Kiitos NewYork. Kiitos että jaat tämän helvetin kaikkine lisukkeineen, vaikka mieluummin sitä toivoisi että jakaisimme pelittömyyden tunteen. Olen äärimmäisen kiitollinen tuesta täällä. Te ootte korvaamattomia kaikki. Ja te, jotka luette näitä juttuja täällä muuten vaan. Jos tunnistatte itsessänne riippuvuuden, ja mikä tärkeintä, myönnätte sen ettekä vielä ole yksinkertaisesti sanottuna kusessa, ottakaa oppia, nämä eivät ole mitään lasten iltasatuja. Näiden tarinoiden takana on todellisia ihmisiä ja ongelmia. Hyviä ihmisiä. Tehkää oikein.
Voi Suolakurkku, Suolakurkku 
Tiedätkö, sille demonin kuiskuttelulle tarttee sanoo Stop! Sano mielessäs: " Mä en ota vastaan noita pahan palavia nuolia, mä ammun ne takasin, sä et pysty tuhoomaan mua, SÄ ET PYSTY! "
Mee vaikka johonkin mettään huutamaan tuo ulos!
Tiedätkö mulla on nyt muuten niin vaikeeta et mun tarttee tehä toi sen takia 
Vaikkei peleillä oo mitään osuutta asiaan.
En tiedä kiroisinko vai laittasinko kädet taas ristiin.
Elämä, arvaamaton, vain epävarmuuden kanssa täällä pääsee naimisiin.
Tinja
Vielä mun piti kirjoittaa et ei silti lakata uskomasta niihin ihmeisiin.
Ei niiden aika oo vielä ohi!
Tinja
Näin tuli iso joukko alas. Minä muiden mukana. Veikkaus kun uudistul, niin sieltä poistuivat kaikki pelirajat. Sain huijattua siskon antamaan avainluvun kortista. Tällä kertaa onneksi meni “vain” 80€. Hävettää tosi paljon. Sisko onneksi sanoi, kun pyysin uutta koodia, että hänen pitää kysyä äidiltä. Ja silloin suljin koko veikkauksen… Niin se pelaajan mieli vaan toimii, vaikka pitkään menikin hyvin:(
Voi ei, olen pahoillani suolakurkku pelaamisestasi. Täällä varmasti kaikki tietävät nuo tunteet, jotka tulevat kun kaikki rahat on mennyttä, eli liian myöhään.
Tuo peiliin katsominen, minua on myös pelottanut tehdä sitä, mutta olen sen kuitenkin tehnyt… Ilottomat kasvot ja silmissä näkyy vain tyhjyys. Olen nyt ollut viisi viikkoa pelaamatta ja olen huomannut, että tuo ilo alkaa palata ja välillä silmätkin säihkyvät. Sen tunteen soisin sinulle mielelläni.
Voimia NY77!
Ja isabelluska… Harmi, että pelasit ja toivon, että et saa siitä mitään kimmoketta lisäpelaamiseen. Tätä juuri itse pelkään, että jollain keinolla pääsen taas pelaamaan.
Tsemppiä teille kaikille!
Kiitos Tinja. Tiedän tuon(kin) tunteen, kun elämä hajottaa. Jaksamisia sulle, ja huuda vaikka äänesi käheäksi jos se helpottaa. Äläkä mene naimisiin epävarmuuden kanssa, vaikka se olisikin ainut alttari. Sinä varmasti ansaitset varmuutta ja parempaa huomista. Ja sun tapasi kirjoittaa avaa paljon ajatuksia. Me tarvitsemme juuri tätä, sun pehmeää kivisadetta, se ei vahingoita vaan herättää meidät unesta.
Isabelluska. Mä kirjoitin jo sun ketjuun, mutta pari sanaa vielä. Kiitos kun olet täällä tukena. Juicea siteeraten: Alkoholisti on maailman paras keksimään tekosyitä. Rinnastan tämän vahvasti peliongelmaisiin. Ei keksitä enää tekosyitä, nostetaan itsemme totuuden huomaan. Annetaan itsellemme mahdollisuus parantua. Kaikki keinot käyttöön mitä se vaatii. Me pystymme siihen, sä pystyt siihen Isabelluska.
Kiitos Kyllästynyt. Sun kuvaamat tunteet tiedän liiankin hyvin. Ja hienosti sulla menee, onnea siitä! Mulla on matkaa tohon sun tilaan, mutta sanotaan näin, että se on nyt alkanut aika konkreettisesti. Kiitos kun jaksat kannustaa myös minua!
