Olen juuri rekisteröitynyt näille sivuille alkoholiongelmani takia. Toivoisin että löytyisi joku hengenheimolainen jonka kanssa vosin jutella. Olen jo kuusikymppinen, koulutettu nainen, tunistan juomiseni mutta en pääse siitä eroon.Kun kukaan ei välttämättä edes huomaa että puoli pulloa brandyä on mennyt kurkusta, eikä se edes aina riitä. Perhe on huolissaan, niin minäkin. Apua!
Samassa jamassa on ollut moni mutta moni on myös hakenut apua ja sitä löytänyt. Miten olet ajatellut itse menetellä?
Viestisi oli kovin lyhyt ja ainakin minulle jäi epäselväksi tavoitteesi. Onko se kokonaan juomisen lopettaminen ?
Haluan lopettaa kokonaan. En usko etä minulla on muuta mahdollisuutta.
Tervetuloa tänne! Vastaan hengenheimolaisena, alkoholistina, mutta varsinaista juttelukumppania minusta ei näin palstalla saa. Kerron kuitenkin avunpyynnöstäsi vaikuttuneena, että itse lopetin alkoholin käytön liittymällä AA:n toveriseuraan. Pääsyvaatimuksena sinne on halu lopettaa juominen. Se sinulla on, joten olet tervetullut mihin tahansa kokoukseen.
Ryhmässä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Moro! Tervetuloa mukaan! Oma halu lopettaa ja se että itse myönnät itsellesi alkoholiongelmasi oa erittäin hyvä alku.Usein me alkoholistit emme pysty vähentämään ja kokonaan lopettaminen onkin ainoa vaihtoehto.Aina se ei ole helppoa,mutta helpottuu varmasti aikaa myöten.Minullakin on ollut vaikeita jaksoja,hetkiä ja olen retkahtanut juomaankin,mutta jokainen päivä ilman alkoholia on ollut oikeaa elämää ihan sellaisena,kuin se on vastaan tullut iloineen ja suruineenkin.Jokaisena aamuna minkä minä olen saanut herätä selväpäisenä,muisti tallella edellis illasta ja mieli virkeänä on ollut palkinto oikein eletystä eilisestä.Täälä saat hyvää vertaistuke ja kuten Lomamuisto tuossa edellä kertoi on erittäin hyviä muitakin keinoja,paikkoja keskustuluun ja tukeen ja vertaistukeen yleensä.Muista,että et ole yksin vaan meitä saman ongelman kanssa kamppailevia on hirveän paljon.
Toleranssi kehittyy juomisen mukana.
Itse olin romuna juomiseni seurauksena jo melko nuorena. Löysin kuitenkin ratkaisun ongelmaan ja nyt olen ollut pitkään raittiina.Olen ikäluokkaasi.
AA on ollut suuri tuki minulle. Siellä olen tavannut niitä hengenheimolaisia ja lajitovereita kuten hieman huumorilla ilmaisen.
Tervetuloa mukaan, ennakkoluulottomasti. Linkin takaa löydät luettelon josa varmasti on sinulle lähellä sijaitsevia kokouksia. Toinen linkki johtaa Lähiradioon jossa nauhoitteita kerran kuussa lähetettävästä Helsingin AA-radion lähetyksistä. Niistä toivon mukaan selviää hieman mitä AA on ja mitä se ei ole.
Lämpimästi tervetuloa! Juopottelun jalossa lajissa rikostoveri on aina lähempänä kuin arvaakaan. Itse olen nelikymppinen mukava mieshenkilö, joka on sattunut sortumaan 30 kuivan vuoden jälkeen näihin hengenvaarallisiin kuvioihin.
Olen pohtinut että alkoholilla paikataan aina jotain. Jotain mikä on itsessä rikki. Alkoholi kuitenkin rikkoo aina enemmän mitä paikkaa, vaikka se tuntuu korjaavan aina kaiken.
Parhaillaan Herra Arkkitehti on isossa kännissä kotona, yksin, pimeässä. Alkoholi veressä kuitenkin sanoo että kaikki on okei. Ei varmasti ole okei.
“The worst feeling isn’t being lonely. It’s being forgotten by someone you could never forget.”
youtube.com/watch?v=ruP672bL8eA
Raitistuminen tuntuu varmasti tältä. Alkoholi on rakas. Rakas joka tappaa murusensa. Tätä pitää miettiä. Vai mitä?
Täältä löytynee keskustelukumppaneita, joten oikeaan paikkaan olet rekisteröitynyt.
Ja laidasta laitaan.
Kunhan itse pysyt mukana ja kirjoittelet, keskustelet ja kerrot ajatuksistasi, mielipiteistäsi ja tavoitteistasi niin ihan varmasti löytyy kommentteja, tukeakin, ja uusia näkökulmia asioihin.
Ja, valitettavasti myös mainontaa, tyrkytystä, kaikentietävää alkoholistien niputtamista toistensa klooneiksi, kaikkea löytyy.
Mutta, kyllä ihan selvää vuorovaikutusta löytyy, ja täällä voi hiukan valikoida miten asennoituvien ihmisten kanssa enemmän keskustelee. Joten ei muuta kuin mukaan vaan.
