LSD, ei enään ikinä! "paha trippi"

Sauna
1

Pakko saada purkaa tää johonki. Mä en oikeesti edes mun pahimmalle vihamiehelle haluis sitä, mitä mä koin.
Yli 10h piina!!

Eilen kello 13.00 tein harkitsemattoman päätöksen, olin lukenu paljo lsd trippejä ja mua pelotti tosi paljon, mut jotenki halusin silti kokee sen. Otin yhen lapun ja nielasinpa vaan sen, aattelin et vähän niinku essojenki kaa ottaa vaa ja kyllä se siitä… noh …

Puolen toista tunnin päästä aloin huomaamaan selviä vaikutuksia ja ne oli ihan okei. Kaikki näytti ihmeelliseltä, mietin kaikkien tavaroiden syvällisempiä merkityksiä. Kuuntelen musiikkia ja näin värejä, nauroin kaikelle, ku kaikki näytti ja oli niin outoa.
Raajat tuntu painavilta ja liikkuminen oli vaikeeta, mut päätin kuitenki lähtee ulos kävelemään ja kaikki vaan eli, tunto ku ois ollu yhtä luonnonkanssa ja maailmankanssa… sitä kesti hetken. Siihen hetkeen oisin voinu jäädä ikuisesti.
Tää oli joku tunti näitä ihania elämyksiä … vaan mitä oli vielä edessä.

Sit alko päässä heittää ja pahasti, tuntu että tuun hulluks. Sata ajatusta oli päässä yhtäaikaa ja ihan ku ne ois leijuna ilmassa, kaikki liikkuu, äänet kuulu. En saanu päätäni kokoon. Yritin vakuutella itelleni kaikki on hyvin ja johtuu vaan tästä ja loppuu aikanaan.
Aika… se oli niin vääristyny, yks minuutti tuntu ainaki 5h ois menny. Se oli tuskallista. Ahdistus kasvo ja kasvo koko ajan, välissä itkin hysteerisesti.
Halusin vaan pois tästä tilasta ja takas tähän maailmaan. Mikään ei ollu todellista, en tuntenu itteeni. Havahduin tekemästä jotain ihan yhtäkkiä, tuntu ku oisin tehny sitä vuoden, pari askelta tuntu ku oisin kävelly iäsyyden sitä samaa tietä.
Kaikki negatiiviset ajatukset valtas mut, olo oli niin ahdistunu. Tunsin että en saa itteeni kokoon. Huomasin välillä kysyväni iteltäni jotain vastaavani siihen … ääneen ja ku olin vastannu ittelleni ääneen nii tajusin että mitä vittua mä oikee teen… ja mitä tässä maailmassa tapahtuu. Lentokone tuntu että onks tässä maailmassa nyt joku sota käynnissä.

Koko ajan tuli jotain uutta, satajo miljoonia ajatuksia jotku ruokki lisää ajatuksia… niitä oli liikaa tuntu että tuun hulluks niiden kanssa tai että oon jo hullu, enkä edes tienny mikä oon. Oonko vaan joku eläväkuollu. Olin yksin kaiken kanssa, en tuntenu ketään, en ymmärtäny. Kaikki oli niin vääristyny ja kamala ahdistus vaan kasvo.
Makasin maassa, mikään ei ollu hyvin. Kaikki oli hullua ja kaikki heilu.

Satoja käsittämättömiä asioita tapahtu mun pään sisällä tai mun pään ulkopuolella… mutta kuitenki joita en voi selitttää. Ihan koko ajan tapahtu jotain uutta. Se oli kamalaa, en tienny mitä teen. Ku ihminen lähesty ja puhu jotain ni meni ikuisuus että sain vastattua… "mitä… mitä mitä mitä mitä mitä mitä … " sit tajusin mitä vittua mä oon sanonu sen jo tuhat kertaa, eikä häh ja aikaa on menny 2sekunttii.
Tuntu että kävin kaikki mun pahimmat pelot läpi ja jouduin kattomaan niitä suoraan silmiin. Kaikki mitä pelkäsin alko tapahtumaan nyt ja se vaan kesti, kesti ja kesti… näin itteni pakkopaidassa ja mietin että haluun kertoo äitille ja kaikille miks oon tämmönen, mutten ois pystyny/kyenny kertomaan sitä mitä haluun niille… Halusin vaan takasin tähän maailmaan muiden kanssa.

Sit vihdoinki olo tasottu. Kohta menny 24h siitä ku otin. Olo on vaa enään itkunen, koska tärisen ja itken vaan sitä, että en koskaan ota enään mitään, enkä ikinä haluu kokee tollasta ja että se oli niin kamalaa että miten selviin tästä.
Muuten olo on suht normaali. Vähän vielä lagii päässä ja on pöhkö olo.