Mikä on mun tulevaisuus? Nykyinen hetki määrittää sen aika vahvasti. Mun täytyy nuortua, jotta voin taas kehittyä aikuiseksi, joka osaa ottaa vastuun elämästään. Näin sen on tapahduttava. Täytyy oppia taas kävelemään omin jaloin. Täytyy hajottaa oma mieli ja rakentaa se vakaaksi. Miksi tämäkin piti pukea tällaiseen ajatukseen? Tämä yksinkertainen asia, joka olisi pitänyt tehdä hyvissä ajoin. Mun olisi jo tän uuden tuhon alkumetreillä, eli joskus kesällä, pitänyt luovuttaa pois verkkopankkitunnukset ja pankkikortit. Mutta nyt se on tehty. Kerroin asiasta äidilleni, ja ei mulla oikeastaan ollut vaihtoehtoa. Vaikka annoinkin ne pois omasta vapaasta tahdosta. Olin viimeisen retkahduksen ja valtavan tappion jälkeen yksin ja eksyksissä. Minä yksinkertaisesti murruin. Näin pahaksi tilanteen piti mennä. Näin syvälle piti minun sukeltaa, jotta pyytäisin apua. Kuten sanoin, kaikki keinot käyttöön. Nyt en edes PYSTY pelaamaan. Tietysti käteisellä pystyisi pelaamaan. Mun pitää siinä olla tarkkana. Nyt on ainakin vahvasti se fiilis, että en halua enää siihen pelimoodiin. Meinaan hakea myös apua A-klinikalta ja koitan uskaltautua johonkin peliriippuvaisten ryhmään. Tiedän, että himo iskee vielä. Monta kertaa. Ehkä velat ja velkojen korot voisi kirjoittaa itselle paperille ja kuljettaa aina mukana. Katsoa totuutta silmiin ja kysyä itseltään mitä helvettiä sä mietit. Tähän sä oot päätynyt ja taas ojennat pikkusormea pirulle. Kaikki keinot käyttöön. Ja vielä kerran, KAIKKI keinot käyttöön.
Suolakurkku, mitä sulle kuuluu? Toivottavasti on hieman valoa tunnelin päässä. Tsemppaan sua mielessäni kovasti!
Kiitos NewYork 
Ollut vähän hiljaista itsellä kirjoittelun motivaation suhteen. Mut kaipa mä voin sanoa, että syöksy alaspäin on lähes pysähtynyt. Nettikasinot ovat nyt toivon mukaan lopullisesti jääneet historiaan mun osalta. Joitain kolikoita olen kauppojen pelikoneissa pyöritellyt. Ja puhun nyt muutamista euroista. Olen siinä mielessä “menetetty tapaus”, että en saa niistä enää samanlaista tunnetta irti kuin joskus vuosia sitten.
Velkojen suhteen olen ollut todella masentunut. Välillä tulee niitä hetkiä, kun herää ajatus yrittää voittaa menetetyt rahat takaisin keinolla millä hyvänsä. Onneksi ne hetket ovat ohimeneviä, kun muistan miten näissä yrityksissä on käynyt. Ja velkaa en todellakaan halua enää ottaa lisää. Olen tehnyt jo useaan firmaan omaehtoisen lainakiellon. Suosittelen tätä keinoa lämpimästi erityisesti niille, joilla on vielä mahdollisuus lopettaa hyvissä ajoin. Ja tietysti myös mun kaltaisille “konkareille”.
Jos haluaa parantua tästä paskasta… Yks ajatusmalli on jäänyt vahvasti mieleen. Ihminen ymmärtää nykyhetken, kun katsoo menneisyyteen, ja “näkee” tulevaisuuden, kun katsoo nykyhetkeä. Tämä on Jari Sarasvuon tekstiä. Ei nyt varmaan mennyt ihan sanatarkkaan oikein, mutta ajatus tuossa on mielenkiintoinen. Toimintamalleja on pakko muuttaa, jotta tulevaisuus ei olisi nykyhetken kaltainen.
Tuollaisilla ajatuksilla ja tuntemuksilla tänään. Ja vielä lopuksi, mun äitini sanoi mulle suoraan sen asian, joka mun on vaan ymmärrettävä, hyväksyttävä ja sisäistettävä sataprosenttisesti. “Sinulla on peliriippuvuus”. Se pitää tiedostaa koko ajan. Viikon, kuukauden, vuoden, pelaamattoman jakson jälkeen. Sen kanssa joudun tekemään töitä tosissaan.
Kaikille kaltaisilleni, hyvää alkavaa vuotta. Ollaan erityisen vahvoja silloin, kun luulemme olevamme ongelmattomia.
Tuohon viimeiseen lauseeseen liittyen sain itsekin eilen palautetta…
Et sinä koskaan parane peliongelmasta mutta koska olet ongelman itse tajunnut,voit elää sen asian kanssa ja toimia kuten “terve” ihminen toimii…
Etiäpäin siis
Hyvää vuoden jatkoa Suolakurkulle 