Toiminnassa alkoholisminsa voittamiseksi tarvitsee työkaluina niitä onnistumisen kokemuksia, myönteisiä mielikuvia selväpäisestä elämästä ja uusia asenteita, vanhojen mallien unohtamista. Siihen voi hyvinkin löytyä tukea täältä keskusteluista
(jos kohta tästäkin voidaan olla eri mieltä, joidenkin mielestäö tuollaisia ei tarvita vaan on pengottava just niitä huonoja asioita , muisteltava ja kelattava juomista eri kanteilta, siihen täällä ainakin on kavereita jos asian haluaa niin päin osaksi elämäänsä rakennella)
Ei muuta kuin voimia muutokseen, ja mukaan vaan keskustelemaan.
Selvän elämän voimaannuttavista ja alkoholismia hiljalleen kutistavista , irti päihdekeskeisestä elämän- ja ajattelutavasta minäkin täällä yritän ihmisten kanssa jutella. Ja oman alkoholismini sain kutistettua kokoisekseen , parannettua ja aikalailla unohdettua varmasti osittain myös tämän palstan avulla. Ei tästä ainakaan ole vahinkoa ollut, sikäli on hyvin känyt että yksi murhe on elämässä vähemmän kun ei tarvitse enää omaa päihteidenkäyttöä funtsia.
Tervetuloa!
Mies metsän reunasta kirjoitti fiksuja, kiitos siitä erityisesti sekä kiitos tietysti kaikille muillekin, jotka vastasivat huutooni.
Alkoholi on näköjään sellainen kaveri, että siitä tulee osa identiteettiä, humalassa on kivempi olla kuin selvin päin. Itse olen aluksi käyttänyt alkoholia hupijuopmiseen, sitten stressin poistoon sitten ikävien tilanteiden kohtaamiseen. Sitten siitä tulikin jo tapa. Olen tyypillinen naisjuoja: juon salaa, piilotan pulloja, koitan kontrolloida humaltumisen astetta - niin ettei muut sitä havaitsisi. Ja tietysti - olen jäänyt monta kertaa kiinni, josta on seurannut moitteita, mutta myös yrityksiä ymmärtää ja auttaa. Olen jäänyt kiinni myös rattijuopumuksesta pari vuotta sitten, mistä seurasi puolen vuoden raittius.
Minulla on kaikki hyvin. On mies, lapset, lapsenlapset, kohtuulisen hyvä lapsuuskin oli - mitä nyt äiti asetti paineita pärjäämiselle. Itse hän sortui lääkkeiden väärinkäyttöön ja myös alkoholiin. Suvussa on siis alkoholismia. Olisi pitänyt tajuta aiemmin. Ahdistaa ja hävettää että olen pilannut elämäni ja etenkin perheeni elämän tällaisella täysin irrationaalisella käyttäytymisellä.
Niin kuin ehkä huomaatte, olen lukenut kaiken alkoholismista. Myönnän että olen alkoholisti, mutta miksi se ei toimi? Miksi haluan olla mielummin pienessä sievässä kuin selvin päin? Mitä pelkään?
Tällä hetkellä on menossa kolmas päivä ilman pisaraakaan. Kuten niin monta kertaa ennenkin. Viime vuonna olin omin voimin puoli vuotta selvin päin -ja se oli ihanaa, laihduin ja voin hyvin. Sitten se himo taas iski - kokeilen, en ole juoppo, kiva saada se oma tunne takaisin.
Tuntuu ihan toivottomalta - tässä sairaudessa fysiikka ja tunne voittaa järjen.
Lämpimästi tervetuloa joukkoon!
Pitää seuralla sinun kirjoittelua ja vastata jos tulee jotain mieleen. Hienoa on se, että olet tullut tänne ja haluat raitistua. Se on hyvä päätös jos lukee itsensä alkoholistiksi!
Samaa mieltä MM:n kanssa, mutta muutaman asian tiivistin hänen tekstistään, mikä minua on auttanut. Ainakin tuo viimeinen MM:n kappale on auttanut minua minkä lihavoin…
Kirjoittele lisää ja tsemppiä!
Juuri näin. Kirjoittaminen on ihan ehdottoman ykkösjuttu. Asiat ovat huonosti vasta sitten kun ei tahdo enää kirjoittaa. Itse kirjoitan vaikka olenkin justiinsa pahasti kännissä. Koska, asiat ovat huomenna aika varmasti paremmin, koska kirjoitin niitä näitä tänne tänään! 
Tervetuloa minunkin puolestani Rklinkoo! Komppaan ylläolevia ja lisään yhden Metsänmiehen aikaisemmasta kirjoituksesta mieleeni jääneen lauseen joka tiivistää hyvin koko raitistumisen olemuksen. Kun tiedät miksi raitistut, niin se miten selviää kyllä - näin se meneekin.
Olet tehnyt oikean askeleen tullessasi tänne. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kirjoittelu ei välttämätä korvaa oikeaa keskustelua. Yllä heitettiinkin vinkkejä itseapuryhmistä. Käy kokeilemasa jos tunnet tarvetta. Et menetä mitään, mahdollisesti se on juuri sinun juttusi.Vertaistesi seurassa et ole yksin ongelmasi kanssa. Sama ollaanko sitten täällä virtuaalisesti tai ihan nokikkainkin.