Siinä mun kokemus. Niin paljo jää kertomatta mutten pysty nyt kirjottamaan niitä enempää.

2

Nyt vielä pari tuntii ku sain nukuttua ni pystyn vielä selittää jotain tarkemmin. Yritän selittää kuinka hirveetä se oli.

Kaikki pelonsekaset tuntemukset, olin niin yksin kaiken kanssa. Tuntu ku oisin tippunu mustaan aukkoon josta ei pääse pois, ei millään. Koko todellisuus oli hämärtyny, aikaa ei ollu. Ei ollu olemassa mitään todellista, tuntu että pirstaloidun palasiks. Sekunnin murto-osassa kerkes tapahtua niin paljon asioita mun pään sisällä, tai oikeestaan puolet ajatuksista leiju ilmassa ja mielialat näky väreinä ja musiikki. Yritin tehä jotain, että aika ois kulunu nopeemmin, muttei mitään voinu tehä.
Sitte mulla oli koko ajan semmonen tunne, että mua syytetään jostain ja teen koko ajan jotain väärää, ihmiset uhkas mua, niiden naama vääristy ja niiden ilme oli niin uhkaava, tunsin että mun pitää olla jossain muualla tekemässä jotain ihan muuta, mutta teinkö mä mitä ja missä välissä häh… niin sekavaa, hullua koko maailma oli ihan hullu.

En muista ihan kaikkea, koska kävelin siellä täälä. Olin ku psykoosissa, ihan sekasin. Koko ajan tulee mieleen lisää mitä tapahtu ja yritän purkaa sitä tähän, että pääsisin sen yli.
Irtauduin itestäni ja tuntu etten saa itteeni kiinni, vaikka kuinka yritin ajatella jotain positiivista ja hoin itelleni koko ajan että kyllä tää tästä, mä palaudun entiselleni tää johtuu vaan tästä, ni ei kaikki negatiiviset ajatukset yksitellen kävin läpi.
Välillä ajattelin, että se on ihan sama tapanko itteni koska en oo mitään, eikä musta tuu koskaan olemaan mihinkää.
Yrittäessä tehä jotain, vaikka kävellä meni jalalla ikuisuus että se osu maahan…
Toistan ehkä tässä tekstissä itteeni, mut joitain asioita on tosi vaikee kuvailla…

Ja mun ei ois pitäny niin harkitsemattomasti vaan ottaa, suurin pelko oli etten koskaan pääse takasin ja jäin ikuisesti tripille, yritin lukee äkkiä jotain trippi tarinoita että onko mahdollista semmonen ja kaikki teksti minkä sain luettua hyppäs kirjaimellisesti tapetille. Näin ajatukset edessäni ja ne oli kamalia :imp: ku hirviöitä, kauhukuvia kaikkea…

Peilistä kattoessani en edes tiedä mitä näin. Näytin ruttotautiselta.

Ja ulkona tosiaan ku kävelin ja yritin päästä kotiin, lentokoneiden mennessä ohi tuntu että maailmassa on tosiaan joku sota ja nyt ne ampuu jotain, sille ajatukselle taisin naurahtaa, koska mietin että mitä helvettiä tässä maailmassa seuraavaks voi vielä tapahtua … mitä vielä oikeesti …
Nurkan takana taas uus kamala asia, mikä tuli vastaan. Tuntu että saan sydärin ku säikähdin kaikkea mitä tapahtu ja säpsähdin tosi pahasti.

3

^^/^ LSD:n kanssa(Minulla ei tosin ole, kuin pari kokemusta kyseisellä substanssilla trippailusta) en ole ihan tuollaisia kauhukokemuksia saavuttanut, mutta alkoholilla olen päässyt aikalailla samoihin sfääreihin, etenkin siihen aikaan, kun tinailin paljon nykyistä pahemmin/pidempiä putkia, eikä mulla ollut aina kasapäin benzoja varastossa odottamassa sitä hetkeä, kun promillet alkavat uhkaavasti huveta. Jostakin kumman syystä tykkään kuitenkin edelleen paljon enemmän happamesta, kuin haposta tahi ylipäätään deeleistä :unamused: :mrgreen: .

