne. Rimpuillessa asian kanssa on tuntunut niinku silmukka kiristyis kaulan ympärille koko ajan tiukemmin ja tiukemmin. Hirveä hätä siitä, että on niin jumissa suhteessa ja huoli omasta rakkaasta josta välittää.
Pari kuukautta sitten mulle sattui aika paha onnettomuus, mikä laittoi homman päälaelleen. Oon ollut sairaslomalla itse ja monia viikkoja melko hoidettavana. Tuo tapaturma avas ihmeesti mun silmiä - siihen liittyi ihan mun oma varomattomuus, arviointikyky petti enkä pitänyt huolta itsestäni. Juu, teenkö muuten elämässä näin ihan koko ajan? Teen, just siinä jyrkänteen reunalla pitää jostain syystä heilua jatkuvasti. Nyt sairastaessa oon sitten vihdoinkin tuotakin Melody Beattien kirjaakin lukenut ja huomannut miten syvälle homma menee. Se läheisriippuvuus. Laitanpa tähän lainauksena pätkän ihan kirjan alusta, puhutteleeko ketään muuta täällä…? Tässä Melody puhuu siitä, mitä koki 70-luvulla joutuessaan ensimmäistä kertaa vetämään alkoholistien vaimojen ryhmiä.
”En ollut varautunut tällaiseen tehtävään. LR-henkilöt olivat edelleenkin mielestäni vihamielisiä, määräileviä, manipuloivia, kieroja, syyllisyyttä herättäviä, hankalia keskustelukumppaneita ja paljon muuta. Näin ryhmässäni ihmisiä, jotka tunsivat vastuuta koko maailmasta, mutta kieltäytyivät ottamasta vastuulleen omaa elämäänsä. Näin ihmisiä, jotka antoivat jatkuvasti muille, mutta eivät osanneet ottaa vastaan. Näin ihmisiä, jotka antoivat, kunnes olivat vihaisia, loppuun ajettuja ja tyhjiin puristettuja. Näin muutamien antavan niin kauan kunnes menettivät toivonsa. Erään naisen näin antavan ja kärsivän niin paljon, että hän kuoli ”vanhuuteen” ja luonnollisista syistä 33-vuotiaana. Hän oli viiden lapsen äiti ja hänen alkoholistimiehensä oli joutunut kolmannen kerran vankilaan. Työskentelin naisten parissa, jotka olivat eksperttejä huolehtimaan jokaisesta lähiympäristönsä ihmisestä, ja kuitenkin samaiset naiset epäilivät kykyään huolehtia itsestään. Näin pelkkiä ihmisen kuoria kiirehtimässä päättömästi puuhasta toiseen. Näin miellyttämishaluisia, marttyyreita, kohtaloonsa alistuvia, tyranneja, kuihtuvia ruusuja ja takertuvia köynnöksiä ja, H. Sacklerin näytelmää lainatakseni, ´kiristyneitä kasvoja, joilta kuvastuivat kärsimykset.´”
Lainaamasi ote kirjasta kuvaa mielestäni tuskallisen hyvin läheisriippuvuuden monitahoista ongelmaa. Huolehtii koko ajan kaikesta ja kaikista pystymättä pysähtyä ja pohtia. Se syö ihmistä sisältä ja päältä ja vie lopulta kaikki voimavarat. On antanut kaikkensa joillekin toiselle ja toisille. On kiire kaiken aikaa ja kuitenkaan ei saa mitään eteenpäin. Mikään ei tuo rauhaa ja lohtua. Unohtaa itsensä ja itsestään huolen pitämisen. Olen elänyt tuota kaikkea. Se oli “normaalia arkea”, jossa kukaan ei näe sinua.
Hyvä, että olet hakenut apuja itsellesi. Se on tärkeintä tänään ja huomenna. Huomiosi, ettet ollut pitänyt tarpeeksi hyvää huolta itsestäsi kun onnettomuus pääsi käymään, on tosi tärkeä. Kaikki vie oman aikansa. Jyrkänteen reunalla pitää heilua jatkuvasti mutta lopulta ne, jotka ovat olleet jyrkänteen reunalla, kasvattavat siivet ja lähtevät lentämään.
Halit 