Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Hei,

Olen 49 vuotias nainen, eronnut, äiti kahdelle ihanalle lapselle. Olen juonut enemmän tai vähemmän koko aikuisen ikäni mutta viimeiset 20 vuotta melkeinpä päivittäin poisluettuna raskaus ajat. Erosin korona rajoitusten aikaan, oli todella rankkaa ja siitä alkoi todellinen alamäki. Parin viimeisen vuoden aikana olen ‘lopettanut’ pari kolme kertaa kuukaudesta kolmeen kuukauteen mutta sitten repsahtanut (vain yksi lasi viiniä, eihän sen pitänyt haitata). Olen täysin lopussa. En jaksa enää. Yritän nyt lopettaa sen viimeisen kerran, itseni vuoksi, lasteni vuoksi. Tiedän että en pysty tähän yksin, joten haen täältä jonkinlaista tukea, ja yritän myös etsiä myös muualta.

Lause ‘mikä tahansa on parempaa kuin tämä’ on usein mielessäni nykyään…

Hei Kukkaketo.
Kurja tilanne sinulla. Oletko nyt pystynyt olemaan juomatta?
Minäkin olen kipuillut pitkään alkoholinkäytön kanssa.
Tyhjyyden korvaaminen on ollut/on vaikeaa. Mutta ei mahdotonta. Minulla auttaa muun muassa tänne kirjoittelu. Ja muiden ajatusten lukeminen.
Voimia raittiuteen. Aina kun jaksat vähäsen eteenpäin, olo muuttuu varmasti paremmaksi.

Hei UnelmaParemmastaElamasta!

Tänään on toka päivä. On mulla siis aijemmin ollut muutaman viikon - kuukauden breikkejä mutta nyt tosiaan olen täysin kypsä tähän kaikkeen. Tiedän niin tuon kuvaamasi tyhjyyden tunteen. On kuin olis kiva kaveri poissa elämästä (tai no, ei se niin kivasti minua kohdellut).

Valitsin noinkin dramaattisen nimen itselleni. Syy on siinä että olen kipuillut vuosia eikä asia ole siitä paremmaksi muuttunut. Aivan älytöntä tuhlausta. Täytän tänä vuonna 50 ja se pistää miettimään, miten haluan tulevia vuosia elää. Huomasin että olin avannut tilin tänne Plinkkiin jo jotain vuonna 2015… kahdeksan vuotta vierähtänyt… viettäessä nuhruisia aamuja ja aivosumua eikä mikään ole muuttunut.

Voimia sinulle ja kaikille!

Muutoksen avaimet ovat läsnä tässä päivässä. Täytyy vain ottaa ne itselleen.

Tsemppiä! ?

Tervetuloa Kukkaketo! Olet tehnyt loistavan päätöksen. Sen voin vilpittömästi todeta itsekin vasta neljän kuukauden raittiuden jälkeen. Minulla oli pitkään samanlaista soutamista ja huopaamista. Välillä oli joku muutaman viikon kuiva kausi, kunnes taas liukasteltiin. Enää ei tule tapahtumaan, toivottavasti ikinä. Ansaitsemme elämältä niin paljon parempaa.

Pysyhän linjoilla ja kovasti tsemppiä!

Minä tiedän, että minä en pysty enää juomaan lasillista viiniä tai ottaa yhtä olutta. Voi olla, että olisin kyennyt joskus, ehkä 10 vuotta sitten, kääntämään alkoholinkäyttöni terveämmälle pohjalle, mutta en enää. Se juna on mennyt jo. Vaikka toki muuta itselleni silloin tällöin koitankin selittää. Täysi lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Nyt raittiina maailma on avoimempi ja minusta tuntuu, että voin tehdä mitä vaan. Ennen olin kaikkea muuta kuin vapaa. Nykyään minua jopa hymyilyttää. Aidosti.
Voimia jatkoon!

Moi Kukkaketo!
Täällä menty aika samoilla linjoilla. Alko on kuulunut elämääni teini-iästä asti. Viimeiset kymmenisen vuotta lähes joka ilta tissuttelua ja yhtä kauan olen miettinyt että eihän tässä järkeä ole todellakaan. Pisin tauko taitaa olla kaksi viikkoa reilu vuosi sitten. Ikää on nyt 50. Annosten määrä ei ole järin suuri mutta se tarve… miksi juon kun pärjäisin hyvin ilmankin. Jotenkin on nyt tullut mitta täyteen ja halu raittiiseen elämään on suurempi kuin koskaan.
Nyt on menossa kymmenes päivä ilman alkoa, helppoa ei ole mutta vaikka minuutti kerrallaan eteenpäin. Neljä päivää vapaata töistä edessä niin on tässä sinnittelemistä. Tsemppiä sinulle toivon täydestä sydämestä! Hyvien päätösten edessä ollaan!

Tsemppiä ja tervetuloa myös sinulle Sipsu. Siitä ne päivät ja viikot lähtevät kertymään, kun et luovuta. Nimenomaan, tarvittaessa vaikka minuutti kerrallaan. Pikkuhiljaa helpottaa. ?