4

Ehkä ei ollut nyt set and settings kunnossa… ja varmaan mieto annos ja varmuuden vuoksi joku hyvä kaveri ois olla mukana…
Oletko muuten kuinka nuori jos saan kysyä? Ei välttämättä viisas idea kovin ekstempore ottaa noinkin vahvaa psykedeeliä jos ei ole täysin varma asiasta ja miettinyt tätä hommaa vähän pidempään. Itse nuorena muutamalla aineella vähän turhan hanakasti lähdin kokeileen ilman sen kummempaa järkee touhussa ja ei todellakaan olis ollut oikee aika ja paikka itselle, pääosin huonot fiilikset jäi silloin. Toista se on nyt kun vähän ikää ja “viisautta” karttunut. :unamused: :slight_smile:

5

Tossa ihan alussahan toi selitys sille mikä meni perseelleen, “…mua pelotti tosi paljon, mut jotenki halusin silti kokee sen.” :open_mouth: :laughing:
…Anteeksi. Mutta jos lähtöasetelma on että “…aattelin et vähän niinku essojenki kaa ottaa vaa ja kyllä se siitä…” ollaan ihan väärällä tiellä.

6

19 vuotias. Ja ei todelakaan ollu viisas idea ottaa noin vaan, en tienny/tajunnu yhtää et se on noin vahvaa.
Tuli viel semmonenki takauma, että ku luulin jääväni ikuisesti hulluks ni yhes vaihees yritin tappaa itteni et pääsen pois tästä hulluudesta, mut sit en tienny mikä oon ja heitin veitsen seinää tai johki.

7

Tuo on joo sellanen aine mihin mä en koskaan uskaltaisi koskea. Ihan sen takia, että jo DXM on aiheuttanut mulle jonkunlaisia pelkotiloja, vaikkakin hyvin mietoja. En kuitenkaan uskaltanut poistua asunnon ovesta ulos röökille, koska pelkäsin siellä olevan jonkun helvetin rämesuon helvetistä. :laughing: Tiedän myös, että mun sisälläni on kaikenlaista mustaa (no kellä ei olis toisaalta?) mutta siis traumaattisia juttuja jotka voisin saada kaivettua vahingossa esiin. Kun kärsin vielä masennuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä ja paniikkihäiriöstä niin tuska olisi lähes taattu. Mua myös jo valmiiksi “pelottaa” kyseinen aine, joten siinä jo lähtisin pieleen jos edes yrittäisin lähteä tohon junaan.

Nuorena mua kiinnosti lähes kaikki aineet, mutta typerien kokemusten kautta ja iän tuomalla viisaudella olen tullut varovaisemmaksi. Tossa tosiaan joku mainitsikin, että se pelko jo lähtötilanteessa oli aika huono setti ja saattoi laukaista koko menon, mutta mistä sitä kaikkea tietää. Nuorempana mäkin olisin varmasti heittänyt lapun huuleen jos olisi ollut silloin tarjolla.

Sori tässä ei ollut sinänsä mitään pointtia, kunhan pohdiskelin. Jos joku sienityyppinen terapia tai muu vastaava tulisi joskus Suomessa mahdolliseksi, niin olisin sitä valmis kokeilemaan. Nimenomaan sellaisen osaavan psykiatrin tai psykoterapeutin kanssa, joka osaisi johdatella ja avustaa mua ja muuttaa ajatusten suuntaa, jos pelkotilat ottaisivat vallan.

8

Mullataasen dexmi aiheutti senverran syvällistä tajunnankannen avautumista että soisin mielelläni hämmentäväni lisää mieleni virtaa ripauksella LSD:tä… :wink:

9

Kaikkea ei kannata kokeilla, kaverin pikkuproidi kokeili. Viimeinen kokeilu oli kun söi veljensä käytetyn kipulaastarin, kyllä niihin vaan jää ainetta, lanssiin kuoli.

10

^Joo, fentanyyli ja lsd:hän ne ovat rinnastettavissa toisiinsa :unamused:

Mitä ap:n postaukseen tulee, niin ekalla kerralla minkään psykedeelin (tai muun päihteen) kohdalla suosittelisin mieluummin hyvin pientä annosta, jota voi sitten hiljalleen nostaa - erityisesti vahvojen ja pitkäkestoisten psykedeelien kanssa, kun niitä vaikutuksia harvemmin edes huomaa alle tunnissa. Eikä kaikki aineet vaan sovi kaikille (itselleni esim. kannabis) - mutta tuskin mikään psykedeeli jos on jotain käsittelemättömiä asioita alitajunnassa joista ei ole hajuakaan, eikä ole aiempaa psykedeelikokemusta, ja käsittääkseni olit vielä yksin kun trippasit? En mitenkään lähde puolustelemaan lsd:tä, tai mitään muutakaan psykedeeliä, mutta kuulostaa vähän huonoilta lähtökohdilta matkalle - etenkään kun et ilmeisesti myöskään tiennyt, kuinka vahva annos oli kyseessä… :unamused:

