Pakko saada purkaa tää johonki. Mä en oikeesti edes mun pahimmalle vihamiehelle haluis sitä, mitä mä koin.
Yli 10h piina!!
Eilen kello 13.00 tein harkitsemattoman päätöksen, olin lukenu paljo lsd trippejä ja mua pelotti tosi paljon, mut jotenki halusin silti kokee sen. Otin yhen lapun ja nielasinpa vaan sen, aattelin et vähän niinku essojenki kaa ottaa vaa ja kyllä se siitä… noh …
Puolen toista tunnin päästä aloin huomaamaan selviä vaikutuksia ja ne oli ihan okei. Kaikki näytti ihmeelliseltä, mietin kaikkien tavaroiden syvällisempiä merkityksiä. Kuuntelen musiikkia ja näin värejä, nauroin kaikelle, ku kaikki näytti ja oli niin outoa.
Raajat tuntu painavilta ja liikkuminen oli vaikeeta, mut päätin kuitenki lähtee ulos kävelemään ja kaikki vaan eli, tunto ku ois ollu yhtä luonnonkanssa ja maailmankanssa… sitä kesti hetken. Siihen hetkeen oisin voinu jäädä ikuisesti.
Tää oli joku tunti näitä ihania elämyksiä … vaan mitä oli vielä edessä.
Sit alko päässä heittää ja pahasti, tuntu että tuun hulluks. Sata ajatusta oli päässä yhtäaikaa ja ihan ku ne ois leijuna ilmassa, kaikki liikkuu, äänet kuulu. En saanu päätäni kokoon. Yritin vakuutella itelleni kaikki on hyvin ja johtuu vaan tästä ja loppuu aikanaan.
Aika… se oli niin vääristyny, yks minuutti tuntu ainaki 5h ois menny. Se oli tuskallista. Ahdistus kasvo ja kasvo koko ajan, välissä itkin hysteerisesti.
Halusin vaan pois tästä tilasta ja takas tähän maailmaan. Mikään ei ollu todellista, en tuntenu itteeni. Havahduin tekemästä jotain ihan yhtäkkiä, tuntu ku oisin tehny sitä vuoden, pari askelta tuntu ku oisin kävelly iäsyyden sitä samaa tietä.
Kaikki negatiiviset ajatukset valtas mut, olo oli niin ahdistunu. Tunsin että en saa itteeni kokoon. Huomasin välillä kysyväni iteltäni jotain vastaavani siihen … ääneen ja ku olin vastannu ittelleni ääneen nii tajusin että mitä vittua mä oikee teen… ja mitä tässä maailmassa tapahtuu. Lentokone tuntu että onks tässä maailmassa nyt joku sota käynnissä.
Koko ajan tuli jotain uutta, satajo miljoonia ajatuksia jotku ruokki lisää ajatuksia… niitä oli liikaa tuntu että tuun hulluks niiden kanssa tai että oon jo hullu, enkä edes tienny mikä oon. Oonko vaan joku eläväkuollu. Olin yksin kaiken kanssa, en tuntenu ketään, en ymmärtäny. Kaikki oli niin vääristyny ja kamala ahdistus vaan kasvo.
Makasin maassa, mikään ei ollu hyvin. Kaikki oli hullua ja kaikki heilu.
Satoja käsittämättömiä asioita tapahtu mun pään sisällä tai mun pään ulkopuolella… mutta kuitenki joita en voi selitttää. Ihan koko ajan tapahtu jotain uutta. Se oli kamalaa, en tienny mitä teen. Ku ihminen lähesty ja puhu jotain ni meni ikuisuus että sain vastattua… "mitä… mitä mitä mitä mitä mitä mitä … " sit tajusin mitä vittua mä oon sanonu sen jo tuhat kertaa, eikä häh ja aikaa on menny 2sekunttii.
Tuntu että kävin kaikki mun pahimmat pelot läpi ja jouduin kattomaan niitä suoraan silmiin. Kaikki mitä pelkäsin alko tapahtumaan nyt ja se vaan kesti, kesti ja kesti… näin itteni pakkopaidassa ja mietin että haluun kertoo äitille ja kaikille miks oon tämmönen, mutten ois pystyny/kyenny kertomaan sitä mitä haluun niille… Halusin vaan takasin tähän maailmaan muiden kanssa.
Sit vihdoinki olo tasottu. Kohta menny 24h siitä ku otin. Olo on vaa enään itkunen, koska tärisen ja itken vaan sitä, että en koskaan ota enään mitään, enkä ikinä haluu kokee tollasta ja että se oli niin kamalaa että miten selviin tästä.
Muuten olo on suht normaali. Vähän vielä lagii päässä ja on pöhkö olo.
Siinä mun kokemus. Niin paljo jää kertomatta mutten pysty nyt kirjottamaan niitä enempää.