11

Jos mietitään kaikkia huumeita/päihteitä, mitä maailmasta löytyy, niin kylläpä se LSD sieltä turvallisemmasta päästä taitaa olla, noin yleisesti ottaen siis. Helvetin yksilöllistähän se on, mikä kenellekin sopii, enkä epäile hetkeäkään, etteikö monikin olisi saanut erittäin ikäviä psyykkisiä seurauksia huonoista tripeistä. Enhän mä itsekään ole mikään deelien puolestapuhuja, kun mulle ne eivät kertakaikkiaan sovi. Vaikkei mulle LSD:stä sinänsä pahoja trippejä ole tullutkaan, niin mä koen vain yleisesti trippailun jotenkin ahdistavana, siis ihan sen idean itsessään. Hmm… vaikea selittää :confused: .

Uskon kuitenkin ihan hyvällä, että moni on saanut deeleistä erittäin positiivisia kokemuksia, joista on ollut jopa oikeasti apua esim. MT-ongelmiin, mutta deeliterapiaa ei tosiaan kannata lähteä toteuttamaan sillä tavoin, että kylläpä nyt jo valmiiksi pelottaa ja ahdistaa niin perkeleesti koko touhu, mutta kiskon silti lapun huuleen ja lähden yksinäni kylille sekoilemaan.

Kaikkea ei todellakaan kannata kokeilla, mutta jos jotakin pitää kokeilla ja valittavan on LSD-lapun mussutus tai fentalaastarin lussutus, niin eiköhän tuossa liene selvää, kumpi kannattaa :wink: . Riippuu toki ihmisen tarkoitusperistä; jos tahtoo vakaasti päästä hengestään, niin silloin fenta on suositeltavampaa :mrgreen: .

12

Joo yksin olin ja pelkäsin sitäki ois auttanu tosi paljon jos ois ollu joku, mutta en tunne ketään jolle voisin edes kertoo että ylipäätään käytän mitään. Ne muutamat kaverit joita on niin ne ei ois tullu ja niillä on muuta elämää, tiesin et ainoo vaihtoahto nyt ottaa yksin kirjottelin kyl viesteil sen kaverin kaa joka myös käyttää ja jonka kaa oon paljo tekemisis, mut sitku se kirjotti mulle ku se trippi meni koko ajan pahemmaks ni sa kirjotti että " älä jaksa valittaa koko ajan" ni siitäki tuli tosi ahdistava olo et oon ihan yksin…
Ja en tienny sitä kuinka vahva se oli, mut jossain oli että niitä voi ottaa ensikertalainen vaikka kaks. Ja aattelin et kai ton voi kokonaan ottaa … voiku oiski tienny.

Edelleenkää en tuu ikinä koskemaan tommossiin enää. Vieläki lagaa päässä, kamala masennus ja itkunen olo. Ja huomaa et mietin kauheesti asioita ja pää ei oo ihan kondiksessa. Nukuin yli 20h ja siltäki tosi väsyny olo koko ajan ja säpsähtelen yöllä. Oon vainoharnen ja säikyn joka asiaa ja kauheita lihaskipuja, jotka voi johtuu myös essoista joita oon ottanu parin viikon aikana taas kolme 200mg.
Nyt taukoo kaikesta.

13

Hmm, LSD-terapia voisi olla loogista jatkumoa mun kraanavesiterapialle. Tykkäisin medioida aamusta iltaan hyvän musiikin siivittämänä kotiluolassani, selvittäen kosmoksen saloja ja siinä sivussa nuohota omia pimeitä nurkkia mitä psyykeestä löytyy. Tuo saatavuus vaan on aina vähän kinkkinen juttu, kun en omaa kuin lainkuuliaista lähipiiriä, eikä sosiaaliset taidot oikeen riitä mihinkään verkostojen rakentamiseen… :unamused:

14

Mitään ei tietystikkään saa ehdottaa eikä suositella mutta tähän kohtaan tekee mieli sanoa, että ehkä niistä dataustaidoistasi saattaisi kenties olla jotakin hyötyä :wink: Nykypäivänä moni “pihatonttu” ei tahdo edes nähdä sinun kaltaisia ihmisiä koska homman voi hoitaa iisimminkin :mrgreen:

15

Totta. Toisaalta mulla on se datura-projektikin ihan alkutekijöissä. Näin puutarhurina omien troppien omavarainen kasvatus voisi olla kertaluokkaa palkitsevampaa, kuin ainainen kuumottelu postipakettien kanssa. Ja olisihan datura kuitenkin äiti-maan oma tuote, tosin kuin kylmän kemianteollisuuden tuottamaa härpäkettä, kuten LSD ja DXM… :wink:

Datura-jatkot aiheesta…
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=1&t=36050&p=858633

16

Mitenkään väheksymättä huonoa trippiäsi, väittäisin että noi oireesi johtuvat lähinnä noista nipsuista - niissä kun voi olla sen mdma:n lisäksi kaikkea mahdollista muuta (usein amfetamiinia, kofeiniia, efedriiniä, nykyään ehkä jotain tutkimuskemikaalejakin… :unamused: ) ja mdma nyt muutenkin kuluttaa serotoniinivarastot loppuun, etenkin jos sitä tuollaisella tahdilla ottaa :open_mouth: Olit siis ilmeisesti jo nipsuillut ennen tuota trippiäsi? Vahva annos (?) lsd:tä + serotoniinivajarit ei kuulosta kovin hyvältä pääkopalle, eikä useimmalle varmasti sitä myöskään ole. Kyllä se olo siitä ajan mittaan helpottaa, mutta voi mennä muutama viikko, kuukausikin ennen kuin alkaa tuntumaan taas normaalilta…

17

Komppaan gripiä. Vaikka trippi olisikin ollut huono kokemus ja jättänyt omat traumansa, niin en usko LSD:n ihan tuollaisia oloja aiheuttavan, olletikin, että se nyt edes oli ehtaa LSD:tä, mitä otit. MDMA sen sijaan voi tehdä hyvinkin kurjan ja masentuneen olon pitkäksi aikaa, etenkin, jos sitä on mennyt kiskomaan liian tiuhaan tahtiin. Itselleni ko. roipe ei sovi sitten lainkaan. Joskus nuorempana hakkasin sen kanssa aikani päätäni seinään, sainhan siitä sentään muikeat nousut, mutta enää en kyseiseen paskaan koskisi pitkällä tikullakaan :angry: . Sain MDMA:sta jälkeenpäin aina sellaisen itsemurha-/totaalinen lamaantuminen -masennuksen, että päädyin laitokseen saakka, kun en siinä tilassa pärjännyt mitenkään omillani :open_mouth: . Pirilaskut ovat IMO ihan lastenleikkiä mämmijälkkäreihin verrattuna, vaikken mä ensinmainituistakaan voi hyvällä tahdollakaan sanoa nauttivani. Toki mämmäröin minäkin ehkä hieman turhan ahkerasti, mutta erittäin todennäköisesti tuo aine olisi aiheuttanut mulle vastaavia ongelmia maltillisemmallakin käytöllä :confused: .

Niin, sitten vielä toki tuo, että se mämmi sisältää nykyisin monesti ties mitä paskaa, mikä aiheuttaa omat ongelmansa ja voi olla ihan tosissaankin hengenvaarallista. Välttämättä kaikki mämmiksi väitetty ei sisällä MDMA:ta lainkaan, joten jollei tiedä, mitä on tekemässä, kannattaa jättää vähänkin epämääräisemmät nipsut tyystin koskematta. Silloin, kun minä olin nuori(Ehhehee, voi tätä nostalgian määrää :mrgreen: :laughing: ), MDMA sentään yleensä oli ihan sitä, mitä pitikin, mutta silti mä sain sillä psyykeni järjestäen aivan paskaksi. Tämä on toki vain mun kokemukseni. Tiedän, että monille MDMA ei aiheuta lainkaan tuonkaltaisia jälkioloja ja jotkut saavat siitä jopa oikeaa apua masentuneisuuteen(Siis senkin jälkeen, kun vaikutus on jo lakannut), mutta mulla on sellainen psyyke, että sille ei mämmi sovi vähimmissäkään määrin. Liika on kuitenkin aina liikaa ja jos jo tyhjenneisiin serotoniinivarastoihin pumppaa väen väkisin lisää MDMA:ta, niin se ei taatusti ole kenellekään hyväksi. MDMA:n nk. terapeuttinen käyttö tosiaan vaatii sen, että pitää riittävän pitkiä taukoja aineen ottamiskertojen välillä, jolloin serotoniinivarastot ehtivät täyttyä luonnollisesti. Sinulle, tunnontuska, suosittelen minäkin nyt pidempää taukoa kaikenlaisten serotoniiniin ja esim. dopamiiniin vaikuttavien emmeiden kanssa, poislukien mahdolliset mielipidelääkkeet, joista saattaisi olla nyt apua oloosi, mutta niitäkin vain lääkärin määräyksestä ja valvonnassa ja toki muutenkin varovasti omaa oloasi tarkkaillen.

Tsemppiä :slight_smile: .